Propaganda maahanhyökkäyksen tukena: historiallinen esimerkki

fulcrum

Greatest Leader
Maihinnousu Englantiin oli käynnissä.

Maihinnousulaivasto oli suunnaton: yli 450 alusta - melkein neljä kertaa suurempi kuin Voittamaton Armada. Hyökkäävä laivasto oli niin suuri että se töin tuskin mahtui Englannin Kanaaliin: laitimmaiset alukset saattoivat tervehtiä Doveria samalla kun toinen laita tervehti Calais'ia.

Monta kertaa Englanti oli pelastunut myrskytuulien avustuksella, mutta tällä kertaa tuulet olivat hyökkääjälle suotuisat. Vielä useammin pelastajana oli toiminut Kuninkaallinen Laivasto, mutta tällä kertaa laiminlyöty, huonosti varustettu ja alimiehitetty laivasto oli hampaaton. Laivastolla oli vaikeuksia edes päästä pois satamista vallitsevan tuulen vuoksi ja mahdollisuudet ylivoimaista hyökkääjää vastaan olisivat muutenkin olleet heikot: yritykset päästä maihinnousulaivaston kimppuun epäonnistuivat ja vihollinen sai kaikessa rauhassa laskea Devonshiressä maihin 21 000 miehen armeijan. Exeter ja Plymouth vallattiin muutaman päivän kuluessa ja hyökkääjä lähti etenemään kohti Lontoota. Englannin armeija ryhmittyi Salisburyyn kohtaamaan vihollisen, mutta heikosti koulutetun ja varustetun armeijan moraali oli huono ja parin kahakan jälkeen armeija vetäytyi ja hajaantui. Englannin kuningas perheineen pakeni maasta: hyökkäävä armeija marssi Lontooseen samalla kun viides kolonna ja takinkääntäjät julistivat tukensa hyökkääjiä johtavalle prinssille. Tämä vaati ja sai itselleen kuninkuuden: Lontoo pysyi vieraan vallan sotilasmiehityksen alla puolitoista vuotta samalla kun uusi kuningas kukisti kapinat Irlannissa ja Skotlannissa ja johti maan sotaan entistä liittolaista vastaan kuin satelliittivaltion konsanaan.

Monelle varmaan tulee mieleen että ylläoleva on jotain vaihtoehtohistoriaa, Napoleonin aikaan sijoitettua fiktiota, tai kenties Aurinkokuninkaan? Mutta kaikki tuo todella tapahtui, vuonna 1688, kun Alankomaiden tasavallan armeija nousi maihin ja armeijan komentaja, Oranian prinssi ja Alankomaiden käskynhaltija Vilhelm III syrjäytti Englannin kuninkaan Jaakko II:n. Hämmästyttävää kyllä usein näkee toistettavan väittämää ettei Englantiin ole suoritettu menestyksekästä maihinnousua sitten Vilhelm Valloittajan vuonna 1066 (itse asiassa niitä on ollut useita joista 1688 viimeisin). Mutta kaikista hämmästyttävintä on että tätä tapahtumasarjaa muistetaan Iso-Britanniassa juhlavalla nimellä 'Mainio Vallankumous', 'Glorious Revolution' ja moni ihan vakavakin historiateos paitsi sivuuttaa koko maihinnousun niin väittää että tapahtumaketju oli kokonaan englantilaisten oma idea! Kuvaukset tästä historiallisesta episodista ovat paikoin niin toisistaan poikkeavia että on vaikea uskoa että ne tosiaan kuvaavat samaa tapahtumaa.

Mikä voi olla syynä kollektiiviseen amnesiaan? Helppo selitys olisi yksinkertaisesti kansallinen ylpeys joka kannustaa unohtamaan epämieluisia tapahtumia tai selittämään ne 'omalle puolelle' parhain päin - universaali ja ymmärrettävä taipumus, joka on historiankirjoituksessa yleistä; etenkin brittiläisessä historiankirjoituksessa...mutta se on kuitenkin vain osatotuus. Pohjimmiltaan kyse ei ole historiallisen perspektiivin harhasta, vaan siitä miten koko operaatio valmisteltiin ja siitä mikä oli tilanne Britanniassa sekä ennen että jälkeen maahanhyökkäyksen - kuten otsikko vihjaakin. Huomioitavaa on nimenomaan tämän propagandavaiheen menestyksellisyys siinä määrin että se jäi historiankirjoihin pitkäksi aikaa 'viralliseksi' totuudeksi: tätä tarkastelen seuraavassa viestissä, jonka kirjoitan ehkä joskus huomisiltana.
 
