Projekti Väinämöinen

Hanski

Hanski

Respected Leader
Keskustelu Suomen (ja mahdollisesti lähiulkomaiden) omasta ydinaseesta on käynnistynyt. Tämä herättää muutamia käytännön kysymyksiä, ennen kuin Väinämöinen on käyttövalmis.
  1. Mikä olisi paras lavetti oman ydinaseen toimittamiseen maaliin?
  2. Minkä kokoluokan ydinase olisi paras? Mannertenvälisillä monikärkiohjuksilla olisi suurin pelotevaikutus, mutta sellaisen kehittäminen olisi äärettömän kallista. Taktinen ydinase olisi helpoin toteuttaa, mutta sen pelotevaikutus on alhaisempi ja taistelukärki pitää kuitenkin saada riittävän kauas vihollisalueelle, ettemme saastuta omaa maatamme.
  3. Riittävätkö taloudelliset voimavarat ja milloin ase olisi käyttövalmis?
  4. Mihin rakennetaan uraanin ja plutoniumin käsittelylaitokset? Mistä hankitaan näihin tarvittava teknologia? Mistä saadaan raakauraani ja -plutonium?
  5. Missä toteutetaan koelaukaisu(t)?
  6. Mihin valmiit ydinkärjet varastoidaan?
  7. Millainen lupajärjestely ydinkärkien käyttöön laaditaan, kenellä on oikeus tehdä päätös ydinaseen käytöstä?
*********************************************************************************************************************************************************
Vastaan keskustelun aloittamiseksi yllä oleviin kysymyksiin omat näkemykseni. Kommentoikaa ja täydentäkää näitä!

  1. Helpoin ratkaisu olisi ostaa USA:sta Tomahawk-risteilyohjuksia ja korvata niiden nykyinen taistelukärki ydinkärjellä. Maalavettinen ydin-Tomahawk olisi toteutuksena helpoin, mallia voisi ottaa USA:n 1980-luvun BGM-109G Gryphon GLCM -konseptista ( https://en.wikipedia.org/wiki/BGM-109G_Gryphon ). Tomahawkin ulottuvuus olisi riittävä ja taistelukärjen toteutukseen löytyisi valmista osaamista (ei tosin virallisesti/julkisesti). Tomahawk-pohjainen ratkaisu antaisi mahdollisuuden myös laiva-asennukseen Pohjanmaille. Tomahawkin vaihtoehtona voisi olla vastaavan risteilyohjuksen kehittäminen Ukrainan kanssa yhteistyössä.
  2. Mannertenvälinen monikärkiohjus on Suomen resursseille liikaa, lähtisin itse liikkeelle taktisista ydinkärjistä kohdan 1. mukaisesti Tomahawkeilla toimitettuna.
  3. Näppituntuma-arvioni on, että toteutettavissa oleva "köyhän maan" ydinohjelma maksaisi n. 20 mrd €. Monissa asioissa pitäisi säästää, mutta taloudellisesti esimerkiksi 15 vuoden aikana hanke olisi toteutettavissa. Myös tavoiteaikatauluna 15 vuotta voisi olla realistinen.
  4. Uraanin ja plutoniumin käsittelylaitokset tulisi rakentaa riittävän suuriin luolatiloihin asumattomalle alueelle. Jokin Jyväskylän pohjoispuolinen alue voisi soveltua (Haapajärvi?). Tarvittava rikastusteknologia pitäisi pyrkiä hankkimaan valmiina eri toimittajilta, itse kehitettynä kustannukset kasvaisivat ja aikataulu pitenisi. Raakauraanin osalta tilanne on helppo, uraani saadaan kotimaasta. Plutonium on hankalampi rasti, ehkä Olkiluodon ydinjätteen uudelleenkäsittelyllä saataisiin tarvittava raaka-aine.
  5. Koelaukaisuissa yhteistyö naapurimaiden kanssa olisi tervetullutta. Ehkä Grönlannista, Färsaarilta tai Huippuvuorilta löytyisi riittävän eristynyt paikka. Hätätapauksessa Pokka voisi toimia koealueena.
  6. Ydinkärjille tulisi rakentaa useampi maanalainen ja tarkasti suojattu varasto. Varastot voisivat sijaita lähellä suunniteltuja tuliasema-alueita, esimerkiksi yksi Pohjois-Suomessa, yksi Keski-Suomessa ja yksi esimerkiksi Pohjanmaalla. Joka tapauksessa ydinkärkien varastointi tulisi hajauttaa.
  7. Tämän osalta mallina voisi olla, että ydinkärkien laukaisu on mahdollista eduskunnan myöntämällä luvalla varsinaisen laukaisun tapahtuessa presidentin ja puolustusvoimien komentajan vahvistuksella.
 
