Patologinen venäläisyys

Maidan

Maidan

Respected Leader
Miksi venäläiset reagoivat raivokkaasti kaikkeen historiaansa ja valtaansa kohdistuvaan kritiikkiin?

Venäläiset saattavat olla tyytymättömiä hallintoonsa, saattavat kuiskaten kirota hintojen nousua, korruptiota, sotaa – mutta heti kun joku lausuu ääneen kritiikkiä Venäjästä, Neuvostoliitosta tai tsaarista, he muuttuvat välittömästi "imperiumin vartijoiksi". Vaikka heidän argumenttinsa ovat yhtä heikkoja kuin romahtanut silta Dagestanissa – ne eivät kestä kuormitusta.

Miksi näin tapahtuu?

1. Heille valtio on yhtä kuin persoonallisuus
Normaaleissa maissa ihminen on ihminen, ja valtio on palvelu. Venäjällä asia on päinvastoin: valta on "minä". Tämä tarkoittaa, että valtion kritiikki tulkitaan automaattisesti näin: "Sinä nöyryytät minua."
Ei ole väliä, puhutaanko 1930-luvun vainoista vai vuoden 2025 epäonnistumisista – reaktio on aina henkilökohtainen ja hysteerinen.


2. Tottumus elää jatkuvassa mobilisaatiotilassa
Venäjällä ihmisille on vuosikymmeniä opetettu, että maailma jakautuu "venäläisiin" ja "muihin". Periaate on yksinkertainen: jos koko sivistynyt maailma tukee Ukrainaa, maailma on paha. Jos Putin tekee virheen, niin tosiasiat ovat väärässä.
Tämä ei ole logiikkaa. Tämä on refleksi.

3. Keisarillinen narratiivi on itsetunnon viimeinen tukipilari
Heiltä on viety kaikki: poliittinen toimijuus, sananvapaus, normaali talous. Mitä jää jäljelle? "Suuri historia". Sitä puolustetaan niin raivokkaasti, koska ei ole mitään muuta puolustettavaa.
Jos totuus menneisyydestä ja nykyisyydestä hyväksyttäisiin, heidän itsetuntonsa romahtaisi.

4. Kognitiivinen dissonanssi tasolla "aivojen korroosio"
Kun heille esitetään faktoja, he eivät väittele. He kieltäytyvät kohtaamasta todellisuutta. Koska ilmeisen myöntäminen tarkoittaa iskua heidän sisäiseen maailmaansa. On helpompaa loukata keskustelukumppania kuin myöntää, että 70 vuotta propagandaa ei ole totuus, vaan vain 70 vuotta propagandaa.

5. Keskustelutaitojen puute
Venäjän poliittisessa kulttuurissa kukaan ei väittele – joko ollaan samaa mieltä, pelätään tai ollaan hiljaa. Kun he kohtaavat ihmisen, joka hallitsee faktat ja logiikan, he eivät tiedä, mitä tehdä. Siksi he siirtyvät henkilökohtaisiin hyökkäyksiin: Jos et voi voittaa argumentilla, yritä voittaa huudolla.

6. Vastuun myöntämisen pelko
He ymmärtävät varsin hyvin, että hallinnon tukemisella, hiljaisuudella ja osallistumisella aggressioon he kantavat osasyyllisyyttä. Mutta tämän tunnustaminen on pelottavaa. On paljon helpompi väittää, että "kaikki ympärillä ovat vihollisia", kuin myöntää, että syyllisiä ovat omat.

Lopputulos
Ei, he eivät ole "menettäneet järkeään". Järjestelmä on kasvattanut heidät reagoimaan hysteerisesti faktoihin, vihalla totuuteen ja vihamielisyydellä niihin, jotka eivät suostu elämään heidän illuusioissaan.
Ja huvittavinta on se, että mitä huonommin heillä menee, sitä kiivaammin he puolustavat niitä, jotka pahentavat asioita. Tämä ei ole isänmaallisuutta. Tämä on pelkoa elää ilman myyttejä."
 