Jatko-osa...

Miten se kaikki sitten menikään? Koko varsin mutkikkaan hässäkän taustaa en ala tässä selittämään: riittää mainita että vuonna 1685 Jaakko II nousi Britannian valtaistuimelle - ensimmäinen katolinen kuningas pitkään aikaan. Tämä herätti Britanniassa jonkun verran levottomuutta, sillä uusi kuningas tuntui olevan hyvää pataa toisen katolisen monarkin, Ranskan vallanhimoisen Ludvig XIV:n kanssa. Kuninkaan toimet tulkittiin yrityksiksi palauttaa katolilaisuus Britanniaan ja siirtyä samanlaiseen yksinvaltiuteen kuin Ranskassa.

Myös Hollannissa oltiin huolestuneita. 13 vuotta aikaisemmin Ranska ja Englanti olivat hyökänneet yhdessä Hollantia vastaan ja maa oli joutunut sodassa tuhon partaalle. Sen jälkeen Ranska oli vahvistanut laivastoaan tavattomasti. Jos britit ja ranskalaiset päättäisivät yrittää uudestaan niin tasavallan loppu olisi varma. Erityisesti käskynhaltija Vilhelm III piti Ludvigia suorastaan verivihollisenaan. Toisaalta, kuninkaalla ei ollut poikaa ja perimysjärjestyksessä seuraavana oli Vilhelmin vaimo Maria, myös Vilhelm itse oli Stuarttien sukua ja perimysjärjestyksessä kohtuullisen korkealla. Mutta 1688 Jaakko sai pojan ja perimysjärjestys meni uusiksi. Katolinen dynastia Englannissa alkoi näyttää todennäköiseltä. Siitä, kuka teki aloitteen vallanvaihdoksesta Englannissa - Vilhelm vai Jaakon kotimaiset vastustajat - ei ole varmaa tietoa. Varmaa on että Vilhelm oli valmistelemassa Euroopan laajuista liittoa Ranskaa vastaan. Englanti oli saatava mukaan, tai ainakin pois liitosta Ranskan kanssa, mutta se ei onnistuisi niin kauan kuin Jaakko olisi vallankahvassa. Ainoa mahdollisuus näytti olevan sotilasoperaatio, jollaista nykyään kutsuttaisiin nimellä "regime change".

Mutta pieni Hollanti ei voinut noin vain lähteä hyökkäyssotaan: maan väkiluku oli vain neljänneksen Britanniasta. Lisäksi Ranska tulisi todennäköisesti brittien avuksi sodassa. Oli käytettävä yhtä Hollannin mahtavinta asetta: Euroopan edistyneintä propagandakoneistoa. Ensimmäinen kohde oli tuore kruununprinssi, josta ruvettiin levittämään huhua ettei hän oikeasti ollut Jaakon poika. Kieltämättä perillisen syntymän ajoitus oli "epäilyttävän sopiva". Väitettiin että kuningatar oli ollut raskausaikana huomattavan hoikassa kunnossa ja että vauva oli salakuljetettu palatsiin ennen niinsanottua "synnytystä". Nämä huhut levisivätkin laajalti.

Vilhelm pyysi Jaakon poliittisia vastustajia lähettämään hänelle kutsun "pelastamaan kansakunta ja sen uskonto" jota hän voisi käyttää maihinnousun oikeutuksena. Seitsemän englantilaista aatelista kirjoittikin tällaisen kutsun: Vilhelm ei hyväksynyt anonyymiä kutsua vaan nimien piti olla hänen tiedossaan, näin he eivät voisi myöhemmin perääntyä hankkeesta sillä kyseessä oli selvääkin selvempi maanpetos. Näitä allekirjoittajia kutsuttiin myöhemmin mahtipontisesti nimellä "Seitsemän kuolematonta": tosin "Seitsemän quislingia" voisi olla sopivampi. Kukaan allekirjoittajista ei ollut merkittävässä valta-asemassa, ja ainoastaan Danbyn jaarli oli aikaisemmin palvellut todella tärkeässä tehtävässä. Kuninkaan tärkeimmät poliittiset vastustajat eivät allekirjoittaneet kutsua.

