Paris, C´est mon amour

[Vonka]

Martha Gellhorn seurasi Colliers-lehden kirjeenvaihtajana talvisodan tapahtumia. Tästä hänen silloinen aviomiehensä Ernest Hemingway oli Marthan mukaan kateellinen. Martha oli tullut marraskuun lopulla Helsingin Kämp-hotelliin, ja kun hälytyssireenit alkoivat ulvoa, hän oli paalupaikalla maailman median polttopisteessä - ja avioparilla oli hiukan kilpailua kuuluisuudesta sotakirjeenvaihtajana.

Yksi Marthan jutuista: http://www.unz.org/Pub/Colliers-1940feb10-00014

Martha erosi sodan jälkeen Hemingwaysta ja asusteli myöhemmin Lontoossa. Ylen televisiohaastattelussa 1990-luvulla hän muisteli Suomen aikaansa. Suomalaiset olivat yleensä pidättyväisiä ja ujoja mutta hän kertoi mediaväelle järjestetyistä juhlista, joissa hänen luokseen tuli itsevarma komea lentäjä, joka oli juuri pudottanut kuusi pommikonetta. Kuultuaan, että Gellhorn oli tullut Suomeen Pariisista, lentäjä oli hymyillen sanonut: "Paris, c´est amour!"

Martha halusi tietää, miten lentäjän oli käynyt. Selvisikö sodasta? Kun yhdeksänkymppinen Gellhorn sai kuulla, että Jorma Sarvanto oli kuollut syöpään 1963 ja ollut sitä ennen Lontoossa sotilasasiamiehenä, hänelle tulivat kyyneleet. "Jos olisin tiennyt, olisimme menneet taas ottamaan kännit yhdessä."