Panssariprikaatin marssi 1987
- Viestiketjun aloittaja Hejsan
- Aloitus PVM
Löysin vähän toisia valamarssia
P-KarPr:in saapumiserällä I/91 oli Nurmeksessa heinäkuussa 1991 pidetyn valan yhteyteen järjestetty Pielisen ympäriajo.
Matkaa polkupyörin kertyi n. 250 km 2,5 päivän aikana, joista ensimmäisenä päivänä tempaistiin 125 km, joka on muistaakseni ihan normaali matka noin 10 marssitunnin aikana.
PohmTR:n saapumiserää II/1981. Kesällä 1981 teimme valamarssin pyöräillen Oulusta Oulaisiin. Matkan teimme yhdessä päivässä.
Kajaanissa viesti marssahteli valapäivää edeltävänä yönä (tai sitä
edeltävänä, ei muista enää) täyspaketin kera kasarmille jonkinlaisen marssin tapaisen - olisiko ollut jotakin 15-20 kilsan raatteilla. Vastasi
ilmeisesti tuota valamarssia
Sodankylän valamarssi, ensimmäiset kolme päivä poljettiin pyörällä sivuteitä pitkin kohti Saariselkää. Ekan päivän osuus oli 65 km, toinen päivä 120 km, kolmas päivä 75 km, josta 12 km talutettiin polkupyöriäö metsässä jalkamarssina. Neljäntenä päivänä ajettiin ensin 12 km lomapuvut pällä kohti Saariselkää, jossa oli valatilaisuus Kaunispään huipulla. Valatilaisuuden jälkeen poljettiin 65 km lomapuvut päällä yöpymispaikalle, josta jatkettiin seuraavana aamuna n. klo 4.00 aikoihin kohti Sodankylää ja viimeisen päivän osuus n. 65 km.
P-KarPr:in saapumiserällä I/91 oli Nurmeksessa heinäkuussa 1991 pidetyn valan yhteyteen järjestetty Pielisen ympäriajo.
Matkaa polkupyörin kertyi n. 250 km 2,5 päivän aikana, joista ensimmäisenä päivänä tempaistiin 125 km, joka on muistaakseni ihan normaali matka noin 10 marssitunnin aikana.
PohmTR:n saapumiserää II/1981. Kesällä 1981 teimme valamarssin pyöräillen Oulusta Oulaisiin. Matkan teimme yhdessä päivässä.
Kajaanissa viesti marssahteli valapäivää edeltävänä yönä (tai sitä
edeltävänä, ei muista enää) täyspaketin kera kasarmille jonkinlaisen marssin tapaisen - olisiko ollut jotakin 15-20 kilsan raatteilla. Vastasi
ilmeisesti tuota valamarssia
Sodankylän valamarssi, ensimmäiset kolme päivä poljettiin pyörällä sivuteitä pitkin kohti Saariselkää. Ekan päivän osuus oli 65 km, toinen päivä 120 km, kolmas päivä 75 km, josta 12 km talutettiin polkupyöriäö metsässä jalkamarssina. Neljäntenä päivänä ajettiin ensin 12 km lomapuvut pällä kohti Saariselkää, jossa oli valatilaisuus Kaunispään huipulla. Valatilaisuuden jälkeen poljettiin 65 km lomapuvut päällä yöpymispaikalle, josta jatkettiin seuraavana aamuna n. klo 4.00 aikoihin kohti Sodankylää ja viimeisen päivän osuus n. 65 km.
Alfa-keitin
Korpraali
Hejsan kirjoitti:
Viime vuosina ovat käyneet valalla polkupyörällä ainakin Tampereella ja Padasjoella.
III/87 Onttola, linja-autoilla kirkkoon ja ripirapi linjurilla hernekeitolle ja pannarille varuskuntaan. Sanoivat silloin, että valamarssi jää väliin, koska leiri alkoi sitä seuraavana päivänä tms.
