Niin, jos minulta kysytään: kustannuskehitys ja toisaalta maksajan kyky tulevat vastaan joka tapauksessa. Se ei ole PVn vika, eikä se tiukkaan ottaen ole yhteiskunnankaan vika. Elämä on. Hyvinkin sofistikoitunutta keskustelua käymme eri aiheista foorumilla, mutta tämä MIELESTÄNI ymmärretään huonosti. Ei jollain tapaa nyt hoksata sitä, millaisten taloudellisten haasteiden parissa mm. PV joutuu askartelemaan tulevaisuudessa. Vippaskonsteja ei ole ja organisaatio on jo vedetty tappiin, noin suunnilleen. Ykköskymppimiljoonat eivät ratkaise niitä haasteita, joita on edessä.
Suomalaiset kyllä ymmärtävät rahantarpeen, kun se esitetään rehellisesti ja aidosti maksajille. Kiriapua on antanut Kreml, hyvin näyttävin maneerein on ollut kivittämässä suomalaistakin kansalaismielipidettä.
Kuten herrat muistavat ajalta noin 2007, kun jo hieman vikuuttelin, mikä on edessä? Rankka rakenteiden rukkaaminen ja viholliskuvan doktriinien tarkastaminen. Ja sen on sitten konkretisoiduttava varsin ripeään tahtiin myös käsien työnä. Luotan syistä, jotka ovat omiani, siihen, että pv on tehnyt suunnilleen parhaansa kyetäkseen vastaamaan siihen huutoon, jonka muuttuva turpo-ympäristö on tuonut.
Älkää enää heittäytykö selälleen huutamaan, kun joku " vain" ministeri ja kansanedustaja möläyttää jotain hölmöntuntuista mm. "pv:n kolmas tie" tai "jokainen sotilas on ta-mies" tms. Monesti nuo möläytykset pohjaavat johonkin sellaiseen asiaan, jonka ko. hlö jo tuntee, mutta ei voi avata täydelleen. Monesti tuollainen politiikan rivimiehen möläytys kertoo enemmän kuin Pm Stubb koskaan never ever kykenee kertomaan uransa aikana.
Carl, tuo rajattomasti foorumilla ja sotilaiden keskuudessa ihailtu poliitikko on osannut ottaa yleisönsä. Taitava heppu......ottamaan yleisönsä. On osannut hoitaa lipitilapitinsa kenraalikuntaan päin ja taannut turvallisen ja rauhaisan elon hallinnonalallaan. Ja pääasia on ollut se, että on puhunut yleisölleen sitä kieltä, jota yleisö HALUAA kuulla. Onko puhunut niistä asioista, joista MYÖS oli si pitänyt puhua? Mutta ei puhu, koska hänen yleisönsä EI HALUA kuulla tiettyä viestiä. Näin tämä toimii ja joskus ihmettelen ihan pirukseen, miten tämä maailma oikein makaa? Yleisö kuulee sitä ääntä, jonka se haluaa kuulla, eikä kukaan keikuta hevin venettä ja pane itseään tuleen tuomalla viestiä, jota yleisö ei halua kuulla. Mitteepä lottootte lopputulemasta?
Sanottakoon, että arvostan huomattavasti ns. wanhaa kaartia, itsekin pitkälti nostoväessä jo. Minulle tulee baikal sinusta - ja monesta muustakin vanhan kaartin kirjoittajasta täällä - mieleen kaverini isäukko. Hän oli järkevä, vakaa ja menestynyt. Mies, ei haihattelija. Poltteli sikareja oli puhui vakuuttavalla äänellä. Kun hän puhui, muut kuuntelivat ja nyökyttelivät. Hän oli myös konservatiivinen. Haettiin tämän kaverini kanssa joskus aikoinaan samaa paikkaa. Ei viime vuosikymmenellä, mutta sitä edellisellä. Päästiin työhaastatteluun. Meidän molempien mielestä haastattelijana toiminut mies oli tavattoman uuno. Hän oli tilaisuudessa poissaoleva, huonosti valmistautunut ja kysyi aivan epäolennaiselta vaikuttavia kysymyksiä. Hän jätti löperön kuvan monin eri tavoin. Tuolloin kahvipöydässä istuessamme kumpikaan meistä ei tiennyt saako paikan. Tästä puhuimme yhdessä. Spekuloimme mielenkiinnolla tulevaa, olimmahan samalla myös kilpailijoita. Silloin olimme vähän päälle parikymppisiä vastavalmistuneita ladattuja pyssyjä ja kaverini isä oli juuri eläköitynyt. Maailma oli auki. Siinä jutellessamme ystäväni isäukko oli vakaasti sitä mieltä, ettei tuossa asemassa millään voinut olla niin hölmöä miestä kuin kerroimme. Hänen oli täytynyt esittää sellaista jostain syystä. Että se oli tarkoituksellista. Kuului asiaan: katsoi vaan tietoisesti kuinka reagoimme. Vanha ja kokenut tietää temput, me pojat emme vain ymmärtäneet kaikkia hienoksia vielä. Tämä oli viesti rivien välistä. Silloin jopa olin taipuvainen uskomaan selityksen. "Näin sen täytyi olla", ajattelin.