Hanski kirjoitti:
Keskustelu Suomen (ja mahdollisesti lähiulkomaiden) omasta ydinaseesta on käynnistynyt. Tämä herättää muutamia käytännön kysymyksiä, ennen kuin Väinämöinen on käyttövalmis.
  1. Mikä olisi paras lavetti oman ydinaseen toimittamiseen maaliin?
Klikkaa laajentaaksesi...
Niitä voi olla muutama erilainen. Meridrooni voi kuskata taktisen Nevansuulle.

Hanski kirjoitti:
  1. Minkä kokoluokan ydinase olisi paras? Mannertenvälisillä monikärkiohjuksilla olisi suurin pelotevaikutus, mutta sellaisen kehittäminen olisi äärettömän kallista. Taktinen ydinase olisi helpoin toteuttaa, mutta sen pelotevaikutus on alhaisempi ja taistelukärki pitää kuitenkin saada riittävän kauas vihollisalueelle, ettemme saastuta omaa maatamme.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei tarvii laittaa kaikkea yhteen paukkuun. Taktisia voi lähetellä eri osoitteisiin.

Hanski kirjoitti:
  1. Riittävätkö taloudelliset voimavarat ja milloin ase olisi käyttövalmis?
Klikkaa laajentaaksesi...
Riittää jos niin halutaan.

Hanski kirjoitti:
  1. Mihin rakennetaan uraanin ja plutoniumin käsittelylaitokset? Mistä hankitaan näihin tarvittava teknologia? Mistä saadaan raakauraani ja -plutonium?
Klikkaa laajentaaksesi...
Näiden sijaintipaikat kai pidetään salassa. Teknologia voidaan tehdä itse, mutta rahalla saa. Uraania on omassa kallioperässä.

Hanski kirjoitti:
  1. Missä toteutetaan koelaukaisu(t)?
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei tarvitse kokeita. Laskut on jo tehty vanhojen kokeiden pohjalta.

Hanski kirjoitti:
  1. Mihin valmiit ydinkärjet varastoidaan?
Klikkaa laajentaaksesi...
Satunnaisiin paikkoihin.
 
Viimeksi muokattu:
Käytännössä mahdotonta ilman USA:n apua. Se ei sitä ole halukas antamaan muille kuin Israelille.
Siispä, ydinkärkien salainen ostaminen Israelista.
Hinta - 100% tuki Israelille jokaisessa asiassa ja äänestyksessä eri instansseissa (YK...).

Ohjukset syntyisi yhteistyössä, maalavetit ja alukset voisi ampua niitä. Kolmas ydinasevalta Länsi-Euroopassa - ei huono ajatus. Mutta tuskin toteutuu, ei rohkeutta.
 
Hanski kirjoitti:
Keskustelu Suomen (ja mahdollisesti lähiulkomaiden) omasta ydinaseesta on käynnistynyt. Tämä herättää muutamia käytännön kysymyksiä, ennen kuin Väinämöinen on käyttövalmis.
  1. Mikä olisi paras lavetti oman ydinaseen toimittamiseen maaliin?
  2. Minkä kokoluokan ydinase olisi paras? Mannertenvälisillä monikärkiohjuksilla olisi suurin pelotevaikutus, mutta sellaisen kehittäminen olisi äärettömän kallista. Taktinen ydinase olisi helpoin toteuttaa, mutta sen pelotevaikutus on alhaisempi ja taistelukärki pitää kuitenkin saada riittävän kauas vihollisalueelle, ettemme saastuta omaa maatamme.
  3. Riittävätkö taloudelliset voimavarat ja milloin ase olisi käyttövalmis?
  4. Mihin rakennetaan uraanin ja plutoniumin käsittelylaitokset? Mistä hankitaan näihin tarvittava teknologia? Mistä saadaan raakauraani ja -plutonium?
  5. Missä toteutetaan koelaukaisu(t)?
  6. Mihin valmiit ydinkärjet varastoidaan?
  7. Millainen lupajärjestely ydinkärkien käyttöön laaditaan, kenellä on oikeus tehdä päätös ydinaseen käytöstä?
*********************************************************************************************************************************************************
Vastaan keskustelun aloittamiseksi yllä oleviin kysymyksiin omat näkemykseni. Kommentoikaa ja täydentäkää näitä!