Samoja mietteitä Itse arvelen ehkä suurimmaksi syyksi neukkulan aikaa. Kun henkilökohtaista menestystä ei oikein saanut aikaan pl. muutama homma, ja ulkomaillekaan ei oikein päässyt, niin ihmiset samaistuivat valtioon. Meitä pelkää kaikki ja urheilussakin mitaleja tulee. Putler sai aikaiseksi tälle jonkinlaisen jatkumon Jeltsinin gansterikapitalismin tilalle.
 
tankki-tapsa kirjoitti:
Samoja mietteitä Itse arvelen ehkä suurimmaksi syyksi neukkulan aikaa. Kun henkilökohtaista menestystä ei oikein saanut aikaan pl. muutama homma, ja ulkomaillekaan ei oikein päässyt, niin ihmiset samaistuivat valtioon. Meitä pelkää kaikki ja urheilussakin mitaleja tulee. Putler sai aikaiseksi tälle jonkinlaisen jatkumon Jeltsinin gansterikapitalismin tilalle.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämä on mielenkiintoinen ajatus. Oliko venäläinen kovin erilainen keisarin aikaan?

Venäläisethän on aina olleet pitkälti maahan kiinnitettyjä, maaorjuus kun loppui vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla.
 
Maidan kirjoitti:
Miksi venäläiset reagoivat raivokkaasti kaikkeen historiaansa ja valtaansa kohdistuvaan kritiikkiin?

Venäläiset saattavat olla tyytymättömiä hallintoonsa, saattavat kuiskaten kirota hintojen nousua, korruptiota, sotaa – mutta heti kun joku lausuu ääneen kritiikkiä Venäjästä, Neuvostoliitosta tai tsaarista, he muuttuvat välittömästi "imperiumin vartijoiksi". Vaikka heidän argumenttinsa ovat yhtä heikkoja kuin romahtanut silta Dagestanissa – ne eivät kestä kuormitusta.

Miksi näin tapahtuu?

1. Heille valtio on yhtä kuin persoonallisuus
Normaaleissa maissa ihminen on ihminen, ja valtio on palvelu. Venäjällä asia on päinvastoin: valta on "minä". Tämä tarkoittaa, että valtion kritiikki tulkitaan automaattisesti näin: "Sinä nöyryytät minua."
Ei ole väliä, puhutaanko 1930-luvun vainoista vai vuoden 2025 epäonnistumisista – reaktio on aina henkilökohtainen ja hysteerinen.


2. Tottumus elää jatkuvassa mobilisaatiotilassa
Venäjällä ihmisille on vuosikymmeniä opetettu, että maailma jakautuu "venäläisiin" ja "muihin". Periaate on yksinkertainen: jos koko sivistynyt maailma tukee Ukrainaa, maailma on paha. Jos Putin tekee virheen, niin tosiasiat ovat väärässä.
Tämä ei ole logiikkaa. Tämä on refleksi.

3. Keisarillinen narratiivi on itsetunnon viimeinen tukipilari
Heiltä on viety kaikki: poliittinen toimijuus, sananvapaus, normaali talous. Mitä jää jäljelle? "Suuri historia". Sitä puolustetaan niin raivokkaasti, koska ei ole mitään muuta puolustettavaa.
Jos totuus menneisyydestä ja nykyisyydestä hyväksyttäisiin, heidän itsetuntonsa romahtaisi.

4. Kognitiivinen dissonanssi tasolla "aivojen korroosio"
Kun heille esitetään faktoja, he eivät väittele. He kieltäytyvät kohtaamasta todellisuutta. Koska ilmeisen myöntäminen tarkoittaa iskua heidän sisäiseen maailmaansa. On helpompaa loukata keskustelukumppania kuin myöntää, että 70 vuotta propagandaa ei ole totuus, vaan vain 70 vuotta propagandaa.

5. Keskustelutaitojen puute
Venäjän poliittisessa kulttuurissa kukaan ei väittele – joko ollaan samaa mieltä, pelätään tai ollaan hiljaa. Kun he kohtaavat ihmisen, joka hallitsee faktat ja logiikan, he eivät tiedä, mitä tehdä. Siksi he siirtyvät henkilökohtaisiin hyökkäyksiin: Jos et voi voittaa argumentilla, yritä voittaa huudolla.

