Reserviupseeriliitossa halutaan Ruotsista ja Virosta oppia vapaaehtoiseen maanpuolustukseen

[Honcho]

Nojatuolireserviläinen on nojatuolikenraali tai ties mikä nyhjäke.

Puolustusvoimien joukoissa on tällä hetkellä tilaa tekijöille.

Jaa, en minä mielestäni ole nyhjäke.

Edit: Tietysti en välttämättä ole myöskään "nojatuolireserviläinen". Riippuu sanan määritelmästä.

 

[Honcho]

Laihana lohdutuksena tullee kuitenkin muutama paikallisjoukoille kohdistettu VEH sekä muutamalle enemmän tai vähemmän innokkaalle käsin poimitulle pari passiivista sa-sijoitusta tietojärjestelmään, mutta suuret järjestöjen kaipaamat edistykselliset muutokset antavat tälläkin kierroksella odottaa itseään.

Ei sellainen "plasebosijoitus" välttämättä olisi huono idea. Siis tarkoitan, että sijoituspaikka olisi 17. täydennysdivisioonassa sen sijaan että "ei määrättyä sijoituspaikkaa".

Ottaako se tosiaan niin koville, että vaikka saa ja tykkää tehdä sotilasjuttuja esim. MPK:n kautta niin ei olekaan automaattisesti 1. lähdössä? Itse en tätä ymmärrä, jos tältä uustaistelijatuotannon 1. kanki- ja vaipanvaihtokomppanian hommalta jäisi aikaa niin paljon että ehtisin vähän tehdä ressujuttuja vaikka MPK:n kautta niin olisin ihan iloinen kuin pieni orava.

 

[Honcho]

Tai sitten yleisölle ei vahingossakaan avata kaikkea sitä, millä eri keinoin ja tavoin isämmaata on aatos puolustaa?

Voi olla ihan viisasta. Koska siellä yleisössä ovat myös Dimitri ja Ivan, mustien trenssitakkien kaulukset ylöskäärittyinä, lehtiöt kädessä ja FSB:n logolla varustettu kynä valmiina.

Noin niin kuin kuvainnollisesti.

 

[Laamanator]

Ei sellainen "plasebosijoitus" välttämättä olisi huono idea. Siis tarkoitan, että sijoituspaikka olisi 17. täydennysdivisioonassa sen sijaan että "ei määrättyä sijoituspaikkaa".

Ottaako se tosiaan niin koville, että vaikka saa ja tykkää tehdä sotilasjuttuja esim. MPK:n kautta niin ei olekaan automaattisesti 1. lähdössä? Itse en tätä ymmärrä, jos tältä uustaistelijatuotannon 1. kanki- ja vaipanvaihtokomppanian hommalta jäisi aikaa niin paljon että ehtisin vähän tehdä ressujuttuja vaikka MPK:n kautta niin olisin ihan iloinen kuin pieni orava.

En nyt aivan ymmärtänyt.

Toteamuksessani tarkoitin sitä, että valmiuden kehittämiselle, paikallispataljoonien rakentamiselle ja puolustusselonteolle on näissä reserviläisjärjestöissä ladattu ehkä vähän turhan suuria odotuksia, jotka eivät tälläkään kerralla toteutuneet. Onhan näiden näkökulmasta katsottuna "aktiivireservi" taas jälleen kerran kylmästi sivuutettu sotilaallisen maanpuolustuksen ja sen tehtäväkentän kehittämisestä, vaikka näiden mielestä järjestöillä ja jäsenistöllä olisi paljon lisäarvoa annettavanaan. Lisäksi kun vielä aluetoimiston pomppamajurikin kampaviinerisaunaillan juhlapuheessaan nimenomaan korosti näiden merkitystä maanpuolllustukselle.

Vasen käsi huitoo yhteen suuntaan ja oikea ei saa sitä kiinni.

 

[Rauhantekijä]

• on syytä huolehtia siitä että varusmiespalveluksen jälkeen jatkuva yhteydenpito ja vähintään _mahdollisuus_ kouluttautua ylläpitäen ja kehittäenkin varusmiesaikana hankittua osaamista ei katkea.
• Menneiden vuosien tilanne ja nykytilakin on sellainen, että osalla joukoista toiminta on aktiivista ja tavoitteellista - ja sitten osalla ei. Tuohon väliin minusta tarvitaan "aktiivireserviläisiä" , kunhan ovat paikkansa täyttäviä taistelijoita jotka huolehtivat omasta osaamisestaan ja suorituskyvystään
• vähäisintä mitä mahdollisesti kuolemaan lähtevälle taistelijalle pitää tarjota, on mahdollisuus pitää omasta osaamisestaan huolta. Kun Suomessa on lakisääteinen sotilaallisen koulutuksen oligopoli, niin Puolustusvoimien on muututtava tämän asian suhteen.

Asiaa joka kohta. Kannatan tähän suuntaan etenemisen kehittämistä.
Minusta sanaa "aktiivireservi" ei tarvitse ollenkaan halveksia. Kysehän on vain eräs muoto sanoista aktiviset reserviläiset. Hyvä juttu, että äijät pitää itseään vireessä ja käyttömateriaalina PV:lle.

