Pakolaispolitiikan turvallisuuspoliittinen aspekti: takaako nuolenta Suomen turvallisuuden?

Nuolenta takaa Suomen turvallisuuden - totta vai tarua?

  • Kyllä

  • Ei

  • EOS


Tulokset ovat nähtävillä vasta äänestyksen jälkeen.

Huhta

Greatest Leader
Pakolaiskriisin ja Suomen valtionjohdon laimean reagoinnin tiimoilta on esitetty ajatus, että Suomen reagoimattomuus turvapaikanhakijoiden vyöryyn johtuisi siitä, että EU ja/tai eurooppalaiset valtiot, kuten Saksa ja Ruotsi, kiristäisivät suomalaisia poliitikkoja. Toisessa vaakakupissa on turvapaikkapolitiikka ja toisessa on muun Länsi-Euroopan tuki Suomen joutuessa konfliktiin Venäjän kanssa.

Vaan onko tuo nuolenta järkevää? Voiko Suomi luottaa kabineteissa annettuihin lupauksiin, ja mikä painoarvo niille tulee antaa?

Henkilökohtaisesti olen tässä asiassa linjalla, että "ne toiset auttavat, jos se on niiden omien etujen mukaista". Kabineteissa annettujen lupausten painoarvo on minimaalinen. Kahdenkeskisten lupausten toteutumatta jääminen ei ole mikään erään asiakirjan 5. artiklan pettämiseen verrannollinen ulkopoliittinen arvovaltatappio.

Tässä kohtaa voi tulla mieleen Unkari: jos Länsi-Eurooppa pitää pakolaiskriisiä positiivisena asiana, miksi Unkari ja Orban on ottanut niin tiukan linjan, kun maa toimii lähinnä kauttakulkumaana turvapaikanhakijoille? Omaan nenääni juttu haisee vähän siltä, että Saksa höykyttää Unkaria julkisuudessa lähinnä muodon vuoksi. Todellisuudessa Saksa on kiitollinen siitä, että Unkari hoitaa likaisen työn. Suomeen tämä liittyy siten, että mikään yksittäinen maa ei varsinaisesti halua harteilleen kaikkia miljoonia turvapaikanhakijoita. Suomen halutaan kantavan oma osuutensa Unkarin asettaman tulpan ohi päässeistä ja pääsevistä turvapaikanhakijoista, mutta onko se Suomen kansallisten etujen mukaista?
 
Meillä on paljon niitä, jotka laskee Suomen puolustuksen nuolemisen varaan, me voidaan nuolla ryssiä, me ei tarvita armeijaa.
 
Viimeksi muokattu:
Pakolaiskriisin ja Suomen valtionjohdon laimean reagoinnin tiimoilta on esitetty ajatus, että Suomen reagoimattomuus turvapaikanhakijoiden vyöryyn johtuisi siitä, että EU ja/tai eurooppalaiset valtiot, kuten Saksa ja Ruotsi, kiristäisivät suomalaisia poliitikkoja. Toisessa vaakakupissa on turvapaikkapolitiikka ja toisessa on muun Länsi-Euroopan tuki Suomen joutuessa konfliktiin Venäjän kanssa.

Vaan onko tuo nuolenta järkevää? Voiko Suomi luottaa kabineteissa annettuihin lupauksiin, ja mikä painoarvo niille tulee antaa?

Henkilökohtaisesti olen tässä asiassa linjalla, että "ne toiset auttavat, jos se on niiden omien etujen mukaista". Kabineteissa annettujen lupausten painoarvo on minimaalinen. Kahdenkeskisten lupausten toteutumatta jääminen ei ole mikään erään asiakirjan 5. artiklan pettämiseen verrannollinen ulkopoliittinen arvovaltatappio.