Salaliittolaiset vakuuttivat että 95% kansasta tukisi Vilhelmiä, ettei edes "yksi tuhannesta englantilaisesta" uskonut kruununprinssin aitouteen ja että pienehkönkin maihinnousu saisi nopeasti tuekseen valtavan armeijan englantilaisia. Vilhelm aikoi kuitenkin nousta maihin oikean armeijan kanssa, niin suuren kuin Hollanti saisi liikkeelle. Kolme vuotta aiemmin nimittäin Monmouthin herttua oli yrittänyt samaa, laskenut maihin pienen joukon kanssa, julistanut itsensä kuninkaaksi ja yrittänyt nostattaa tukea paikallisista. Jaakko oli nopeasti ja verisesti murskannut kapinan ja Monmouth oli menettänyt päänsä. Mutta Hollanti ei voinut julistaa sotaa Englannille, silloinhan Englanti nousisi varmasti aseissa maihinnousijoita vastaan. Niinpä maihinnousu olisi Vilhelmin "yksityisyritys". Maihinnousun organisoinnissa Hollanti käytti toista mahtavaa asettaan - Euroopan edistyneintä finanssijärjestelmää. Maihinnousulaivasto kerättiin ennätysajassa vuokraamalla aluksia kauppiailta ja kalastajilta; maan itäiset linnoitukset miehitettiin saksalaisilla palkkasotureilla, koska Hollannin varsinainen armeija (joka sekin oli monikansallinen palkka-armeija) lähtisi Englantiin.

Tuohon aikaan oli tavallista että rauhan aikana laivasto pidettiin telakalla, pientä määrää kevyitä aluksia lukuunottamatta joita käytettiin partiointiin ja merirosvoja vastaan. Normaalisti Hollannin laivaston "kesävahvuus" oli vain noin 20 sotalaivaa: Englannin kuninkaallinen laivasto ei ollut rauhan aikana sen isompi. Erilaisiin tekosyihin nojaten hollantilaiset kuitenkin mobilisoivat yli 50 sotalaivaa: englantilaiset ymmärsivät tämän liian myöhään eivätkä ehtineet itse miehittää kuninkaallisesta laivastosta kuin murto-osan. Nekin olivat pääosin huonossa kunnossa ja alimiehitettyjä sillä laivasto kärsi kroonisesta rahapulasta.

Vielä oli yksi ongelma: Hollanti ei voinut lähteä hyökkäämään Britanniaan ellei ollut takeita ettei Ranska tulisi Jaakon avuksi. Ludvig oli näin selkeästi sanonutkin kun huhut hyökkäysaikeista rupesivat leviämään. Tämä olikin kaataa koko yrityksen, mutta syksyn lähestyessä Ludvig luuli että hollantilaiset olivat peruneet maihinnousun ja hyökkäsi armeijoineen Saksaan. Tämä antoi Vilhelmille vapaat kädet.

Viimeiset silaukset olivat propagandistisia. Kun operaatio lopulta käynnistettiin lokakuussa, Vilhelm esitti ns. Haagin Julistuksen, jossa hän listasi pitkän listan epäkohtia Jaakon hallinnossa joista hän syytti "paavillisia" ja "pahoja neuvonantajia": oli tärkeää olla demonisoimatta itse kuningasta liikaa, sillä monilla ihmisillä oli ja on lapsekas taipumus nähdä Suuri Johtaja ongelmien yläpuolella ja niihin syyttömänä. Lopuksi hän vakuutti ettei retken tarkoituksena ollut muuta kuin varmistaa laillisen ja vapaan Parlamentin kokoontuminen ja ihmisten uskonnon ja vapauksien suojeleminen. Hän myös kutsui englantilaiset tukemaan maihinnousijoita. Tätä julistusta painettiin 60 000 kappaletta, ja myöhemmin Englannissa vielä lisää.