6. Vastuun myöntämisen pelko
He ymmärtävät varsin hyvin, että hallinnon tukemisella, hiljaisuudella ja osallistumisella aggressioon he kantavat osasyyllisyyttä. Mutta tämän tunnustaminen on pelottavaa. On paljon helpompi väittää, että "kaikki ympärillä ovat vihollisia", kuin myöntää, että syyllisiä ovat omat.

Lopputulos
Ei, he eivät ole "menettäneet järkeään". Järjestelmä on kasvattanut heidät reagoimaan hysteerisesti faktoihin, vihalla totuuteen ja vihamielisyydellä niihin, jotka eivät suostu elämään heidän illuusioissaan.
Ja huvittavinta on se, että mitä huonommin heillä menee, sitä kiivaammin he puolustavat niitä, jotka pahentavat asioita. Tämä ei ole isänmaallisuutta. Tämä on pelkoa elää ilman myyttejä."
Klikkaa laajentaaksesi...

Onko olemassa kollektiivinen syyllisyys? Olen tuota miettinyt.

Osut monella tavalla oikeaan, mutta onko tuo “luonteeksi” kutsumasi asia kuitenkin venäläisten selviytymiskeino eikä niinkään jokin moraalinen hyväksyntä sodalle?

Venäjän valtio on mielestäni yksityistetty väkivaltakoneisto, ei kansalaisten projekti.

Kun ihminen elää järjestelmässä, jossa väärä mielipide voi maksaa työn, vapauden tai hengen, jossa lapset opetetaan koulussa toistamaan virallista narratiivia ja jossa vaihtoehtoiset selitykset kriminalisoidaan, valtion ja minuuden erottaminen on riski.

Aika pitkä traumareaktio on koko Venäjä.

Venäjän historia ei ole yksin imperialismia vaan se on sukupolvittaisia puhdistuksia, ilmiantojärjestelmiä, nälänhätää. Se on sotia, joissa yksilö on aina ollut kertakäyttöinen.

Venäjä valtiona on toistuvasti asettanut kansalaisensa konfliktiin ulkomaailman kanssa. Se synnyttää huonolta logiikalta näyttävän selviytymismallin.

Imperialistinen narratiivi toimii itsetunnon tukipilarina. Mutta sekään ei tee siitä moraalisesti vapaaehtoista. Kun ihmiseltä on riistetty vaikutusmahdollisuudet, tulevaisuuden näkymät ja kaikki luottamus instituutioihin, menneisyydestä tulee ainoa sallittu tila, jossa voi kokea merkitystä.

Onko kyseessä aggressio muita kohtaan vai jokin hämärä eksistentiaalinen itsesuojelu? Ja onko sillä väliä. Aggressio on silti aggressiota, vaikka se koettaisiin puolustuksena.

Venäjän tragedia on siinäkin, että myytin murtaminen ulkopuolelta ei ole sitä vapauttanut vaan se vain romahduttaa ilman, että tarjoaa vaihtoehtoa. Näin viimeksi kävi. Tähänkin voi tietysti sanoa, että muutos on vaikeaa, mutta ei mahdotonta.

Venäläisten ongelma suurin ongelma ehkä ei ole, että he pelkäävät elää ilman myyttejä, vaan se, että myyttien purkaminen on tehty hengenvaaralliseksi. Riisto ei tietenkään poista vastuuta.
 
Venäjä voi alkaa käsitellä syyllisyyttään vasta, kun nykyinen valtiorakenne murtuu.

Sen lisäksi on muutama ehto:

1) Totuuden sanominen lakkaa olemasta hengenvaarallista,
2) rikokset voidaan nimetä ilman identiteetin tuhoa ja
3) syyllisyys siirtyy yksilö- ja instituutiotasolle, ei koko kansan olemukseen.

Ilman näitä syyllisyydestä tulee vain ulkoinen leima, joka vahvistaa myyttejä ja pidentää tragediaa.
 
