Perinnöstä kieltäytyminen

[Huhta]

Onko joku kieltäytynyt joskus perinnöstä? Vai onko se vain ulosottovelkaisten, velkojien naamalle kusevien toimintaa?

Itselleni asian pohtiminen ei vielä ole ollut ajankohtaista. Tunnen kuitenkin tapauksen, jossa tavallisen, hyvätuloisen ja joitakin onnistuneita sijoituksia eläessään tehneen vainajan poika käytännössä totesi kahdelle sisarukselleen: "Jakakaa te keskenänne tuo isän osakesalkku. Minulla on muutenkin tarpeeksi."

No, ehkä se kolme kämppää kahdella eri mantereella ja X määrä muuta varallisuutta on useimmille ihan tarpeeksi...

 

[EXLT2]

Onko joku kieltäytynyt joskus perinnöstä? Vai onko se vain ulosottovelkaisten, velkojien naamalle kusevien toimintaa?

Itselleni asian pohtiminen ei vielä ole ollut ajankohtaista. Tunnen kuitenkin tapauksen, jossa tavallisen, hyvätuloisen ja joitakin onnistuneita sijoituksia eläessään tehneen vainajan poika käytännössä totesi kahdelle sisarukselleen: "Jakakaa te keskenänne tuo isän osakesalkku. Minulla on muutenkin tarpeeksi."

No, ehkä se kolme kämppää kahdella eri mantereella ja X määrä muuta varallisuutta on useimmille ihan tarpeeksi...

Perinnöstä kieltäytyjä ei voi määrätä kenelle hänen osuutensa menee, vaan sen määrää laki.

 

[Huhta]

Perinnöstä kieltäytyjä ei voi määrätä kenelle hänen osuutensa menee, vaan sen määrää laki.

Katos katos, pikaisella tutkiskelulla se tosiaan menisi kieltäytyjän omille perillisille. Eli ilmeisesti siitä on sitten maksettu verot kahdesti, ensin perintövero ja sitten lahjavero.

 

[Hilan lukko]

Ruuvattiin sellainen paperi joskus, että anopin kupsahdettua meidän tytär perii.
Rouva jää näin ollen perinnöttä, ja se on sille ihan oikein.
Anopin testamentissa lukee, että tyttären tytär on perijä, ja mun vaimolla ei vaateita.
Yhdet verot.

 

[John Hilly]

Minä ieltäydyin aikoinaan perinnöstä. 4 siartani jakoivat koko potin.

 

[Jukkis]

Ruuvattiin sellainen paperi joskus, että anopin kupsahdettua meidän tytär perii.
Rouva jää näin ollen perinnöttä, ja se on sille ihan oikein.
Anopin testamentissa lukee, että tyttären tytär on perijä, ja mun vaimolla ei vaateita.
Yhdet verot.

Tällaista on bruukattu omassakin lähipiirissä. Lakimiesten neuvot olivat hyvin painokkaita, että skipattavalla sukupolvella ei ole mitään asiaa samaan kortteliinkaan perunkirjoitusta ja muita asiakirjoja laadittaessa.

 

[ip]

Tällaista on bruukattu omassakin lähipiirissä. Lakimiesten neuvot olivat hyvin painokkaita, että skipattavalla sukupolvella ei ole mitään asiaa samaan kortteliinkaan perunkirjoitusta ja muita asiakirjoja laadittaessa.

Ei skipattavia voi sivuuttaa ilman seuraamuksia. Asiat pitää antaa tiedoksi ja lakiosaan on lähtökohtaisesti oikeus.

Tyypillisesti skippaus on verotustekninen sopuratkaisu. Saa perinnön lapsenlapsille yksillä veroilla.

Sopu säästää aina rahaa ja vaivaa. Jos sopua ei ole, niin kannattaa miettiä miten lakiosan toteuttaa. Ettei esim. kiinteistö mene pakkohuutoon lakiosan irrottamiseksi. Harkituilla lahjoituksilla voi myös pienentää tulevan lakiosan suuruutta.

 

[StepanRudanskij]

Tällaista on bruukattu omassakin lähipiirissä. Lakimiesten neuvot olivat hyvin painokkaita, että skipattavalla sukupolvella ei ole mitään asiaa samaan kortteliinkaan perunkirjoitusta ja muita asiakirjoja laadittaessa.

Toinen tärkeä kohta on, että pesästä ei vedetä välistä jotain, edes mitään pientä muistoksi tms. Ne on saatava laillisessa järjestyksessä lahjana asianosaisten elossa ollessa. Moitekanne menestyy hyvin helposti jos vaan jotain näyttöä löytyy. Verottaja on innokas tarkastamaan tällaiset järjestelyt.

 

[Jukkis]

Ei skipattavia voi sivuuttaa ilman seuraamuksia. Asiat pitää antaa tiedoksi ja lakiosaan on lähtökohtaisesti oikeus.

Juuri siksi se kaukana pysyminen olikin niin tärkeää. Verottaja katsoo mielellään hyvinkin pienet asiat perintöön ryhtymiseksi, että saa verottaa molemmat sukupolvet.

 

[EK]

Onko joku kieltäytynyt joskus perinnöstä? Vai onko se vain ulosottovelkaisten, velkojien naamalle kusevien toimintaa?

