fulcrum
Greatest Leader
Maihinnousu Englantiin oli käynnissä.
Maihinnousulaivasto oli suunnaton: yli 450 alusta - melkein neljä kertaa suurempi kuin Voittamaton Armada. Hyökkäävä laivasto oli niin suuri että se töin tuskin mahtui Englannin Kanaaliin: laitimmaiset alukset saattoivat tervehtiä Doveria samalla kun toinen laita tervehti Calais'ia.
Monta kertaa Englanti oli pelastunut myrskytuulien avustuksella, mutta tällä kertaa tuulet olivat hyökkääjälle suotuisat. Vielä useammin pelastajana oli toiminut Kuninkaallinen Laivasto, mutta tällä kertaa laiminlyöty, huonosti varustettu ja alimiehitetty laivasto oli hampaaton. Laivastolla oli vaikeuksia edes päästä pois satamista vallitsevan tuulen vuoksi ja mahdollisuudet ylivoimaista hyökkääjää vastaan olisivat muutenkin olleet heikot: yritykset päästä maihinnousulaivaston kimppuun epäonnistuivat ja vihollinen sai kaikessa rauhassa laskea Devonshiressä maihin 21 000 miehen armeijan. Exeter ja Plymouth vallattiin muutaman päivän kuluessa ja hyökkääjä lähti etenemään kohti Lontoota. Englannin armeija ryhmittyi Salisburyyn kohtaamaan vihollisen, mutta heikosti koulutetun ja varustetun armeijan moraali oli huono ja parin kahakan jälkeen armeija vetäytyi ja hajaantui. Englannin kuningas perheineen pakeni maasta: hyökkäävä armeija marssi Lontooseen samalla kun viides kolonna ja takinkääntäjät julistivat tukensa hyökkääjiä johtavalle prinssille. Tämä vaati ja sai itselleen kuninkuuden: Lontoo pysyi vieraan vallan sotilasmiehityksen alla puolitoista vuotta samalla kun uusi kuningas kukisti kapinat Irlannissa ja Skotlannissa ja johti maan sotaan entistä liittolaista vastaan kuin satelliittivaltion konsanaan.
Monelle varmaan tulee mieleen että ylläoleva on jotain vaihtoehtohistoriaa, Napoleonin aikaan sijoitettua fiktiota, tai kenties Aurinkokuninkaan? Mutta kaikki tuo todella tapahtui, vuonna 1688, kun Alankomaiden tasavallan armeija nousi maihin ja armeijan komentaja, Oranian prinssi ja Alankomaiden käskynhaltija Vilhelm III syrjäytti Englannin kuninkaan Jaakko II:n. Hämmästyttävää kyllä usein näkee toistettavan väittämää ettei Englantiin ole suoritettu menestyksekästä maihinnousua sitten Vilhelm Valloittajan vuonna 1066 (itse asiassa niitä on ollut useita joista 1688 viimeisin). Mutta kaikista hämmästyttävintä on että tätä tapahtumasarjaa muistetaan Iso-Britanniassa juhlavalla nimellä 'Mainio Vallankumous', 'Glorious Revolution' ja moni ihan vakavakin historiateos paitsi sivuuttaa koko maihinnousun niin väittää että tapahtumaketju oli kokonaan englantilaisten oma idea! Kuvaukset tästä historiallisesta episodista ovat paikoin niin toisistaan poikkeavia että on vaikea uskoa että ne tosiaan kuvaavat samaa tapahtumaa.
Mikä voi olla syynä kollektiiviseen amnesiaan? Helppo selitys olisi yksinkertaisesti kansallinen ylpeys joka kannustaa unohtamaan epämieluisia tapahtumia tai selittämään ne 'omalle puolelle' parhain päin - universaali ja ymmärrettävä taipumus, joka on historiankirjoituksessa yleistä; etenkin brittiläisessä historiankirjoituksessa...mutta se on kuitenkin vain osatotuus. Pohjimmiltaan kyse ei ole historiallisen perspektiivin harhasta, vaan siitä miten koko operaatio valmisteltiin ja siitä mikä oli tilanne Britanniassa sekä ennen että jälkeen maahanhyökkäyksen - kuten otsikko vihjaakin. Huomioitavaa on nimenomaan tämän propagandavaiheen menestyksellisyys siinä määrin että se jäi historiankirjoihin pitkäksi aikaa 'viralliseksi' totuudeksi: tätä tarkastelen seuraavassa viestissä, jonka kirjoitan ehkä joskus huomisiltana.
