Palvelusturvallisuus varusmiespalveluksessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja TBman
  • Aloitus PVM Aloitus PVM

TBman

Respected Leader
Varusmiespalveluksen palvelusturvallisuus on kiinnostavaa, kun kundi on nyt suorittamassa kansalaisvelvollisuuttaan. Paremman puoliskon ammatillisen kiinnostuksen kautta kiinnostuin minäkin onnettomuustaajuudesta, sairastelusta yms epäonnekkaista sota palvelustaan suorittamista taistelijan aluista.


Eli kun meillä, oikeassa sodassa, oikeaa työtä tekevien "nostomiesten" töissä on ollut tapaturma taajuus todella matalaa, niin varusmiespalveluksessa rytiseekin kunnolla.
Saisin futut duunistani heti, jos onnettomuustaajuus nousisi vastaavalle tasolle, tai siis murto-osaan Suomen puolustusvoimien vastaavasta taajuudesta....!

Miksi näin?
Meidän kundi kertoo perehdytyksen olevan tosi ohutta, samoin riskien arviointi selkeästi laiminlyödään useissa selkeäntuntuisissa tehtävissä, kun näin ei saisi olla koskaan.
 
Tilastokeskuksen tilastoa.

 
Varusmiespalveluksen palvelusturvallisuus on kiinnostavaa, kun kundi on nyt suorittamassa kansalaisvelvollisuuttaan. Paremman puoliskon ammatillisen kiinnostuksen kautta kiinnostuin minäkin onnettomuustaajuudesta, sairastelusta yms epäonnekkaista sota palvelustaan suorittamista taistelijan aluista.



Miksi näin?
Meidän kundi kertoo perehdytyksen olevan tosi ohutta, samoin riskien arviointi selkeästi laiminlyödään useissa selkeäntuntuisissa tehtävissä, kun näin ei saisi olla koskaan.
Sulla on vaan huoli lapsestasi:

"– Eniten varusmiehet satuttavat itseään, kun he opettelevat alokasaikana puukon käyttöä."
 
Sulla on vaan huoli lapsestasi:

"– Eniten varusmiehet satuttavat itseään, kun he opettelevat alokasaikana puukon käyttöä."
No, luonnollisuus ei ole Vika, mutta olen myös huolissani niistä 1870 työntekijästä, vastuullani.
Mutta oikeasti jotain jätetään tekemättä ja se on osittain varusmiesten itsensä ansiota.
 
Eli kun meillä, oikeassa sodassa, oikeaa työtä tekevien "nostomiesten" töissä on ollut tapaturma taajuus todella matalaa, niin varusmiespalveluksessa rytiseekin kunnolla.
Saisin futut duunistani heti, jos onnettomuustaajuus nousisi vastaavalle tasolle, tai siis murto-osaan Suomen puolustusvoimien vastaavasta taajuudesta....!
Toisaalta varusmiesten kuolleisuus palvelusaikana kaikkiin syihin (ml. tapaturmat viikonloppuvapailla) on alle kolmannes siitä, mitä se on samalla ikäluokalla vastaavana aikana siviilissä.
 
Toisaalta varusmiesten kuolleisuus palvelusaikana kaikkiin syihin (ml. tapaturmat viikonloppuvapailla) on alle kolmannes siitä, mitä se on samalla ikäluokalla vastaavana aikana siviilissä.
Aivan, huomasin saman. Mutta se ei ole hyväksyttävää siltikään.
Turvallisuus suunnittelu on kyllä vaativaa moisessa ympäristössä, mutta se ei ole mitenkään hyväksyttävää jättää tekemättä turvallisuus tarkastelua.
 
Varusmiespalveluksen palvelusturvallisuus on kiinnostavaa, kun kundi on nyt suorittamassa kansalaisvelvollisuuttaan. Paremman puoliskon ammatillisen kiinnostuksen kautta kiinnostuin minäkin onnettomuustaajuudesta, sairastelusta yms epäonnekkaista sota palvelustaan suorittamista taistelijan aluista.


Eli kun meillä, oikeassa sodassa, oikeaa työtä tekevien "nostomiesten" töissä on ollut tapaturma taajuus todella matalaa, niin varusmiespalveluksessa rytiseekin kunnolla.
Saisin futut duunistani heti, jos onnettomuustaajuus nousisi vastaavalle tasolle, tai siis murto-osaan Suomen puolustusvoimien vastaavasta taajuudesta....!

Miksi näin?
Meidän kundi kertoo perehdytyksen olevan tosi ohutta, samoin riskien arviointi selkeästi laiminlyödään useissa selkeäntuntuisissa tehtävissä, kun näin ei saisi olla koskaan.
19 vuotiaat myöhäisteinit kun laitetaan keskenään olemaan ja toisiaan kouluttamaan, niin ei ole mikään ihme. Ja varsinkin kun ammattisotilaita on niin vähän. Pikemminkin ihme, että ei ole pahemmin.