Pontos kirjoitti:
Meillähän on Suomessa keksitty tähän kohtuullisen toimiva selitys: ryssä on ryssä vaikka sen voissa paistaisi.
Klikkaa laajentaaksesi...
"Ryssä on ryssä vaikka se voissa paistaisi". Tämän totuuden kuulin ehkä ensimmäisen kerran noin 50 vuotta sitten. Olin ehkä 3- vuotias. Vuosien varrella tuli paljon muitakin "totuuksia": "Paras venäläinen on kuollut venäläinen", näin isovanhempien suusta kuultuna. Oma tätini kuoli, alle vuoden ikäisenä 1938, haudattiin Viipuriin, mutta ryssät hävittivät hautausmaan Välirauhan aikana. Ei jäänyt isovanhemmille edes hautapaikkaa muistella ja surra tytärtään. Tietysti meni siinä samalla koti, työpaikat ja kaikki muukin mitä elämästä oli jäljellä. Loput lapsista lähtivät sotalapsina ruotsiin.
Pitää nyt kysyä kaikilta foorumin isiltä, että kuinka moni isä tänä päivänä unohtaisi ja hyväksyisi, että oman lapsen hauta on hävitetty ja pysyvästi häpäisty? Näitä samoja kysymyksiä joutuu miljoonat ihmiset miettimään, jotka asuvat ja elävät venäläisten naapureina.
Venäjällä yksilöllä ei ole mitään arvoa. Stalin aikoinaan totesi: " Yksilön kuolema on tragedia, miljoonan tilastoa". Samaa narratiivia on toteuttanut kaikki neuvostojohtajat ja Putin tulee jatkumona kaikkiin jo aiempiin entisiin asennevammaisiin näkökantoihin.
Itse valehtelin itselleni ja uskottelin lähes 50 vuotta, että isovanhempani olisivat olleet väärässä. " Ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi ja paras venäläinen on kuollut venäläinen". Lopulta jouduin rehellisesti toteamaan, isovanhemmat tiesivät tarkasti, mistä puhuivat. He olivat OIKEASSA.
 
Pontos kirjoitti:
Meillähän on Suomessa keksitty tähän kohtuullisen toimiva selitys: ryssä on ryssä vaikka sen voissa paistaisi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kerran luokseni vuosituhannen vaihdossa tuli vierailulle (ei minun kutsuista) Venäjällä asuva serkku aviomiehen kansa, töitä Suomessa löytäneen poikansa katsomaan. Silloin Venäjällä vielä puhaltaneet uudet tuulet, jotkut edelleen ajattelivat toiverikkana että nyt siellä alkaa tapahtua muutosta, Dumassa olivat selkeästi demokratiaan meneviä poliitikoita, jopa minä hetkeksi rentouduin, ei ihan, mutta kuitenkin. Piti olla kohtelias.
"Älä yritä minua pettää, sillä itsekin petkutukseen mieluusti suostun", fraasi on Pushkinin säkeistöstä, joka käsittelee itsensä huijaamista ja vapaaehtoista harhaanjohtamista tietyissä tilanteissa.