  1. Helpoin ratkaisu olisi ostaa USA:sta Tomahawk-risteilyohjuksia ja korvata niiden nykyinen taistelukärki ydinkärjellä. Maalavettinen ydin-Tomahawk olisi toteutuksena helpoin, mallia voisi ottaa USA:n 1980-luvun BGM-109G Gryphon GLCM -konseptista ( https://en.wikipedia.org/wiki/BGM-109G_Gryphon ). Tomahawkin ulottuvuus olisi riittävä ja taistelukärjen toteutukseen löytyisi valmista osaamista (ei tosin virallisesti/julkisesti). Tomahawk-pohjainen ratkaisu antaisi mahdollisuuden myös laiva-asennukseen Pohjanmaille. Tomahawkin vaihtoehtona voisi olla vastaavan risteilyohjuksen kehittäminen Ukrainan kanssa yhteistyössä.
  2. Mannertenvälinen monikärkiohjus on Suomen resursseille liikaa, lähtisin itse liikkeelle taktisista ydinkärjistä kohdan 1. mukaisesti Tomahawkeilla toimitettuna.
  3. Näppituntuma-arvioni on, että toteutettavissa oleva "köyhän maan" ydinohjelma maksaisi n. 20 mrd €. Monissa asioissa pitäisi säästää, mutta taloudellisesti esimerkiksi 15 vuoden aikana hanke olisi toteutettavissa. Myös tavoiteaikatauluna 15 vuotta voisi olla realistinen.
  4. Uraanin ja plutoniumin käsittelylaitokset tulisi rakentaa riittävän suuriin luolatiloihin asumattomalle alueelle. Jokin Jyväskylän pohjoispuolinen alue voisi soveltua (Haapajärvi?). Tarvittava rikastusteknologia pitäisi pyrkiä hankkimaan valmiina eri toimittajilta, itse kehitettynä kustannukset kasvaisivat ja aikataulu pitenisi. Raakauraanin osalta tilanne on helppo, uraani saadaan kotimaasta. Plutonium on hankalampi rasti, ehkä Olkiluodon ydinjätteen uudelleenkäsittelyllä saataisiin tarvittava raaka-aine.
  5. Koelaukaisuissa yhteistyö naapurimaiden kanssa olisi tervetullutta. Ehkä Grönlannista, Färsaarilta tai Huippuvuorilta löytyisi riittävän eristynyt paikka. Hätätapauksessa Pokka voisi toimia koealueena.
  6. Ydinkärjille tulisi rakentaa useampi maanalainen ja tarkasti suojattu varasto. Varastot voisivat sijaita lähellä suunniteltuja tuliasema-alueita, esimerkiksi yksi Pohjois-Suomessa, yksi Keski-Suomessa ja yksi esimerkiksi Pohjanmaalla. Joka tapauksessa ydinkärkien varastointi tulisi hajauttaa.
  7. Tämän osalta mallina voisi olla, että ydinkärkien laukaisu on mahdollista eduskunnan myöntämällä luvalla varsinaisen laukaisun tapahtuessa presidentin ja puolustusvoimien komentajan vahvistuksella.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kalevalaan perustuva nimi olisi oikein osuva ydinaseprojektille. Ehkä jotain voisi ammentaa myös Sammon takomisesta ja Ilmarisesta.

1. Projekti kannattaa aloittaa logistiikkajärjestemän eli ohjusten rakentamisesta. Muiden valmistamia ohjuksia ei voida käyttää, koska Suomi päätyisi asevientikiellon alle mikäli käyttäisi esim USA:sta hankittua ohjusta ydinkärjen logistiikkaan ilman lupaa.

Yksi toimitustapa ei ole riittävä, koska vihollisella saattaa olla tehokas vastakeino yksittäistä menetelmää vastaan. Esim risteilyohjus ja tykistöohjus maalavetilta laukaistuna voisi olla sopiva. Ainakaan risteilyohjus ei pitäisi olla tekemätön paikka tehdä.

Puola saattaisi olla innokas ydinaseprojektin yhteistyökumppani jakamaan kustannuksia. Puolassa ei ole juurikaan ydintekniikan osaamista, mutta asetekniikkaan yleisesti löytyy osaamista ja kiinnostusta.

