Rauhaa vai rautaa rajalle?

baikal

Supreme Leader
Joensuun Yliopistossa vieraillut A, Lax, RKP:sta sanan virkkoi noin nimesi:

Hän kehottaa puheessaan Suomen päättäjiä ottamaan esille sen, että Venäjän puolella ns. lähialueella on Korkeassa valmiudessa olevia eliittijoukkoja yhtymäkaupalla. - puhe jatkuisi varmasti kysymyksellä miksi? mutta en lähde lainaamaan enempää.

Puhuja piti selvänä, että päättäjiämme on painostettu kaasuputkiasiassa. Samoin Suomen hellimää ajatusta siitä, että olisimme jotenkin Venäjän mielisuosiossa, hän piti vääränä ja luetteli esimerkkejä, joiden perusteella tämä käsitys ei kestä tarkastelua.

Mitä mahtaa tarkoittaa se, kun sanotaan, että Kaverilla on korkean valmiuden eliittijoukkoja? (en muista mikä oli määrään viittaava termi, mutta mielikuva syntyi, että joukkoja on oletettuun tarpeeseen nähden "paljon") Eräs termi, joka valitettavasti meni ohi, puhuiko Lax "korkean valmiuden sotavalmiista eliittijoukoista"?

Meni muistinvaralla tämä, mutta en usko olevan massiivisia virheitä, muistini on kuitenkin vielä parempi kuin dementiahoitokodin asukilla.
 
Kyllä Kaukasia opettaa – vastauksia Vanhaselle

Kirjoittaja: Henrikki Heikka

Alustus: Ulkopoliittisen instituutin erikoistutkija Henrikki Heikka kirjoittaa,että Venäjän sotilasoperaatio Georgiassa kertoo Moskovan irtautumisesta eurooppalaisista arvoista ja pyrkimyksestä palata voimakeinoin ylläpidettyyn etupiiri-politiikkaan. Sota kertoo myös laadullisesta muutoksesta Venäjän asevoimien suorituskyvyssä.

-----------------------------------------------------------------------------------------

Pääministeri Matti Vanhanen totesi maanantaina pitämässään tiedotustilaisuudessa suorasanaisesti, että Georgian kriisi vaikuttaa Suomen seuraavan turvallisuuspoliittisen selonteon valmisteluun. Vanhasen mukaan “Selonteon valmistelussa on hyvin tarkkaan analysoitava, mitä tapahtui, minkälaisia joukkoja käytettiin, miten ne saatiin liikkeelle. Se antaa oman ajankuvansa siitä, millä tavalla sotilaallista voimaa konflikteissa käytetään”.
Vanhasen peräänkuuluttama analyysi on samankaltainen, jonka kaikki Venäjän lähiympäristössä olevat maat, sekä niiden kanssa liittolaissuhteessa olevat maat, joutuvat Georgian kriisin jälkeen tekemään. Seuraavassa alustavia vastauksia Vanhasen esille nostamiin kysymyksiin.

Strateginen isku saartoi Georgian

Ensinnäkin, mitä oikein tapahtui? Vaikka monet sodan yksityiskohdat ovat vielä osapuolien levittämän propagandan peitossa, on keskeisten tapahtumien kulku tiedossa. Venäjä provosoi Georgian hallituksen käyttämään voimaa Etelä-Ossetian venäläismielisiä separatisteja vastaan ja aloitti sen jälkeen nopean, laajamittaisen ja huolella valmistellun sotilasoperaation, jonka tavoitteilla oli vähän tekemistä Etelä-Ossetian venäläisten puolustamisen kanssa.

Venäjän operaatiolla näyttää olleen kaksi tavoitetta. Ensimmäinen oli osoittaa, että Venäjän asevoimat kykenevät eristämään Georgian tuhoamalla sen infrastruktuurin, joka kytkee Georgiaan ympäröivään maailmaan. Toinen tavoite oli osoittaa että Venäjän asevoimat kykenevät murskaamaan Georgian asevoimien keskeiset yksiköt kahdenvälisessä mittelössä. Näiden tavoitteiden yhteinen viesti oli se, että Georgia kuuluu Venäjän sotilaalliseen vaikutuspiiriin, halusipa Georgian hallitus sitä tai ei.

