Rannikkotykistö hyötykäyttöön talvisodassa?

StmSvejk

Respected Leader
Otsikko on toki provosoiva. Paljonhan rannikkotykistö osallistuikin talvisodan taisteluihin ja useiden linnakkeiden tuki maataisteluille oli merkittävä. Kotkan lohkon osalta rt pystyi yksinään torjumaan koukkausyrityksen.

Mutta, entäpä jos 1930-luvulla olisi hoksattu että sotaa voidaan käydä talvella, ja toisaalta että meren ollessa jäässä läntisten linnoitteiden tykistökalusto voisi jäädä ilman käyttöä? 152mm Canet oli kömpelyydestään huolimatta siirrettävissä ja toisaalta Neuvostoliiton kyky tuhota kantalinnoitettuja asemia ilman suorasuuntaustulta olematon. Olisiko rannikkotykistön tulivoima voinut estää pääaseman murtumisen tai ainakin vähentää suomalaistappioita merkittävästi? Talvisodan loppuvaiheen tappiot Kannaksellahan johtuivat suurilta osin siitä, että elävällä voimalla jouduttiin paikkaamaan tykistön puutetta.

Jatkaen nykyaikaan, olisiko syytä huolehtia että ainakin ItO-2004 ja MTO-85 kalusto voitaisiin hyödyntää talvisaikaan maakohteiden puolustamisessa? ItO-2004 kaluston osalta helpoin ratkaisu on toki parkkeerata ohjusvene sopivaan paikkaan, mutta MTO-85:n osalta ampumalaitteet lienee melko helposti modifioitavissa myös maakuljetteiseksi. Näinhän teki jo Argentiina Falklandin sodassa Exocetien suhteen.
 
Samaa olen pohtinut. Tuntuu oudolle, ettei luotu järjestelmää mahdollistamaan rannikkotykistön nopeita siirtoja. Mielestäni jo panssarilaivoja hankittaessa olisi pitänyt harkita vedettävään rannikkotykistöön nojaavaa puolustusta. Saariston osalta niiden käyttö olisi tietenkin vaatinut RO-RO mallisia lauttoja ja sopivia valmisteluja saaristossa sekä Ahvenanmaalla. Kiinteän rannikkotykistön ja panssarilaivojen myötä meillä sitoutui melkoisesti resursseja pohjimmiltaan varmistustehtävään.
 
Mutta, entäpä jos 1930-luvulla olisi hoksattu että sotaa voidaan käydä talvella, ja toisaalta että meren ollessa jäässä läntisten linnoitteiden tykistökalusto voisi jäädä ilman käyttöä? .

Btw, tästä tuli mieleen että talvisodan ikoni, Suomalainen sotilas joka hiihtää ja on kuin kotonaan lumisessa metsässä on ihmeen sitkä myytti. Ei Suomalaisille sodankäynti talvella ole mikään syvällinen, ylivoimainen ominaisuus. Vapaussodankin aikana lumessa rämmittiin jalkaisin ja yritettiin pärjätä miten kukin pystyi.
 
Btw, tästä tuli mieleen että talvisodan ikoni, Suomalainen sotilas joka hiihtää ja on kuin kotonaan lumisessa metsässä on ihmeen sitkä myytti. Ei Suomalaisille sodankäynti talvella ole mikään syvällinen, ylivoimainen ominaisuus.

Liikkuminen talvella (tai yleensäkin metsässä) oli "syvällinen ominaisuus" paikallisista kootuille joukoille, jotka koostuivat miehistä jotka olivat tottuneet matkaamaan luonnossa kesät ja talvet pitkiä matkoja kalastus- ja metsästysreissuilla sekä metsätöissä. Kaupungeista tai rannikolta tjsp. tulleet miehet oli sitten aika lailla samassa tilanteessa kuin Kainuun ja Lapin korpeen tulleet saksalaiset ja venäläiset, eli melko hukassa ainakin aluksi.
Nykyään Suomessakin on tietysti väestörakenne ja elintavatkin ihan toiset kuin 30-luvulla.
 