Ivalon sissiosastosta ja sen valamarssista oli rajavartiostossa liikkeellä miehekkäitä juttuja...siellä vissiin hiihdettiin oikein kunnolla.
Ivalon sissiosastosta ja sen valamarssista oli rajavartiostossa liikkeellä miehekkäitä juttuja...siellä vissiin hiihdettiin oikein kunnolla.
Hejsan kirjoitti:
Ruutivaari pärisee sodankylästä:
Lapin jääkäripataljoonalla on lienee "perinteenä" tehdä pidempiä reissuja, eli se pataljoona joka koulutti ensilinjan tappelusmiehiä, eli PST, sisit, ja jääkäreitä 2 komppaniaa. Oma marssi meni hiihtäen noin 20 kilometrin päivämatkoja kovassa pakkasessa, kolmas päivä oli viimenen ja hieman yli 10 kilsaa. Paleltumilta vältyttiin mutta lähellä se oli usein. Vala oli prikaatissa, eli heitetiin jonkinlainen lenkki jossakin. Kierrettiin ilmeisesti Kyläjärven ampouma-aluetta. Omat alokkaat polki pyörillä sen 4 päivää aika tarkasti 60 kilometrin päivämatkoja, vala saattoi olla juuri Saariselässä. Minä prameilin kiinalaisille vieraille ja aiheutin itselleni makuuhaavoja punkassa kun muut polki. Silloin hävetit, vieläkin vähäsen.
Pohjan (jääkäri?)pataljoonalla, joka on siis periaatteessa Oulusta siirretty kokonaisuus, valamarssi oli Talvella yksipäivänen, hiihdetty matka ei juuri poikennut meidän päivämatkasta, hieman pidempi. Oman AU ajan alokkaiden marssi meni samaa rataa Lapin jääkäripataljoonan kanssa, koska valapaikka oli muualla kuin prikaatissa.
Tykistöä ei minun aikana ollut, sen marsseista en tiedä mitään.
Minun aikana reput kulki autoissa ja päällä oli vain taisteluvarustus. Minulla huonon voitelun vuoksi oli tuo valamarssi melkoisen pirullinen kuten alokasajan hiihdot yleensä. Minun alokasajan voiteluvuoro venyi keskiyöhön... Ei oikein enää inspiroinut. VIRHE!!! Vasta AUK:ssa kun voitelu päästiin uusimaan niin hiihtäminenkin helpotti.
Nythän prikaatin järjestys on pistetty uusiksi ja Lapin jääkäripataljoonasta on siirtynyt joukkoja pohjan jääkäripataljoonaan ja nyt kummatkin ovat vissiin aika tasavahvasti "taistelevia pataljoonia". Eli ruutivaarin haparoivalla mutta sitäkin päättäväisemmällä otteella.
viesti-timo
Kersantti
II/09 JPr:llä n. 110km pp-marssi varuskunnasta Rovajärvelle yhden päivän aikana ja I/10 hiihti vajaat 30km lenkin Sodankylän alueella.
Tässä on yks joka teki RannJääkärin barettimarssi
Barettimarssi - Elämäni kauhein kokemus!
Huhuh, takana on elämäni tähänasti rankin kokemus. Homman nimi oli siis Uudenmaan Prikaatin Barettimarssi, jota jokainen täällä palveluksensa suorittava saa kokeilla yhden kerran. Kilometrejä tuossa hirviössä on noin 65km, suoritusajalla ei niin väliä kuhan homma koko ajan etenee. Jos rupeaa seisomaan liikaa eteneminen niin homma keskeytetään. Marssiminen tapahtuu 6-10 hengen ryhmissä.
Homma alko meidän ryhmän osalta aamulla yhdeksältä keskiviikkona. 30-40kg varustus ei vielä tässä vaiheessa niin selkää painanu, mutta edessä oli vielä paljon kipua. Marssi eteni aina niin että saatiin kartalta piste johon piti suunnistaa. Siellä odotti sitten jonkinnäköinen tehtävä, jonka jälkeen sai aina uuden pisteen.
