Patologinen venäläisyys

Helposti tai ei. Kyllä tähän maailmaan mahtuu kaikkenlaista..
Kaikesta on kyettävä puhumaan, näitä samoja miettineet suuret kirjailijat ja ajattelijat kautta aikojen. No ei putinin aikana enää, sehän tietäisi vankila vuosiksi). Venäläiset ja ja muun maalaiset pohtineet kansan mentaliteettia, tässä tapauksessa vaan mentaliteetissa näkee nimenomaan hyvinkin patologisia piirteitä, jopa vaarallisia, se vielä tässä puuttuu, että asioita hyssyteltäisi.
Jokainen muodostaa oman mielipiteen, kuten kaikista muistakin asioista. Jos joku kaipaa vaan kauniita kuvia ja sanoja, niin minulle aina palaa mieleen Stalinin aikainen perustuslaki, joka oli maapallon kaunein, mutta ihmisiä tapettu gulageissa miljoonia. Valtavat patsaat, superthyvässä kunnossa olevista työläisistä, jaloista, virhettömistä, Hitlerin Saksan puitteet olivat myös komeita, ihmiset olivat vielä virhettömämpiä, muut saastaa, juutalaiset ja slaavit, mutta saksalaiset planeetan arvokkaampia. Ja tulos mitä tapahtui ei antanut odottaa..äärimäisyydet ovat olemassa, ilmiöt myös. Ei kai kukaan kuvittelee että yli 100 vuoden tapahtunut aivopesu siellä tapahtui jättämättä jälkiä? Jos itse järkevimmät venäläiset kutsuvat näitä toivottomia bydloksi (karja), joka tekee kaiken sen paskan mitä isäntä käskee. On vaaralista tehdä tabua näin isosta ilmiöstä. Ei turhaan takia jo kirjoitettu että putinin aikana ihmisiä lopullisesti 'расчеловечили' riisuttu ihmisyydestä.
Tässä on ote Kuprinin kertomuksesta, kannattaa lukea kokonaisena, hän kuvaa erittäin positiivesti Suomea ja suomalaisia ensin, sitten törmää tähän, seisovassa pöydässä:
Huom.1908:

"Jokainen lähestyi, valitsi, mistä piti, söi niin paljon kuin halusi, ja sitten meni buffetin luo ja maksoi illallisestaan täysin omasta vapaasta tahdostaan tasan yhden markan (kolmekymmentäseitsemän kopeekkaa). Ei valvontaa, ei epäluottamusta. Meidän venäläiset sydämemme, jotka olivat niin syvästi tottuneet passeihin, poliisiasemiin, porttivahdin pakolliseen valvontaan, yleiseen petollisuuteen ja epäluuloisuuteen, olivat täysin hämmästyneitä tästä laajasta molemminpuolisesta luottamuksesta. Mutta kun palasimme vaunuun, meitä odotti ihastuttava kohtaus aidossa venäläisessä tyylissä. Asia oli siinä, että kanssamme matkusti kaksi kivirakennusurakoitsijaa. Kaikki tuntevat tämän Mjeshovskin piirikunnasta, Kalugan kuvernementista kotoisin olevan kulakin tyypin: leveä, kiiltävä, punakka, kulmikas naama, punaiset hiukset pilkistävät lakin alta kiharoina, harva parta, veijarimainen katse, näennäinen hurskaus, tulinen isänmaallisuus ja halveksunta kaikkea ei-venäläistä kohtaan – sanalla sanoen, hyvin tuttu, aidosti venäläinen olemus. Täytyi kuulla, kuinka he pilkkasivat raukkoja suomalaisia.

- Siinäpä typeryksiä! Eivät mitään muuta, piru heidät periköön! Totisesti minä, jos oikein lasken, söin heidän kustannuksellaan kolmen ruplan ja seitsemän kopeekan edestä, mokomat hölmöt... Hah, saavatpa he silti liian vähän selkäänsä, senkin huorien penikat! Tchuhnat!

Toinen yhtyi tähän, nauroessaan tikahtuen:

- Ja minä… aivan tahallaan laiskasin rikki yhden lasin, ja sitten otin kalan ja syljin siihen.

- Juuri noin heille pitääkin tehdä, mokomille niljakkaille! Ovatpa he antaneet itsensä rappiolle, kirotut! Heidät pitäisi pitää näin!

On kuitenkin erityisen miellyttävää todeta, että tässä ihanassa, laajassa, puolivapaassa maassa aletaan jo ymmärtää, että koko Venäjä ei muodostu Kalugan kuvernementin Mjeshovskin piirikunnan urakoitsijoista.