Serkun mies vaikutti kirjallisuuttakin lukeneelta. Ja oli vain kiva nähdä hyvin pitkästä aika sukulaista, jota tuskin muistan pieneenä.
Puhuttiin elämästä, kertoneet kuinka kurjasti ne elää siellä, eikä mitään mahdollisuutta muuttaa parempaan asuntoon, luonto on kaunis, infra puuttuu, ulkohuusit ovat normi, korruptiota, kaikki varastavat, likaista, vaarallista, välillä tukka nousi pystyyn heidän tarinoista, niin toivotonta se olikin..ennen tätä kertomus, miten junassa pojan luo tuli kaksi miestä puhumaan tupakka "tamburissa", tämä hölmö kertoi että tulossa Suomesta, menee äitiä katsomaan, sitten juoneet alkoholia, käyty taas tupakalla, yhtäkkiä miehet sanoneet "nyt lompakko tänne rahoineen tai lennät ovesta ulos junan vaudissa". Miehet näytti puukkoa. Lompakko vaihtoi omistaja, ei tarvinnut lentää ulos junasta yön pimeyteen. Noh, täällä on turvallista, totesin, Länsi on ihmeellinen, sanoi poika.
Oli minusta hyvä puolikin kun tykkään näyttää Helsinkiä ulkomaan vierailijoille, ja nautin itse kaupungista, istuttu parhaassa kahvilassa ja vaikka mitä, saivat minulta lahjaksi fiskarsia, olin varma että ovat tykkäneet kaikesta. Viime päivänä kutsuin kotiin illalliselle, tarjosin herkkuja, viinia, ja sitten se alkoi tulla..että kyllä täällä on ok, mutta käsittämätöntä ja todella häiritsevä yksi asiaa - "MIKSI TÄÄLLÄ EI PUHUTA VENÄJÄÄ 💩 Ihmisten täytyy puhua venäjä! Kaikialla!"
Ruokani meni väärän kurkkuun..perustelut? "No koska venäjä on suuri, kaikkien pitää puhua venäjä, selvähän se, venäjä..meillä on kaikki suurta, me....". Alkoi soitta liian tuttu levy, oikein korviin sattui..Vastasin että tämä maa on siksi erilainen, mukava, puhdas ja turvallinen, koska täällä ei puhuta venäjää, tämä on Länsi,Suomi, ellei ne huomasi, täällä on eri arvot. Eri maailma. Suhteeni heihin loppui, luonnollisesti. Imperialistinen ryssä heissä kuoriutui liiankin nopeasti. Vuosia myöhemmin tämä serkku soitti Kiovaan sisarelleni vain sanoakseen "Kuinka te kehdatte asua maan päällä, te fashisti-natsit, kuinka te julkeatte, kohta me tullaan vapauttamaan teitä, syyttäkää sitten itsenne, teitä on varoitettu".

Tämä oli täysi käänne muutamassa vrk:ssa. Alkuun uteliasta ja nomaalilta vaikuttat ihmiset, muuttuneet imperialisti ääliöijoiksi, jostain syystä tuli mieleeni Aleksandr Kuprin "Finlandia" kertomus, kuka on lukenut? Siinä on mielenkiintoinen kohta lopussa.
 
Viimeksi muokattu:
Maidan kirjoitti:
Etsin kohta yhden viime vuosisadan alkuvuosien kertomuksen, venäläiseltä kirjailijalta, (normaalilta ihmeseltä) jos jollekin tulee mieleen, vastakaa, Kertomuksessa mainitaan järkyttävästä erosta kahdan maan välillä, siinä kuvaillaan tarkkasti havaintoja pukeutumista ja käyttäytymistä myöten, sitten kertomus käy seisovasta pöytästä ja siinä vasta patologinen venäläisyys tulee esiin. Minusta se on loistava esimerkki ven.sielumaisemasta, yritän etsiä kirjailijaa..
Klikkaa laajentaaksesi...
Mihail Zoštšenko?