On erityisen tärkeää huomioida ettei missään vaiheessa (ei edes 7 salaliittolaisen kutsussa) puhuttu Jaakon syrjäyttämisestä, saati sitten Vilhelmin asettamisesta kuninkaaksi. Operaatio pyrittiin myös esittämään mahdollisimman "englantilaisena": yksi 7 englantilaisesta salaliittolaisesta oli amiraali ja hänet asetettiin laivaston nimelliseksi komentajaksi. Vilhelm oli kääntänyt viirissään olevan Oranian suvun moton "Minä ylläpidän" englanniksi ja mukana oli englantilaisia ja skotlantilaisia palkkasotureita ja Jamesin hallintoa paenneita englantilaisia.

Tässä vaiheessa suomalaiselle lukijalle tulee todennäköisesti voimakas dejavu-tunne. Hyökkäys jota perustellaan tilaustyönä teetetyllä "avunpyynnöllä" ja kohteeksi joutuvan kansakunnan "todellisena tahtona"; hyökkäävät joukot ovat vain "auttamassa sorretun maan oikeaa, laillista hallintoa"; ulkopoliittisesti kiistetään että kyseessä olisi sotilaallinen hyökkäys; näön vuoksi mukana loikkareita antamaan hyökkäykselle "kansallista" luonnetta; kehoitus kansalaisille nousta tukemaan hyökkäystä. Väännetään vielä rautalangasta ja laitetaan rinnakkain Haagin julistus (osa) ja Terijoen julistus.

Englannin suurlähettiläällä Alankomaissa oli tapahtumista selkeä kuva. Tällaisen varoituksen hän lähetti kotimaahansa: "Maamme valtausta tullaan yrittämään uskonnon, vapauden, omaisuuden ja vapaan Parlamentin suojelun varjolla".

Vielä osa 3...
 
...uusi vuosi, vanhat jutut:

Itse maihinnousuun joka sujui alussa kuvaamallani tavalla. Englannin laivaston ja armeijan komentajat pysyivät Jaakolle uskollisina, mutta etenkin armeijan upseeristossa oli runsaasti tyytymättömiä. Kun Vilhelm nousi maihin, niin paikallisilta aatelisilta ei juuri tukea herunut: mutta pohjois-Englannissa salaliittolaiset alkoivat suunnitelman mukaisesti julistaa tukeaan Vilhelmille. Hollantilaiset suorittivat maihinnousun ilmeisesti tarkoituksella melko syrjäiseen kolkkaan josta suoritettiin hitaasti etenevä marssi kohti Lontoota: tämä oli sotilasoppien vastainen menetelmä, mutta se antoi Jaakon hallinnolle aikaa romahtaa, niinkuin kävikin. Kun joka päivä tuli uutisia loikanneista aatelisista, niin se sai kuninkaan aseman näyttämään koko ajan huonommalta. Syntyi lumivyöryefekti, kun yhä useampi alkoi uskomaan että kuningas oli mennyttä kalua. Kun loikkaukset levisivät Jaakon lähipiiriin eivätkä neuvottelut Vilhelmin kanssa tuottaneet tulosta, hän luovutti itsekin ja pakeni Ranskaan. Todennäköisesti Jaakko pelkäsi myös oman ja perheensä hengen puolesta. Tähän olikin aihetta, sillä Cromwell oli aikoinaan mestauttanut Jaakon isän, eikä Englannin historiassa ollut myöskään tavatonta että 'kilpaileva' vallanperimyslinja hävitettiin lapsia ja imeväisiä myöten. Vilhelm tiettävästi myös vihjaisi kuninkaalle hienovaraisesti ettei "pystyisi takamaan tämän turvallisuutta".