4 ekaa pistettä meni aika hyvin koska joka pisteellä oli paljon tehtävää ja siinä sai sitten levätä kunnolla. Sen jälkeen tuli sitten aina vain enemmän kävelemistä. Pisteellä 8 jouduttiin ylittämään 50m leveä vesistö, eli tuli talviturkkikin heitettyä Varustus ui hyvin siinä mukana! Tämän jälkeen päästeltiin vähän veneellä merellä ja päästiin maissa laittamaan ruokaa trangelin kanssa ( Hidasta touhua ku yhellä trangelil laittaa seittemälle..).
Tuon neljännen pisteen jälkeen ensimmäinen meidän porukasta luovutti selkä ja jalkavaivojen takia. Samalla alkoikin sitten homma mennä pahempaan päin. Pisteitten välit kasvoivat suuresti, jalat alkoi mennä rikki ja selkä kipeytymään. Tämän lisäksi myös pimeä alkoi tulemaan hitaasti ja homma meni epämiellyttäväksi. Meidän ryhmä oli aikaisesta lähtöajankohdasta huolimatta jäännyt melkein viimeiseksi huonosti järjestettyjen pisteitten takia. Jouduimme odottamaan melkein 3 tuntia turhaan yhteensä pisteillä.
Yöllä sitten muut saivat nukkua yhdellä pisteellä, mutta koska me olimme niin reilusti perässä niin jouduimme painamaan koko yön. Marssimme tahtiin 50 min marssia ja 10 taukoa, joka kylläkin tuntui todella tuskalliselta. Mutta hitaasti aamu rupesi tulemaan ja samalla ryhmä vain meni enemmän hajalle.
Aamun sarastettua rupesimme vähitellen hahmottamaan miten reitti tulisi menemään takaisin prikaatille. Oli tosin kaksi vaihtoehtoa, ja toinen olisi ollut niin tappava että olisin varmasti luovuttanu jos sinne oltaisi jouduttu ( ainakin jälkeenpäin ajateltuna). Aamulla marssitahti oli lähemmäs 1km marssia, 15 min lepoa. Eteneminen ei ollut kovin hurjaa, mutta sille ei voinnu mitään kun joka askel tuntui siltä kun olisi nauloja menny jalkapohjien läpi.
Lopulta pääsimme kuitenkin prikaatialueelle, jossa saimme tietää että olisi edessä vielä noin 8km lenkki. Tämä hajotti täysin, mutta sitä kuitenkin tiesi ettei enää tässä vaiheessa voinnut luovuttaa, se ei vaan ollut mahdollisuus. Siitä lähdimme sitten hitaasti tarpomaan, ja pääsimme noin puoleen väliin tuota lenkkiä jossa oli tehtävä. Siellä epäonnistuimme vaikeassa tehtävässä ja saatiin takaisin raahattavaksi oikein kunnon kokoinen tukki. Se matka oli suoraan sanoen helvetillinen. Takaisin tultua saimme vielä yhden nyrkiniskun naamaan. Piti taisteluvarustus päällä mennä vielä prikaatin esterata läpi. Sen jälkeen oli niin valmis että huhuh!
Mutta jotenkin ihmeen kaupalla pääsimme maaliin. Kilometrejä kertyi noin 65, ja tunteja meillä meni suorittamiseen 29, jonka aikana emme nukkuneet silmäystäkään.
Nyt jalat on niin rikki että ruokalaan käveleminen ( 300m) tuntuu helvetilliseltä. Mutta kai toikin oli koettava...
Barettimarssi - Elämäni kauhein kokemus!
Huhuh, takana on elämäni tähänasti rankin kokemus. Homman nimi oli siis Uudenmaan Prikaatin Barettimarssi, jota jokainen täällä palveluksensa suorittava saa kokeilla yhden kerran. Kilometrejä tuossa hirviössä on noin 65km, suoritusajalla ei niin väliä kuhan homma koko ajan etenee. Jos rupeaa seisomaan liikaa eteneminen niin homma keskeytetään. Marssiminen tapahtuu 6-10 hengen ryhmissä.
Homma alko meidän ryhmän osalta aamulla yhdeksältä keskiviikkona. 30-40kg varustus ei vielä tässä vaiheessa niin selkää painanu, mutta edessä oli vielä paljon kipua. Marssi eteni aina niin että saatiin kartalta piste johon piti suunnistaa. Siellä odotti sitten jonkinnäköinen tehtävä, jonka jälkeen sai aina uuden pisteen.
4 ekaa pistettä meni aika hyvin koska joka pisteellä oli paljon tehtävää ja siinä sai sitten levätä kunnolla. Sen jälkeen tuli sitten aina vain enemmän kävelemistä. Pisteellä 8 jouduttiin ylittämään 50m leveä vesistö, eli tuli talviturkkikin heitettyä Varustus ui hyvin siinä mukana! Tämän jälkeen päästeltiin vähän veneellä merellä ja päästiin maissa laittamaan ruokaa trangelin kanssa ( Hidasta touhua ku yhellä trangelil laittaa seittemälle..).
Tuon neljännen pisteen jälkeen ensimmäinen meidän porukasta luovutti selkä ja jalkavaivojen takia. Samalla alkoikin sitten homma mennä pahempaan päin. Pisteitten välit kasvoivat suuresti, jalat alkoi mennä rikki ja selkä kipeytymään. Tämän lisäksi myös pimeä alkoi tulemaan hitaasti ja homma meni epämiellyttäväksi. Meidän ryhmä oli aikaisesta lähtöajankohdasta huolimatta jäännyt melkein viimeiseksi huonosti järjestettyjen pisteitten takia. Jouduimme odottamaan melkein 3 tuntia turhaan yhteensä pisteillä.
Yöllä sitten muut saivat nukkua yhdellä pisteellä, mutta koska me olimme niin reilusti perässä niin jouduimme painamaan koko yön. Marssimme tahtiin 50 min marssia ja 10 taukoa, joka kylläkin tuntui todella tuskalliselta. Mutta hitaasti aamu rupesi tulemaan ja samalla ryhmä vain meni enemmän hajalle.
Aamun sarastettua rupesimme vähitellen hahmottamaan miten reitti tulisi menemään takaisin prikaatille. Oli tosin kaksi vaihtoehtoa, ja toinen olisi ollut niin tappava että olisin varmasti luovuttanu jos sinne oltaisi jouduttu ( ainakin jälkeenpäin ajateltuna). Aamulla marssitahti oli lähemmäs 1km marssia, 15 min lepoa. Eteneminen ei ollut kovin hurjaa, mutta sille ei voinnu mitään kun joka askel tuntui siltä kun olisi nauloja menny jalkapohjien läpi.
Lopulta pääsimme kuitenkin prikaatialueelle, jossa saimme tietää että olisi edessä vielä noin 8km lenkki. Tämä hajotti täysin, mutta sitä kuitenkin tiesi ettei enää tässä vaiheessa voinnut luovuttaa, se ei vaan ollut mahdollisuus. Siitä lähdimme sitten hitaasti tarpomaan, ja pääsimme noin puoleen väliin tuota lenkkiä jossa oli tehtävä. Siellä epäonnistuimme vaikeassa tehtävässä ja saatiin takaisin raahattavaksi oikein kunnon kokoinen tukki. Se matka oli suoraan sanoen helvetillinen. Takaisin tultua saimme vielä yhden nyrkiniskun naamaan. Piti taisteluvarustus päällä mennä vielä prikaatin esterata läpi. Sen jälkeen oli niin valmis että huhuh!
Mutta jotenkin ihmeen kaupalla pääsimme maaliin. Kilometrejä kertyi noin 65, ja tunteja meillä meni suorittamiseen 29, jonka aikana emme nukkuneet silmäystäkään.
Nyt jalat on niin rikki että ruokalaan käveleminen ( 300m) tuntuu helvetilliseltä. Mutta kai toikin oli koettava...