Kului aikaa pitkälti päälle kymmenen vuotta ja kuulin silloin edelleen alalla toimiessani, että kyseinen mies oli laitettu sivuun lukuisten ongelmien, saatujen huomautuksien ja lopulta juomisen takia. Siitä huolimatta, että ennen viralta panoa tälle valtion hallinnon sankarille oli räätälöity ihan ikioma tehtävä. Sellainen jossa hän ei voinut pilata mitään ns. oikeaa ja häntä ei tarvinnut lähettää matkoille joihin sisältyi edustustilaisuuksia. Koska niissä hän olisi ollut sammuneena paskat housuissa.
Havaintomme oli silloin täysin oikea koska olimme pitäneet miestä surkimuksena. Se ei tukenut silloista vallitsevaa käsitystä työelmästä, vakiintuneita käytäntöjä jne. Luja oli usko vakiintuneeseen. Luja oli usko kokemukseen. Luja oli usko siihen, että nuoren täytyi olla väärässä, että olimme jopa ylimielisiä. Oli tehty väärä havainto, nuoruuttaan olitiin oltu hurjapäitä ja hiukan ehkä liioiteltukin. Vaahdottiin vaan koska korvissa surisee ja pillu on liikaa mielessä. Että vakaa mies tuossa asemassa, tuossa iässä, tuolla kokemuksella ei voi olla väärässä. Keisarin vaatteet!
Kokemuksen syvä rintaääni. Se on ollut urani aikana jos nyt ei miljoonasti väärässä, niin ainakin satoja kertoja. Annan arvostuksen henkilölle joka uskoo faktoihin. Tosiolevaan! Arvostusta ei saa puheeseen, ei vakiintuneisiin käytänteihin, kirjoittamattomiin sääntöihin, vallitsevaan konsensukseen, maan tapaan, vanhaan hyvään aikaan ja muuhun tällaiseen vetoava.
Riittävän korkeassa asemassa uskotaan aina olevan viisautta takana. "Koska eihän muuten sinne sakka olisi päässyt" Kyllä valtiomies tietää. Tuossa asemassa on pakko.
Voin kertoa: ei ole.
Tuossa asemassa ei ole mikään pakko tietää juuri mistään mitään. Boris Jeltsin oli juopotteleva vanhus. Anekdoottini mies oli vain pelkkä tyhjä takki, säälittävä koska oli niin sairastunut. Hän onnistu pitämään jostain syystä kulissiaan yllättävän kauan. Politiikassa korkeaan asemaan päästään vaalien tuloksen myötä. On silkkaa hyvää onnea jos ministeri, valtiomies tai muu kiho sattuu myös olemaan pätevä, fiksu ja oikea tyyppi tehtävään.
Mielestäni kirjoittamassasi on ristiriitaa kun luottoa löytyy kansan fiksuuteen kunhan asiat perustellaan ja faktat tuodaan esiin. Samalla juuri niitä oleellisimpia asioihin vaikuttavia faktoja ei voikaan kertoa. Mitä nämä mielestäsi voisivat olla ja miksi niitä ei voi avata täydelleen? Voiko avata puoliksi edes? Eikö voida kertoa, että PV:n rahat eivät yksinkertaisesti riitä ja piste? Muusta kuin rahan puutteesta ei nykyisin juuri puhutakaan.
Se on selvä, että valtio- ja ns. sotasalaisuuksia ei kerrota, mutta niitäpä en tarkoittanutkaan. Ehkä sitä kulissien takaista elämää voisi avata. Paljon puhutut "salaiset" realiteetit. Miksi ei voisi? Mielestäni kansa ansaitsee tietää, eletäänkö itsenäisessä Suomessa jonka linja ja oma valinta on tämä. Eikä se ole Kremlin meille valitsema linja. Kansan pitää voida saada arvioidakseen, faktojen perusteella, mitkä ovat meidän vaihtoehdot. Kolmas tie on huomattavasti helpompi myydä jos kertoo faktat miksi siihen tulisi mennä. Näin tekisi Calle. Jos se kerran niin on.