fi.wikipedia.org

Mihail Zoštšenko – Wikipedia

fi.wikipedia.org fi.wikipedia.org
 
Toivo kirjoitti:
"Ryssä on ryssä vaikka se voissa paistaisi". Tämän totuuden kuulin ehkä ensimmäisen kerran noin 50 vuotta sitten. Olin ehkä 3- vuotias. Vuosien varrella tuli paljon muitakin "totuuksia": "Paras venäläinen on kuollut venäläinen", näin isovanhempien suusta kuultuna. Oma tätini kuoli, alle vuoden ikäisenä 1938, haudattiin Viipuriin, mutta ryssät hävittivät hautausmaan Välirauhan aikana. Ei jäänyt isovanhemmille edes hautapaikkaa muistella ja surra tytärtään. Tietysti meni siinä samalla koti, työpaikat ja kaikki muukin mitä elämästä oli jäljellä. Loput lapsista lähtivät sotalapsina ruotsiin.
Pitää nyt kysyä kaikilta foorumin isiltä, että kuinka moni isä tänä päivänä unohtaisi ja hyväksyisi, että oman lapsen hauta on hävitetty ja pysyvästi häpäisty? Näitä samoja kysymyksiä joutuu miljoonat ihmiset miettimään, jotka asuvat ja elävät venäläisten naapureina.
Venäjällä yksilöllä ei ole mitään arvoa. Stalin aikoinaan totesi: " Yksilön kuolema on tragedia, miljoonan tilastoa". Samaa narratiivia on toteuttanut kaikki neuvostojohtajat ja Putin tulee jatkumona kaikkiin jo aiempiin entisiin asennevammaisiin näkökantoihin.
Itse valehtelin itselleni ja uskottelin lähes 50 vuotta, että isovanhempani olisivat olleet väärässä. " Ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi ja paras venäläinen on kuollut venäläinen". Lopulta jouduin rehellisesti toteamaan, isovanhemmat tiesivät tarkasti, mistä puhuivat. He olivat OIKEASSA.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mulla lähes täysin samanlainen tarina isovanhemmista, paitsi etten ikinä ole epäillyt heidän olleen väärässä. Koko ikäni olen tiennyt tasan tarkkaan, että ryssä on just niin paha kuin he sen sanoivat. Kaiken lisäksi viime aikoina jopa todennut ryssän olevan vieläkin pahempi.
E: Ryssänvihani on jopa mennyt niin pitkälle, että nykyään uskon että maailma olisi kaikenkaikkiaan parempi paikka jos kaikki ryssät hävitettäisiin.
 
Tällainen ketju helposti lipsahtaa jonkinlaiseksi Ilja Ehrenburg -tyyppiseksi mielipiteen muokkaukseksi. Kansa ja ihminen on syyllinen... näin rakennettiin saksalaisten kollektiivinen syyllisyys, mikä johti raiskauksiin ja murhiin matkalla Berliiniin. Vähän samaan tehtiin juutalaisten syyllisyys rotuna ja lopputulema oli uuni.

Kokonaisen kansan leimaaminen ja sen olemassaolon kyseenalaistaminen ei ole kritiikkiä sotaa tai vallanpitäjiä kohtaan, vaan epäinhimillistä ajattelua, joka ruokkii vihaa. Sota on aina tekoja ja päätöksiä tekevien vastuulla.

Minulla on venäläinen ystävä, joka on tehnyt konkreettista apua Ukrainalle. On niitä, jotka ovat puolensa valinneet, aivan toisen puolen. Suurista massoista ei ole kyse, mutta käsittääkseni Ukrainan armeijan Sibir-pataljoona on muodostettu venäläisistä vapaaehtoisista. Muitakin ryhmiä on.

Minulla makaa sukua Kannaksella. Yhdellä voi olla vieläkin kamartuneessa maassa konepistooli kädessään. "Kaatui, ruumis jäänyt kentälle tai tuhoutunut." Sitä ennen hän ehti saada Vapaudenristin neljästi. Hän kohteli vankia ihmisenä mutta tappoi tehokkaasti, kun piti tuhota. Isäni vanhemmiten suri kaatamiaan ruskeapaitoja sanoen päätään pudistaen, kun "ne tuli vaan". Hän oli kkpuolijoukkueen johtaja. Hän ei tuntenut vihaa, mutta suurta epäluuloa Neuvostoliittoa ja kommunismia kohtaan. Olisiko hän osansa kommunismin torjumiseen tehnyt, kolmesti haavoittunut mies? Vieläkö vihata jotain nälkiintyneitä suikkapäitä olisi pitänyt?

Ihmisarvon puolustaminen ei ole minulle mielipidekysymys. Kansanmurhaa sivuavat puheet on torjuttava aina, riippumatta kohteesta.
 
Viimeksi muokattu:
Vonka kirjoitti:
Tällainen ketju helposti lipsahtaa jonkinlaiseksi Ilja Ehrenburg -tyyppiseksi mielipiteen muokkaukseksi. Kansa ja ihminen on syyllinen... näin rakennettiin saksalaisten kollektiivinen syyllisyys, mikä johti raiskauksiin ja murhiin matkalla Berliiniin. Vähän samaan tehtiin juutalaisten syyllisyys rotuna ja lopputulema oli uuni.

