Perhe ja komennus.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja BlackFox
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
BlackFox

BlackFox

Ylipäällikkö
Millaisia tuntemuksia teillä tulee ja miten toimitte.?
sen olen huomannut että niitä lähitilanteita ei ainakanaan kannata kotiväelle kovin herkästi ilmoittaa.

Sekä lähtö on ainakin itselleni paha paikka kun ei näe vähään aikaan perhettä, jos palaa..
Tuleeko teillä siinä ensinmäisen 1-2viikon aikana kova ikävä lapsia ja tunne nyt lähen himaam ym, siis kova ikävä mutta sitten helpottaa ja normalisoituu.
 
Viimeksi muokattu:
BlackFox kirjoitti:
Millaisia tuntemuksia teillä tulee ja miten toimitte.?
sen olen huomannut että niitä lähitilanteita ei ainakanaan kannata kotiväelle kovin herkästi ilmoittaa.

Sekä lähtö on ainakin itselleni paha paikka kun ei näe vähään aikaan perhettä, jos palaa..
Tuleeko teillä siinä ensinmäisen 1-2viikon aikana kova ikävä lapsia ja tunne nyt lähen himaam ym, siis kova ikävä mutta sitten helpottaa ja normalisoituu.
Klikkaa laajentaaksesi...
Olihan sitä pientä lomalanaa aina lomien jälkeen, mutta helpotti viikossa, jollei nopeamminkin. Ei varsinaisesti kyllä tullut mieleen lopettaa kesken. Toki jos ongelmia siviilissä, niin välimatka vaan pahentaa niitä.. Joten luotto puolisoon pitää olla kunnossa. Itsellä poika oli 4v kun sen reilun vuoden olin reissussa. Jälkeen päin miettinyt että kannattiko, kun tuossa iässä lapset kasvaa niin nopeasti. Siihen tulokseen olen tullut että kannatti. Ja mieli kyllä tekis hakeutua uudestaan..
 
Itelläni oli ainakin päinvastoin; ekana ja tokana viikkona lomiltapaluun jälkeen oli virtaa kuin duracell-pupussa, mutta kyllähän se lana maahan upposi ajastaan aina vain syvemmälle.

En kaikille kotiväelle ilmoittanut "läheltä-piti" tilanteista, mut emännälle ne kaikki. Jälkeenpäin hän sanoi, ettei noteerannut asioita, koska kaikista helpoin oli vaan olla miettimättä niitä.
 
Mina olen ollut naimisissa yli 25 vuotta saman Naisen kanssa ja lahes koko tuon ajan naissa nykyisissa hommissa. Onneksi en ole alkuaankaan ollut mikaan etulinjan taistelukone, mutta ihan toiminta-alueella touhuan aina komennuksella ollessani. En ole kertonut mitaan riskeista puolisolleni, mutta han on todella alykas Nainen ja tietaa ilman mun tilityksiani, etta vahinko voi kayda koska vaan... Toisaalta voihan sita jaada vaikka auton alle kotosallakin koska vaan..
Omat esimieheni ovat vaan huomioineet mun perhetta ja ikaantymistani, etta olen saanut vuosien varrella enemman ja enemman paperinmakuisempia hommia :) Tuntui pitkastyttavalta ensialkuun, mutta tamakin homma pitaa hoitaa hyvin, jos meinataan saada valmista aikaan... :)
Eniten on harmittanut muksujen nakemattomyys... Tosin nykytekniikka nahdollistaa vaikka mita, mutta on huonojakin allueita on, josta ei ole helppoa pitaa yhteytta...

...Taalta jostain...
 
Minua kiinnostaisi hieman udella, miten rauhanturvaajaksi lähtenee ovat "pehmittäneet" kumppaneitaan lähdön suhteen? Toki jokainen on yksilöllinen, joillekin tuntuu riittävän puhdas faktatieto, ns. "kuinka helposti voit kuolla", joillekin se on selkeästi niin iso tunneasia, 6kk tuntuu joillekin mahdottoman pitkältä ajalta, joten en tietenkään odota minkään sortin totuutta tai ehdottoman oikeaa tapaa sulatella asiaa. Mutta mielenkiinnosta, haluaisin tiedustella hieman, miten olette perustelleet lähtöänne ja kuinka ovat kumppaninne siihen suhtautuneet? Vai oletteko olleet sinkkuja lähdön aikaan tai mahdollisesti eronnut lähtöprosessin aikana/jälkeen? Olisi mukava kuulla näistä kokemuksista sen verran mitä jaksatte ja haluatte jakaa. Itsellä olisi tarkoitus hakeutua toimintavalmiuteen kunhan nyk. elämäntilanne hieman rauhoittuu.
 
