Pohjoismaisen ihmisoikeusjulistuksen loppu

[Tvälups]

yle uutiset Blogi 20.12.2012 klo 7:35
Petri Kejonen: Pohjoismaisen ihmisoikeusjulistuksen loppu

Kun toinen syvenee, toinen hajoaa. Samaan aikaan kun pohjoismainen puolustusyhteistyö kukoistaa, alkaa kuulua kritiikkiä pohjoismaista ihmisoikeuspolitiikkaa kohtaan. Tasavallan presidentti on jo analyysinsä tehnyt: Pohjoismainen malli ei enää kelpaa.

Suomen ulkopolitiikan viime vuosien kovin tavoite, päästä YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi, meni kiville.

Neuvostoon valittiin länsimaiden kahdelle paikalle Australia ja Luxemburg. Australia meni heti sisään - Suomi hävisi toisen kierroksen ratkaisevassa äänestyksessä Luxemburgille äänin 131 – 62.

Suomalaiset luulivat pääsevänsä läpi jo ensimmäisellä kierroksella äänestyssitoumuksilla, mutta lupaukset eivät pitäneet. Toisella kierroksella saadut 62 ääntä olivat järkytys.

Järkytys johtaa yleensä toimenpiteisiin - niin nytkin. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö avasi tulevaa Presidentin kyselytunnilla (Yle Radio 1, 1.12.2012).

Niinistön mukaan pohjoismaisen lipun alla jäsenyyttä hakenutta Suomea karsastettiin. Hänen mielestään Pohjoismaat ovat saattaneet tarjoilla hyvinvointimallejaan muille maille liiallisella ylemmyydentunteella.

Niinistö käänsi selkänsä – sitä ääneen lausumatta – pitkäaikaiselle ulkoministeri Erkki Tuomiojalle ja edelliselle presidentille Tarja Haloselle.

Niinistö kertoi kyselleensä maailmalla, miltä pohjoismainen menomme näyttää.

- Aika yksimielisesti tulee vastauksia, että kaikki asiat ovat teillä hienosti, mutta ei niitä pitäisi ehkä sitten tuoda minkäänasteisella ylemmyydentunteella ulos, Niinistö kertoi kyselytunnilla.

Pohjoismaisten mallien ylemmyydentuntoisen tuputtamisen haitallisuus on iskenyt myös Ruotsiin.

Presidentti Niinistö muistutti, että Ruotsi ei päässyt jäseneksi YK:n ihmisoikeusneuvoston komissioon. Ruotsi jäi viimeiseksi. Nyt Ruotsissa mietitään, lähdetäänkö seuraavaa turvaneuvoston vaihtuvaa jäsenyyttä hakemaan vielä pohjoismaista lippua liehuttaen.

Suomen presidentti on siis tuonut ajatuksensa julki. Tulevaisuudessa hän aikoo ottaa paikalliset lähtökohdat huomioon ennen kuin tarjoaa muille kovin pitkälle kehitettyjä malleja.

Niinistö käänsi selkänsä – sitä ääneen lausumatta – pitkäaikaiselle ulkoministeri Erkki Tuomiojalle (sd.) ja edelliselle presidentille Tarja Haloselle.

Ensimmäisenä presidentti Niinistö ei näillä vesillä ollut. Samaa viestiä vei Alexander Stubb (kok.) suurlähettiläspäivillä elokuussa 2010.

Tuolloin ulkoministerinä ollut Stubb puhui EU:n ihmisoikeuspolitiikan vaikutusvallan vähenemisestä, kun muut osapuolet kyllästyvät EU:n saarnaamiseen. Stubb puhui ”dignified foreing policy” -ulkopolitiikasta, joka pohjautuu keskinäiseen kunnioitukseen.

Olisiko tässä presidentillä, ulkoministerillä ja eurooppaministerillä palaverin paikka? Kohta Ruotsi yllättää ja ilmoittaa hakevansa seuraavaa turvaneuvoston vaihtuvaa jäsenyyttä itsekseen, ilman pohjoismaista yhteistyötä. Ruotsille nimittäin isänmaan etu on tärkeintä, sitten vasta Pohjoismaat.

 

[Korsumajuri]

Hänen mielestään Pohjoismaat ovat saattaneet tarjoilla hyvinvointimallejaan muille maille liiallisella ylemmyydentunteella. ... Suomen presidentti on siis tuonut ajatuksensa julki. Tulevaisuudessa hän aikoo ottaa paikalliset lähtökohdat huomioon ennen kuin tarjoaa muille kovin pitkälle kehitettyjä malleja.

Halosen kaksi kautta olivat ihmisoikeuksien-, LBGT-toiminnan- ja kumbayaa-julistamisen punavihreää hurmosta. Siitä on helppo parantaa. Silti, on yksi asia tunnistaa ongelma, ja toinen asia oikeasti kääntää laivan suunta. Veikkaan että "maailman omatunto"-ajattelu on istutettu tukevasti suomalaiseen ulkopolitiikkaan viimeisen vuosikymmenen aikana tehdyillä virkamiesnimityksillä.

Suomi hyötyisi USA:n tyylistä, jossa jokainen uusi hallitus tuo mukanaan omat virkamiehensä. Silloin hallituksen tahto saadaan helpommin puskettua virkamiesmuurin läpi. Koko pakkaa ei tarvitse laittaa uusiksi, ylimpien virkamiesten vaihtaminen riittää. Toinen vaihtoehto olisi virkojen määräaikaisuus.