Venäjä toteutti operaationsa kahdelta suunnalta tulleella strategisella iskulla. Ensimmäinen suunta johti Venäjältä Etelä-Ossetian kautta kohti Georgian sisäosia. Heti konfliktin alettua Venäjä siirsi omalta alueeltaan Georgian puolelle suuren määrän sotilaallista voimaa. Venäläisjoukot ajoivat Georgian hallituksen joukot ulos Etelä-Ossetiasta kahdessa päivässä.

Tämän jälkeen venäläisjoukot jatkoivat hyökkäystään kohti Gorin kaupunkia, katkaisten pääkaupunki Tbilisin tärkeimmän liikenneväylän länsirannikolle. Venäjän ilmavoimat ulottivat pommituslentonsa Tbilisiin alueelle sekä tuhosivat Tbilisistä etelään olevien sotilaslentokenttien infrastruktuuria. Venäläisten ei tällä suunnalla tarvinnut jatkaa hyökkäystään pääkaupunkiin asti – riitti, että he näyttivät kykenevänsä siihen.

Toisella hyökkäyssuunnalla Georgian länsiosassa Venäjän joukot etenivät Abhasiasta ja Mustalta mereltä kohti Georgian satamia ja tukikohtia. Venäjän laivasto ja ilmavoimat moukaroivat Georgian suurimman satamakaupungin Potin infrastruktuuria ja sitä puolustusmaan pyrkiviä joukkoja. Venäjän maajoukot tuhosivat Senakin kaupungin tärkeän sotilastukikohdan. Tämän ilmasuunnan voimannäytön tavoite oli osoittaa, ettei Georgian länsirannikolle tule kukaan ilman Venäjän lupaa.

Vajaan viikon kestäneen operaation jälkeen Venäjän joukot pysäyttivät strategisen iskunsa ja sota siirtyi – ainakin toistaiseksi – matalamman intensiteetin operaatioiden ja diplomaattisen kaupankäynnin tasolle. Venäjä oli saavuttanut tavoitteensa: Tbilisi oli jäänyt sotilaallisesti eristyksiin ja Venäjän asevoimat oli näyttänyt kykenevänsä liikkumaan maan alueella tahtonsa mukaan.

Ammattilaiset asialla

Vanhasen toinen kysymys – mitä joukkoja Venäjä käytti – on tärkeä. Venäjän Georgian-operaatiossa käytetyt yksiköt koostuivat lähes täysin ammattisotilaista. Niiden liikkuvuus, tulivoima ja tarkkuus oli ennen näkemätön. Yliote vastustajaan hankittiin miesmäärän sijasta täsmäpommeilla, verkostokeskeisillä tiedustelu- ja johtamisjärjestelmillä sekä liikkeellä, joka kattoi koko laajan operaatioalueen Krimin niemimaalta Azerbaidzhanin pohjoisrajalle

Venäjän maavoimien tärkeimmät sotilasyksiköt sodassa olivat ammattilaisista koostuvia maahanlaskujoukkoja ja moottoroituja prikaateja. Ne selvisivät taisteluissa vähin tappioin, koska vastustaja pidettiin etäällä jatkuvilla ilmapommituksilla ja ohjusiskuilla. Venäjän ilmaherruus alueella oli edellytys operaation onnistumiselle.

Kolmas Vanhasen esille nostama kysymys – miten joukot saatiin liikkeelle – on myös mielenkiintoinen koska se selittää osaltaan Venäjän operaation menestyksellisyyttä. Aiemmissa konflikteissa – esimerkiksi Tshetsheniassa – Venäjän joukkojen keskitys konfliktialueelle on ollut hidas ja helposti havaittava prosessi. Nyt Venäjä kykeni lennättämään monet keskeisistä yksiköistään Venäjän keski- ja pohjoisosista Etelä-Kaukasukselle yhdessä päivässä, mikä yllätti Georgian johdon.

Maahanlaskujoukkoja lennätettiin alueelle Moskovan lähellä sijaitsevan Ivanovon suurelta sotilaslentokentältä. Toinen joukko-osasto tuli Viron rajan vierellä olevasta Pihkovan tukikohdasta, joka on ollut asevoimien ammattimaistamisen pioneeriyksikkö. Venäjän sotilastiedustelun erikoisjoukkoja lennätettiin paikalle Moskovasta ja eri puolita Venäjää.

Doktriini muutosvaiheessa

Viimeinen Vanhasen esille nostama aihepiiri, kokonaiskuva siitä miten Venäjä sotilaallista voimaa käyttää, vaatii perusteellisen keskustelun Venäjän doktriinin ja sotilaallisten kapasiteettien kehitystrendeistä. Ainakin kolme johtopäätöstä voidaan kuitenkin Georgian kriisin perusteella jo tehdä.