Maihinnousulaivasto oli suunnaton: yli 450 alusta - melkein neljä kertaa suurempi kuin Voittamaton Armada. Hyökkäävä laivasto oli niin suuri että se töin tuskin mahtui Englannin Kanaaliin: laitimmaiset alukset saattoivat tervehtiä Doveria samalla kun toinen laita tervehti Calais'ia.
Monta kertaa Englanti oli pelastunut myrskytuulien avustuksella, mutta tällä kertaa tuulet olivat hyökkääjälle suotuisat. Vielä useammin pelastajana oli toiminut Kuninkaallinen Laivasto, mutta tällä kertaa laiminlyöty, huonosti varustettu ja alimiehitetty laivasto oli hampaaton. Laivastolla oli vaikeuksia edes päästä pois satamista vallitsevan tuulen vuoksi ja mahdollisuudet ylivoimaista hyökkääjää vastaan olisivat muutenkin olleet heikot: yritykset päästä maihinnousulaivaston kimppuun epäonnistuivat ja vihollinen sai kaikessa rauhassa laskea Devonshiressä maihin 21 000 miehen armeijan. Exeter ja Plymouth vallattiin muutaman päivän kuluessa ja hyökkääjä lähti etenemään kohti Lontoota. Englannin armeija ryhmittyi Salisburyyn kohtaamaan vihollisen, mutta heikosti koulutetun ja varustetun armeijan moraali oli huono ja parin kahakan jälkeen armeija vetäytyi ja hajaantui. Englannin kuningas perheineen pakeni maasta: hyökkäävä armeija marssi Lontooseen samalla kun viides kolonna ja takinkääntäjät julistivat tukensa hyökkääjiä johtavalle prinssille. Tämä vaati ja sai itselleen kuninkuuden: Lontoo pysyi vieraan vallan sotilasmiehityksen alla puolitoista vuotta samalla kun uusi kuningas kukisti kapinat Irlannissa ja Skotlannissa ja johti maan sotaan entistä liittolaista vastaan kuin satelliittivaltion konsanaan.
Monelle varmaan tulee mieleen että ylläoleva on jotain vaihtoehtohistoriaa, Napoleonin aikaan sijoitettua fiktiota, tai kenties Aurinkokuninkaan? Mutta kaikki tuo todella tapahtui, vuonna 1688, kun Alankomaiden tasavallan armeija nousi maihin ja armeijan komentaja, Oranian prinssi ja Alankomaiden käskynhaltija Vilhelm III syrjäytti Englannin kuninkaan Jaakko II:n. Hämmästyttävää kyllä usein näkee toistettavan väittämää ettei Englantiin ole suoritettu menestyksekästä maihinnousua sitten Vilhelm Valloittajan vuonna 1066 (itse asiassa niitä on ollut useita joista 1688 viimeisin). Mutta kaikista hämmästyttävintä on että tätä tapahtumasarjaa muistetaan Iso-Britanniassa juhlavalla nimellä 'Mainio Vallankumous', 'Glorious Revolution' ja moni ihan vakavakin historiateos paitsi sivuuttaa koko maihinnousun niin väittää että tapahtumaketju oli kokonaan englantilaisten oma idea! Kuvaukset tästä historiallisesta episodista ovat paikoin niin toisistaan poikkeavia että on vaikea uskoa että ne tosiaan kuvaavat samaa tapahtumaa.
Mikä voi olla syynä kollektiiviseen amnesiaan? Helppo selitys olisi yksinkertaisesti kansallinen ylpeys joka kannustaa unohtamaan epämieluisia tapahtumia tai selittämään ne 'omalle puolelle' parhain päin - universaali ja ymmärrettävä taipumus, joka on historiankirjoituksessa yleistä; etenkin brittiläisessä historiankirjoituksessa...mutta se on kuitenkin vain osatotuus. Pohjimmiltaan kyse ei ole historiallisen perspektiivin harhasta, vaan siitä miten koko operaatio valmisteltiin ja siitä mikä oli tilanne Britanniassa sekä ennen että jälkeen maahanhyökkäyksen - kuten otsikko vihjaakin. Huomioitavaa on nimenomaan tämän propagandavaiheen menestyksellisyys siinä määrin että se jäi historiankirjoihin pitkäksi aikaa 'viralliseksi' totuudeksi: tätä tarkastelen seuraavassa viestissä, jonka kirjoitan ehkä joskus huomisiltana.