Helposti tai ei. Kyllä tähän maailmaan mahtuu kaikkenlaista..
Kaikesta on kyettävä puhumaan, näitä samoja miettineet suuret kirjailijat ja ajattelijat kautta aikojen. No ei putinin aikana enää, sehän tietäisi vankila vuosiksi). Venäläiset ja ja muun maalaiset pohtineet kansan mentaliteettia, tässä tapauksessa vaan mentaliteetissa näkee nimenomaan hyvinkin patologisia piirteitä, jopa vaarallisia, se vielä tässä puuttuu, että asioita hyssyteltäisi.
Jokainen muodostaa oman mielipiteen, kuten kaikista muistakin asioista. Jos joku kaipaa vaan kauniita kuvia ja sanoja, niin minulle aina palaa mieleen Stalinin aikainen perustuslaki, joka oli maapallon kaunein, mutta ihmisiä tapettu gulageissa miljoonia. Valtavat patsaat, superthyvässä kunnossa olevista työläisistä, jaloista, virhettömistä, Hitlerin Saksan puitteet olivat myös komeita, ihmiset olivat vielä virhettömämpiä, muut saastaa, juutalaiset ja slaavit, mutta saksalaiset planeetan arvokkaampia. Ja tulos mitä tapahtui ei antanut odottaa..äärimäisyydet ovat olemassa, ilmiöt myös. Ei kai kukaan kuvittelee että yli 100 vuoden tapahtunut aivopesu siellä tapahtui jättämättä jälkiä? Jos itse järkevimmät venäläiset kutsuvat näitä toivottomia bydloksi (karja), joka tekee kaiken sen paskan mitä isäntä käskee. On vaaralista tehdä tabua näin isosta ilmiöstä. Ei turhaan takia jo kirjoitettu että putinin aikana ihmisiä lopullisesti 'расчеловечили' riisuttu ihmisyydestä.
Tässä on ote Kuprinin kertomuksesta, kannattaa lukea kokonaisena, hän kuvaa erittäin positiivesti Suomea ja suomalaisia ensin, sitten törmää tähän, seisovassa pöydässä:
Huom.1908:
"Jokainen lähestyi, valitsi, mistä piti, söi niin paljon kuin halusi, ja sitten meni buffetin luo ja maksoi illallisestaan täysin omasta vapaasta tahdostaan tasan yhden markan (kolmekymmentäseitsemän kopeekkaa). Ei valvontaa, ei epäluottamusta. Meidän venäläiset sydämemme, jotka olivat niin syvästi tottuneet passeihin, poliisiasemiin, porttivahdin pakolliseen valvontaan, yleiseen petollisuuteen ja epäluuloisuuteen, olivat täysin hämmästyneitä tästä laajasta molemminpuolisesta luottamuksesta. Mutta kun palasimme vaunuun, meitä odotti ihastuttava kohtaus aidossa venäläisessä tyylissä. Asia oli siinä, että kanssamme matkusti kaksi kivirakennusurakoitsijaa. Kaikki tuntevat tämän Mjeshovskin piirikunnasta, Kalugan kuvernementista kotoisin olevan kulakin tyypin: leveä, kiiltävä, punakka, kulmikas naama, punaiset hiukset pilkistävät lakin alta kiharoina, harva parta, veijarimainen katse, näennäinen hurskaus, tulinen isänmaallisuus ja halveksunta kaikkea ei-venäläistä kohtaan – sanalla sanoen, hyvin tuttu, aidosti venäläinen olemus. Täytyi kuulla, kuinka he pilkkasivat raukkoja suomalaisia.
- Siinäpä typeryksiä! Eivät mitään muuta, piru heidät periköön! Totisesti minä, jos oikein lasken, söin heidän kustannuksellaan kolmen ruplan ja seitsemän kopeekan edestä, mokomat hölmöt... Hah, saavatpa he silti liian vähän selkäänsä, senkin huorien penikat! Tchuhnat!
Toinen yhtyi tähän, nauroessaan tikahtuen:
- Ja minä… aivan tahallaan laiskasin rikki yhden lasin, ja sitten otin kalan ja syljin siihen.
- Juuri noin heille pitääkin tehdä, mokomille niljakkaille! Ovatpa he antaneet itsensä rappiolle, kirotut! Heidät pitäisi pitää näin!
On kuitenkin erityisen miellyttävää todeta, että tässä ihanassa, laajassa, puolivapaassa maassa aletaan jo ymmärtää, että koko Venäjä ei muodostu Kalugan kuvernementin Mjeshovskin piirikunnan urakoitsijoista.
Tammikuu 1908 (Aleksandr Kuprin)"
Itseltään: eivät sentään vaatineet jotta kaikki puhuisivat venäjä. Tämän asteen hulluus iski myöhemmin.