Otsikko on toki provosoiva. Paljonhan rannikkotykistö osallistuikin talvisodan taisteluihin ja useiden linnakkeiden tuki maataisteluille oli merkittävä. Kotkan lohkon osalta rt pystyi yksinään torjumaan koukkausyrityksen.

Mutta, entäpä jos 1930-luvulla olisi hoksattu että sotaa voidaan käydä talvella, ja toisaalta että meren ollessa jäässä läntisten linnoitteiden tykistökalusto voisi jäädä ilman käyttöä? 152mm Canet oli kömpelyydestään huolimatta siirrettävissä ja toisaalta Neuvostoliiton kyky tuhota kantalinnoitettuja asemia ilman suorasuuntaustulta olematon. Olisiko rannikkotykistön tulivoima voinut estää pääaseman murtumisen tai ainakin vähentää suomalaistappioita merkittävästi? Talvisodan loppuvaiheen tappiot Kannaksellahan johtuivat suurilta osin siitä, että elävällä voimalla jouduttiin paikkaamaan tykistön puutetta.

Hauska ajatus jota sabotoi ainakin se että rannikkotykit kuuluivat eri puolustushaaraan kuin linnoitusjoukot. Liikaa paperityötä!
Kiinteän tykistön siirtäminen on aika iso urakka. 152mm Canet painaa kuitenkin kai jotain 15 tonnia, suuria määriä niitä ei varmaan lkp:n aikana kevyesti siirrellä tuonaikaisella vetokalustolla ja -teillä. Samat asiat muutenkin vähän rajoittivat liikkuvan rannikkotykistön mahdollisuuksia meidän oloissamme tuohon aikaan: jo 6 tuuman kanuunan siirtely oli hemmetin työlästä, ja kalipeerin puolesta sekin olisi melko tehoton esim. raskaita risteilijöitä vastaan, isommista puhumattakaan.

Toisaalta Suomella oli aika paljon 57mm ja 75mm rannikkotykkejä, ne olisivat olleet kevyempiä. Kaikkia ei voi siirtää mutta jo vaikka 30-50 tykkiä oikeissa paikoissa olisi auttanut kummasti. Ongelmaksi olisi ehkä tullut silti kranaatit, niitäkin olisi pitänyt sitten maarintamalle siirtää ja sirpalekranaatteja ei rannikkotykistöllä varmaan ollut määrättömästi varastossa. Ihan vanhinta rannikkotykistöä olisi surutta saanut siirtää linnoitustykistöksi. Esimerkiksi jo Venäjän-Japanin sodassa vanhentuneeksi osoittautunut 152/35 olisi joutanut Kannakselle hyvin. Tosin niitä ei montaa ollut mutta köyhää auttaa vähäkin.

Jatkosodan aikanahan Kannakselle siirrettiin 10 tuuman tykki (vai oliko useampikin), mutta se ei tainnut ehtiä toimia kovin kauaa.

Jatkaen nykyaikaan, olisiko syytä huolehtia että ainakin ItO-2004 ja MTO-85 kalusto voitaisiin hyödyntää talvisaikaan maakohteiden puolustamisessa? ItO-2004 kaluston osalta helpoin ratkaisu on toki parkkeerata ohjusvene sopivaan paikkaan, mutta MTO-85:n osalta ampumalaitteet lienee melko helposti modifioitavissa myös maakuljetteiseksi. Näinhän teki jo Argentiina Falklandin sodassa Exocetien suhteen.

Mistraleillahan pystyi tekemään juuri noin, eli nostamaan ohjukset pois aluksesta. Umkhonto on VLS:ssä ja voi olla että sen poisotto vaatisi vähän isomman operaation, lisäksi Umkhonto tarvitsee mielellään tutkan maalinosoitukseen vaikka hakeutuminen IR:llä tapahtuukin.
MTO-laukaisimet on nopeasti poisotettavissa, rauhan aikanahan ne onkin usein osin tai kokonaan poistettu. Varmaan jonkun ersatz-alustan niille nopeasti askartelisi jos se siitä on kiinni.
 
Jatkaen nykyaikaan, olisiko syytä huolehtia että ainakin ItO-2004 ja MTO-85 kalusto voitaisiin hyödyntää talvisaikaan maakohteiden puolustamisessa? ItO-2004 kaluston osalta helpoin ratkaisu on toki parkkeerata ohjusvene sopivaan paikkaan, mutta MTO-85:n osalta ampumalaitteet lienee melko helposti modifioitavissa myös maakuljetteiseksi. Näinhän teki jo Argentiina Falklandin sodassa Exocetien suhteen.

Suomen logistiikan ja kokonaismaanpuolustuksen kannalta elintärkeä meriliikenne jatkaa toimintaansa ja tarvitsee merivoimien suojausta myös talvella. Siten varsinkaan aluksiin sijoitettu MTO-85 ja ITO2004 kalusto ei ole "ylimääräisenä" irroitettavaksi meriliikenteen ja satamien suojaustehtävistä. Asioita ei kannata tarkastella aina laput silmillä ja pelkästään maavoimakeskeisesti, mihin monet usein sortuvat.

Sen sijaan liikkuvan rannikkotykistön (130K54 RT) kalustoa voidaan tarvittaessa käyttää myös maataisteluiden tukemiseen tai siirtää kalusto kokonaan maavoimien käyttöön, jos ei ole jo valmiiksi siirretty. Lisäksi rannikkotykistöllä on MTO-85 kalustoa myös kuorma-autolaveteilla, mutta en kyllä ymmärrä, mitä järkeä olisi käyttää niitä muuhun kuin merimaalien tuhoamiseen, mihin tarkoitukseen kyseinen asejärjestelmä on nimenomaan tarkoitettu ja hankittu.
 
Ehkä uusi kuorkki-MTO-kalusto voisi olla Merivoimien jointtia :)
 
Kiinteän rannikkotykistön ja panssarilaivojen myötä meillä sitoutui melkoisesti resursseja pohjimmiltaan varmistustehtävään.

No kannatta muistaa, että Suomi peri venäjältä huomattavan osan rannikkolinnakkeista. Kun asemat ja yms. infra sekä tykit olivat valmiina niin olisi ollut hölmöä käyttämättä niitä hyväksi.

Niistä taloudellisista realiteeteista todettokoon seuraavaa. Puolustusvoimat suoritti 20-luvun alussa inventaarion siitä mitä Venäjältä oli "peritty". Erään suuren rannikkotykistön linnakkeen rahallinen arvo todettiin niin suureksi, että se olisi vastannut 80% vuoden 1921 puolustusbudjetista. Se kiinteän rannikkotykistön kehitystyö joka tehtiin 20- ja 30-luvuilla oli lähinnä olemassaolevien linnakkeiden ja tykkien parantelua.

Kannattaa muistaa, että Kannakselle sijoitettu RT-rykmentti koulutti miehensä jo 30-luvulla jalkaväkitaisteluun. Vertailun vuoksi todettakoon, että talvisodasta on aikalaiskuvauksia joiden mukaan kenttätykistön miehet lähinnä makoilivat korsuissaan ukko-mauserit vyöllä ammusten puutteessa. Varsinkin osa kevyistä kenttätykeistä olisi ehdottomasti pitänyt hyödyntää pst-aseina, mutta siihen ei ollut koulutusta eikä vissiin haluakaan. (Kevyt kenttätykki jolla oli jäljellä esim. 30 ammusta olisi pitänyt viedä pst-aseeksi sopivaan tuliasemaan. "Ylimääräisten" tykkimiesten olisi tullut taistella jalkaväen taistelijoina, joko omina osastoinaan tai täydennysmiehinä.) Talvisodan aikana tykistön miehet pakenivat asemistaan kun havaitsivat panssareita. Välirauhan aikana tykkimiehet sitten koulutettiin myös tulittamaan panssarivaunuja suorasuuntauksella - tapa jota jatketaan vieläkin puolustusvoimissa.
 
No kannatta muistaa, että Suomi peri venäjältä huomattavan osan rannikkolinnakkeista. Kun asemat ja yms. infra sekä tykit olivat valmiina niin olisi ollut hölmöä käyttämättä niitä hyväksi.

Niistä taloudellisista realiteeteista todettokoon seuraavaa. Puolustusvoimat suoritti 20-luvun alussa inventaarion siitä mitä Venäjältä oli "peritty". Erään suuren rannikkotykistön linnakkeen rahallinen arvo todettiin niin suureksi, että se olisi vastannut 80% vuoden 1921 puolustusbudjetista. Se kiinteän rannikkotykistön kehitystyö joka tehtiin 20- ja 30-luvuilla oli lähinnä olemassaolevien linnakkeiden ja tykkien parantelua.

Kannattaa muistaa, että Kannakselle sijoitettu RT-rykmentti koulutti miehensä jo 30-luvulla jalkaväkitaisteluun. Vertailun vuoksi todettakoon, että talvisodasta on aikalaiskuvauksia joiden mukaan kenttätykistön miehet lähinnä makoilivat korsuissaan ukko-mauserit vyöllä ammusten puutteessa. Varsinkin osa kevyistä kenttätykeistä olisi ehdottomasti pitänyt hyödyntää pst-aseina, mutta siihen ei ollut koulutusta eikä vissiin haluakaan. (Kevyt kenttätykki jolla oli jäljellä esim. 30 ammusta olisi pitänyt viedä pst-aseeksi sopivaan tuliasemaan. "Ylimääräisten" tykkimiesten olisi tullut taistella jalkaväen taistelijoina, joko omina osastoinaan tai täydennysmiehinä.) Talvisodan aikana tykistön miehet pakenivat asemistaan kun havaitsivat panssareita. Välirauhan aikana tykkimiehet sitten koulutettiin myös tulittamaan panssarivaunuja suorasuuntauksella - tapa jota jatketaan vieläkin puolustusvoimissa.


Olen tietoinen rannikkotykistön taustoista. Tietenkin niitä kannatti käyttää alkuperäisessä roolissa. Sen lisäksi olisi myös kannattanut valmistautua siirtämään osa tykeistä Kannakselle tarpeen vaatiessa. Toki siihen liittyi teknisiä ongelmia, mutta vastineeksi olisi ollut tarjolla meidän mittakaavassa melkoinen tulivoima. Myöhemmin Salpa-aseman tueksi käsittääkseni siirrettiin rannikkotykistön tykkejä ja mörssärejä.
 
Hauska ajatus jota sabotoi ainakin se että rannikkotykit kuuluivat eri puolustushaaraan kuin linnoitusjoukot. Liikaa paperityötä!
Kiinteän tykistön siirtäminen on aika iso urakka. 152mm Canet painaa kuitenkin kai jotain 15 tonnia, suuria määriä niitä ei varmaan lkp:n aikana kevyesti siirrellä tuonaikaisella vetokalustolla ja -teillä. Samat asiat muutenkin vähän rajoittivat liikkuvan rannikkotykistön mahdollisuuksia meidän oloissamme tuohon aikaan: jo 6 tuuman kanuunan siirtely oli hemmetin työlästä, ja kalipeerin puolesta sekin olisi melko tehoton esim. raskaita risteilijöitä vastaan, isommista puhumattakaan.

En tarkoittanut kenttälavetille asettamista vaan asemien rakentamista valmiiksi Kannakselle, johon olisi voinut siirtää rt:tä joko talvella tai tilanteen mukaan, hitaalla aikataululla. Nämä eivät olisi olleet yhtä suuria infrahankkeita kuin varsinaiset rannikkolinnakkeet vaan pelkät ampuma-asemat olisivat riittäneet. Aikalaisaikamitoituksen mukaan 152 Canetin siirto tuliasemaan kesti vuorokauden. Sen aikaisella sotimisen tahdilla ihan riittävä vauhti.

Varmaan jonkun ersatz-alustan niille nopeasti askartelisi jos se siitä on kiinni.

Näinpä, toki itse ohjuksia voi(nee) käyttää maalaveteissa jo suoraan.
 
Suomen logistiikan ja kokonaismaanpuolustuksen kannalta elintärkeä meriliikenne jatkaa toimintaansa ja tarvitsee merivoimien suojausta myös talvella. Siten varsinkaan aluksiin sijoitettu MTO-85 ja ITO2004 kalusto ei ole "ylimääräisenä" irroitettavaksi meriliikenteen ja satamien suojaustehtävistä. Asioita ei kannata tarkastella aina laput silmillä ja pelkästään maavoimakeskeisesti, mihin monet usein sortuvat.

Sen sijaan liikkuvan rannikkotykistön (130K54 RT) kalustoa voidaan tarvittaessa käyttää myös maataisteluiden tukemiseen tai siirtää kalusto kokonaan maavoimien käyttöön, jos ei ole jo valmiiksi siirretty. Lisäksi rannikkotykistöllä on MTO-85 kalustoa myös kuorma-autolaveteilla, mutta en kyllä ymmärrä, mitä järkeä olisi käyttää niitä muuhun kuin merimaalien tuhoamiseen, mihin tarkoitukseen kyseinen asejärjestelmä on nimenomaan tarkoitettu ja hankittu.

Joko erillissodassa tai sodassa liittolaisten kanssa voi tulla eteen tilanne jossa ohjusveneiden meritorjuntakykyä ei joko tarvita (liittolaiset tai esim. kieltoalueet hoitavat) tai sitä ei voi käyttää (umpitalvi). Tässä tilanteessakin alusten suorituskykyä kannattaa käyttää hyväksi. RBS-15 on sinänsä pätevä maalta laukaistava risteilyohjus jonka kantama riittää Suomen oloissa sangen mainiosti monenlaisten kohteiden tuhoamiseen. Jos tilanne on kriittinen ja RBS-15:lla voisi auttaa, en näe mitään syytä miksi maamaalien ampumisesta pitäisi pidättäytyä.

Toki sitten voi kokonaisuudessaan pohtia mitä järkeä on ampua risteilyohjuksia Horneteista kuorma-autojen sijaan mutta se on jo kokonaan eri juttu...
 
Sen sijaan liikkuvan rannikkotykistön (130K54 RT) kalustoa voidaan tarvittaessa käyttää myös maataisteluiden tukemiseen tai siirtää kalusto kokonaan maavoimien käyttöön, jos ei ole jo valmiiksi siirretty. Lisäksi rannikkotykistöllä on MTO-85 kalustoa myös kuorma-autolaveteilla, mutta en kyllä ymmärrä, mitä järkeä olisi käyttää niitä muuhun kuin merimaalien tuhoamiseen, mihin tarkoitukseen kyseinen asejärjestelmä on nimenomaan tarkoitettu ja hankittu.

Liikkuva RT (lyh. MTRT) oli ainakin kylmän sodan aikaan "korvamerkitty" Ahvenanmaan puolustamiseen. En tiedä mitenkä nykyään, mutta luulisin kyseisen tehtävän olevan yhä olemassa kun kerran tykitkin on.

Sinänsä MTRT kykenee erinomaisesti tukemaan jalkaväen taistelua ja erikoisuutena sellainenkin asia, että varsikin pistemaalien ja liikkuvien maalien tulittamiseen MTRT kykenee jopa kenttätykistöä paremmin. Sekä MTRT tulenjohtokalusto että menetelmät ovat paremmin sovitettuja tuollaisiin tehtäviin - ei nyt ole vaikea arvata miksi.

Horneteista risteilyohjuksia ampuessa on järkeä kuorma-autoon verrattuna siksi että:
1. ohjuksen kantomatka kasvaa reilusti
2. ohjuksen voi nopeasti heittää maan toisesta laidasta toiseen (painopisteen vaihto)
3 ohjuksen voi mennä laukaisemaan vaikka naapurin puolelle

RBS-15 mk. 3 on tosiaan aivan pätevä risteilyohjus haluttaessa. Jonkin softapäivityksen se taisi tarvita? Sen voimanlähdekkin on risteilyohjusluokkaa oleva Turbomeca TRI 60-5.

Rannikkotykistö taitaa nykyään olla taas merivoimien alaisuudessa, joten siitä kait se osaltaan johtuu, ettei noita vehkeitä käytetä luovasti? Kieltämättä tuossa monipuolisemmassa käytössä olisi ideaa.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top