Tässä kohtaa voi tulla mieleen Unkari: jos Länsi-Eurooppa pitää pakolaiskriisiä positiivisena asiana, miksi Unkari ja Orban on ottanut niin tiukan linjan, kun maa toimii lähinnä kauttakulkumaana turvapaikanhakijoille? Omaan nenääni juttu haisee vähän siltä, että Saksa höykyttää Unkaria julkisuudessa lähinnä muodon vuoksi. Todellisuudessa Saksa on kiitollinen siitä, että Unkari hoitaa likaisen työn. Suomeen tämä liittyy siten, että mikään yksittäinen maa ei varsinaisesti halua harteilleen kaikkia miljoonia turvapaikanhakijoita. Suomen halutaan kantavan oma osuutensa Unkarin asettaman tulpan ohi päässeistä ja pääsevistä turvapaikanhakijoista, mutta onko se Suomen kansallisten etujen mukaista?

Pakolaiskeskustelu tuntuu olevan meille vaikeaa, asiat menevät nopeasti tunteisiin.
Nostit kuitenkin hyvän pointin esiin (vahvensin). Ehdottomasti samaa mieltä tuon lauseen kanssa. Koska sellainen Albaania itsenäisyys on mahdoton ajatus todellisuudessa, meidän pitää toimia jonkun kanssa yhdessä. Tämä tarkoittaa myös niitä huonoja aikoja, kuten nyt.
 
EU:n suurten valtioiden Suomeen kohdistama painostus on jo vanha juttu ja varsin loogista kun isojen poikien kanssa on lähdetty leikkimään. Tässä yhteydessä "Suomen maineen" murehtiminen tai ainakin huomioiminen on ihan aiheellista, jos toisessa vaakakupissa ovat ulkopolitiikan ja suhteiden hankaloituminen tai jopa sanktiot.

Eräässä saksan kielisessä uutislähteessä oli hiljattain kirjoitus, jossa joku sikäläinen poliitikko avautui ja moitti Suomea pakolaiskriisin hoitamisesta. Sisältö oli pääkohdiltaan sellainen, että jos Suomi ei suostu kantamaan vastuutaan erityisesti Saksaan kohdistuvasta pakolaisvyörystä, niin myöskään Saksa ei auta Suomea, mikäli tämä joskus joutuu esimerkiksi Venäjän hyökkäyksen kohteeksi. Nyt Suomi ottaa avosylin vastaan jokaisen tänne asti löytävän.

Vaikka tämä oli vain yksittäisen nevarin kommentti, mutta antanee kuitenkin viitteenä karkeaa suuntaa siitä, mikä meininki on EU-tasolla ja kulissien takana. Suomi ei ole sanelijan tai ehtojen asettajan asemassa. Täytyy katsoa, jos tämä uutinen vielä jostain löytyisi.
 
Jos pakolaisia jaettaisiin niin sitten muuttamisoikeus maahanmuuttajilta heidän alkuperäisestä pakkosijoitusmaasta toiseen maahan pitäisi sitten kieltää ja sitä ei voi tehdä koska Eurooppahan perustuu muuttamisoikeuteen.

Euroopan unionin tavoitemaat ovat Saksa, Britannia ja Ranska ja kaikki muut ovat vain läpikulkumaita, jos Saksa vaatii Suomea ottamaan niitä maahanmuuttajia niin ei ne Suomeen jää, kyllä ne Saksaan matkaa, eihän Suomi voi niitä pidätelläkään, jos ne omasta halustaan Saksaan haluaa.

Suomi ei ole tietenkään asemassa sanella, yksikään jäsenmaa ei ole asemassa sanella muille vaikka kuinka tahtoisi. Kun jotain ratkaisua työstetään Euroopan neuvostossa niin varmasti löytyy koalitioita, joista voi löytyä Suomen näkemykselle tukea. Saksan politiikka on välillä aika sekavaa, kun toiset sanoo, että päästäkää kaikki maailma tänne ja sitten päästetään kaiken maailman Saksaan, kun ne kerran halusi niin Saksasta kuuluukin, miksi te kaiken maailman tänne päästitte.
 
Viimeksi muokattu:
Koska sellainen Albaania itsenäisyys on mahdoton ajatus todellisuudessa, meidän pitää toimia jonkun kanssa yhdessä. Tämä tarkoittaa myös niitä huonoja aikoja, kuten nyt.

