Opettaja kertoo Suomessa syntyneistä oppilaistaan, jotka eivät osaa suomea
Kielitaito|Stadin Ammattiopistoon tulee nuoria heikolla kielitaidolla. Liisalla on Suomessa syntyneitä oppilaita, jotka eivät tiedä, mikä on ”työpöytä”.
Tilaajille
Liisan oppilaissa on maahanmuuttajataustaisia nuoria, jotka ovat syntyneet Suomessa mutta eivät vieläkään osaa suomea. Kuva: Mika Ranta / HS
Kuuntele juttu
Noona Bäckgren HS
17.3. 2:00
Lue tiivistelmä
Stadin AO:n opettaja Liisa kertoo maahanmuuttajataustaisten oppilaiden heikosta suomen kielen taidosta.
Jopa Suomessa syntyneet ja kasvaneet oppilaat tarvitsevat apua perussanaston ymmärtämisessä.
Näytä lisää
Millaista on opettaa ammattikoulussa toisen ja jopa kolmannen polven maahanmuuttajia, jotka eivät osaa tarpeeksi hyvin suomea ymmärtääkseen opetusta?
Sen tietää Helsingissä Stadin AO:ssa opettajana työskentelevä
Liisa.
Kun Liisa ohjeistaa oppilaita esimerkiksi lataamaan jotain työpöydälle, nousee käsiä.
Mikä on työpöytä? Oppilaat kysyvät.
”Sitten kerron oppilaille, että työpöytä on sama kuin englannin kielen desktop, ja se löytyy tietokoneelta. Seuraavaksi opetan, mitä tarkoittaa lataaminen”, Liisa kertoo.
”Kun kuljen luokan läpi oppilaiden tehdessä tehtäviä, näen tietokoneilla auki olevia käännösohjelmia. Ja nämä ovat oppilaita, jotka ovat syntyneet Suomessa ja olleet 7-vuotiaasta asti meidän koulujärjestelmässämme.”
HS ei julkaise Liisan oikeaa nimeä, sillä se voisi vaarantaa hänen työpaikkansa. HS haastatteli Liisaa, sillä maahanmuuttajataustaisten lasten kielitaito, sen vaikutus oppilaitosten arkeen ja näiden lasten pärjääminen yhteiskunnassa on kuntavaalien tärkeimpiä kysymyksiä.
Viime vuonna Helsingin perusopetuksen oppilaista jo neljännes oli vieraskielisiä. Vantaalla sama lukema oli yli kolmannes. Varhaiskasvatuksessa luvut näyttävät hyvin samanlaisilta.
Ja määrät kasvavat.
Samaan aikaan Suomessa ero kantasuomalaisten ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden lukutaidossa on viimeisimmän Pisa-tutkimuksen osanottajamaiden ehdottomasti suurimpia.
Tampereen yliopiston kasvatustieteen professori
Mari-Pauliina Vainikaisen mukaan kaikissa oppimistulosten arvioinneissa näkyy, että Suomessa ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajat ovat taidollisesti lähellä toisiaan.
”Ensimmäisen polven tulijoiden kohdalla huonon kielitaidon ymmärtää, mutta on todella suuri yhteiskunnallinen ongelma, että heikko kielitaito näkyy vielä toisessa polvessakin”, hän sanoo.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) johtava tutkija
Timo Kauppinen katsoo asiaa segregaation eli alueellisen ja etnisen eriytymisen kontekstissa.
”Pääkaupunkiseudun etninen segregaatio on voimistunut hiljalleen. Ulkomaalaistaustainen väestö on kasvanut nopeasti, ja he keskittyvät tietyille alueille”, Kauppinen sanoo.
”Kun tiettyjen alueiden kouluissa melkein kaikki oppilaat ovat maahanmuuttajataustaisia, se näkyy luku- ja kielitaidossa.”
Stadin AO:ssa opettava Liisa tietää, millaisilla taidoilla maahanmuuttajataustaisia nuoria tulee peruskoulusta. He eivät osaa kieltä kunnolla, ja nyt Liisan pitäisi opettaa heille ammatti.
Useat oppilaat eivät Liisan mukaan ymmärrä aivan tavallisia asiatekstejä.
”Kun annan oppilaille tehtäviä, aloitan ne aina selkeällä käskysanalla ja laitan ohjeistukseen mukaan videon. Jos ei osaa lukea ohjeita, voi ainakin katsoa sen.”
Liisa huomauttaa, että jos oppilaalla on esimerkiksi lukihäiriö, sitä varten on hyvät tukitoimet. Mutta jos ei osaa kieltä, on tukeminen paljon vaikeampaa.