Kokonaisen kansan leimaaminen ja sen olemassaolon kyseenalaistaminen ei ole kritiikkiä sotaa tai vallanpitäjiä kohtaan, vaan epäinhimillistä ajattelua, joka ruokkii vihaa. Sota on aina tekoja ja päätöksiä tekevien vastuulla.

Minulla on venäläinen ystävä, joka on tehnyt konkreettista apua Ukrainalle. On niitä, jotka ovat puolensa valinneet, aivan toisen puolen. Suurista massoista ei ole kyse, mutta käsittääkseni Ukrainan armeijan Sibir-pataljoona on muodostettu venäläisistä vapaaehtoisista. Muitakin ryhmiä on.

Minulla makaa sukua Kannaksella. Yhdellä voi olla vieläkin kamartuneessa maassa konepistooli kädessään. "Kaatui, ruumis jäänyt kentälle tai tuhoutunut." Sitä ennen hän ehti saada Vapaudenristin neljästi. Hän kohteli vankia ihmisenä mutta tappoi tehokkaasti, kun piti tuhota. Isäni vanhemmiten suri kaatamiaan ruskeapaitoja sanoen päätään pudistaen, kun "ne tuli vaan". Hän oli kkpuolijoukkueen johtaja. Hän ei tuntenut vihaa, mutta suurta epäluuloa Neuvostoliittoa ja kommunismia kohtaan. Olisiko hän osansa kommunismin torjumiseen tehnyt, kolmesti haavoittunut mies? Vieläkö vihata jotain nälkiintyneitä suikkapäitä olisi pitänyt?

Ihmisarvon puolustaminen ei ole minulle mielipidekysymys. Kansanmurhaa sivuavat puheet on torjuttava aina, riippumatta kohteesta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ketjun aihehan on venäläisyys ilmiönä tai jotenkin kansanluonteena vääristymisineen eikä sillai henkilökohtaisena. Vaikkakin uskon leninin ja joe sedän suorittaneen rodunjalostusta
 
Vonka kirjoitti:
Tällainen ketju helposti lipsahtaa jonkinlaiseksi Ilja Ehrenburg -tyyppiseksi mielipiteen muokkaukseksi. Kansa ja ihminen on syyllinen... näin rakennettiin saksalaisten kollektiivinen syyllisyys, mikä johti raiskauksiin ja murhiin matkalla Berliiniin. Vähän samaan tehtiin juutalaisten syyllisyys rotuna ja lopputulema oli uuni.
Klikkaa laajentaaksesi...
Helposti tai ei. Kyllä tähän maailmaan mahtuu kaikkenlaista..
Kaikesta on kyettävä puhumaan, näitä samoja miettineet suuret kirjailijat ja ajattelijat kautta aikojen. No ei putinin aikana enää, sehän tietäisi vankila vuosiksi). Venäläiset ja ja muun maalaiset pohtineet kansan mentaliteettia, tässä tapauksessa vaan mentaliteetissa näkee nimenomaan hyvinkin patologisia piirteitä, jopa vaarallisia, se vielä tässä puuttuu, että asioita hyssyteltäisi.
Jokainen muodostaa oman mielipiteen, kuten kaikista muistakin asioista. Jos joku kaipaa vaan kauniita kuvia ja sanoja, niin minulle aina palaa mieleen Stalinin aikainen perustuslaki, joka oli maapallon kaunein, mutta ihmisiä tapettu gulageissa miljoonia. Valtavat patsaat, superthyvässä kunnossa olevista työläisistä, jaloista, virhettömistä, Hitlerin Saksan puitteet olivat myös komeita, ihmiset olivat vielä virhettömämpiä, muut saastaa, juutalaiset ja slaavit, mutta saksalaiset planeetan arvokkaampia. Ja tulos mitä tapahtui ei antanut odottaa..äärimäisyydet ovat olemassa, ilmiöt myös. Ei kai kukaan kuvittelee että yli 100 vuoden tapahtunut aivopesu siellä tapahtui jättämättä jälkiä? Jos itse järkevimmät venäläiset kutsuvat näitä toivottomia bydloksi (karja), joka tekee kaiken sen paskan mitä isäntä käskee. On vaaralista tehdä tabua näin isosta ilmiöstä. Ei turhaan takia jo kirjoitettu että putinin aikana ihmisiä lopullisesti 'расчеловечили' riisuttu ihmisyydestä.
Tässä on ote Kuprinin kertomuksesta, kannattaa lukea kokonaisena, hän kuvaa erittäin positiivesti Suomea ja suomalaisia ensin, sitten törmää tähän, seisovassa pöydässä:
Huom.1908:

