Kirjailija kuvaili Venäjä-kommentaattoreita nykyajan ”Lammioiksi” – Pekka Toveri vastaa
Kirjat|Kokoomuksen europarlamentaarikko Pekka Toveri moittii Saarikiven tekstiä historian tajun puutteesta.
Tutkija Janne Saarikivi (vas.) ja europarlamentaarikko Pekka Toveri. Kuva: Ella Kiviniemi, Seppo Kärki / IS
Kuuntele juttu
Jussi Lehmusvesi HS
22.12. 19:22
Kirjailija
Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaani on noussut esiin keskustelussa puolustusmenojen kasvusta ja samanaikaisista kulttuurirahojen leikkauksista.
Tutkija ja kirjailija
Janne Saarikivi pohti Helsingin Sanomissa sunnuntaina julkaistussa
esseessään, miten suomalaiset ihailevat Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan hahmoja, kuten Rokkaa, Hietasta ja Koskelaa, mutta samalla Lammioiden määrä kasvaa.
Saarikiven mukaan Rokka, Hietanen ja Koskela ovat sotilaita, jotka puolustavat perheitään ja toisiaan, mutta eivät komentajiaan tai abstraktia Suomen ideaa.
Sen sijaan Saarikivi kuvailee Lammion sanoman olevan aina sama: ”Isänmaa on vaarassa, riviin siitä.”
Saarikivi vertaa Suomen nykytilannetta sotahulluuteen, jossa median etusivut täyttyvät
Vladimir Putinista ja ”nyky-Lammioiden”, kuten
Pekka Toverin,
Mika Aaltolan ja
Charly Salonius-Pasternakin, kommenteista.
Toveri ja Aaltola ovat nykyisiä kokoomuksen europarlamentaarikoita, Salonius-Pasternak työskentelee Ulkopoliittisen instituutin johtavana tutkijana. Venäjän hyökättyä Ukrainaan kaikki kolme ovat olleet runsaasti esillä julkisuudessa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä.
Europarlamentaarikko, kenraalimajuri evp Pekka Toveri ei niele Saarikiven vertausta itsestään sotahulluna Lammiona.
”Kyllähän se ammattisotilasta ärsyttää, koska kadettikoulun johtamisopissa käytiin Tuntematonta sotilasta läpi. Lammio esitettiin varoittavana esimerkkinä siitä, millainen johtajan ei pitänyt olla: pelkästään päämääriin pyrkivänä tyyppinä, joka unohtaa alaistensa tarpeet kokonaan. Vanhoilta alaisiltani voi kyllä kysyä, millainen olin johtajana.”
Toveri moittii Saarikiven tekstiä historian tajun puutteesta. Hän muistuttaa, että 1920- ja 1930-luvuilla bruttokansantuotteesta meni maanpuolustukseen 3–4 prosenttia, sotien aikana melkein puolet.
”Silti kulttuurikin voi ihan hyvin. Nyt 2000-luvulla on sitten eletty Kumbaya-aikaa, jolloin maanpuolustukseen on laitettu reilu prosentti bruttokansantuotteesta. Rahaa on laitettu kaikkeen muuhun kivaan, jota Saarikivi pitää arvossa. Nyt meillä on kuitenkin naapuri, joka uhkailee suoraan hyökkäyksellä. Jos siinä tilanteessa maanpuolustus on lammiomaisuutta, niin onhan se erikoinen näkemys.”
Esseessään Saarikivi kritisoi sotaisan mielipideilmaston lisäksi myös sote-uudistusta, jossa talouden kuntoon laittaminen ajaa taiteen, tieteen ja terveydenhuollon edelle. Hän huomauttaa, että Lammion mukaan ”Suomi on yksi”, mikä tarkoittaa nykyisin usein valtiontaloutta tai maanpuolustusta. Saarikiven mukaan poliitikot vaativat leikkauksia kaikkeen, mikä ei liity näihin.
”Kun ajattelen omaa maanpuolustustahtoani, se riippuu siitä, miten Suomessa siedetään erimielisyyttä. Luonnonsuojelun, sosiaali- tai terveydenhuollon, kulttuurin tai tieteen vähättelijöitä – siis nykyisiä poliitikkoja – ei tee mieli puolustaa. Ei myöskään niitä, joiden mielestä rajasulusta tai Linnan juhlista saa olla vain tiettyä mieltä”, Saarikivi kirjoittaa.
Toveri on samaa mieltä Saarikiven halusta suojella tärkeinä pidettyjä asioita, kuten tiedettä ja kulttuuria.
“Kaikkein tärkein voimavara on maanpuolustushenki. Jos ihmisen laittaa rintamalle pakottaen, siitä ei tule mitään. Se on aina ollut suomalaisten suuri vahvuus, mutta silloin täytyy olla jotain puolustamisen arvoista. Sen takia kannattaa satsata myös kulttuuriin. Asioiden tulee olla tasapainossa."
Sarkastisesti Toveri lisää, että sitten kulttuuri ja tiede vasta kärsivätkin, jos Suomi joutuu käymään sotaa.
”Tässä vaiheessa kulttuuri joutuu kärsimään, koska joudutaan pakon edessä satsaamaan puolustukseen. Siinä on paljon aukkoja täytettävänä. Sitten kun pelote on kunnossa, rahaa voidaan panna muuhunkin.”
www.iltalehti.fi
www.hs.fi
yle.fi