Aiemmin Venäjä on käyttänyt venäläisvähemmistöjen oikeuksien puolustamista perusteluna ei-sotilaalliselle puuttumiselle toisen maan asioihin. Nyt Venäjä on osoittanut olevansa valmis käyttämään ulkovenäläisten tilannetta perusteluna myös sotilaallisen voiman käyttöön toista valtiota vastaan. Kun tähän Georgian tapauksessa on vielä liittynyt aktiivinen Venäjän passien jakaminen toisessa valtiossa asuville henkilöille, on kehitystrendi huolestuttava. Aihetta välittömään huoleen on ainakin Ukrainassa, joka on pyrkinyt irtautumaan Venäjän vaikutuspiiristä ja joutunut kokemaan painostustoimia, joiden perusteluina on usein ollut venäläisten etujen puolustaminen.

Toiseksi, operaatiosta välittyvä kokonaiskuva kertoo siitä että Venäjän asevoimien paljon parjattu uudistusprosessi on edennyt selvästi nopeammin kuin monet asiantuntijat lännessä ovat tähän asti olettaneet tai toivoneet. Georgian kriisi osoitti, että Venäjä kykenee lyhyellä varoitusajalla suorittamaan vaativia sotilasoperaatiota kaukana joukkojen kotitukikohdista. Puolustussuunnittelun näkökulmasta tilanne on haastava: Venäjän naapurit eivät enää voi tehdä johtopäätöksiä turvallisuustilanteesta tarkkailemalla lähialueitaan, vaan niiden on kyettävä valmistautumaan myös horisontin takaa yhdessä yössä ilmestyviin uhkiin.

Kolmanneksi, Venäjän operaatio Georgissa kertoo siitä miten vähän Venäjän nykyjohto piittaa yhteisesti sovituista kansainvälisistä normeista ja säännöistä. Venäjän sotilaallisen voiman käytöllä Georgiassa ei ollut mitään tekemistä sen kansainvälisesti hyväksytyn rauhanturvaroolin kanssa, joka Venäjälle alueella Neuvostoliiton hajottua joksikin aikaa jäi. Venäjän massiivinen sotilasoperaatio ei myöskään ollut missään suhteessa Georgian joukkojen toimiin konfliktin alussa.

Konfliktin kuluessa Venäjä myös käytti sotilaallista voimaa ennakoivasti tavalla, jolle on vaikea löytää moraalisia tai oikeudellisia perusteita. Miten satamien tai siviilikohteiden pommittaminen Georgian länsiosissa tai Tbilisin lähistöllä auttoi Etelä-Ossetian väestön asiaa? Surkuhupaisuudessankin huolestuttava piirre on myös Venäjän pyrkimys saattaa Georgian demokraattisesti valittu johto rikosoikeudelliseen vastuuseen Venäjän maaperällä toimistaan oman suvereenin valtionsa sisällä.

Suomessa on koko kylmän sodan jälkeen elätelty toivetta että Venäjä ajan mittaan sosiaalistuisi eurooppalaisiin arvoihin. Venäjän toimista Georgissa välittyy kuva valtiosta, joka menee nyt kovaa vauhtia juuri päinvastaiseen suuntaan. Jossain välissä tästä täytyy Suomessakin tehdä johtopäätöksiä.


http://www.eva.fi/blogi/kylla-kaukasia-opettaa-%E2%80%93-vastauksia-vanhaselle/1024/

Tässä olisi vielä linkki juttuun jossa käsitellään myös Suomen lähialueilla sijaitsevia yksiköitä.
http://suomenkuvalehti.fi/files/library/attachments/oljyrikasvenaja.pdf
 
Hyvä posti Mosurilta.

Sopii vain yleisilmeeltään ja anniltaan kovin huonosti mm. julkisuuden keskustelujen sisältöön. Eli julkinen keskustelu ohjataan/ohjautuu koko ajan lillukanvarsiin....ei haluta/kyetä/voida/iha mitä vaan pureutua ja aloittaa keskustelua reality-tasolta?
 
Russia to establish Polar Spetsnaz on border to Norway
2011-03-16

Russia plans to establish a special brigade for actions in the Arctic in Pechenga, close to the border to Norway, says Head of the Army.

By 2020, Russia will have increased the number of brigades from today’s 70 to 109, said General Colonel Aleksander Postnikov at a meeting in the Federation Council’s Committee for Defense and Security yesterday.

