Puolustusvoimauudistus ei tuonut toivottuja säästöjä

[Creidiki]

Majurista alkaen YT-neuvottelut olis aika yksinkertaisia:
"Virkanne on lakkautettu, leppoisia eläkepäiviä."

 

[baikal]

Eihän konsultteja yleensäkään käytetä siksi, ettei tiedetä mitä pitää tehdä, vaan siksi, ettei haluta itse tehdä ikäviä päätöksiä. Konsulentin leikkurilistoista voi se laajalti ylistetty Suuri Suomalainen Ammattijohtaja sujuvasti pestä kätensä. Se on kyllä huolestuttavaa, jos meillä on liuta kenraaleja ja everstejä, mutta porukasta ei löydy yhtään, jolla olisi valmius antaa alaisilleen niitä ikäviäkin määräyksiä. Aika paljon sottaisempia hommia pitäisi kuitenkin saada teetettyä, jos paha paikka tulee.

Suurena periaatteena pitäisi jo puolustusvoimien omankin edun takia luonnollisesti olla se, että henkilökunnan määrä seuraa automaationa sodanajan vahvuutta. Ei välttämättä yksi-yhteen, eikä viiveettä, mutta karkealla tasolla. Muuten käy niin kuin nyt on käymässä ja resurssit hukkuvat kiihtyvällä tahdilla koneiston itsensä pyörittämiseen.

Alleviivasin. Jospa ne sottaisimmat hommat tekee se lihava, epäkelpo, huono, heikkokuntoinen, sotilasasioita ymmärtämätön reserviläinen, sitten pahassa paikassa. Ulkoistaa senkin, niin eipä siinä tarvi kuin kapealla kädellä näyttää kartasta ja känisee nasaalilla äänellä komentoja. Armeijamme rauhanaikainen ikä- ja virka-asemarakenne taannee sen, ettei ihan lapiohommiin tarvi ryhtyä palkatun väen....toki osa, mutta mikä osa?

Minä muistan elävästi mikä vohina ja älämölö syntyi sudettimen aikaan, kun koroitin thråådille huoleni palkkamenojen kasvusta, esitin tuolloin, täysin oikein näin jälkikäteen katsoen, mihin tuo kehitys johtaa. Jos minä wanha ja korkeakouluja käymätön tollukka tuon kykenin hahmottamaan, niin eikö muka torjuntavoitto-opistoja ja -akatemioita käyneet sitä voineet havaita? Oletettiinko terävässä päässä, että valtio antaa jakohyvää sitä mukaa, kun sitä palkkoihin ja etuihin kaadetaan? Oletus, jos sellainen oli, meni perseelleen. Kyvyttömyys ja puuttuva halu uudistaa organisaatiota de facto on nyt sitten paljastumassa syyksi, jonka perusteella varustusta ostetaan vähemmän kuin oli unissa.

Mitä itse aiheeseen tulee, niin voihan tuossa 2016-2020 "operatiivisten joukkojen rahoitusjaksossa" olla jotain positiivistakin, jota emme nyt kykene hahmottamaan. Yksi sellainen seikka voi olla ihan vaan sekin, että kun uusitaan operatiivisten varustusta, entinen operatiivisten kunnossa oleva tavara valuu alueellisiin? ja tai paikallisiin? Näinhän ennenkin on "uusittu" ko. joukkojen varustusta, mikä onkin aivan oikein. Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että edes tuosta 500 miljoonaa per vuosi kyetään pitämään kiinni. Jos taas ym. mainitut ja muut menot karkaavat edelleen kuin vasikka aholle, niin pienipä on se joukko, jonka varustus uusitaan. Toiseksi emme taida tietää, mitä varustusta uusitaan ja mitä on tarpeen uusia, tilanne ei ehkä ole niin lohduton kuin nyt tuntuu.

 

[JOKO]

Suurena periaatteena pitäisi jo puolustusvoimien omankin edun takia luonnollisesti olla se, että henkilökunnan määrä seuraa automaationa sodanajan vahvuutta. Ei välttämättä yksi-yhteen, eikä viiveettä, mutta karkealla tasolla. Muuten käy niin kuin nyt on käymässä ja resurssit hukkuvat kiihtyvällä tahdilla koneiston itsensä pyörittämiseen.