Sananen Englannin armeijasta: perinteisesti Englannissa oli ollut tapana että pysyvä armeija oli hyvin pieni, ja varsinaisen armeijan muodostaisi kutsuttu nostoväki. Jaakko oli kuitenkin hylännyt tämän järjestelmän ja laajentanut vakinaisen armeijan 40 000 miehen vahvuiseksi - Englannin mittakaavalla hyvin suuri. Armeija oli kuitenkin hajallaan pitkin Brittien saaria. Sen koulutus ja aseistus ei myöskään ollut häävi. Hollannin invaasioarmeijaan kuului vain noin 20 000 miestä joista noin 11 000 (jotkut lähteet sanovat 14 000) oli varsinaisia taistelujoukkoja. Ne olivat kuitenkin Hollannin armeijan parhaimmistoa ja niillä oli mukanaan voimakas ratsuväki ja tykistö. Se armeija minkä Jaakko sai kerättyä Salisburyyn ei ollut lukumääräisesti isompi, ja laadullisesti paljon huonompi. Se olisi luultavasti lyöty vaikka se olisikin ollut kokonaan lojaali. Muistamme ettei Jaakko ollut aikaisemmin epäröinyt hyökätä Monmouthin kapinallisten kimppuun.

Lontoossa Vilhelm otti maan hallinnon käsiinsä. Englannin armeija hajoitettiin ja sen yksiköitä kiellettiin tulemasta 20 mailia lähemmäksi pääkaupunkia. Tämä herätti englantilaisissa pian närää ja valitettiin maan joutuneen hollantilaisten sotilasmiehityksen alle - ja niinhän asia olikin! Oikeaa parlamenttia Vilhelm ei voinut kutsua koolle, sen pystyi tekemään vain laillinen kuningas. Sen sijaan parlamentin jäsenet kutsuttiin "konventioon" joka päättäisi kenelle Englannin kruunu annettaisiin. Tämä oli poikkeuksellinen - ja periaatteessa laiton - järjestely, mutta kuningas ja kruununprinssi olivat paenneet maasta ja jotenkin maan hallinto oli pakko järjestää. Huomionarvoista oli että konventioon kutsuttiin Jaakon valtakautta edeltänyt parlamentti, sillä useimmat Jaakon fanaattisimmista tukijoista eivät olleet kuuluneet siihen.

Tässä vaiheessa Vilhelm ilmoitti ykskantaan että ainoa vaihtoehto joka hänelle kelpaisi olisi kruunaus Englannin kuninkaaksi. Mikään kompromissiratkaisu missä hän olisi pelkkä prinssipuoliso tai sijaishallitsija joko vaimonsa tai Jaakon nimissä, ei tulisi kuulonkaan. Jos hän ei saisi kruunua, hän keräisi armeijansa ja palaisi takaisin Hollantiin.

Tämän on täytynyt olla melkoinen järkytys monelle, sillä Vilhelmhän oli nimenomaan aina vakuuttanut julkisuudessa ettei aikonut syrjäyttää kuningasta, saati sitten vaatia kruunua itselleen. Jotkut alkuperäisistä salaliittolaisistakin vastustivat noin röyhkeää vaadetta. Vilhelmillä oli kuitenkin valtit käsissään. Hänen hollantilaiset sotilaansa ylläpitivät järjestystä Lontoossa. Jos hän lähtisi, niin Jaakko palaisi ilman muuta maanpaosta. Seurauksena olisi sisällissota tai vähintäänkin hyvin pitkä lista mestauksia kun Jaakko kostaisi loikkareille. Englannin verinen ja katkera sisällissota oli vielä tuoreessa muistissa. Pitkällisten ja tiukkojen äänestysten jälkeen sorvattiin ratkaisu, missä Jaakon katsottiin luopuneen kruunusta pakenemalla maasta. Konventio "tarjosi" yhteishallitsijuutta Vilhelmille ja Marialle. Jaakon poika - laillinen perijä - sivuutettiin kokonaan. Jaakon tytär Anne sovittiin perimysjärjestyksessä seuraavaksi, hänestä tulikin myöhemmin kuningatar sillä Vilhelm ja Maria olivat lapsettomia. Tätä varsin katkeraa lääkettä pehmentämään sorvattiin eräänlainen uusi perustuslaki, "Bill of Rights" joka esti kuningasta kävelemästä suoraan parlamentin yli, kuten Jaakko oli tehnyt. Vilhelm hyväksyi sen, hänellehän se oli se ja sama. Kaikki hänen ja Alankomaiden tasavallan tavoitteet olivat täyttyneet. Ensi töikseen hän löi parlamentin eteen valtavan laskun maihinnousuarmeijan kuluista.