Tammikuu 1908 (Aleksandr Kuprin)"

Itseltään: eivät sentään vaatineet jotta kaikki puhuisivat venäjä. Tämän asteen hulluus iski myöhemmin.
Hyvinkin vastaava kuvaus venäläisestä Suomen ihmemaassa löytyy Grigori Petrovin yli sata vuotta vanhasta kuvauksesta; Suomi, valkoliljojen maa. Archive.orgista löytyy Pohjoinen-kustantamon käännös suomeksi. Kirjasta on myös uudempi laitos Vanhat Kirjat -kustantamolta. Venäjällä se on julkaistu vasta 2004. Vanhat serbin- bulgaarin- ja turkinkieliset käännökset on. Ehkä Petrov on saanut vaikutteita Kuprinilta. EDIT: Kuvaus löytyy teoksen alkusanoista, D. Bojkov -nimellä allekirjoitetusta tekstistä.
 
Yksi esimerkki patologisesta venäläisyydestä.

Ja Aleksanderiliitto tietenkin, putinistien kyypesä.
Kyllä nämä venäläisen patologian edustajat 160:sta autosta voi tottua ja ajatukseen, että heidän rakastamansa putlerinsa voi kohta ottaa kaikki ne omistamia asuntoja pois, täällä ne nautti sosialiturvasta/Kelasta, ja siellä iloisesti jollekin 3:kin omistus asunnossa juoksee vuokraa. Pimeät bisneksetkin vaikeuttuneet?
Muilla ei ole sellaista etua. Ne kuvitteli että pystyy huijamaan kaikkia, jos asunto on lapsenlapsen nimiin laitettu, kun vaari onnellisesti Suomessa, asuu kaupungin vuokralla ja muuten saa kaikki edut, kertomatta verottajalle ja kaupunkille lisätuloista.
Suomessa on sama laki kaikille btw, myös nokkelille putler faneille.
Keskustelufoorumeissa nämä putinistit ja monarkisteiksi itseään kutsuvat repii Suomen pään menoksi, vihaa maata, jossa asuvat, joukko ovelasti tehtyjä imbesiileja. Ne halusi istua kahdella pallilla, hujata, jotta vain heillä olisi hyvä. Mitään mitä on yhteikunnalle olla hyvä ei mahtu heidän päihin.
Heidän sijoitusasuntojen hinnat myös romahtumassa siellä, vuokratulot ei päästetä keräämään kerran kuussa, kuten tähän asti iloisesti totuttu, vuokralaisillakaan nyt ei ole myös rahoja maksaa , keskustan asunnot vielä menevät kaupaksi rikkaille, mutta sen ulkopulella ei, kiire myydä ennen kun putin kansallistaa? Sekin aikavievä prosessi. Ja rajatkin kiinni, voi-voi..harmittaa myös että valuuttakurssin takia eivät pääsee rahaamaan tänne mitään, (maksamatta Suomeen veroja tietenkään) ja muuta pimeätä, ja se voi olla ihan mitä vaan.
Kun Gazan terroristit vetoavat tunteisiin "lapsillä" niin nämä terroristi-putinistit - "äidin/mummon ikävällä". Kyllä ikävä hoituu videopuhelullakin.
Tiedän että jotkut putinistimiehet pelkkää mennä sinne, kun on vaara että heitä laitetaan Ukrainaan sotimaan - jos on Venäjän kansalaisuus, helposti. Ja siellä heidän toinen (jos on) Suomen passi, ei häiritse viranomaisia lainkaan. Siinä maaperällä venäjän kansalainen on putinin omaisuutta. Joten vaimot raavasi ainakin Viron kautta ahkerasti, en toisaalta enää kenenkään heistä enää kontaktissa. Luottamuus on nolla luokka joka ikiseen.
Ihan varmasti löytyy ajattelviakin venäläisiä, tunnen heitäkin, ne ovat katkaisseet maahan suhteet heti fashismin tultuaan, jos oli asunto, niin sitä myytiin, kunpa pääsisi sitä eroon, vaikka alihintaan, ja jalat alle sieltä.

Onko pohjoisessa jossain raja auki?
 
Viimeksi muokattu:
Tällainen ketju helposti lipsahtaa jonkinlaiseksi Ilja Ehrenburg -tyyppiseksi mielipiteen muokkaukseksi. Kansa ja ihminen on syyllinen... näin rakennettiin saksalaisten kollektiivinen syyllisyys, mikä johti raiskauksiin ja murhiin matkalla Berliiniin. Vähän samaan tehtiin juutalaisten syyllisyys rotuna ja lopputulema oli uuni.