”On tilanteita, joissa vietän tunnin jonkin oppilaan kanssa, koska hän ei ymmärrä tehtäviä. Moni yrittää kysyä, mitä asiat ovat englanniksi.”
Huonoin kielitaito on Liisan mukaan niillä, jotka tulevat hyvin perhekeskeisestä kulttuurista.
”Meillä on thai-taustaisia oppilaita, jotka aloittavat meillä ja häviävät sitten. He menevät töihin vanhempiensa ravintolaan, ja vanhemmat toivovat sitä.”
Ammattikoulussa oppilaat eivät enää saa samanlaisia tukitoimia kuin peruskoulussa, Liisa kertoo. Heidän pitäisi kyetä opiskelemaan omatoimisesti, mutta monelle se on vaikeaa. Kuva: Mika Ranta / HS
”Meidän opettajien pitää jatkuvasti laskea rimaa ja yksinkertaistaa opetusta, sitä pyydetään ihan johdon taholta. Mutta nyt on tullut lakipiste vastaan, tästä ei enää voida mennä alaspäin.”
”Muuten meillä on tilanne, että nuoret saavat käteensä tutkinnon, jolla he eivät tee mitään. Minä en halua antaa ääniä öyhöttäjille ja persuille, mutta haluan säilyttää suomalaisen koulutuksen tason.”
Liisan kokemuksen mukaan erityisen huono tilanne on tyypillisesti maahanmuuttajataustaisilla pojilla.
Heillä yhdistyvät huono kielitaito ja -käytös tavalla, joka muuttaa koulun arjen ”sirkukseksi”. Monia vetää puoleensa niin sanottu roadman-kulttuuri, johon liittyy tietty pukeutumistyyli ja osalla myös rikollisen elämäntavan ihailu.
”Moni maahanmuuttajapoika tuntuu sisäistäneen, ettei heidän etu- ja sukunimensä yhdistelmällä eletä normaalia elämää. Luokassa huomaan, että heillä kaikilla on joku helposti lausuttava lempinimi, jolla he yrittävät päästä käsiksi hyväksyttävään identiteettiin.”
HS haastatteli tätä juttua varten useita pääkaupunkiseudulla työskenteleviä peruskoulun opettajia, jotka näkevät omassa arjessaan samoja ongelmia kuin Liisa.
Opettajien mielestä monen maahanmuuttajataustaisen oppilaan heikko kielitaito uhkaa heidän jatko-opintojaan ja asemaansa yhteiskunnassa. He kertovat, että nuorten kielitaidottomuuden taustalla on lukuisia syitä.
Pieniä lapsia laitetaan täysin kielitaidottomina yleisopetuksen luokille, sillä valmistava opetus alkaa vasta 4. luokalla.
Monella on äiti, joka ei osaa lukea tai kirjoittaa. Isät puolestaan tekevät valtavan pitkää työpäivää, eivätkä pysty tukemaan lastensa koulunkäyntiä. Koulut epäonnistuvat yhteydenpidossa perheiden suuntaan.
Joillain oppilailla kieliongelmien syy on, etteivät he ole koskaan oppineet kunnolla edes omaa äidinkieltään. Nuoret eivät siis kykene ilmaisemaan itseään hyvin millään kielellä.
Moni oppilas tukeutuu opettajien mukaan englantiin, ja englannin taito voikin olla oikein hyvä. Kun englannista tulee nuorten yhteinen kieli, eivät suomen kielen taidot kartu.
Kielitaidossa näkyy myös eriytymistä. Jotkut ovat oikein hyviä, toiset todella huonoja.
Taustalla voi vaikuttaa perheen tulotaso. Varakkaammat perheet pystyvät esimerkiksi maksamaan lapsilleen harrastuksia, joissa he tapaavat myös kantasuomalaisia lapsia ja pääsevät juttelemaan suomeksi.
THL:n Timo Kauppinen muistuttaa, että sosioekonominen huono-osaisuus on tärkeä segregaation ja sitä kautta vajavaisen kielitaidon selittäjä.
”Monesti maahanmuuttajille on tarjolla vain kehnosti palkattua työtä. Huonoin tilanne on nuorilla, joiden kumpikaan vanhempi ei ole työelämässä”, hän sanoo.
Professori Mari-Pauliina Vainikaisen mukaan varhaiskasvatuksen ja koulujen merkitys kielitaidon edistämisessä korostuu tilanteissa, joissa lasten muussa arkiympäristössä ei juurikaan puhuta suomea.
”Maahanmuuttajataustaiset lapset pitäisi saada hyvissä ajoissa ennen koulun alkua varhaiskasvatukseen ja kaikki koulujen toiminta pitäisi organisoida niin, että se tukee kielen oppimista.”