One of the new brigades is to be located in the settlement of Pechenga, some 10 kilometers from the Russian-Norwegian border and 50 kilometers from the Norwegian town of Kirkenes, Nezavisimaya Gazeta writes.

This brigade will be specially equipped for military warfare in Arctic conditions. It will be set up with DT-30P Vityaz tracked vehicles, in addition to multi-service army equipment, other armored vehicles and tanks.

Pechenga today hosts units from the 200. motorized infantry brigade.
According to Nezavisimaya Gazeta the U.S. and Canada are already establishing similar brigades, and the new Russian Polar Brigade will be located close to the border of Norway and Finland “to balance the situation”.

http://www.barentsobserver.com/russia-to-establish-polar-spetsnaz-on-border-to-norway.4898509.html

Russia to beef up Arctic troops

Mikhail Aristov Apr 1, 2011 16:28 Moscow Time

With the reforms of the Russian armed forces getting increasingly large-scale, the country plans to boost its military presence in the Arctic and deploy a special-purpose motorized rifle brigade on the Kolsky Peninsula. A statement to that effect came from Commander-in-Chief of the Russian Land Forces Colonel General Alexander Postnikov at a session of the Federation Council Defense and Security Committee.

The Arctic region is no longer considered to be a dead zone. The land of endless ice possesses an estimated 7 percent of world oil reserves and a third of the planet’s gas reserves, as well as gold and diamonds. Global warming and melting Arctic ice forecast by scientists will reveal the Arctic Sea’s untapped reserves of abundant natural and mineral resources. This has already become a matter of dispute between countries which are claiming sovereignty over the Arctic territories.

The list of those bidding for the Arctic bonanza includes eight countries: Russia, Canada, the US, Denmark, Iceland, Finland, Sweden and Norway. China also has a keen interest in joining this group, even though it bears no relation to the North Pole at all. That country’s icebreaker, The Snow Dragon, has twice entered the Arctic waters.

The US National Academy of Sciences (NAS) has prepared a report instructing the Navy to reconsider its stand on the North Pole and reorganize its work there in view of the aggravating situation. There is a suggestion to beef up Arctic training for naval forces, the marine corps and the coastguard, to better equip the fleet with Arctic-class ships and new icebreakers, as well as to set up permanent underwater and surface tracking and monitoring stations, Director of the World Center for Weapon Trade Analysis Igor Korotchenko elaborates.

American multipurpose nuclear submarines carry out regular combat patrol missions in the Arctic Ocean. Not for scientific purposes, naturally. Norway, which is now actively improving its Arctic warfare capabilities, has a rather high potential as well, Igor Korotchenko said.

A fifth of the Russian territory is located in the Arctic, justifying the presence of a great military potential able to defend its national interests in this region. When creating “transpolar troops”, the Russian Defense Ministry plans to adopt the experience of our country’s northern neighbors - Norway and Finland - as well as to equip its soldiers with special uniforms and hardware, providing for the possibility of combat actions amid severe frosts. The brigade will most likely receive combined-arms weapons, armored vehicles and Vityaz-type tow trucks, Igor Korotchenko goes on to explain.

The equipment at the disposal of our country’s ground forces should function amid both high and low temperatures, pursuant to the requirements of Russian military standards. Additional opportunities envisage the deployment of military icebreakers capable of not only escorting ships through troubled waters but also of functioning independently and carrying out particular missions in time of war, Igor Korotchenko said in conclusion.

In one of his recent speeches, NATO Secretary General Anders Fogh Rasmussen said that Arctic security is becoming a key issue of the Alliance’s new strategy. He also pointed to the need of cooperating with Russia and said that there is a large scope of Russia-NATO cooperation in the Arctic region as regards the military sphere, ecology and rescue operations. However, all disputes between the Arctic states can be suspended by nature itself. Scientists may also be mistaken and it cannot be ruled out that the next climate cycle will bring another fall of temperatures instead of global warming.


http://english.ruvr.ru/2011/04/01/48324011.html

Tuollaista pumppua ovat sitten perustamassa ihan tuonne rajan taakse. Sitkeät huhut kertovat, että venäläisistä kadeteista muuten löytyy yllättävän paljon suomen kielen opiskelijoita. Toisaalta kyllä aikaisemminkin löytyi erikoisjoukkokapasiteettia Suomea vastaan, ilmeisesti ainakin itämeren laivaston piiristä.