Itselleni asian pohtiminen ei vielä ole ollut ajankohtaista. Tunnen kuitenkin tapauksen, jossa tavallisen, hyvätuloisen ja joitakin onnistuneita sijoituksia eläessään tehneen vainajan poika käytännössä totesi kahdelle sisarukselleen: "Jakakaa te keskenänne tuo isän osakesalkku. Minulla on muutenkin tarpeeksi."

No, ehkä se kolme kämppää kahdella eri mantereella ja X määrä muuta varallisuutta on useimmille ihan tarpeeksi...

Tuttava jelppasi naapurimummoa kaikessa pienessä. Mummolla ei ollut rintaperillisiä ja testamenttasi pienehkön maatilan maineen, rakennuksineen, kaikkineen tuttavalle. Tämä kävi katsomassa paikkaa ja kieltäytyi. Metsät hakattu aikoinaan ja jätetty kasvamaan hoitamatonta vesakkoa, pellot jätetty aikoinaan kasvamaan hoitamatonta vesakkoa ja rakennuksissakin kasvoi hoitamatonta vesakkoa. Olisi varmaan saanut myytyäkin, koska oli Etelä-Suomessa, mutta persaukinen opiskelija katsoi perintöveron maksamisen sangen haastavaksi, joten jätti sitten tarjouksen väliin.

 

[Trilisser]

Perintövero pitäisi poistaa kokonaan.

 

[OXPAHA]

Muistelinkin että perinnöstä oli ketju. Nyt on sellainen jännä tilanne että sekä minulla että rva OXPAHAlla on kuollut toinen vanhemmista, ja lesket asuvat yhteisomistuksessa olleessa asunnossa (osake) ja omakotitalossa omilla tahoillaan niin kauan kuin haluavat tai pystyvät. Kumpaakaan pesää ei ole jaettu, itse asiassa ovat niin tuoreita tapauksia että perunkirjoituksetkin ovat kesken. Kuolema vieraili molemmissa mummoloissa samassa kuussa.

Toinen pesä on aika ongelmaton ja selvinnee pian. Vähän käteistä, paljon vähäarvoista kodin esineistöä, ei velkoja ja täysin maksettu iso ja kallis kaupunkikämppä keskellä isoa kasvukeskusta. Ei riitoja, ei kiistoja, ei tapella lusikoista. Eikä kiirettä jakaa, katsellaan kesemmällä haluaako leski jotain pienempää tilalle.

Toinen onkin kunnon käärmeepesä. Viimeiseen asti salakyräinen ja riidanhaluinen vanhus ei halunnut selvittää mitään ennen kuin oli liian myöhäistä. Leskeksi jäänyt jo vähän pihalla kaikesta eikä oikein toimintakykyinen ollut vuosiin. Siellä on riitaisia sukutiloja hoitamatta loppuun sukupolvelta toiselle, ei puhuta sisarusten kanssa, on maaplänttiä ja palstaa jossain ja jakajia varmaan kymmeniä. Pesänhoitaja ollut täysin sukulaisten vietävissä ja lopullinen selvitys vaatisi jo viranomaisten ottamista mukaan. Rikoksetkaan eivät ole pois suljettuja kun pesän omaisuutta on käytetty kuin omaa. Helpointa olisi luopua koko paskasta jota ei perijä eli eukkoni ole koskaan halunnutkaan kun suku on täynnä toraa ja hulluutta.

Isoin ja välittömin ongelma on mummola itse. 70-luvun omakotitalo joka sijaitsee kyllä hyvällä alueella ja maakunnallisessa kasvukeskuksessa, mutta vuokratontilla. Lisäksi talo on huonossa kunnossa, tyyliin kun kuuluu että mitään ei tehdä ennen kuin on liian myöhäistä, ja melkein 30 vuotta on yritetty turhaan saada ukkoa kunnostamaan kotiaan. Tässä nyt olen googlaillut mitä kannattaisi tehdä. Talo on pahimmillaan täysin arvoton ja parhaimmillaankin kunnostajan unelma eli pommi joka saattaa poikia pelkkiä kuluja jos vaikka menisikin kaupaksi. Purkukuntoisena kukaan ei osta koska vuokratontti. Omaan käyttöön aivan väärässä päässä Suomea, ja jotain sille pitää kuitenkin tehdä. Kaupunki varmaan purkaisi mielellään vuokrasopimuksen, useimmat alueen tontit on lunastettu ajat sitten mutta ei kelvannut meidän jääräpäälle. Sitten talo pitäisi vain hoitaa tontilta pois.

Tässä nyt mietin paljonko tiiliverhoillun talon purkaminen maksaisi, jos ei mene purkukuntoisena kaupaksi. Ja sitä voiko suvun sekavat ja riitaisat maat jättää ottamatta vastaan, kun varmaan puhutaan 1/10-osasta jotain lepikkoa ja mätiä rakennuksia kaukana pääteistä, ja näistä nettoaisi vain kiinteistöverot. Ja jos ottaa koko roskan vastaan, riittävätkö pesän tilillä olevat melko tuntuvat rahat kattamaan talon purkamisen.

Jurristia tähän varmaan tarvitaan, mutta foorumilaisetkin voivat jakaa tietoja tai kokemuksia, varsinkin tuon purkuhomman suhteen. Jos pesän varat kattavat tontin tyhjentämisen, se kannattaa ehkä ottaa vastaan. Muuten kai sitten ei.