Tai sitten, ehkä se ei olekaan niin. Ehkä totuus on eri Haglundille ja Kääriäiselle. Luultavasti onkin. Kääriäsen maailmankuvassa Suomi ei mitenkään voisi olla jäsen sotilasliitossa, Haglundin maailmankuvassa voi. Paljon se totuus on miehestä kiinni. Paljon on usko ja luotto myös. Kun toinen alistuu, toinen näkee mahdollisuuksia. Häkissä kasvanut eläin ei uskalla olla vapaa. YYA-ajan Kääriäset ja Väyryset ovat häkkieläimiä, he haluavat nukkua turvallisessa kotihäkissä. He ovat kasvaneet tiettyyn maailmanjärjestykseen jota ei voi järkyttää koska tällöin kaikelta putoaisi pohja. Vaikka on Sipilä, vaikka on Rusi niin silti voit saada Väyrysen tai Lehtomäen.
Kansaa kohtaan olisi reilua, että presidentti kertoisi ja avaisi rehellisesti onko häntä esim. ohjeistettu Kremlistä tai jos on hyvin vakavasti yritetty. Ei tässä luultavasti kauaa mene kun foorumin "realistit" paasaa "sinisilmäisyydestä". Mielestä olisi raikasta jos ihan aitoa rehellisyyttä voisi joskus kokeilla? Ruotsissa tällainen poliittinen kulttuuri on mielestäni voimakkaampi ja sitä moni haikailee.
Kai siksi se Callekin niin suosittu on täällä? Hänen kannanottonsa vastaavat (useimpien) kansalaisen omia havaintoja reaalimaailmasta. Jon Hellevigin ja muiden ipulaisten ja kepulaisten jutut eivät vastaa. Hänen käyttämänsä kieli on sitä mitä kansa haluaa kuulla koska se on puhetta jota ymmärtää ilman kremlologian kandia. Erityisesti se on arvossa kun muut ympärillä valehtelevat ja tukeutuvat vanhasta muistista Kääriäismäiseen kiertelyyn ja "yleisten etujen" huomion ottamiseen. Suomessa on muitakin vastaavia hahmoja joita voi pitää rehellisinä. Esim. moni virkamies ja kenu on rehellinen kun jää eläkkeelle. Eläkkeen alettua he kertovat oikean ja aidon mielipiteensä kun ei enää tarvii laulaa sen lauluja kenen leipää söivät.
Tällaisia on ollut uransakin aikana, nimeltä mainiten esim. Lauri Tarasti, Raimo Sailas, Björn Wahlroos. Heillä kaikilla on asiantuntemus ja kyky viestiä monimutkaisista asiakokonaisuuksista ymmärrettävästi ja rehellisesti. Ovatko he
oikeassa, on vielä eri asia. Lisäksi heitä yhdistää tietty kuvien kumartelemattomuus mikä ilmenee kykynä puhua rehellisesti silloinkin kun se on heitä ympäröivän vallitsevan konsensuksen vastainen, mutta useimmiten kansalaisten toteamien havaintojen mukaista. Tällöin mielestäni kansa ja kansan eteen tullut kansalle puhuja ovat parhaimmillaan. Mielestäni Haglundin tavassa viestiä on jotakin samaa. On tehty havainto ja lausunto tukee tätä havaintoa. Sitä ei muuta kahvipöydän vakaat tietoviisaat, vuosien kokemuksella. Siis siinä tapauksessa jos on mies eikä hiiri. Moni nuori tekee havaintoja, meistä moni tietää etteivät ne ole totta. Nuoruus ja hulluus, sitä en kiistä. Noin se on. Asian ydin onkin onkia esille ne, jotka näkevät objektiivisesti. Sillä heitäkin on. Ei se, että uskotaan ketä tahansa joka on omassa uskossaan luja. Tämä on ajaton ominaisuus, maan johtajalle aivan elintärkeä.
