Jääkäri Tötterström puristaa potetrossaan rytyset valkoisena rynkkysä kahvaa.. "Antakaa anteeksi, Liisa ja lapset..olisin voinut olla parempi isä ja aviomies.." Mutta kukapa olisi tiennyt historian kääntyvän sivuraiteelle ja Tötterströmin joutuvan puolustamaan rakkaimpiaan asein. "Huomio!" Terävä komento keskaeytti Tötterströmin ajatukset. "Muistakaa tulenavaustasa! Vihollinen lähestyy, hiljaisuus!"
Seuraavan minuutin ajan Tötterströmin sydän hakkasi kuin oravalla. Miten tähän oli tultu, eivätkö asiat olisi voineet mennäö paremmin? Olisiko sittenkin pitänyt käydä äänestämässä? Kuolisiko Tötterström.. olisivatko Liisa ja lapset turvassa? Joutuisiko Tötterström oikeasti ampumaan ihmisiä?
Sitten se tapahtui. Koko maailma pysähtyi. Ensimmäinen vihollinen tuli näkyviin. Kaikki ajatukset katosivat Tötterströmin päästä. Hän laittoi vihollisen jyvälle ja sormi siirtyi liipasimelle. Jostain takaraivon kätköistä kuului ääni äärettömän ajan takaa: "Jumalauta alokas Tötterström, tulta ei avata ennen kuin vihollinen ylittää tulenavaustasan!" Henkeä pidätellen Tötterström odotti. Vihollisia näkyi jo lisää. Muutaman askeleen päästä ne olisivat tulenavaustasalla.. Hikeä valuttaen Tötterström valmistautui..
Mutta mitäs halvattua?! Viholliset pysähtyivät ennen tulenavaustasaa, muodostivat ringin ja alkoivat heitellä jotain mieheltä toiselle. "Haa!" "Hoo! "Hijaa!" "Xhin!" "Xhon!" Lopuksi vihollinen nakkasi esineen maahan ja loikkasi kauemmaksi. Ilmassa kantautui vaimean räjähdyksen ääni.
Tötterström havahtui ällistyksestään vasta joukkueenjohtajan komentaessa "Teatraalinen paukkuhämäytys!" " 1. ryhmä vara-asemiin!" Muut, tulta! TULLLTA!" Tötterström ei osannut reagoida komentoon ennen kuin korvien ohi surahti jotain vihaiselta ampiaiselta kuulostavaa. "Perkele, hyökkääjä on edennyt harhautuksen turvin!" Tötterström otti vihollisen jyvälle ja enää sen kummempia ajttelematta puristi liipaisinta. Sota oli alkanut.