gnomeofdestruction kirjoitti:
Minua kiinnostaisi hieman udella, miten rauhanturvaajaksi lähtenee ovat "pehmittäneet" kumppaneitaan lähdön suhteen? Toki jokainen on yksilöllinen, joillekin tuntuu riittävän puhdas faktatieto, ns. "kuinka helposti voit kuolla", joillekin se on selkeästi niin iso tunneasia, 6kk tuntuu joillekin mahdottoman pitkältä ajalta, joten en tietenkään odota minkään sortin totuutta tai ehdottoman oikeaa tapaa sulatella asiaa. Mutta mielenkiinnosta, haluaisin tiedustella hieman, miten olette perustelleet lähtöänne ja kuinka ovat kumppaninne siihen suhtautuneet? Vai oletteko olleet sinkkuja lähdön aikaan tai mahdollisesti eronnut lähtöprosessin aikana/jälkeen? Olisi mukava kuulla näistä kokemuksista sen verran mitä jaksatte ja haluatte jakaa. Itsellä olisi tarkoitus hakeutua toimintavalmiuteen kunhan nyk. elämäntilanne hieman rauhoittuu.
Klikkaa laajentaaksesi...

Realismi on hyvä. Tuossa on yksi juttu.

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1419309055157
 
gnomeofdestruction kirjoitti:
Minua kiinnostaisi hieman udella, miten rauhanturvaajaksi lähtenee ovat "pehmittäneet" kumppaneitaan lähdön suhteen? Toki jokainen on yksilöllinen, joillekin tuntuu riittävän puhdas faktatieto, ns. "kuinka helposti voit kuolla", joillekin se on selkeästi niin iso tunneasia, 6kk tuntuu joillekin mahdottoman pitkältä ajalta, joten en tietenkään odota minkään sortin totuutta tai ehdottoman oikeaa tapaa sulatella asiaa. Mutta mielenkiinnosta, haluaisin tiedustella hieman, miten olette perustelleet lähtöänne ja kuinka ovat kumppaninne siihen suhtautuneet? Vai oletteko olleet sinkkuja lähdön aikaan tai mahdollisesti eronnut lähtöprosessin aikana/jälkeen? Olisi mukava kuulla näistä kokemuksista sen verran mitä jaksatte ja haluatte jakaa. Itsellä olisi tarkoitus hakeutua toimintavalmiuteen kunhan nyk. elämäntilanne hieman rauhoittuu.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tapauksia on tietty monia, mutta allekirjoittaneella on riittänyt se rehellisyys. En oo pitäny mitään powerpointteja alueesta minne olin menossa, mutta muuten kyllä kertonut miten asiat siellä on.

Palvelusvapaat kannattaa tsekata jo rotaatiossa kuntoon, että saisitte puolison kanssa vietettyä lomat samaan aikaan.

Kuolemisesta ei yleensä kannata puhua, mutta kannattaa mainita se 250000e korvaus minkä puoliso saa (mikäli näin päätät) jos heität lusikan nurkkaan kesken operaation ;). Mutta tosiasiassa, jos oot ekaa kertaa lähdössä niin irak on poissuljettu, ja afganistan päättyy, niin tän hetkiset operaatiot ei ole vaarallisia.

Paljon vakaita suhteita kaatui silloin kun ite oon ollu reissun päällä, eli jo se 6kk voi joillekkin olla liian pitkä aika. Lomien suhteen esim lipskien 3vko/6kk on ihan perseaukiset verrattuna esim. Afgoihin, 6vko/6kk. Lipskeissä voi sitten juoda bisseä, kai se on muutaman lomaviikon arvoinen :p?

Aina muuten kannattaa muistaa, että sodasta selviää aina joku hengissä- siviilissä kuolee kaikki :).
 
Antakaapa perheelliset neuvoja/vinkkejä mitä kannattaisi tehdä. Tänään kolahti kutsu koulutus- ja valintatilaisuuteen säkylään, rauhanturvaamiskohde on Libanon ja komennuksen kesto 4kk ilman palvelusvapaita. Olen ollut naimisissa kohta 10v vuotta ja lisäksi perheeseen kuuluu 1v 4kk ikäinen poika. Kovasti itseä kiinnostaisi lähteä käymään kun kerran olisi siihen mahdollisuus.
 
Kuis kävi alikessu84? Lähitkö reissuun? Itse päätin puolison kannutuksella lähteä koulutukseen (ja toivottavasti missiolle.) Oon naimisissa ja lapsia kolme.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top