Omana palvelusaikanani -14 ainoa pahempi sattui Niinisalossa loppusodassa toisessa joukkueessa kun porukka oli puhdistamassa aseita teltan sisällä. Kaveri pyysi toiselta asespray pulloa ja ei jaksanut antaa vaan heitti. Pullo osui mansikkana hehkuvan kamiinan kylkeen ja räjähti. Koko teltta oli ilmiliekeissä. Onneksi oli lääkintämiesten teltta niin apu oli lähellä, teltta ja ukot saatiin sammuksiin. Mutta teltan sisällä olleiden palvelus loppui siihen, muutamia viikkoja ennen kotiutumista. Laiskuus ja huolimattomuus olivat syynä.
 
Vanhin kupeitten hedelmä kotiutui kesällä ja 6v nuorempi suorittaa parhaillaan loppupalvelustaan. Siperia on opettanut, mutta kumpainenkin vaikuttaisi ottaneen onkeensa omista vastoinkäymisistään ja huonoista kokemuksistaaan palveluksensa eri vaiheissa. Huonoja käytänteitä ja pahan kierrettä ei pidä jatkaa, hyvä varusmiesjohtaja ennakoi, välittää, huolehtii, osallistuu itse, on asiallinen ja osaa kohdata alaisensa ihmisenä.

Onnettomuuksia voi sattua etenkin silloin kun on lopen uupunut, uni on riistetty ja paine on kova. Ennen palveluksen alkua teroitin molemmille sitä, että oli tilanne mikä hyvänsä, keskity aina ennen kuin hyppäät tai syöksyt mihinkään. Tehdään kovaa silloin kun on sen aika, mutta mennään ehjänä kotiin.
 
Sinänsä mielenkiintoista olisi verrata varusmiehen tapaturmamääriä ja taajuuksia vaikka 25-30 v reserviläisten tapaturmamääriin. Veikkaan, että niitä on paljon vähemmän, kun pölhöily jää pois.

Toki monessa paikassa riskien arviointi jää pinnalliseksi, koska siihen liittyvää koulutusta ei juuri anneta ja asiat jäävät vain tulostimen musteeksi ampumakäskyyn missä on 30 sivua varomääräysasioita.
 
Toisaalta varusmiesten kuolleisuus palvelusaikana kaikkiin syihin (ml. tapaturmat viikonloppuvapailla) on alle kolmannes siitä, mitä se on samalla ikäluokalla vastaavana aikana siviilissä.
On kai kun ensin karsitaan narkkarit, mielenterveysongelmaiset ym. pois. Ei se palvelusta sen turvallisemmaksi tee täysipäisten osalta.

Suomi on Länsi-Euroopan pahin nuorten huumekuolemien maa noin niinku esimerkiksi. Kun tämä porukka pääosin saadaan karsittua pois niin näkyyhän se tilastoissa. Huumekuolemat ovat kuitenkin 18-25 -vuotiaiden suurin kuolinsyy. Liikennekuolemat on saatu painettua jo tosi pieniksi.
 
Viimeksi muokattu:
Sinänsä mielenkiintoista olisi verrata varusmiehen tapaturmamääriä ja taajuuksia vaikka 25-30 v reserviläisten tapaturmamääriin. Veikkaan, että niitä on paljon vähemmän, kun pölhöily jää pois.

Toki monessa paikassa riskien arviointi jää pinnalliseksi, koska siihen liittyvää koulutusta ei juuri anneta ja asiat jäävät vain tulostimen musteeksi ampumakäskyyn missä on 30 sivua varomääräysasioita.
Onnettomuudet voivat ressujen parissa olla harvinaisempia (en ole yhdessäkään ressuharjoituksessa törmännyt onnettomuuteen, kaikilla on järki päässä) mutta loukkaantumisia sattuu enemmän. Tämä koska kovin moni ei tst-varusteet päällä hötkyile siviilissä, niin kun yhtäkkiä laitetaan kamaa niskaan ja rynnäköidään ilman muutaman päivän totuttelua, niin paikkoja revähtää ja hajoaa vs varusmiehet jotka ovat saaneet jo useamman kuukauden tottua niiden painoon (plus tietysti iän myötä tulee myös korkeampi loukkaantumisriski).
 
Onnettomuudet voivat ressujen parissa olla harvinaisempia (en ole yhdessäkään ressuharjoituksessa törmännyt onnettomuuteen, kaikilla on järki päässä) mutta loukkaantumisia sattuu enemmän. Tämä koska kovin moni ei tst-varusteet päällä hötkyile siviilissä, niin kun yhtäkkiä laitetaan kamaa niskaan ja rynnäköidään ilman muutaman päivän totuttelua, niin paikkoja revähtää ja hajoaa vs varusmiehet jotka ovat saaneet jo useamman kuukauden tottua niiden painoon (plus tietysti iän myötä tulee myös korkeampi loukkaantumisriski).
Kyllä 30-kymppisen pitäisi olla elämänsä kunnossa ja jaksaa, mutta ei kai näin nykyään enää ole.