"Jokainen lähestyi, valitsi, mistä piti, söi niin paljon kuin halusi, ja sitten meni buffetin luo ja maksoi illallisestaan täysin omasta vapaasta tahdostaan tasan yhden markan (kolmekymmentäseitsemän kopeekkaa). Ei valvontaa, ei epäluottamusta. Meidän venäläiset sydämemme, jotka olivat niin syvästi tottuneet passeihin, poliisiasemiin, porttivahdin pakolliseen valvontaan, yleiseen petollisuuteen ja epäluuloisuuteen, olivat täysin hämmästyneitä tästä laajasta molemminpuolisesta luottamuksesta. Mutta kun palasimme vaunuun, meitä odotti ihastuttava kohtaus aidossa venäläisessä tyylissä. Asia oli siinä, että kanssamme matkusti kaksi kivirakennusurakoitsijaa. Kaikki tuntevat tämän Mjeshovskin piirikunnasta, Kalugan kuvernementista kotoisin olevan kulakin tyypin: leveä, kiiltävä, punakka, kulmikas naama, punaiset hiukset pilkistävät lakin alta kiharoina, harva parta, veijarimainen katse, näennäinen hurskaus, tulinen isänmaallisuus ja halveksunta kaikkea ei-venäläistä kohtaan – sanalla sanoen, hyvin tuttu, aidosti venäläinen olemus. Täytyi kuulla, kuinka he pilkkasivat raukkoja suomalaisia.

- Siinäpä typeryksiä! Eivät mitään muuta, piru heidät periköön! Totisesti minä, jos oikein lasken, söin heidän kustannuksellaan kolmen ruplan ja seitsemän kopeekan edestä, mokomat hölmöt... Hah, saavatpa he silti liian vähän selkäänsä, senkin huorien penikat! Tchuhnat!

Toinen yhtyi tähän, nauroessaan tikahtuen:

- Ja minä… aivan tahallaan laiskasin rikki yhden lasin, ja sitten otin kalan ja syljin siihen.

- Juuri noin heille pitääkin tehdä, mokomille niljakkaille! Ovatpa he antaneet itsensä rappiolle, kirotut! Heidät pitäisi pitää näin!

On kuitenkin erityisen miellyttävää todeta, että tässä ihanassa, laajassa, puolivapaassa maassa aletaan jo ymmärtää, että koko Venäjä ei muodostu Kalugan kuvernementin Mjeshovskin piirikunnan urakoitsijoista.

Tammikuu 1908 (Aleksandr Kuprin)"

Itseltään: eivät sentään vaatineet jotta kaikki puhuisivat venäjä. Tämän asteen hulluus iski myöhemmin.
 
baikal kirjoitti:
Hyvä vonka, vanha pöllö. Kättä lippaan. Kyllä tolkun pitää säilyä, vaikka maailma näyttää hullulta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Maailma ei pelkästään näyttää hullulta. Asiat ovat pikemmiten niin: jos Pisan torni näyttää olevat kallellaan, niin se on...oikeasti kallellaan.
Pitääkö väärentää todellisuus?
 
Viimeksi muokattu:
Se on kumma, kun venäläisillä on kova tahto päästä natsi-suomeen. Toiseen suuntaan ei niinkään hinkua muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Jos onnelassa asuu autuus niin minkä ihmeen takia rajan sulku menee näin kovin tunteisiin.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top