Ammattisotilaiden luotettavuudella on hintansa. Kehitysmaiden massiiviset kenraalikunnat eivät ole sattumaa. Ne ovat vallanpitäjän kannalta välttämättömyys. Pirstaleisessa ja epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa vallanpitäjän on ostettava väkivaltakoneiston uskollisuus rahalla ja etuoikeuksilla. Euroopassa meneillään oleva asevoimien rakenteen muutos liittyy ensisijaisesti yhteiskuntien muutokseen. Tyytymättömät everstit ja majurit ovat vallanpitäjän kannalta yhteiskunnan vaarallisin osa.

Ei tarvinne kovinkaan kummoisia ennustajanlahjoja, jos veikkaa valtion rinnakkaisten aseellisten organisaatioiden lisääntyvän useimmissa Euroopan maissa. Vallanpitäjien kannalta on suotuisaa pitää valtakeskuksen tuntumassa useampikin keskenään kilvoitteleva aseellinen organisaatio. Ne pitävät toisensa kurissa.

 

[Creidiki]

Ei tarvinne kovinkaan kummoisia ennustajanlahjoja, jos veikkaa valtion rinnakkaisten aseellisten organisaatioiden lisääntyvän useimmissa Euroopan maissa. Vallanpitäjien kannalta on suotuisaa pitää valtakeskuksen tuntumassa useampikin keskenään kilvoitteleva aseellinen organisaatio. Ne pitävät toisensa kurissa.

Eipä tuosta ole niin kauaa Suomessakaan, kun oli armeijan lisäksi liikkuva poliisi ja rajavartiosto.

Kaappauksen uhka lienee hälvennyt sen verran että raja ja LP on voitu ajaa alas rinnakkaisina asevoimina.

 

[baikal]

Ammattisotilaiden luotettavuudella on hintansa. Kehitysmaiden massiiviset kenraalikunnat eivät ole sattumaa. Ne ovat vallanpitäjän kannalta välttämättömyys. Pirstaleisessa ja epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa vallanpitäjän on ostettava väkivaltakoneiston uskollisuus rahalla ja etuoikeuksilla. Euroopassa meneillään oleva asevoimien rakenteen muutos liittyy ensisijaisesti yhteiskuntien muutokseen. Tyytymättömät everstit ja majurit ovat vallanpitäjän kannalta yhteiskunnan vaarallisin osa.

Ei tarvinne kovinkaan kummoisia ennustajanlahjoja, jos veikkaa valtion rinnakkaisten aseellisten organisaatioiden lisääntyvän useimmissa Euroopan maissa. Vallanpitäjien kannalta on suotuisaa pitää valtakeskuksen tuntumassa useampikin keskenään kilvoitteleva aseellinen organisaatio. Ne pitävät toisensa kurissa.

Olen minäkin tuota miettinyt, että onko upseeriston lojaliteetti edelleen niin iso juttu, että esim. tiettyihin organisaatioiden tervehdyttämistoimiin ei päättäjistössä löydy halua himpun vertaa. Ohjaillaan vaan kylmästi rahavirtoja, leikataan tai ei leikata, mutta kukaan ei hätistele organisaatiota muutoin uusiutumaan. Kyllä tuo lojaliteetti-kysymys voi olla edelleen kuumaa tavaraa. Mutta katsotaan mitä tuleman pitää.

 

[Tvälups]

Toisaalta jos/kun uudistus antaisi tilaa nuorille nouseville kyvyille niin pelkoa järjestelmän lojaliteetin menettämisestä ei ole.
Tosin jos kadettikunta pitää keskinäistä valaansa kansakunnan etua ylempänä niin kaikki on mahdollista.

 

[Laamanator]

Tässä asiassa kannattaa kiinnittää huomio ylitsevuotavien juhlapuheiden sijaan siihen, mitä kädet tekevät. Suu käy kyllä kovaa tahtia, mutta mitä ne kädet tekevät... Ensin poliittiset päättäjät ovat velvoittaneet Puolustusvoimat säästötoimenpiteisiin, mutta jättäneet kuitenkin varsinaisen toteutuksen johtamisen tuuliajolle, jolloin uudistukseen liittyvistä toimenpiteistä ja lopputuloksesta päättää mystinen joku muu omien intressiensä mukaisesti. Erilaiset "uudistukset" kun ovat ja vaativat paljon muutakin kuin rahahanan kiristämistä tai avaamista.

