Pelko taistelussa

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#1
Kuinka vaihdat väärään suuntaan etenevien taistelijoiden suuntimaa.

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/85041/Pajuranta_AJ.pdf?sequence=1
PELKO TAISTELUSSA – RYHMÄNJOHTAJAN KEINOJA YLLÄPITÄÄ JOUKKONSA PSYYKKISTÄ SUORITUSKYKYÄ TAISTELUTILANTEESSA

Kandidaatintutkielma

TIIVISTELMÄ
Tässä tutkielmassa tarkastellaan ryhmänjohtajan keinoja vaikuttaa alaistensa pelon tuntemuksiin taistelutilanteessa ja ylläpitää heidän psyykkistä suorituskykyään. Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda esiin taistelustressin ja pelon vaikutuksia ryhmän toimintakykyyn sekä tarjota sen johtajalle keinoja pakokauhun ennaltaehkäisyyn ja torjumiseen.

Tutkimusaineiston keskeisimpänä osana on suomalainen ja yhdysvaltalainen sotilaskirjallisuus sekä muutamat siviilijulkaisut. Pääosa aineistosta käsittelee pelkoa, pakokauhua, taistelustressiä ja ihmisessä tapahtuvia psykologisia ja fysiologisia ilmiöitä stressin vaikutuksen alaisena. Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen ja sen tekemiseen on käytetty kirjallisuusanalyysiä ja tapaustutkimusta.

Tutkimuksessa ilmeni, että ryhmänjohtajan pakokauhun ennaltaehkäisy alkaa taistelustressin aiheuttamien indikaattorien havaitsemisesta. Uhka täytyy ensin havaita, jotta siihen voidaan vaikuttaa. Vaikuttamisen keinoja on varsin runsaasti ennen varsinaisen pakokauhun syntymistä, mutta alkaneen pakokauhun torjunta keskittyy muutamaan vahvaan toimenpiteeseen. Verrattaessa tutkimustuloksia Reserviupseeriliiton tutkimukseen viime sotien veteraaneista, kävi ilmi, että hyvät johtajat onnistuvat hillitsemään pakokauhua parhaiten pelkillä henkilökohtaisilla ominaisuuksillaan, jotka toki kuvastivat myös suuresti heidän johtamiskäyttäytymistään. Tietyn luonteiset ihmiset käyttäytyvät luonteelleen omaisella tavalla, ja useimmat hyvien johtajien ominaisuudet olivat samalla psyykkisiä jännitystiloja helpottavia tekijöitä.

Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että pakokauhun ehkäisy sisältää paljon muutakin kuin taistelun aikana tehtyjä toimenpiteitä. Johtajan paras keino kehittää joukkonsa psyykkistä toimintakykyä on hyvän ja tarkoituksenmukaisen koulutuksen antaminen ja tiiviin ryhmä-hengen luominen.

AVAINSANAT
pelko, paniikki, pakokauhu, taistelustressi, ahdistus, johtaminen, panssarijääkäri, hyvä
johtaja, psyykkinen toimintakyky
 

Tvälups

Ylipäällikkö
#2
WRJO: kun komentamasi ryhmä pelkää Sinua enemmän kuin mitään muuta maailmassa, voit johtaa sen läpi vaikka helvetin.
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#3
"Yksi Mielosen esittelemä keino on asettaa vartio hyökkäävän joukon takamaastoon, jonka tarkoituksena on luoda ”henkinen tulppa” pakenevan joukon varalta." -Kandidaatintutkielma

Kaikuja 40- luvun itärintamalta.
 

setämies

Kenraali
Mod
Lahjoittaja
#4
Heheh.. Omituinen juttu, mutta arvasin jo otsikosta että jotenkin tämä liittyisi mekanisoituun taisteluun.

Allekirjoitan kuvauksen taistelukentästä psj:n silmin. Itse olisin vielä lisännyt tilanteen kuvaukseen sen, että PSJ:t (kärkiryhmä) aloittavat taistelunsa yleensä tilanteesta jossa itsellä ei ole näköhavaintoa vihollisesta. Tämä siis siitä huolimatta, että parhaillaan oma vaunu saattaa olla jo tulen alla. Vaunumiehistön jäsenet joutuvat ohjaamaan ryhmän oikeaan suuntaan oikeilla jalkautuskäskyillä. Ennen tätä takaloosterista jalkautuvilla on käsitys ympäristöstä ja vihollistilanteesta vain vaunumiehistön keskustelun perusteella. Prismojen käyttö on sallittua, mutta usein prisman näkökenttä ei riitä edessäpäin olevaan viholliseen.

Jalkautuminen eli taistelun aloittaminen tapahtuu siis poikkeuksetta maastoon josta on vain kalpea aavistus. Ensimmäiset sekunnit jalkautumisesta kuluvat ärsyketulvan vallassa. Paikallistetaan omaa sijaintia suhteessa muihin ja viholliseen, havainnoidaan maastoa, totutellaan ääniin jne. Taaempana jalkautuvat PSJ:t taas ehtivät ottaa tilanteen haltuun ennen kuin siirtyvät taisteluun.