Myöhemmin vallankumousta kutsuttiin "verettömäksi". Tämä ei pidä paikkaansa sillä armeijoiden välillä käytiin pari pienehköä kahakkaa. On toki myönnettävä että verrattuna Englannin sisällissotaan tai muutamaan muuhun tuoreeseen kapinaan, taisteluissa kaatuneet n.100 sotilasta (tai vähemmänkin) olivat varsin vähän. Kaikki eivät kuitenkaan tätä vallanvaihtoa nielleet purematta. Skotlanti ja Irlanti kieltäytyivät hyväksymästä uutta kuningasta. Jaakko nousi myöhemmin maihin Irlannissa ranskalaisten joukkojen tukemana ja yritti sieltä käsin valtaan paluuta. Vilhelmin oli käytävä siellä täysimittainen valloitussota ja siellä kilpailevat kuninkaat viimein kohtasivat taistelukentällä. Vilhelmin pääasiassa hollantilaisista ja tanskalaisista koostunut armeija voitti, ja Jaakko pakeni taas, lopullisesti tällä kertaa. Seuraavan n. 60 vuoden ajan Britannian riesana toimivat jakobiitit, Jaakon perimyslinjan kannattajat jotka vähän väliä nostattivat kapinoita ja yrittivät maihinnousuja. Myös kirkko piti vallanvaihtoa laittomana (huolimatta Jaakon katolilaisuudesta) ja Canterburyn arkkipiispa kieltäytyi kruunaamasta Vilhelmiä: yksi alkuperäisistä 7 salaliittolaisista oli piispa ja hänet saatiin suorittamaan kruunaus. Vielä 150 vuotta myöhemminkin löytyi piispoja jotka kieltäytyivät vannomasta uskollisuutta kuninkaalle.

Yleistajuisessa historiankirjoituksessa "Mainio vallankumous" on usein esitetty joltisenkin näin: Jaakon itsevaltiuteen kyllästynyt parlamentti kutsui tämän siskonpojan Vilhelmin maahan kuninkaaksi, tämä nousi maihin pienen joukon kera ja englantilaisten tukemana marssi Lontooseen josta Jaakko pakeni, parlamentti sorvasi uuden perustuslain jossa kuninkaan valta oli rajattu ja näin oli tehty vallankumous laukaustakaan ampumatta. Suomeksi tätä versiota tarjoaa mm. "Otavan suuri maailmanhistoria". Kuten olemme nähneet, ei oikeastaan yksikään kohta pidä paikkaansa. Miksi tällainen versio kuitenkin jäi pitkäksi aikaa elämään?

Yksi syy on se että tyytymättömyys Jaakkoa kohtaan oli kiistämättä laajaa ja todellista. Vilhelm hollantilaisineen oli loppujen lopuksi pienempi paha. Varsinaisessa maihinnousussa englantilaisten osuus oli pieni, mutta Vilhelmin kuninkuuden he hyväksyivät lopulta kuitenkin itse. Oli houkuttelevaa laajentaa omaa osuutta niin että koko juttu oli oikeastaan alkujaankin omaa keksintöä! Tähän vaikutti luonnollisesti myös se että Vilhelm ja uusi parlamentti tarvitsivat molemmat levottomissa oloissa legitimeettiä. Kukapa haluaisi myöntää olevansa osa nukkehallitusta jonka laittoi valtaan vihollisvaltion sotilaallinen invaasio! Hollantilaisten propaganda oli soittanut juuri sitä säveltä mitä uusi hallinto tarvitsi maahanhyökkäyksen ja vallankumouksen jälkeenkin.