2. Samaa asetta voi käyttää sekä strategisessa että taktisessa tarkoituksessa. Moskovaan hyökkäämiseen riittää 1000 km kantama jolloin kyseessä olisi trateginen käyttö. Tällainen tietysti olisi suurin pelote vihollista kohtaan eli rauhanpommi. Toisaalta, jos joskus päädyttäisiin käyttötilanteeseen, niin Suomi lakkaisi olemasta kostoiskun jälkeen.

4. Ehkä paras reitti olisi Pakistanin viitoittamalla tiellä eli uraani-imploosipommi. Tällöin riittää uraanin rikastaminen. Siviilireaktorit eivät sovellu PU-239 tuottamiseen vaan tarvittaisiin uusi reaktori ydinaseplutoniumin tuottamiseen.

5. Vela incidentin tyyliin räjäytys voidaan toteuttaa jossakin valtamerellä. Suomen sijainnin takia pommin kuljettaminen olisi kuitenkin riskialtista, koska joku saattaa puuttua asiaan.

6. Ydinpelote täytyisi hajauttaa riittävän huolella. Ohjuksia voisi sijoittaa esim merikontteihin ja / tai puoliperävaunuihin.

7. Kuolleen miehen kytkin pitäisi olla, koska päättäjät saattavat eliminoitua sodan käänteissä. Tämän lisäksi tietysti tarvitaan hallinnollinen reitti.
 
Sukellusvene olisi kätevä jos lähimeremme olisivat laajempia. Itämeren ahtaissa vesissä paljastunee varmaan helposti.

Itse aseet voisivat jonkinlaisia taktisia monitoimikärkiä, joita voitaisiin kuljettaa tilanteen mukaan esimerkiksi risteilyohjuksilla, merellä pinnalla tai sen alla tai muiluttaa kuorma-autolla kohteeseen.

Koelaukaisuja tuskin tarvitaan. Etelä-Afrikkakin rakensi kuusi uraanipommia mutta ei tehnyt koeräjäytyksiä.
 
Toimisto yhteistyö Ruotsin kanssa? Sieltä löytyy osaamista ohjuksista. Tauruksen lisäksi ihan omiakin.

Sellainen, jonka voisi laukaista niin kuorma-autosta, laivalta kuin hävittäjästä, voisi olla aika sopiva.
 
Viimeksi muokattu:
Gyllis1 kirjoitti:
Israelin malli eli sukellusveneestä ammuttavat risteilyohjukset?
Klikkaa laajentaaksesi...
Ylli kirjoitti:
Sukellusvene olisi kätevä jos lähimeremme olisivat laajempia. Itämeren ahtaissa vesissä paljastunee varmaan helposti.
Klikkaa laajentaaksesi...

Pohjanlahti on kyllä aika lailla Herran kukkarossa, jos vain ruotsalaiset ovat puolellamme. Hydrologian opinnot jäi tosin kesken aikanaan, joten millaisia vaikutuksia mahtaisi olla, jos vihollinen onnistuisi toimittamaan ydinkärjen ko. matalaan altaaseen? Tsunami? Selviäisikö sukellusvene sellaisesta?

Hanski kirjoitti:
  1. Mikä olisi paras lavetti oman ydinaseen toimittamiseen maaliin?
Klikkaa laajentaaksesi...

Koska ydinaseen käyttäminen on viimeistä vittuilua, lavetin täytyy olla taistelunkestävä. Monitoimihävittäjä ja pinta-alus ovat siksi tarpeettomia laukaisulavetteja. Ehdotan liikuteltavaa, maasijoitteista risteilyohjusta - risteilyohjusta siksi, että ne ovat halpoja ja niillä voidaan massoittaa laukaisu käyttämällä myös konventionaalisella taistelukärjellä varustettuja ohjuksia.

Hanski kirjoitti:
  1. Minkä kokoluokan ydinase olisi paras? Mannertenvälisillä monikärkiohjuksilla olisi suurin pelotevaikutus, mutta sellaisen kehittäminen olisi äärettömän kallista. Taktinen ydinase olisi helpoin toteuttaa, mutta sen pelotevaikutus on alhaisempi ja taistelukärki pitää kuitenkin saada riittävän kauas vihollisalueelle, ettemme saastuta omaa maatamme.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kymmenistä satoihin kilotonneihin riittää yhden kärjen kooksi.

Hanski kirjoitti:
Mihin valmiit ydinkärjet varastoidaan?
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei niitä varastoida, niitä liikutellaan paikasta toiseen. Tällöin kenenkään ulkopuolisen on vaikea tietää, missä ne ovat milläkin ajanhetkellä. Tilanteen kiristyessä ne toki hajautetaan ja maastoutetaan korpikuusten alle.

www.theatlantic.com

Pakistan Transports Its Nukes in Everyday Vans

Nuclear bombs capable of pulverizing entire cities should probably be kept in a safe place. According to The Atlantic's new cover story, in Pakistan, they're transported in civilian-style vans through busy traffic.
www.theatlantic.com www.theatlantic.com
 
Huhta kirjoitti:
Pohjanlahti on kyllä aika lailla Herran kukkarossa, jos vain ruotsalaiset ovat puolellamme. Hydrologian opinnot jäi tosin kesken aikanaan, joten millaisia vaikutuksia mahtaisi olla, jos vihollinen onnistuisi toimittamaan ydinkärjen ko. matalaan altaaseen? Tsunami? Selviäisikö sukellusvene sellaisesta?



Koska ydinaseen käyttäminen on viimeistä vittuilua, lavetin täytyy olla taistelunkestävä. Monitoimihävittäjä ja pinta-alus ovat siksi tarpeettomia laukaisulavetteja. Ehdotan liikuteltavaa, maasijoitteista risteilyohjusta - risteilyohjusta siksi, että ne ovat halpoja ja niillä voidaan massoittaa laukaisu käyttämällä myös konventionaalisella taistelukärjellä varustettuja ohjuksia.



Kymmenistä satoihin kilotonneihin riittää yhden kärjen kooksi.



Ei niitä varastoida, niitä liikutellaan paikasta toiseen. Tällöin kenenkään ulkopuolisen on vaikea tietää, missä ne ovat milläkin ajanhetkellä. Tilanteen kiristyessä ne toki hajautetaan ja maastoutetaan korpikuusten alle.

www.theatlantic.com

Pakistan Transports Its Nukes in Everyday Vans

Nuclear bombs capable of pulverizing entire cities should probably be kept in a safe place. According to The Atlantic's new cover story, in Pakistan, they're transported in civilian-style vans through busy traffic.
www.theatlantic.com www.theatlantic.com
Klikkaa laajentaaksesi...
Itämerellä voidaan käyttää ydinräjähdystä sukellusveneentorjunnassa. Esim Silex SS-N-14:ssa ja modernisoiduissa versioissa on semmoisia. Ei merkittävää tsunamia, siihen voima on liian vähäinen. Maanjäristykset, jotka aiheuttaa tsunameita ovat voimaltaan kymmeniä tuhansia ydinräjähdyksiä.

Lavetin ja käytön suhteen olet aika lailla hakoteillä. Kyse ei missään tapauksessa ole Suomen kohdalla mistään "viimeisestä aseesta" vaan oikeastaan ihan ensimmäisestä: täysimittainen hyökkäys Suomeen aiheuttaa heti ydiniskun. Heti ja sumeilematta. Doktriinin on pienen maan kohdalla oltava tämä. Sillä se Israelkin sai arabimaat rauhaan. Suurvaltojen kohdalla voidaan puhua viimeisestä aseesta, koska ne ovat niin voimakkaita muutenkin.

Ja massaa - sitä ei ole varaa hankkia edes tavallisiin ohjuksiimme, joten puhutaan melkolailla erikoisaseesta. Kantavia ohjuksia voisi olla yhteensä ehkä 30 - 40. Ne tietenkin ovat siellä JASSMien ja Gabriel-5:sten joukossa (300 - 400 kpl yhteensä) joten juuri kukaan ei tiedä mikä on mikä.

Mitä on taistelunkestävyys? Tässä tapauksessahan se on sitä, ettei kukaan tiedä, mitkä lavetit ja milloin ne kantaa ydinkärjellä varustettuja ohjuksia. Kärjet voi olla Gabriel-lavetilla (ohjus säiliössä on eri, mutta sitä ei näe ulospäin) tai JASSM-ohjuksessa F-35:ssä. Gabriel-lavetti taas voi olla maastossa, kuorma-auton päällä tai aluksella (monilla niistä). Kavaluus on se Suomen paras ase.

