Voinen vastata kun en ole poliitikko. Luultavasti vetäisin rajan rajanvetoihin, merkityksettömiä rajatarkistuksia ehkä lukuunottamatta. Tukikohtien vaatimisesta on jo huonoja kokemuksia.
Mutta aika monenlaista poliittista myönnytystä vähintään harkitsisin, jos sillä vältettäisiin sota. Toivoisin myös poliitikkojen niin tekevän. Mielestäni Paasikivellä oli tässä asiassa paras viisaus: tulemme aina olemaan Venäjän naapureita ja sen tosiasian kanssa on opittava elämään. Jos emme halua toistuvasti taistelukentäksi.
Aika epämääräistä nuo "mitättömät rajantarkistukset". Olet henkisesti tekemässä Ukrainat ennen aikojaan, kun ainoa keino estää suuri onnettomuus on tiukka ja päättäväinen toiminta. Heikkkouden osoittaminen on kuolemaksi.
Paasikiveltä siteerataan usein lauseita, jotka on irroitettu asiayhteydestään, laajemmasta kontekstista. "Paasikivi sanoi "että talvisota olisi voitu välttää". Muistelmissa, josta lainaus on, lukee heti perään, että "
oli parempi että taistelimme" mutta sitäpä ei jostain syystä lainattukaan 1970-luvulla enää. Paasikivi näki, että Viro, Latvia ja Liettua myönnytyksillään pyyhkivät maansa maailmankartalta. Sitä Paasikivi ei tiennyt, että se tulisi kestämään 50 vuotta, jona aikana 250 000 ihmistä kuljetettaisiin tuhottavaksi Siperiaan. Sen hän näki, että tuli vieras kansa ja vieras elämänmuoto tilalle.
Stalin olisi siis voinut välttää talvisodan olemalla aloittamatta sitä.
Paasikivi sanoi myös, että Venäjä pyytää ja jos jotain saa, vaatii lisää. Sekin on tosiasioiden tunnustamista. Talvisodassa päämäärä oli vallata koko Suomi.
Hän näki enemmänkin, ettei ollut syytä lähteä suurvaltapoliittisiin seikkailuihin mukaan, jos ne voi välttää viisaudella. "Tosiasioiden tunnustaminen" tuli mukaan siinä vaiheessa, kun oli valvontakomissio hotelli Tornissa ja kallis rauha tehty ja Saksa häviämässä sotaa.
Kekkosen korkkiruuvilinjaa ei pidä sekoittaa Paasikiven linjaan, joka oli sentään vaikeinakin aikoina melko selkeä. Sen takana oli Mannerheimin linja.
Kyllä tätä on nähty ja eletty: