Tvälups
Ylipäällikkö
yle Uutiset Ilmiöt 13.6.2013 klo 15:22
Räjäyttäminen on millin tarkkaa työtä - "varusmiehet eivät näitä hommia tee"
Varuskunta-alueiden maastoihin on hautautunut lukuisia vanhoja kranaatteja ja jopa lentopommeja. Koulutetut puolustusvoimien ammattilaiset raivaavat vanhat räjähteet pois maastosta. Vanhimmat esimerkiksi Utin varuskunta-alueelta löytyneet räjähteet ovat hautautuneet sijoilleen jo ennen Talvisotaa.
Mistä on kyse?
Utin jääkärirykmentissä räjäyteltiin tänään vanhoja räjähteitä varuskunnan maastosta
Räjähteitä etsitään magnetometrin eli syväetsimen avulla
Vanhaan räjähteeseen asetetaan raivaamislistat ja ne täytetään muovailtavalla räjähdysaineella
Suomessa on vähän räjähdystaitoisia ammattilaisia
- Ilmoita kutonen, kun sytytys on valmis. Raivauksen päällikkö, yliluutnantti Jari Kiviluoma antaa käskyjä radiopuhelimeensa. Utin jääkärirykmentti on jo kahden viikon ajan raivannut vanhoja räjähteitä pois varuskunta-alueeltaan. Ensimmäistä kertaa asialla ei kuitenkaan olla. Torstaina räjäytystöitään jatkava joukko on kokenutta rykmentin kantahenkilökuntaa.
- Varusmiehet eivät näitä hommia tee, toteaa yliluutnantti Kiviluoma.
Vanhimmat maastosta löytyvät räjähteet ovat hautautuneet sinne jo ennen talvisotaa, uusimmat ovat 1960-luvulta. Kiviluoman mukaan senkin jälkeen on ammuttu jonkin verran harjoituskranaatteja. Enimmäkseen varuskunta-alueelta löytyy kevyitä ja raskaita heittimistökranaatteja.
Kukkalapiolla lähelle kohdetta
Ensimmäisenä räjäyttäjät tarttuvat magnetometriin eli syväetsimeen. Se löytää maasta kaiken magneettisen ja raudan.
- Syvimmillään se ylettää jopa kuuteen metriin, Kiviluoma kertoo.
Viime ja tänä vuonna on löydetty myös yksi lentopommi. Onneksi vain yksi.
- Jari Kiviluoma
Kun syväetsin ilmaisee jotain, raivaajat alkavat kaivaa kohdetta lapiolla esille. Jos kohde on kovin syvällä, apuna voidaan käyttää myös kaivinkonetta. Kaivinkoneella kaivetaan tuolloin kuoppa kohteen viereen ja sen jälkeen kohdetta lähestytään taas perinteiseen tyyliin lapiolla.
- Käytössä on sekä tavallinen soralapio, että myös kukkalapio, jolla on hyvä varovasti kaivaa ihan kohteen vierestä.
Kiviluoman räjäyttäjäryhmällä on tapana panostaa löytynyt räjähde löytymissijoilleen, eikä siirrellä sitä.
- Kohteen liikuttaminen on oikeastaan kiellettykin, Kiviluoma sanoo.
Räjähdysaika tiedetään tismalleen
Kohteeseen asetetaan pienet metallirasiat eli raivaamislistat, jotka täytetään muovailtavalla räjähdysaineella. Raivaamislistaan kiinnitetään myös nalli ja sytytyslanka.
- Annamme elektronisen käskyn räjähteelle ja näin tiedämme tarkkaan mihin kellonaikaan se räjähtää.
Kun käsky annetaan, kohde joko "humahtaa" tai räjähtää. Humauksella yliluutnantti tarkoittaa, että räjähdysaine palaa hitaammin ja tuloksena ei lennä sirpaleita ympäriinsä.
- Toinen vaihtoehto on kovempi posahdus, jolloin räjähde saattaa myös haljeta ja sytytin irrota. Silloin aine lentää ympäriinsä ja sen voi keräillä jälkikäteen pois, kuvailee Kiviluoma.
Kiviluoman ryhmä ei tee räjäytystöitä ainoastaan kotikonnuilla Utissa, vaan matkustaa usein muuallekin Suomeen etsimään räjähteitä ja toteuttamaan räjäytyksiä.
- Suomessa on muitakin räjäytystaitoisia, mutta melko vähissä me olemme. Teemme näitä hommia välillä Pohjois-Suomessa saakka. Teemme myös päivystysluonteista keikkaa, jolloin poliisi pyytää meiltä virka-apua, jos jostakin on löytynyt räjähde. Muihin keikkoihin kuuluu tietysti ensin mahdollisten räjähteiden etsintä, Kiviluoma kertoo.
Räjäyttäminen on millin tarkkaa työtä - "varusmiehet eivät näitä hommia tee"
Varuskunta-alueiden maastoihin on hautautunut lukuisia vanhoja kranaatteja ja jopa lentopommeja. Koulutetut puolustusvoimien ammattilaiset raivaavat vanhat räjähteet pois maastosta. Vanhimmat esimerkiksi Utin varuskunta-alueelta löytyneet räjähteet ovat hautautuneet sijoilleen jo ennen Talvisotaa.
Mistä on kyse?
Utin jääkärirykmentissä räjäyteltiin tänään vanhoja räjähteitä varuskunnan maastosta
Räjähteitä etsitään magnetometrin eli syväetsimen avulla
Vanhaan räjähteeseen asetetaan raivaamislistat ja ne täytetään muovailtavalla räjähdysaineella
Suomessa on vähän räjähdystaitoisia ammattilaisia
- Ilmoita kutonen, kun sytytys on valmis. Raivauksen päällikkö, yliluutnantti Jari Kiviluoma antaa käskyjä radiopuhelimeensa. Utin jääkärirykmentti on jo kahden viikon ajan raivannut vanhoja räjähteitä pois varuskunta-alueeltaan. Ensimmäistä kertaa asialla ei kuitenkaan olla. Torstaina räjäytystöitään jatkava joukko on kokenutta rykmentin kantahenkilökuntaa.
- Varusmiehet eivät näitä hommia tee, toteaa yliluutnantti Kiviluoma.
Vanhimmat maastosta löytyvät räjähteet ovat hautautuneet sinne jo ennen talvisotaa, uusimmat ovat 1960-luvulta. Kiviluoman mukaan senkin jälkeen on ammuttu jonkin verran harjoituskranaatteja. Enimmäkseen varuskunta-alueelta löytyy kevyitä ja raskaita heittimistökranaatteja.
Kukkalapiolla lähelle kohdetta
Ensimmäisenä räjäyttäjät tarttuvat magnetometriin eli syväetsimeen. Se löytää maasta kaiken magneettisen ja raudan.
- Syvimmillään se ylettää jopa kuuteen metriin, Kiviluoma kertoo.
Viime ja tänä vuonna on löydetty myös yksi lentopommi. Onneksi vain yksi.
- Jari Kiviluoma
Kun syväetsin ilmaisee jotain, raivaajat alkavat kaivaa kohdetta lapiolla esille. Jos kohde on kovin syvällä, apuna voidaan käyttää myös kaivinkonetta. Kaivinkoneella kaivetaan tuolloin kuoppa kohteen viereen ja sen jälkeen kohdetta lähestytään taas perinteiseen tyyliin lapiolla.
- Käytössä on sekä tavallinen soralapio, että myös kukkalapio, jolla on hyvä varovasti kaivaa ihan kohteen vierestä.
Kiviluoman räjäyttäjäryhmällä on tapana panostaa löytynyt räjähde löytymissijoilleen, eikä siirrellä sitä.
- Kohteen liikuttaminen on oikeastaan kiellettykin, Kiviluoma sanoo.
Räjähdysaika tiedetään tismalleen
Kohteeseen asetetaan pienet metallirasiat eli raivaamislistat, jotka täytetään muovailtavalla räjähdysaineella. Raivaamislistaan kiinnitetään myös nalli ja sytytyslanka.
- Annamme elektronisen käskyn räjähteelle ja näin tiedämme tarkkaan mihin kellonaikaan se räjähtää.
Kun käsky annetaan, kohde joko "humahtaa" tai räjähtää. Humauksella yliluutnantti tarkoittaa, että räjähdysaine palaa hitaammin ja tuloksena ei lennä sirpaleita ympäriinsä.
- Toinen vaihtoehto on kovempi posahdus, jolloin räjähde saattaa myös haljeta ja sytytin irrota. Silloin aine lentää ympäriinsä ja sen voi keräillä jälkikäteen pois, kuvailee Kiviluoma.
Kiviluoman ryhmä ei tee räjäytystöitä ainoastaan kotikonnuilla Utissa, vaan matkustaa usein muuallekin Suomeen etsimään räjähteitä ja toteuttamaan räjäytyksiä.
- Suomessa on muitakin räjäytystaitoisia, mutta melko vähissä me olemme. Teemme näitä hommia välillä Pohjois-Suomessa saakka. Teemme myös päivystysluonteista keikkaa, jolloin poliisi pyytää meiltä virka-apua, jos jostakin on löytynyt räjähde. Muihin keikkoihin kuuluu tietysti ensin mahdollisten räjähteiden etsintä, Kiviluoma kertoo.