Epäilemättä 'vallankumous' pitkällä tähtäimellä oli myös sittenkin positiivinen tapahtuma Britannialle. Kuninkaan ja parlamentin väliset valtasuhteet vakiintuivat. Hollantilaiset toivat mukanaan edistyneen pankkijärjestelmän: Englannin pankki perustettiin 1694 ja Lontoo syrjäytti Amsterdamin finanssimaailman keskuksena. Englannin kehnossa kunnossa ollut talous lähtikin kohisten nousuun ja ohitti aikaisemmin paljon rikkaamman Hollannin. Tätä myötä myös maanpuolustuksen rahahuolet vähenivät. On luonnollista että vallankumoukseen liitetyt 'positiiviset vibat' osin peittivät muistot siitä mitä pohjimmiltaan oli tapahtunut - vihamielisen valtion maahanhyökkäys. Myöskään hollantilaisilla ei ollut aihetta paukuttaa liikaa rumpua mainiosti onnistuneen operaation vuoksi, sillä Britannia oli tärkeä liittolainen hyvin pitkässä sodassa Ranskaa vastaan eikä ollut syytä nostattaa pahaa verta maiden välille. (Lontoossa Vilhelm oli ankarasti kieltänyt sotilaitaan kerskumasta onnistuneella Englannin valtauksella!).

Kuten toisessa viestissäni jo totesin, koko nämä pitkät ja tylsät jorinat liittyvät Suomeen sikäli että myös meitä vastaan tehtiin hyvin samantyyppinen propagandahyökkäys 1939. Tämä hyökkäys kuitenkin epäonnistui pahoin, miksi? Selitykseksi on tarjottu kansallista yhtenäisyyttä ja talvisodan henkeä yms. Kieltämättä kohdemaiden sisäisessä tilanteessa oli eroja. Meillä armeijan johto oli ideologisesti hyvin yksituumainen, vaikka kansan keskuudessa jakautumista olikin.

Mutta tärkeää on kuitenkin huomata että hollantilaisten propagandahyökkäys 1688 oli paljon perusteellisemmin ja paremmin suoritettu. Otto-Ville Kuusinen Suomen kansantasavaltoineen oli vain pelkkää ulkokultaisuutta, nopeasti kasaan kyhätty viritelmä. Stalinille oli yksi ja sama tukisivatko suomalaiset oikeasti maahanhyökkääjää. Luultavasti hän ei sitä edes odottanut. Propaganda oli tarkoitettu varmasti Neuvostoliiton sisäiseen jakeluun yhtä paljon kuin Suomeen tai ulkomaille. Sillä ei ollut väliä kuinka moni sen uskoisi, puna-armeijan sotilaallinen ylivoima ja Suomen ulkopoliittisesti kestämätön asema tekisivät vastarinnasta toivotonta. Kun Suomi olisi miehitetty, kaikkien olisi pakko hyväksyä fait accompli ja toimia Neuvostoliiton ehdoilla.

Hollannille sen sijaan propagandahyökkäyksen toimivuus oli välttämätöntä operaation onnistumiseksi. Sotilaallisesti he saattoivat laskea pärjäävänsä Jaakon vakinaiselle laivastolle ja armeijalle, mutta jos Jaakko olisi saanut kansan ja Englannin lukuisan nostoväen nousemaan maahantunkeutujaa vastaan, koko yritys epäonnistuisi varmasti. Hollantilaisten propaganda ja retoriikka ei ole nykylukijan silmin millään muotoa erikoista: samaa kamaa on nähty koko 20. vuosisata ja erinäisissä ihan viime vuosienkin hyökkäyssodissa, ja samanlaista liturgiaahan on nyt esitetty sotien tukena maailman sivu. Omana aikanaan se oli kuitenkin poikkeuksellinen, sillä sotien perustelu kansalle ei ollut silloin vielä niin laajamittaista. Sodan syyksi julkisuudessa saattoi riittää vaikkapa jonkun irtileikattu korva tai se ettei toisen maan laiva tervehtinyt ohipurjehtiessaan. Hyvin laajamittainen vetoaminen kohdemaassa esiintyvään tyytymättömyyteen oli harvinaista, ja olennainen osa oli myös todellisen "viidennen kolonnan" organisointi - vaikka se ei ollut niin suuri tai merkittävä mitä oltaisiin toivottu, tai mitä myöhemmin esitettiin, niin se maskeerasi operaation pohjimmaisen luonteen. Paras vale on sellainen missä on mukana ripaus totuutta!