Kokonaisen kansan leimaaminen ja sen olemassaolon kyseenalaistaminen ei ole kritiikkiä sotaa tai vallanpitäjiä kohtaan, vaan epäinhimillistä ajattelua, joka ruokkii vihaa. Sota on aina tekoja ja päätöksiä tekevien vastuulla.

Minulla on venäläinen ystävä, joka on tehnyt konkreettista apua Ukrainalle. On niitä, jotka ovat puolensa valinneet, aivan toisen puolen. Suurista massoista ei ole kyse, mutta käsittääkseni Ukrainan armeijan Sibir-pataljoona on muodostettu venäläisistä vapaaehtoisista. Muitakin ryhmiä on.

Minulla makaa sukua Kannaksella. Yhdellä voi olla vieläkin kamartuneessa maassa konepistooli kädessään. "Kaatui, ruumis jäänyt kentälle tai tuhoutunut." Sitä ennen hän ehti saada Vapaudenristin neljästi. Hän kohteli vankia ihmisenä mutta tappoi tehokkaasti, kun piti tuhota. Isäni vanhemmiten suri kaatamiaan ruskeapaitoja sanoen päätään pudistaen, kun "ne tuli vaan". Hän oli kkpuolijoukkueen johtaja. Hän ei tuntenut vihaa, mutta suurta epäluuloa Neuvostoliittoa ja kommunismia kohtaan. Olisiko hän osansa kommunismin torjumiseen tehnyt, kolmesti haavoittunut mies? Vieläkö vihata jotain nälkiintyneitä suikkapäitä olisi pitänyt?

Ihmisarvon puolustaminen ei ole minulle mielipidekysymys. Kansanmurhaa sivuavat puheet on torjuttava aina, riippumatta kohteesta.
Pidän silti kiinni mielipiteestäni että kaikki ryssät ovat pahoja. Saksalaiset sentään ottivat opikseen toisen maailmansodan jälkeen ja irtisanoutuivat natsismista. ryssä on saanut sukupolvien ajan monta mahdollisuutta tehdä parannus satojen vuosien kuluessa, eikä silti kykene olemaan ihmisiksi.

Vaikka voissa paistaisi. Se on vaan peevelin TOTTA.
 
Pidän silti kiinni mielipiteestäni että kaikki ryssät ovat pahoja. Saksalaiset sentään ottivat opikseen toisen maailmansodan jälkeen ja irtisanoutuivat natsismista. ryssä on saanut sukupolvien ajan monta mahdollisuutta tehdä parannus satojen vuosien kuluessa, eikä silti kykene olemaan ihmisiksi.

Vaikka voissa paistaisi. Se on vaan peevelin TOTTA.
Jep, on olemassa oikeasti hyviä venäläisiä mutta nämä ovat niitä poikkeuksia jotka vahvistavat säännön.

Onkohan Ukrainassa edes 5000 venäjän kansalaista taistelemassa Ukrainan puolesta ja ryssän väestö on noin 144 miljoonaa...
 
Tällainen ketju helposti lipsahtaa jonkinlaiseksi Ilja Ehrenburg -tyyppiseksi mielipiteen muokkaukseksi. Kansa ja ihminen on syyllinen... näin rakennettiin saksalaisten kollektiivinen syyllisyys, mikä johti raiskauksiin ja murhiin matkalla Berliiniin. Vähän samaan tehtiin juutalaisten syyllisyys rotuna ja lopputulema oli uuni.

Kokonaisen kansan leimaaminen ja sen olemassaolon kyseenalaistaminen ei ole kritiikkiä sotaa tai vallanpitäjiä kohtaan, vaan epäinhimillistä ajattelua, joka ruokkii vihaa. Sota on aina tekoja ja päätöksiä tekevien vastuulla.

Minulla on venäläinen ystävä, joka on tehnyt konkreettista apua Ukrainalle. On niitä, jotka ovat puolensa valinneet, aivan toisen puolen. Suurista massoista ei ole kyse, mutta käsittääkseni Ukrainan armeijan Sibir-pataljoona on muodostettu venäläisistä vapaaehtoisista. Muitakin ryhmiä on.

Minulla makaa sukua Kannaksella. Yhdellä voi olla vieläkin kamartuneessa maassa konepistooli kädessään. "Kaatui, ruumis jäänyt kentälle tai tuhoutunut." Sitä ennen hän ehti saada Vapaudenristin neljästi. Hän kohteli vankia ihmisenä mutta tappoi tehokkaasti, kun piti tuhota. Isäni vanhemmiten suri kaatamiaan ruskeapaitoja sanoen päätään pudistaen, kun "ne tuli vaan". Hän oli kkpuolijoukkueen johtaja. Hän ei tuntenut vihaa, mutta suurta epäluuloa Neuvostoliittoa ja kommunismia kohtaan. Olisiko hän osansa kommunismin torjumiseen tehnyt, kolmesti haavoittunut mies? Vieläkö vihata jotain nälkiintyneitä suikkapäitä olisi pitänyt?