Ja kyllä niitä varastoidaan, ihan samalla tavalla kuin muitakin noiden lavettien aseita. Kukaan ei vaan tiedä missä milloinkin ne ydinkärjet on, kaikkiin ohjuksiin kohdistetaan tulevaisuudessa samat turvatoimet, joten niistäkään ei erota missä on ydinkärjet. Kalliiksi tulee, mutta homma on joka tapauksessa kymmenien miljardien projekti. Joten rahaa on.
 
Viimeksi muokattu:
ES AM kirjoitti:
Tuota...
Onko tämä jokin perjantai-iltojen kännilarppauslanka vai oletteko kettu ihan tosissanne?
Klikkaa laajentaaksesi...
Aloittajana voin sanoa, että olin 20% tosissani ja 80% vähän huumorimielellä. Kännilarppauslanka tämä ei ole, ainakaan minulle kännissä olo ei tarjoa yhtään mitään.
 
Ylli kirjoitti:
Meillä on Olkiluodon ydinvoimalan likellä syviä luolastoja jätteille. Vastaavia voitaisiin tehdä jonnekin muualle Suomen melko vakaaseen kalliopohjaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei ne ole mitenkään ympäristölleen vaarallisia. Niitä voi pitää ihan vaikka kasarmin takapihalla. Eikä kukaan huomaa mitään, mitä kontissa on.
 
Minusta on ihan turha hankkia ydinaseita joilla ei voi uhata Moskovan tuhoamista. Tämä taas vaatii tunkeutumiskykyisen nopean ohjuksen ja siihen sopivan ydinkärjen. Koko hommassa on kyse deterrenssin rakentamisesta. Jos tätä ei sisäistä niin peliin ei kannata lähteä.

Itse kehittelemällä tuohon menisi vuosikymmeniä ja rahaa palaisi kymmeniä jollei satoja miljardeja. Kehittyneenä teollisuusmaana Suomi kyllä valmistaisi pommin itsekin mutta homma jäisi samanlaiseksi puuhasteluksi kun jollain Pohjois-Korealla.

Pohjoismaissa Ruotsilla on pommiosaamista ja Norjalla lisäksi ohjusosaamista. Pohjoismaisella vaihtoehdolla pääsisi vähän nopeammin vauhtiin ja voisi jakaa kustannuksia. Tämä vaatisi kuitenkin poliittisen konsensuksen.

Yhdysvalloilta saisi hieman persettä nuolemalla ydinaseen ilmavoimille kuten muutkin Nato-maat. Kyse on kuitenkin taktisista ydinaseista eikä B61-12 välttämättä olisi vaivan arvoinen. Toki Trumpin kanssa voisi yrittää tehdä jonkin diilin jos olisi luovuutta. En kuitenkaan itse tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa luota Yhdysvaltoihin kumppanina.

Euroopasta Ranskalla on sopiva ydinkärki (Tête Nucléaire Aéroportée) ja uuden ASN4G-ohjuksen kehitystyö on käynnissä. Helpoiten iskukykyisiin ydinaseisiin pääsisi siis kiinni hyppäämällä Ranskan kelkkaan.

Iso-Britannialla ei ole tällä hetkellä sopivaa ydinkärkeä eikä sopivaa toimitusjärjestelmää, mutta toki sellaiset kehittelisi noin 15 vuodessa jos tahtoa olisi. Tämä vaihtoehto olisi oikeasti uskottava ja teknisesti toteutettavissa.

Israelilla on kaikki vaadittava mutta tuskin jakaisivat osaamistaan Suomen kanssa. Ja siinäpä ne vaihtoehdot sitten olivatkin jos Intia ja Pakistan kumppaneina eivät kiinnosta…

Turvatakuut siksi ajaksi kunnes oma uskottava pelote on valmis on tässä isojen kustannusten ohella se suurin ongelma. Ne saa vain ydinasevallalta eli käytännössä pitäisi tehdä yhteistyötä Yhdysvaltojen, Iso-Britannian tai Ranskan kanssa. Oma ydinaseohjelma salassa tuskin Suomessa onnistuisi.

Edit: Ydinaseet ovat ihmiskunnan kanssa pysyvästi maapallolla eikä pään työntäminen pensaaseen auta. Jos johtavilla poliitikoilla Suomessa olisi munaa niin tästä aloitettaisiin oikea yhteiskunnallinen keskustelu ja mietittäisiin valtiona vakavissaan miten edetään asian kanssa. Toki ydinaseettomuus on oltava myös yksi vaihtoehto jos vakavan harkinnan jälkeen siihen päädymme.
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top