Majurista alkaen YT-neuvottelut olis aika yksinkertaisia:
"Virkanne on lakkautettu, leppoisia eläkepäiviä."

Jos majuri päästetään vaikka 45 vuotiaana vanhuuseläkkeelle, niin kuka sen eläkkeen haluaa tai pystyy maksamaan? Paineet ovat päinvastaiseen suuntaan, eli sotilaseläkkeen ikärajan nostamiseen tai koko sotilaseläkejärjestelmän lakkauttamiseen. Tämä on nykyisessä yhteiskunnassa ihan ymmärrettävää, sillä 50 - 55 vuotias on vielä täysin työkykyinen ja ehtii tarvittaessa jopa kouluttautumaan uuteen ammattiin. Suurimmaksi ongelmaksi muodostunee työelämän amerikkalaistyylinen nuoruuden ihannointi ja huono asenne seniorimpaa työvoimaa kohtaan.

Olen minäkin tuota miettinyt, että onko upseeriston lojaliteetti edelleen niin iso juttu, että esim. tiettyihin organisaatioiden tervehdyttämistoimiin ei päättäjistössä löydy halua himpun vertaa. Ohjaillaan vaan kylmästi rahavirtoja, leikataan tai ei leikata, mutta kukaan ei hätistele organisaatiota muutoin uusiutumaan. Kyllä tuo lojaliteetti-kysymys voi olla edelleen kuumaa tavaraa. Mutta katsotaan mitä tuleman pitää.

Tämä on aika hyvä ja Suomen olosuhteissa jopa hieman yllättävä näkökulma. Kuitenkin jos tarkastellaan hetken verran Suomen historiaa, niin tällekin näkökulmalle on löydettävissä monia historiallisia perusteita 1700-luvun Ruotsi-Suomen ajalta lähtien.

 

[Benelli]

Upseereita ei ole varsinaisesti liikaa mutta meillä on esikunnat sota-ajan vahvuudessa rauhan aikana ja kouluttaja puute kentällä.
Nykyistä suuremman määrän upseereista pitäisi erikoistua johonkin osa-alueeseen sen sijaan että pyörivät ympäri valtiota.

 

[Tvälups]

Upseereita ei ole varsinaisesti liikaa mutta meillä on esikunnat sota-ajan vahvuudessa rauhan aikana ja kouluttaja puute kentällä.
Nykyistä suuremman määrän upseereista pitäisi erikoistua johonkin osa-alueeseen sen sijaan että pyörivät ympäri valtiota.

On niitä liikaa. Mikäli rahaa olisi kuin öljyntuottajavaltiolla niin mikäs hänessä, mutta kun ei ole niin määrä on liian suuri.
Kenraalikunnan koko on suurempi kuin sota-aikana. Silloin koko kansakunta oli tavalla tai toisella mukana toiminnassa ja kenttä-armeijan kokokin oli liki 700 000 miestä.
Mutta mennään vain Ruotsin mallin mukaisesti, leikataan suorittajaporrasta ja lisätään johdon määrää...

 

[Benelli]

On niitä liikaa. Mikäli rahaa olisi kuin öljyntuottajavaltiolla niin mikäs hänessä, mutta kun ei ole niin määrä on liian suuri.
Kenraalikunnan koko on suurempi kuin sota-aikana. Silloin koko kansakunta oli tavalla tai toisella mukana toiminnassa ja kenttä-armeijan kokokin oli liki 700 000 miestä.
Mutta mennään vain Ruotsin mallin mukaisesti, leikataan suorittajaporrasta ja lisätään johdon määrää...

Et nyt oikein tainnut ymmärtää. Mielestäni upseereita ei ole lukumäärällisesti liikaa mutta juuri noita korkea-arvoisia upseereita joilla ei ole kummempaa tietotaitoa ja jotka ovat vielä lisäksi erityisen kalliita on mielestäni liikaa.