Provosointia ei voi välttää missään olosuhteissa?

[magitsu]

Törmäsin mielenkiintoiseen amerikkalaiseen kirjoitukseen, jossa pohditaan kuinka jopa täysin puolustukselliset ratkaisut voi näyttäytyä provosointina.

Istuu kuin nenä päähän Suomeen ja perustelee vielä kaukovaikutteisten aseiden hankinnan tarpeen.

Tämä avaa hieman mahdollisuuksia asettua vastapuolen kenkiin ja ymmärtää ilmaistua harmitusta kun esim. painostuskeinot vähenevät.

By this logic, a potential adversary whose peacetime foreign policy rests on the ability to militarily menace the defender would be provoked by the loss of coercive clout.

None of this means the defender should not field the forces it deems necessary to defend itself or its allies from attack. Far from it! My point is that a belligerent potential adversary is going to be provoked to some degree no matter what defensive moves the defender takes.

There’s an added wrinkle, though, in that it will rarely be possible to field a true “pure defense.” Strategic and operational defense often requires some tactical offense. For instance, a potential adversary might imply he’d use his own territory as a sanctuary for bombarding the defender’s forces or territory, or for pressuring the defender’s sovereign air and waterspace (as well as the international approaches to both).

Reciprocal confidence-building measure regimes can also help reduce the risk of provoking an opponent’s fears. But it takes both sides’ goodwill and commitment to peace for a regime like that to function. In the absence of such cooperation, a well-meaning defender will have to accept that the measures he deems essential to ensuring defensive effectiveness will be provocative to his opponent.

Jos provosointia on lähtökohtaisesti mahdotonta välttää, sen tavoittelun voinee kokonaan unohtaa?

Pidemmin lähteessä:
http://www.informationdissemination.net/2015/05/even-pure-defenses-can-be-provocative.html

 

[taktinen taistelumajava]

Suomalaiset teoreetikot kirjoittivat jo 90-luvulla, että pienillä mailla ei ole varaa kriisinhallintaan.

Kriisininhallinta oli 90-luvun muotisana ja sitä yritettiin tunkea myös kotimaan puolustukseen liittyviin keskusteluihin.

Pienillä valtioilla jotka sijaitsevat strategisesti tärkeillä alueilla ei ole varaa kriisinhallintaan vaan vihollisen tuottamaan uhkaan on varauduttava täysillä (kyseessä kun ei ole "kriisi" vaan Sun Tzulainen valtion kamppailu elämästä ja kuolemasta).

Kun Suomea uhataan parasta "kriisinhallintaa" on liikekannallepano eikä mikään hydridi-sybrid-ikyber-krihailu!

 

[scip10]

Jos provosointia on lähtökohtaisesti mahdotonta välttää, sen tavoittelun voinee kokonaan unohtaa?

Ei nyt sentään, kyllä heikomman osapuolen on aina otettava huomioon miten vahvempi naapuri reagoi omiin toimenpiteisiin. Sen sijaan on haihattelua pyrkiä tekemään vain sellaisia asioita, jotka eivät provosoi millään lailla. Myös pienellä valtiolla on oikeus (ja velvollisuus) puolustaa omaa aluettaan.

The costs and risks of a given defensive move under consideration will have to be weighed against the costs and risks of not making that move. There’s never a free lunch for a defender, and pretending otherwise is misguided.

 

[baikal]

Minusta homma menee niin, että provosointi ei ole tarkoituksella tehtynä viisasta vaikkapa nyt Suomen näkökulmasta. Jos taas Naapuri tulkitsee asialliset ja ilmoitetut peliliikkeet provokaatioiksi, niin siitä ei pitäne menettää yöuniaan.

Isompi ja vahvempi osapuoli taas provoilee, koska se on isompi ja vahvempi. Kun provosoidaan, ei pidä provosoitua.

Mutta eipä mitään. Foorumilla rajattomasti ihailtu balttien tapa lienee sitten parempi.

 

[BlackFox]

No ei suomen sille linjalle kannata lähteä että aletaan lentämään horneteilla muodostelmassa kohti pietaria ja käännytään ympäri juuri kun raja alkaa. Se olisi turhaa.
Mutta suomen sisällä pidetään juuri sellaisia harjoituksia mitä nähdään tarpeelliseksi sekä hankintaan sellaista materiaalia mitä nähdään tarvittavan. Jos tämä provosoi niin sille ei voi mitään.

 

[Beerfect]

Provokaatiota etsivä mieli löytää provokaationsa.