Ihmisarvon puolustaminen ei ole minulle mielipidekysymys. Kansanmurhaa sivuavat puheet on torjuttava aina, riippumatta kohteesta.
On ylevää. No, mulle ei ole noin virikkeellistä elämää tarjoutunut. Varmaan se viha sitten sokaisi tähtäämistä omilla isovanhemmilla jotka vapaus-, talvi,- ja jatkosodassa joutuivat tyytymään paljon pienempään määrää palkintoja kuin sinun sukulaiset. Silti vähän huvittuneena lueskelen näitä isällisiä puhdasotsaisia aatoksia.

Huomattavasti heikompi lahjaisten jälkeläisenä voin vain todeta etten osaa edes hävetä ryssävihaani. Jo pelkkä ryssän fyysinen läheisyys aiheuttaa minussa merkittävää pahoinvointia ja kun kuulen sen alkavan puhumaan on poistuttava paikalta. Tätä vastenmielistä tunnetta estääkseni olen kehittänyt melko toimivan sisäisen tutkan jolla havaitsen ryssän jo kohtalaisen turvaetäisyyden päästä. Jos tutka hälyttää ja en ole varma onko kapella jalkakäytävällä vastaan tuleva pariskunta ryssiä on testi helppo. Kävele vain kohti äläkä anna mitään indikaatiota että juuri sinä olet aikeissa väistää kuten normaalisti toimitaan. Jos vastaantulija on ryssä niin se ei väistä. Niille jokinen kohtaaminen ulkomailla on haaste tilanne joka pitää voittaa. Jos ette usko niin koeponnistakaa. Ryssän maalla en ole käynyt joten en tiedä miten siellä toimivat mutta paskahuussin ulkopuolella 99% toimii kerrotulla tavalla. Onneksemme nykyään jo harvenevassa määrin niissä paikoissa joissa itse tulee käytyä. Thaimaa ja joku Egypti on kuulemma aivan järkyttävää nykyään. Täynnä ryssiä, niin ja varmaan niitä ihanan ihania sodanvastustaja, ihan meidän suomalaisten kaltaisia normaaleja ihmisiä.

Mitä helvetin väärää on vihan tunteessa. Varsinkin jos joku porukka antaa siihen aihetta vuosisadasta toiseen. Saiko juutalaiset vihata natseja vai olisiko heidänkin pitänyt vihata vain kahta kolmea pääpukaria. Vai rajoittuuko vihantunteen oikeutus heidän kohdalla vain natsipuolueen jäseniin mutta ei niihin jotka hyväksyivät yleisellä tasolla tuon touhun kuulumatta kuitenkaan puolueeseen. Siirrä tämä ajatus tänä päivänä koskemaan ryssiä. Onko väärin vihata putinia ja jos niin anna siitä valuta alaspäin. Mihin silloin piirretään raja antipatian, voimakkaan vastenmielisyyden ja vihan raja. Cassius Clay sanoi käyttävänsä vihaa välineenä kamppailussa. Se hänen mukaansa paransi harjoittelu motivaatiota ja lisäsi taistelutahtoa kehässä. Tuntemattoman Koskela tarinat vs Talvisota kirjan Laurila"siellä on ryssä ja se tahtoo teidät tappaa" ovat varmaankin molemmat aivan yhtä valideja toiminta tarmoa lisääviä näkökulmia.

Kyllä niitä sotapalkintoja napsivat monet AKS:läist muinoin vaikka olivat ihan ryssänviha valan tehneet.
 
Jep, on olemassa oikeasti hyviä venäläisiä mutta nämä ovat niitä poikkeuksia jotka vahvistavat säännön.
Tämä onkin mielenkiintoinen juttu, kun vähän pitempään keskustelee niin tulee lisää näkökulmia, erilaisia kuin omat... Joskus voi tulla vielä se päivä että Suomessa pitää selkeästi valita puolensa.
 
Viimeksi muokattu:
Joo mullakin ukrainalainen ja virolainen kaveri. Molemmat identifioituu ryssäksi omalla tavallaan. Puolustelevat, vaikkakin eivät puten puolella ole, mutta venäläisyyttä puolustavat tavalla, mikä ajaa meidät jatkuvasti erimielisyyksiin.
 
Back
Top