Itse kun en tuolloin vielä ollut mies, annoin oman todetun faktan sijaan mielipiteeseeni vaikuttaa ns. kokemuksen. Tuolloin kävelin taloon ollessani yhtä mieltä ja kun tulin ovesta ulos, oli mielipiteeni toinen. Kun havaitsin totuuden en ole antanut näin tapahtua ja mukavasti on mennyt. Menestys asuu halussa ja intohimossa siihen mitä tekee. Se ei löydy toisten mukailemisesta, pitää olla uskoa itseen ja omaan tekemiseen. Valtion suhteen tätä uskoa pitää olla myös, valtion pitää myös uskoa omaan tiehen, ei tiehen joka määritetään jostakin toisesta paikasta. Vaikkapa Moskovasta. Tuleva on vaikeaa, aina uskomme sen olevan vaikeampaa kuin koskaan ennen. Aina pitää löytyä joku joka tekee mahdottomasta mahdollisen. Silloin parikymppisenä, jos joku olisi sanonut, että tee sitä mihin uskot sillä tavalla kun on paras ja sinulla menee hyvin. En olisi uskonut. Vaikea on uskoa, että suuria visioita konservatiivisista jääristä löytyy. Kun toiset säilyttävät optimismin on kysyttävä miksi toisista tulee niin kyynisiä? Eli ns realisteja. Jotka eivät ainakaan ole sinisilmäisiä mikä lienee rikoksista pahin. Ennemmin on pessimisti "joka ei pety". Ja siinä teillä on henkilö tai mies mutta ihminen jossa
ei ole ainesta JOHTAJAKSI. Vaikka Suomen tulevaisuus näyttää tunkkaiselta, niin uskoa täällä ainakin on. Se vaan tahtoo olla niin, että se juna kääntyy aina lopulta. Tavalla tai toisella.
Juuri tuo, vallitsevan poliittisen konsensuksen vastainen, on ilmeisesti suurin tekijä joka niitä näppylöitä aiheuttaa. Toisin sanoen, ns. realistit näyttäisivät haluavan, että ns. yleisiä etuja, kirjoittamattomia käytänteitä, maan tapaa, vallitsevaa kansalaismielipidettä tai voimassa olevaa poliittista konsensusta kunnioitetaan. Että yhteisymmärrystä "ei rikota". Ei olla eripuraisia. Pienen maan pitää olla yhtenäinen. Pitää olla
jämpti linja. Jämpti on sana jota konservatiivi rakastaa. Jämpti mies ei haihattele, sillä on luja kädenpuristus. Putin on jämpti mies. Putinin puristus murtaa kätesi. Kyllä jämpti on niin. Pitää minkä sanoo. Ei puhele turhia. Ei haihattele. On jalat maassa eikä liikoja ylpisty. Sellainen mies pitää olla johdossa. Sellainen riittävän tavallinen eikä mikään kekkuli. Kuten Haglund ilmeisesti monelle on. Koska onhan se espoolainen hurri eikä oo käynyt inttiä! Pakko olla jotakin epäilyttävää.
Uusia "tuulettajia" kuten Alex Stubbia pilkataan, Calle on "nulikka" Stubb pepsodent-tyhjäpää. Vakaa harmaa virkamies joka toistelee samoja mantroja. Se on uskottava. Se on realisti. Sellaisen voi luottaa. Sellainen on Keskusta. Sellaista on olla konservatiivi. Kun menneisyys on kaikki kaikessa. Kun mitään ei voi tehdä ilman menneisyyden painolastia. Kun YYA on lujasti mielessä. Ei se mitään, vaikka maailma muuttui. Jatketaan me täällä Suomessa samalla lailla, vedotaan puolustuspoliittisen selontekoon ja 4 v sitten tehtyyn hallitusohjelmaan, ollaa iha hissuksiiin kissuksiin... Antaa herrojen maailmalla puhua, ei ne meitä koske. Kuten Lehman Brothers, Kreikka tai Ukraina...
Kuinka rehellinen poliitikon pitää olla?
Mielestäni hyvin rehellinen. Toisaalta myös diplomaattinen. Diplomatialla tarkoitetaan tahdikkuutta strategisen edun saavuttamiseksi. Diplomaattiseen käytökseen kuuluu asioiden muotoilu niin, että vastakkainasettelut vältetään. Jos samalla pitää olla rehellinen ja diplomaattinen, niin sehän ei tarkalleen ottaen onnistu. Presidentti Niinistö on tullut tunnetuksi diplomaattisesta kiertelystä ja hänen tavaramerkikseen on muodostunut äärimmäisyyksiin viety monimutkaisuus. Joten kyllä hänellä ainakin on eväät muotoilla asia diplomaattisesti. Eli samaan aikaan kansalaisille riittävän rehellisesti, ymmärrettävästi ja oman edun huomioden.
Lähdetään jälleen siitä, että olen tyhmä ja yksinkertainen. Koska en muuten ymmärrä, niin olisi hyvä ja kerrottaisiin, mitä ne asiat ovat joista Haglundin pitäisi puhua myös mutta joista hän ei puhu? Rahasta hän ainakin on puhunut.