Perusajatuksesta olen samaa mieltä. Pidän hyvänä ja kannatettavana esimerkiksi vapaakauppaa ja kaikkia osapuolia hyödyttävää puolustusyhteistyötä. Myös Venäjän vastaisia pakotteita pidän loppupeleissä hyvänä ratkaisuna, sillä niillä heikennämme omalta osaltamme potentiaalista uhkaa.

Sen sijaan tämä nykyinen pakolaiskriisi ja tapa hoitaa sitä herättää kysymyksiä. Ei ole kyse mistään "huonosta ajasta"! Kyseessä on Saksan vapaasti valitsema linja toimia "maailman sosiaalitoimistona". Saksalaisilla on tietysti siihen täysi oikeus. Minä en silti ymmärrä, millä oikeudella Saksa pakottaa muut toimimaan samoin?

50 000 turvapaikanhakijaa maksaa kertakuluna varovaisesti arvioiden miljardi euroa. Turvapaikan tuosta joukosta saa ehkä 15-20 tuhatta ihmistä, ja heidän osaltaan joka vuosi hamaan tulevaisuuteen kertyvä lasku on muutaman sata miljoonaa euroa vuodessa. Tuossa herää jo kysymys, kannattaako raha käyttää maailmanhalailuun ja puolityhjien lupausten keräilyyn vai kenties itsenäisen puolustuksen vahvistamiseen? Miljardilla voitaisiin paikata puolustusvoimien ampumatarvikevajetta huomattavasti, ja 200-300 miljoonan euron korotus vuotuiseen puolustusbudjettiin lisäisi kertausharjoitus- ja maastovuorokausien määrää reippaasti.
 
Perusajatuksesta olen samaa mieltä. Pidän hyvänä ja kannatettavana esimerkiksi vapaakauppaa ja kaikkia osapuolia hyödyttävää puolustusyhteistyötä. Myös Venäjän vastaisia pakotteita pidän loppupeleissä hyvänä ratkaisuna, sillä niillä heikennämme omalta osaltamme potentiaalista uhkaa.

Sen sijaan tämä nykyinen pakolaiskriisi ja tapa hoitaa sitä herättää kysymyksiä. Ei ole kyse mistään "huonosta ajasta"! Kyseessä on Saksan vapaasti valitsema linja toimia "maailman sosiaalitoimistona". Saksalaisilla on tietysti siihen täysi oikeus. Minä en silti ymmärrä, millä oikeudella Saksa pakottaa muut toimimaan samoin?

50 000 turvapaikanhakijaa maksaa kertakuluna varovaisesti arvioiden miljardi euroa. Turvapaikan tuosta joukosta saa ehkä 15-20 tuhatta ihmistä, ja heidän osaltaan joka vuosi hamaan tulevaisuuteen kertyvä lasku on muutaman sata miljoonaa euroa vuodessa. Tuossa herää jo kysymys, kannattaako raha käyttää maailmanhalailuun ja puolityhjien lupausten keräilyyn vai kenties itsenäisen puolustuksen vahvistamiseen? Miljardilla voitaisiin paikata puolustusvoimien ampumatarvikevajetta huomattavasti, ja 200-300 miljoonan euron korotus vuotuiseen puolustusbudjettiin lisäisi kertausharjoitus- ja maastovuorokausien määrää reippaasti.

Ongelmana on, ettei kukaan halua tehdä yhteistyötä sellaisen kanssa jolta ei saa mitään vastikkeeksi.
Ottamatta kantaa ajatuksen hyvyyteen, vapaakauppa ja muihin etuihin joita yhteistyö on tuonut/tuo, on oltava mukana Saksan projekteissa, vaikka ei hirveästi huvittaisikaan. Yhteistyö kun on kaksisuuntaista.
Saksan oikeutetuksesta voi sanoa vain seuraavaa, isomman ja rikkaamman oikeudella.
 
Ei ainakaan sen jälkeen kun nuoltu johto vaihtuu toiseen joka on ollut oppositiossa. Saksalaistenkin mitta alkaa vähitellen tulla täyteen nykyisen sekoilun vuoksi.
 