Miksi kirjoitin koko tämän pitkällisen artikkelin tapahtumasarjasta joka ei ole Suomessa kovin tunnettu? Pääasiassa tietysti juuri siksi, mutta myös osoittaakseni miten 20. vuosisadan aikana käytetyn propagandan periaatteet ovat itse asiassa säilyneet joltisenkin muuttumattomina jo vuosisatoja. Propaganda puree parhaiten sellaiseen ihmiseen joka ei ole kohdannut sitä aikaisemmin. Henkilö, joka on perehtynyt aiheeseen tai itse altistunut sille runsaasti aiemmin muuttuu sen suhteen kyyniseksi ja tällaiseen henkilöön propagandalla tai agitaatiolla saattaa olla vallan päinvastainen vaikutus. Tänä päivänä mielipiteenmuokkausta käytetään sotilasoperaatioiden tukemisessa ehkä enemmän kuin kuin koskaan aikaisemmin. Ei ole millään muotoa poissuljettua etteikö Suomi voisi tulevaisuudessa joutua jälleen kerran hyökkäyksen kohteeksi tälläkin rintamalla.

Je Maintiendrai!
 
No jos olisin Venäjän johtaja kun Suomen PM ja pressa panevat 2015 (omin päin EMUtapaan) sisään kolmen vuoden käsittelyn vaativan Natoanomuksen...
Kuten Georgia aikoinaan.

Ven Iltauutisiin kaksi karttaa.
Toiseen Suomenlahden pohjukka v 1942:
Suomesta ja Virosta suuntautuvat hyökkäykset suurvallan tuella ja keralla kohti Pietaria, joka joutuu tappavaan saartoon, ihmiset syövät ruumiita.

Toiseen saman alueen satelliittikartta uudehkosta Suomen Sotilas -lehdestä. Siinä näkyy jenkkiläisen jättiohjuksen lentorata Suomen puolelta rajaa, tuhoamaan Pietarin keskustaa. Kenraali selittää että tätä valmistellaan. Des...öh, dosentti Backman jatkaa.

Se riittää.
 
Vanhanaikaista tuollainen hyökkäysuhkaan vetoaminen. Homma hoidettaisiin siten että julistettaisiin venäläisten tulevan auttamaan "Suomen Brysseliin kadonneen itsenäisyyden palauttamisessa". Julistuksessa luvattaisiin uudet vaalit, velkakriisivastuiden uudelleenarviointi ja kansanäänestys markan ja euron väliltä. Muutama tiukin anti-EU-kansanedustaja saataisiin varmaan allekirjoittamaan tuollainen. Saatettaisiinpa höpistä vielä jotain epämääräistä Karjalan palauttamisesta. Backmania kyllä käytettäisiin uutislähetyksissä vakuuttamaan Venäjän ystävällisiä aikeita. Nettifoorumeille pistettäisiin täysipäiväisiä agitaattoreita kehumaan Venäjän toimia niin että näppäimistö savuaa.
 
Johan nuo agitaattorit ovat liikenteessä. Muutamana viime päivänä olemme saaneet lukea miten vihollisvoimaan ei sodan kitka vaikuta lainkaan, mutta suomalaiset ne vasta ovat kyvyttömiä jos jotkut. (Vai oliko näin, tietääkö kukaan miten asia on ajateltu toteuttaa, häh?)

Tarkoitushakuisuutta näistä kirjoituksista saa etsiä halutessaan.
 
koponen kirjoitti:
Johan nuo agitaattorit ovat liikenteessä. Muutamana viime päivänä olemme saaneet lukea miten vihollisvoimaan ei sodan kitka vaikuta lainkaan, mutta suomalaiset ne vasta ovat kyvyttömiä jos jotkut. (Vai oliko näin, tietääkö kukaan miten asia on ajateltu toteuttaa, häh?)

Tarkoitushakuisuutta näistä kirjoituksista saa etsiä halutessaan.
Veit sanat suusta :a-cool: Tiedostamatonta vai Tietoista.. mene ja tiedä :a-rolleyes: Onko dosentti desantti, vaiko desantti dosentti? --- Sinä meille paradoksi
 
Back
Top