 

[kimmo.j]

Suomi hyötyisi USA:n tyylistä, jossa jokainen uusi hallitus tuo mukanaan omat virkamiehensä. Silloin hallituksen tahto saadaan helpommin puskettua virkamiesmuurin läpi. Koko pakkaa ei tarvitse laittaa uusiksi, ylimpien virkamiesten vaihtaminen riittää. Toinen vaihtoehto olisi virkojen määräaikaisuus.

Kannatan, nykyisin, varsinkin kunnallishallinnossa, virkamiehet tuntuvat vähät välittävän kansan valitsemista edusmiehistä ja heidän, siis epäsuorasti kansan, tahtotilasta.

Virkamiehistä on tullut koskemattomia aatelisia tässä maassa, jotka ilman vastuuta tekojensa seurauksista hallitsevat alamaisiaan. Tätä ei tietysti helpota poliittisesti tehdyt virkanimitykset.

 

[SJ]

Suomi hyötyisi USA:n tyylistä, jossa jokainen uusi hallitus tuo mukanaan omat virkamiehensä. Silloin hallituksen tahto saadaan helpommin puskettua virkamiesmuurin läpi. Koko pakkaa ei tarvitse laittaa uusiksi, ylimpien virkamiesten vaihtaminen riittää. Toinen vaihtoehto olisi virkojen määräaikaisuus.

Kannatan, nykyisin, varsinkin kunnallishallinnossa, virkamiehet tuntuvat vähät välittävän kansan valitsemista edusmiehistä ja heidän, siis epäsuorasti kansan, tahtotilasta.

Virkamiehistä on tullut koskemattomia aatelisia tässä maassa, jotka ilman vastuuta tekojensa seurauksista hallitsevat alamaisiaan. Tätä ei tietysti helpota poliittisesti tehdyt virkanimitykset.

Ehdottaisin virkojen määräaikaisuutta, koska tuo jenkki systeemi on kuitenkin aika korruptoitunutta näkemykseni mukaan.

 

[kimmo.j]

Se onko virka määräaikainen ja määräaikaisuuden pituus vaalikausi on se ja sama, jos monesti nimitys korkeammalla tasolla on kuitenkin poliittinen. Näin kuitenkin varmistettaisisiin ettei sama jäärä ole jarruttamassa päätöksentekoa kovin pitkään. Poliitikon tahtotila( epäsuorasti kansan) välittyy tehokkaammin kun virastossa on päällikkönä henkilö joka on sitoutunut ko. hallinnonalan johtavaan poliitikkoon.

Todellisuudessa tämäkään systeemi ei ole aukoton, tai edes lähellä täydellisyyttä. Uskon kuitenkin sen olevan parempi kuin nykyinen.

 

[niäämi]

Hänen mielestään Pohjoismaat ovat saattaneet tarjoilla hyvinvointimallejaan muille maille liiallisella ylemmyydentunteella. ... Suomen presidentti on siis tuonut ajatuksensa julki. Tulevaisuudessa hän aikoo ottaa paikalliset lähtökohdat huomioon ennen kuin tarjoaa muille kovin pitkälle kehitettyjä malleja.

Halosen kaksi kautta olivat ihmisoikeuksien-, LBGT-toiminnan- ja kumbayaa-julistamisen punavihreää hurmosta. Siitä on helppo parantaa. Silti, on yksi asia tunnistaa ongelma, ja toinen asia oikeasti kääntää laivan suunta. Veikkaan että "maailman omatunto"-ajattelu on istutettu tukevasti suomalaiseen ulkopolitiikkaan viimeisen vuosikymmenen aikana tehdyillä virkamiesnimityksillä.

Suomi hyötyisi USA:n tyylistä, jossa jokainen uusi hallitus tuo mukanaan omat virkamiehensä. Silloin hallituksen tahto saadaan helpommin puskettua virkamiesmuurin läpi. Koko pakkaa ei tarvitse laittaa uusiksi, ylimpien virkamiesten vaihtaminen riittää. Toinen vaihtoehto olisi virkojen määräaikaisuus.

Professorien ja muun yliopistohenkilökunnan virathan on jo määräaikaistettu. Eräs professori kuvasi viisivuotiskautta niin, että ensimmäinen vuosi menee hommien opetteluun, toinen hallinolliseen työhön ja ensimmäisen vuoden rästien paikkaamiseen, kolmantena ehtii vähän tehdä varsinaista työtä ja tutkimusta ja kaksi viimestä vuotta menee siihen että etsii seuraavaa virkaa tai koittaa saada toisenkin kauden.
Mutta monissa laitoksissa määräaikaisuus varmasti toimisi. Määräaika voisi olla pidempi kuin vaalikausi ja EHKÄ saavutettaisiin hyötyä siitä, ettei virkamiehet ja poliitikot vaihtuisi samaan aikaan, vaan aina talossa olisi kokenuttakin väkeä, samaan tyyliin kuin suomalaiset hoitaa rauhanturvaajien rotaatito. Vaarna tietysti on, että uutta poliitikkoa vie kokneet virkamiehet kuin pässiä narussa, mutta niinhän tapahtuu jo nykyään joka tapauksessa.

 

[baikal]

Olen taipuvainen olemaan Niinistön kanssa taysin samaa mieltä. Nenä pystyssä, opettajamaisesti sormi pystyssä ilman suurvalta-asemaa telkkuava pienen demokratian edustaja aiheuttaa lähinnä vitutusta kuulijoissa Isoissa pöydissä. Pitäisikö saatana enemmän käyttää tarmoaan siihen, että kiinnitetään huomion ja työntekovimman purevin kärki kotimaan asioiden hoitamiseen?