"Kyllä Kaukasia opettaa"- artikkelissa mainittiin muuten, että venäjä lennätti sotilastiedustelun erikoisjoukkoja kaikkialta venäjältä osallistumaan Georgian sotaan. Jotenkin vain tulee mieleen ne perinnefoorumin kuvat joissa oli M-05 maastopuvussa toimivia venäläisiä.
 
baikal kirjoitti:
Puhuja piti selvänä, että päättäjiämme on painostettu kaasuputkiasiassa.

Tuostahan on näkynyt viitteitä siinä viimeisimmässä (muistaakseni) Wikileaks-paljastuksessa: Venäjä pelaa kovaa peliä, Suomi pitää putkea luonnonsuojeluasiana. Voi elämän kevät.

jotenkin Venäjän mielisuosiossa, hän piti vääränä ja luetteli esimerkkejä, joiden perusteella tämä käsitys ei kestä tarkastelua.

Satutko muistamaan näitä esimerkkejä, vai löytyykö puheesta jossain litterointi tai koko käsikirjoitus?

Mitä mahtaa tarkoittaa se, kun sanotaan, että Kaverilla on korkean valmiuden eliittijoukkoja? (en muista mikä oli määrään viittaava termi, mutta mielikuva syntyi, että joukkoja on oletettuun tarpeeseen nähden "paljon")

Spetsnaz-prikaati Petserissä Viron rajalla ja 76. maahanlaskudivisioona Pihkovassa voidaan ainakin minun silmissäni laskea näihin. Jälkimmäinen kuuluu muiden VDV:n yksiköiden osana niihin korkean valmiuden joukkoihin.

ETA: Unohdin kokonaan entisen Punalippuisen Itämeren laivaston, jossa on korkeassa valmiudessa 336. merijalkaväkiprikaati sekä laivaston oma Spetsnaz-osasto Kaliningradissa.

Lisäksi kannattaa palauttaa tämä mieliin niille, jotka perustavat toivonsa valtavaan reserviläismäärään ja myyttiseen harmaaseen vaiheeseen: Venäjällä on Suomen rajoilla kymmenen tuhatta korkeassa valmiudessa olevaa sotilasta, kaiken lisäksi molemmat näitä eliittijoukkoja (merijalkaväki ja VDV) plus erikoisjoukot. Suomella on SA-muodostelmissa ja valmiudessa näiden varalta... ei mitään. Sen sijaan siviilielämää viettää satoja tuhansia ukkoja. Mitä luulette, mitä itänaapurin pelikirjassa spesifioidaan: talvisota II vai Pearl Harbor II?
 
baikal kirjoitti:
Sopii vain yleisilmeeltään ja anniltaan kovin huonosti mm. julkisuuden keskustelujen sisältöön. Eli julkinen keskustelu ohjataan/ohjautuu koko ajan lillukanvarsiin....ei haluta/kyetä/voida/iha mitä vaan pureutua ja aloittaa keskustelua reality-tasolta?

Miten sen aloittaisi - tai no, miten sitä pitäisi yllä, kun kaikki Kremlin ystävät ryntäävät heti barrikadeille huutamaan neuvostovast... ei kun russofobiaa ja loppu puoli päättäjistä vaikenee kuoliaaksi siksi ettei tekisi tekisi elettä joka mahdollistaisi tuolin puuttumisen perseen alta silloin kun musiikki loppuu.
 
Haluan taas tuoda esille sitä näkökulmaa, että vastustajan horjuttaminen ja eristäminen liittolaisista tai potentiaalista liittolaisista aloitetaan jo varhaisessa vaiheessa. Tiedusteluoperaatiot ovat pyörineet jo suurilla kierroksilla jo vuosia tai ainakin kuukausia ennen kuin aloitetaan tuli-isku Suomen ilmavoimien tuhoamiseksi.

Mielenkiintoista on myös se, että suomalainen media ei ole ollut kiinnostunut siitä mitä wikileaks on paljastanut mm. Georgian ja Venäjän välisestä sodasta. Toki on lapsellista kuvitella, että potentiaalinen vastustaja toistaisi samat temput uudelleen ja samassa muodossa. Tuonkaltaiset operaatiot (menestykselliset sellaiset siis) perustuvat aina kohdemaan kulttuurin ja yhteiskunnan perinpohjaiseen tuntemiseen.