Kyllähän varusmiesten vammoista suurin osa on näitä nyyrjähdyksiä ja revähdyksiä varsinaisten tapaturmien jäädessä vähemmistöön. Yleensä tapaturmiin liittyy tavalla tai toisella ohjeistuksen laiminlyönti.

Muutamia tapahtumia vuosien varrelta muista mitä omien reissujen kanssa muistan tapahtuneen. Ketään ei kuitenkaan tarvinnut kotiuttaa.
Tärkeää on aloittaa harjoitus nousujohteisesti ja muistaa jättää harjoituksen loppuun palauttavat harjoitteet sekä kunnon yöunet ennen kotiuttamista.

Erään ystävän tytär on lähdössä inttiin ensi vuoden tammikuussa ja häntä olen jo kannustanut kantamaan 2-3 kertaa viikossa 10-15 kg reppua reippaalla kävelylenkillä juoksemisen lisäksi. Jos hän tuo tekee niin kiittää vielä minua.
 
Sairastaminenkin on näköjään murroksessa armeijassa.

PV taisi säästötoimenpiteillä ajaa aikoinaan veksit alas. Tukeutuivat kunnalliseen terveydenhoitoon... Nyt ajetaan kunnallista terveydenhoitoa... johonkin... kuinkas varusmiehet??
 
Sitten kun huolehditaan eli katsotaan kruunun raakiksi, niin ei hyvä sekään?


Jutun lopussa haastateltu majurikin on aika pahasti kuutamolla:

Majuri Juha Olli lohduttaisi pettynyttä kotiinlähtijää muistuttaen, että on muitakin mahdollisuuksia antaa oma panoksensa yhteiskunnalle kuin intti. Hän esimerkiksi kehottaa vapautettuja varusmiehiä hakemaan töitä.

– Lisäksi siviilipalvelukseen on mahdollista hakeutua, vaikka intistä saisi E- tai C-kelpoisuuden, Olli muistuttaa.


Siviilipalvelukseen voi hakeutua vain, jos vakaumus estää asevelvollisuuden suorittamisen. Jos tuolla perusteella hakee sivariin niin pitäisi tulla hylsy sieltäkin.
 
Mikähän mahtaisi olla arvon foorumistien oma käsitys omasta kuntoisuusluokasta tänäpäivänä, iän ja harrastusten myötähän tulee erinäisiä kremppoja.
 
Mikähän mahtaisi olla arvon foorumistien oma käsitys omasta kuntoisuusluokasta tänäpäivänä, iän ja harrastusten myötähän tulee erinäisiä kremppoja.
Mitä tarkoitaa kuntoisuusluokka?

Palveluskelpoisuusluokaltani olisin A-ryhmän miehiä kun ei ole mitään kremppaa näin liki 50-vuotiaanakaan, enkä ole pahasti ylipainoinen tms.

Cooperia en ole juossut sitten varusmiespalveluksen puolivälin ja muutoinkaan en koskaan ole juoksemisesta välittänyt. Kuntoni kestää vuotuiset satakilometriset Lapin vaellukset hyvin, mutta epäilen silti olisiko minusta etulinjan mieheksi. En tiedä. Käsittääkseni nuorempi polvikin on sen verran rapakuntoista, että ei tässä ihan huono tilanne itselläni ole.
 
Sitten kun huolehditaan eli katsotaan kruunun raakiksi, niin ei hyvä sekään?


Jutun lopussa haastateltu majurikin on aika pahasti kuutamolla:

Majuri Juha Olli lohduttaisi pettynyttä kotiinlähtijää muistuttaen, että on muitakin mahdollisuuksia antaa oma panoksensa yhteiskunnalle kuin intti. Hän esimerkiksi kehottaa vapautettuja varusmiehiä hakemaan töitä.

– Lisäksi siviilipalvelukseen on mahdollista hakeutua, vaikka intistä saisi E- tai C-kelpoisuuden, Olli muistuttaa.


Siviilipalvelukseen voi hakeutua vain, jos vakaumus estää asevelvollisuuden suorittamisen. Jos tuolla perusteella hakee sivariin niin pitäisi tulla hylsy sieltäkin.
Jostain syystä jotkin nuoret miehet ovat kiinnostuneita armeijasta ja isänmaan palvelemisesta nimenomaan ase kädessä, niin pätevästäkin syystä pois jätetty saattaa kokea negatiivisia mielialoja, suurta pettymystä ja invaliditeetin tunnetta tuosta. Historiallisena esimerkkinä tulee mieleen jostain jenkkidokkarista, miten 7.12.41 jälkeen värväytymään menneet yksi tai kaksi nuorta jenkkiä päätyivät päättämään päivänsä, kun eivät kelvanneetkaan palvelukseen. Olikohan se se Teemalla tullut moniosainen joku 10 v sitten tullut 2. MS dokkari vai mikä? :unsure: Enivei, olisihan se ollut varmasti pidempi ja terveellisempi elämä kuin Tyynenmeren tai Normandian taistelut yms., mutta ihminen ei osaa aina ajatella siltä kantilta mikä olisi selviytymisen kantilta parasta sille.
 
Back
Top