Lipponen on varmaan viimeinen perinteisen suomalaisen nuorallatanssin mestari. Reaalipoliitikoiksi kai näitä sanotaan.
Lipponen oli pääministerinä vuosina 1995‑2003, ja hänen hallituksensa vahvisti Suomen integraatiota Euroopan unioniin. Hän kannatti vahvaa EU:ta ja eurooppalaisia yhteistyörakenteita. Hän myös lanseerasi "Nato-option", vaikka tämä on unohtunut.
Hänen poliittisessa strategiassaan oli selvästi elementtejä, jotka pyrkivät tasapainottamaan sekä suomalaisia että eurooppalaisia intressejä Venäjän suuntaan. Lipponen oli oikeastaan eniten Saksan kainalossa. Meillä tavan takaa unohtuu, miksi sitä putkea ajettiin kuin käärmettä pyssyyn. Ikään kuin olisi unohtunut, mihin se toinen pää meni.
Ennen vuotta 2022 suurin osa kaasusta tuli Venäjältä, mutta on myös huomattava, että kaasu ei ole ollut sähköntuotannon pääpolttoaine Suomessa.
Reaalipolitiikan ytimessä on ajatus, että maailman tapahtumia ei ohjaa moraalinen oikea/väärä tai aatteet, vaan voima, resurssit, riskit ja mahdollisuudet. Lipposen linjassa tämä ajattelu näkyi hyvin vahvasti.
Tämä tekee hänestä jakavan hahmon. Jotkut näkevät hänet strategisesti viisaana, toiset opportunistisena tai jopa sinisilmäisenä Venäjän suuntaan. Kiistely jatkuu.