Minua kiinnostaisi hieman udella, miten rauhanturvaajaksi lähtenee ovat "pehmittäneet" kumppaneitaan lähdön suhteen? Toki jokainen on yksilöllinen, joillekin tuntuu riittävän puhdas faktatieto, ns. "kuinka helposti voit kuolla", joillekin se on selkeästi niin iso tunneasia, 6kk tuntuu joillekin mahdottoman pitkältä ajalta, joten en tietenkään odota minkään sortin totuutta tai ehdottoman oikeaa tapaa sulatella asiaa. Mutta mielenkiinnosta, haluaisin tiedustella hieman, miten olette perustelleet lähtöänne ja kuinka ovat kumppaninne siihen suhtautuneet? Vai oletteko olleet sinkkuja lähdön aikaan tai mahdollisesti eronnut lähtöprosessin aikana/jälkeen? Olisi mukava kuulla näistä kokemuksista sen verran mitä jaksatte ja haluatte jakaa. Itsellä olisi tarkoitus hakeutua toimintavalmiuteen kunhan nyk. elämäntilanne hieman rauhoittuu.
Tapauksia on tietty monia, mutta allekirjoittaneella on riittänyt se rehellisyys. En oo pitäny mitään powerpointteja alueesta minne olin menossa, mutta muuten kyllä kertonut miten asiat siellä on.
Palvelusvapaat kannattaa tsekata jo rotaatiossa kuntoon, että saisitte puolison kanssa vietettyä lomat samaan aikaan.
Kuolemisesta ei yleensä kannata puhua, mutta kannattaa mainita se 250000e korvaus minkä puoliso saa (mikäli näin päätät) jos heität lusikan nurkkaan kesken operaation

. Mutta tosiasiassa, jos oot ekaa kertaa lähdössä niin irak on poissuljettu, ja afganistan päättyy, niin tän hetkiset operaatiot ei ole vaarallisia.
Paljon vakaita suhteita kaatui silloin kun ite oon ollu reissun päällä, eli jo se 6kk voi joillekkin olla liian pitkä aika. Lomien suhteen esim lipskien 3vko/6kk on ihan perseaukiset verrattuna esim. Afgoihin, 6vko/6kk. Lipskeissä voi sitten juoda bisseä, kai se on muutaman lomaviikon arvoinen

?
Aina muuten kannattaa muistaa, että sodasta selviää aina joku hengissä- siviilissä kuolee kaikki

.