En pitäisi mitenkään tyhmänä jättää vartiota takamaastoon. Jalkautumistilanne on usein sekava ja yksittäisen taistelijan on mahdoton tehdä tarkkaa tilannearviota nopeasti. Pahimmillaan heti jalkautuessa joudutaan asevaikutukseen, jolloin ryhmän saaminen taisteluun kokonaisena voi olla haastavaa. Koppipartion tehtävä on ottaa harhailevat kiinni ja jatkaa taistelua.
 

pstsika

Haukka
Lahjoittaja
#5
Joo, takaloosterista ulos tullessahan vaununjohtaja käskee aina jalkautumisen tietyn sapluunan mukaan jos kyseessä on jalkautuminen kosketuksesta. Esimerkiksi "oikealle avoriviin - jalkaudu", jolloin koko jalkaosa sijoittuu vaunun oikealle puolella tai "eteen avoriviin - jalkaudu", jolloin jalkaosa on konetykin molemmin puolin ja vaunu jää puoliryhmien väliin (normaalisti 50-100 metriä vaunun ja puoliryhmien välissä, mutta tilanteen mukaan enemmänkin), kun kumpikin puoliryhmä jalkautuu omalle puolelleen.

Jalkautumissuunta määrittyy vaunun keulan mukaisesti ja jalkautumistilenteessa RJ ei singahda omalle paikalleen kuten jääkärit, vaan KYSYY vaununjohtajalta vihollistiedot ja KATSOO maaston ja tietojen perusteella miten tilanteesta jatketaan. Perusmenetelmä kohtaamistilanteessa on painaa täysillä päälle ja ottaa aloite. Kohdattaessa viivyttävä vihollinen se pyritään sitomaan taisteluun ja säilyttämään kosketus siten, ettei se pääse irtautumaan. Ennen jalkautumista vaununjohtaja on vastuussa koko paskasta, mutta heti RJ:n tullessa ulos tilanne muuttuu ja ryhmänjohtaja johtaa radion, käsimerkkien, valopistoolin, henkilökohtaisen esimerkin yms. avulla sekä jalkautunutta jalkaosaa, että vaunua siten, että jalkaosa toimii käsketyn perustaistelumenetelmän ja tilanteen vaatimusten mukaisesti ja vaunu pystyy tukemaan ryhmän taistelua siten, kuin joukkueenjohtajan käsky edellyttää ryhmän toimivan. Eli ISKU/RAPU/SALPA/TORJUNTA. Ensimmäinen on kohtaamistilanteessa käytetty "täysillä päälle"-menetelmä, toinen jalkaosien suorittama uran suunnassa tapahtuva "rännien puhdistus" esim. heikosta ja viivyttävästä vihollisjalkaväestä, jossa pyritään suojaamaan vaunuja. Käytetään myös akessa jos puhdistetaan katuja. Kaksi jälkimmäistä ovat defensiivisiä, joita käytetään kohdattaessa niin voimakas vihollinen, ettei sitä pystytä suoraan lyömään.

Jalkautumistilanne on jalkaväkijohtajalle pääosin erittäin sekava ja edes vihollisen suunnasta ei voi välttämättä olla varma, joten vaunun puhelaitetta pitää mahdollisuuksien mukaan pyrkiä kuuntelemaan ja tarkemmat tiedot ja vihollisen tarkempi sijainti tiedustella vaunumiehistöltä, jolla on kosketustilanteessa paras ensivaikutelma tilanteesta.
RJ ja RVJ eivät vaunun sisältä näe Bemareissa kuin sivulle ja taakse, joten prismojen varaan ei voi kovin paljon laskea. Kärkiryhmänjohtajalta vaaditaankin siksi erityistä kyvykkyyttä jalkautumistilanteessa, koska kosketuksen tapahtuessa ryhmä on tulenalla silloin, kun jalkautuminen tapahtuu. Kaksi muuta psj-ryhmää tulevat omissa vaunuissaan 100-400 metrin välein ja heillä on kohtaamistilanteessa edes hieman enemmän aikaa kuin kärjellä, kuten setämies jo kirjoittikin.
 

Juke

Ylipäällikkö
BAN
#6
Pelkoa on monenlaista...ilmavoimien kaiffarit pelkää varmaan eniten koska ovat yksin koneensa kanssa ja mahdollisesti vihollisen miehittämällä alueella..pelkoa kuvannee hyvin ko. kuva.

Ilmatorjunta sai monet hepuliin mm. Morane-lentäjät ja monet lähetettiin takaisin koulutukseen jne.



Lähtökohtahan on se että leijona ei pelkää;
 
Last edited by a moderator:
Top