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Russia waged covert war on Georgia starting in ‘04
WikiLeaks revealed U.S. Embassy cable

By Eli Lake

The Washington Times
Updated: 10:40 p.m. on Friday, December 3, 2010

Russia waged a covert war against Georgia that included missile attacks, arms shipments to anti-government rebels and car bombings since 2004, a newly disclosed U.S. Embassy cable says.

Among the secret war operations were a 2007 helicopter gunship attack on the headquarters of a pro-government group in the Georgian province of Abkhazia, and the murder of Georgian police officers in the town of Gori. Known inside the Russian security services as “active measures,” the tactics employed against Georgia included political disinformation campaigns, industrial sabotage and assassinations.
“The variety and extent of the active measures suggests the deeper goal is turning Georgia from its Euroatlantic orientation back into the Russian fold,” said the cable, signed by the U.S. ambassador to Georgia, John Tefft.

The July 20, 2007, cable, labeled “confidential,” was written nearly one year before Russian military forces invaded Georgia, and raised questions about President Obama’s reset policy with Russia. The White House has limited its opposition to Russia’s bullying of former Soviet republics like Georgia to public statements. In the interim, the administration has touted an arms control treaty and Russian cooperation at the United Nations as evidence of better cooperation between the two cold war rivals.

Privately, however, several secret cables made public by the website WikiLeaks reveal that senior U.S. officials hold Russia's government and its policies in low regard.

The cable dealing with the Russian-Georgian conflict sheds particular light on the origins of the 2008 war. At the time, some international observers accused Georgian President Mikheil Saakashvili of provoking Russia, and sparking the war. Russian troops today remain in the Georgian provinces of Abkhazia and South Ossetia.

But the cable shows that at least the U.S. ambassador in Tblisi believed Russia was conducting a war of its own against Georgia.

In an interview, Giga Bokeria, Georgia’s national security adviser, declined to comment on the cable.

However, he told The Washington Times that Russia’s covert war against his country has been under way since Georgia’s independence in 1991, and that the campaign intensified in 2004 when the pro-West Mr. Saakashvili became president.
A spokesman for the Russian Embassy in Washington, Yevgeniy Khorishko, declined to discuss the cable. But he said there was no proof that Russia had engaged in any covert actions inside Georgia and that the allegations were false.

The cable begins by describing the May 11, 2007, attack on the provincial government in exile for the province of Abkhazia. Abkhazia is home to a Russian population that has in the past said it would like to be part of Russia and not Georgia. Many ethnic Georgians were forced to flee Abkhazia in the 2008 war.
“UN investigators have told us privately that they agree with the Georgians that only Russia could have launched the attack, noting that while the final written report does not directly assign blame, ‘any reasonable person’ would conclude from it that Russia was responsible,” the cable said.

At the time, the Russian government officials claimed their radar were not working during the time of the attack and could therefore not provide the United Nations any information.
“It was an attack from helicopters and from the ground on civilian infrastructure,” Mr. Bokeria said. “The evidence was overwhelming that these helicopters were Russian.”
Mr. Khorishko, however, said, “As I remember the situation in 2007, the Georgian side could never produce evidence that this was a Russian attack, these are pure allegations and speculations.”

The cable also describes a car bomb attack in Gori in 2005. The attack prompted Georgia’s ministry of internal affairs to arrest in 2006 a ring of spies from Russia’s military intelligence known as the GRU.

The cable disclosed the U.S. suspicion that Russian intelligence was behind two simultaneous explosions on the Georgian-Russian pipeline on Jan. 22, 2006. Later in the same day another explosion took out a high voltage line based in Russia that supplied Georgia with electricity.

“There was no response from the Russian government for four days,” Mr. Bokeria said. “For one week in 2005 Georgia was left with no gas and electricity from Russia, causing shortages. We believe this was an act of Russian sabotage.”
Mr. Khorishko, the Russian embassy spokesman, said allegations that Russia was behind the sabotage are false.

The cable also said Russia has shipped Grad artillery rockets to the provincial government in South Ossetia, which it described as closer to Moscow than the provincial government in Abkhazia.

Mr. Tefft wrote in an introduction to the cable that Russian policy in Georgia is as follows: “The cumulative weight of the evidence of the last few years suggests that the Russians are aggressively playing a high-stakes, covert game, and they consider few if any holds barred.”

Mr. Khorishko said, however, that his country had only benign intentions and did not seek to destabilize Georgia.


http://www.washingtontimes.com/news/2010/dec/2/russia-waged-covert-war-on-georgia-starting-in-04/?page=all#pagebreak
 
Back
Top