Ongelmana on, ettei kukaan halua tehdä yhteistyötä sellaisen kanssa jolta ei saa mitään vastikkeeksi.
Ottamatta kantaa ajatuksen hyvyyteen, vapaakauppa ja muihin etuihin joita yhteistyö on tuonut/tuo, on oltava mukana Saksan projekteissa, vaikka ei hirveästi huvittaisikaan. Yhteistyö kun on kaksisuuntaista.
Saksan oikeutetuksesta voi sanoa vain seuraavaa, isomman ja rikkaamman oikeudella.

Ei se ole Saksan projekti, kyllä se on ihan kaikkien projekti. Euroopan neuvostossa sovitaan miten edetään. Toki vääntö siellä on kovaa varsinkin etelän ja pohjoisen välillä. Saksa edustaa aika hyvin skandinaavisia arvoja, luulen, että suurin ongelma on etelän maat. Etelän maille pohjoisen näkemykset ovat kovin pala.
 
Viimeksi muokattu:
Ei se ole Saksan projekti, kyllä se on ihan kaikkien projekti. Euroopan neuvostossa sovitaan miten edetään. Toki vääntö siellä on kovaa varsinkin etelän ja pohjoisen välillä. Saksa edustaa aika hyvin skandinaavisia arvoja, luulen, että suurin ongelma on etelän maat. Etelän maille pohjoisen näkemykset ovat kovin pala.

Joo, voi sanoa ettei ole Saksan projekti. Yritin vain tuoda näkemystäni esille helposti, ilman että asia menee kiistelyksi kenen syy mamut ovat.
 
Ongelmana on, ettei kukaan halua tehdä yhteistyötä sellaisen kanssa jolta ei saa mitään vastikkeeksi.
Ottamatta kantaa ajatuksen hyvyyteen, vapaakauppa ja muihin etuihin joita yhteistyö on tuonut/tuo, on oltava mukana Saksan projekteissa, vaikka ei hirveästi huvittaisikaan. Yhteistyö kun on kaksisuuntaista.
Saksan oikeutetuksesta voi sanoa vain seuraavaa, isomman ja rikkaamman oikeudella.

Nuolennalla voi joskus olla positiivisia seurauksia, jos se on vaikkapa poliittisen tuen osoittamista Irakin valtaukselle tai neljän Hornetin lähettämistä pommittamaan Libyaa. Tämänkertaisen nuolenta-laskun ollessa miljardi-luokkaa tulee kuitenkin väkisin mieleen, tuottaako nuolenta kustannuksiin verrattavissa olevaa hyötyä? Juoksemmeko pakoon Venäjän karhua, mutta törmäämme susilaumaan?

Turha asiasta kai on kiistellä, kun olemme eri mieltä. Tulevaisuus osoittaa, kuinka paljon tai vähän nuolenta on hyödyttänyt.
 
Miettikääpä miten massiivinen ongelma olisi jos Venäjältä oikeasti loppuisi joskus rahat ja sieltä alkaisi tulla väkeä elintasopakolaisena.
Pelkässä Leningradin oblastissa piisaisi meidän tarpeisiin aivan liikaa, vaikka vain joku 5-10% nostaisi kytkintä.
 
Miettikääpä miten massiivinen ongelma olisi jos Venäjältä oikeasti loppuisi joskus rahat ja sieltä alkaisi tulla väkeä elintasopakolaisena.
Pelkässä Leningradin oblastissa piisaisi meidän tarpeisiin aivan liikaa, vaikka vain joku 5-10% nostaisi kytkintä.

Ei hätiä mitiä!

Jos rahaa on, Suomi tekee Turkit eli pakolaiset internoidaan pakolaisleireille rajan tuntumaan. Jos rahaa ei ole, mikä on luultavaa, niin Suomi tekee Kreikat eli avaa portit Länsi-Eurooppaan ja ottaa itse nihkeän suhtautumisen pakolaisiin.
 
Back
Top