Tässä purkautuu se mitä kansa on sisällään tuntenut ainakin sortovuosista asti. Ryssää on ollut pakko pokkuroida, pelätä, mielistellä, peesata, sietää ja kestää jatkuva paska mitä sieltä on tarjoiltu. Pitänyt teeskennellä ystävyyttä ja hakemalla hakea yhteistä maaperää, tai edes jotain vaivan arvoista hyötyä. Nyt se on kaikki ohi ja tunteet valloillaan. Sana perivihollinen on saanut selkeän, fyysisen muodon, ja terkut kranaatissa alleviivaavat eron lopullisuutta.
Meillä ei ole sitä kuumaa vihaa mitä esim. Puolassa tunnetaan, eikä niin omakohtaista kokemusta alistamisesta ja syrjäyttämisestä omassa maassamme kuin Baltiassa. Vittuiluviesti kranaatissa kuvastaa juuri sitä kylmää, ylenkatseista halveksuntaa jota tunnemme tuota roistojen, varkaiden, juoppojen ja valehtelijoiden maata kohtaan. Onko se kypsää ja harkittua toimintaa? Ehkä ei. Itse laitan rahaa menemään ilman show'ta ja fanfaareja, mutta ymmärrän tämän karnevalisoinnin tarpeen joillakin.