.

 

[Rauhantekijä]

"liian monelta aktiiviselta ja toimintakykyiseltä reserviupseerilta puuttuu sodan ajan tehtävä" -Kuka määritti tuon väitteen lähtökohtaisesti oikeaksi?

Onhan se siinä mielessä oikea, että jos reservin upseerin "parasta ennen päivä" on mennyt, niin tippuuhan sitä sijoittamattomaan tilaan ja sehän harmittaa.
Toisaalta, miksei sitten siinä tilanteessa hakeudu paikallisjoukkoihin sellaiseen rooliin jossa on kysyntää? Onko pakko olla luutnantti, jos ei sille ole kysyntää? Jos vaan ego joustaisi.....


.

 

[Umkhonto]

Onhan se siinä mielessä oikea, että jos reservin upseerin "parasta ennen päivä" on mennyt, niin tippuuhan sitä sijoittamattomaan tilaan ja sehän harmittaa.
Toisaalta, miksei sitten siinä tilanteessa hakeudu paikallisjoukkoihin sellaiseen rooliin jossa on kysyntää? Onko pakko olla luutnantti, jos ei sille ole kysyntää? Jos vaan ego joustaisi.....


.

Sotilasarvolleen ei kai voi mitään nykysysteemissä. Ellei sitten tee sellaista rikosta, josta tuomitseminen johtaa lisärangaistuksena myös sotilasarvon menettämiseen. Ehkä kysymys pitäisikin muotoilla seuraavasti: "Onko luutnantin pakko olla sijoitetuna vain siihen oman alkuperäisen varusmieskoulutuksen mukaisen aselajin tehtävään?" Voisiko olla vaikkapa luutnantin arvoinen "varavääpeli" jos innokkuutta riittää muttei esim. enää kuntoa johtaa joukkuetta kärkikahinoissa?

Vai otetaanko taas käyttöön tinanapit arvomerkeissä niille, jotka ovat ns. "toisella kierroksella". Muut tietävät sitten kertoa nuoremmilleen että "Joo, älkää tuosta meidän kapusta välittäkö. Se on vaan meidän varustehuoltoupseeri. Kerää likapyykit pois ja antaa puhdasta tilalle. Mutta kakskytä vuotta sitten se oli kova jätkä. Panssarintorjuntakomppanian päällikkö joka tuhosi yksin kesseillä kuusitoista vihollisen taistelupanssarivaunua matkalla pataljoonan esikuntaan käskynjakoon."

 

[Rauhantekijä]

Sotilasarvolleen ei kai voi mitään nykysysteemissä.

Olen jossain aikaisemmassa yhteydessä esittänyt mallia, jossa henkilö pitää arvonsa sillä että harjoittaa itseään sillä tasolla ja tehtävässä minkä on aikanaan oppinut. Sijoitetulle tämä on automaattisempaa kuin sijoittamattomalle.
Elikkäs, sijoitettuna henkilö käy kertaamassa ja pitää itsensä fyysisesti kunnosssa. Saattaisin jopa kannattaa kertausten yhteydessä pidettäviä kuntotestejä.

Sijoituksesta poistuminen iän, kunnon tai muun syyn takia olisi juurikin tällainen "parasta ennen päivän" ylitys. Jos järjestelmä olisi sellainen, että opitun tehtävän jatkoharjoittelua olisi mahdollista toteuttaa, se ylläpitäisi sotilasarvon. Kun henkilö sen sijaan heittää täysin pyyhkeen kehään sijoituksen jälkeen, alkaa sotilasarvokin pudota. Tai sen säilyttäminen olisi mahdollista esim paikallisjoukoissa, mutta aktiivisuutta pitää olla. Sillä ei siis pääse entiseen tehtävään, koska tilalle on tullut nuorempia ja vireämpiä henkilöitä ja kilpailu samasta sijoituksesta on kovempi.
Ylipäätään en kannata aikanaan saavutettuja "etuja" vaan arvo ja tehtävä on oltava jatkuvan arvioinnin alla jotta se säilyy henkilöllä (rauhan aikana).

kakskytä vuotta sitten se oli kova jätkä. Panssarintorjuntakomppanian päällikkö joka tuhosi yksin kesseillä kuusitoista vihollisen taistelupanssarivaunua matkalla pataljoonan esikuntaan käskynjakoon.

Vaikka tuo kuvattu tilanne onkin hauska niin se ei ole todellinen nyt. Puhutaan nyt vaan rauhan ajan sotilasarvoista.


.

 

[Benelli]

Muut tietävät sitten kertoa nuoremmilleen että "Joo, älkää tuosta meidän kapusta välittäkö. Se on vaan meidän varustehuoltoupseeri. Kerää likapyykit pois ja antaa puhdasta tilalle.

Se on kyllä Umkhonto niin että kuitilla olevasta materiaalista vastaavan kapteenin sana on laki.

 

[Stagideus]

Ei se mene nytkään niin, että ensimmäinen sijoitus ja out, vaan kyvykkäille ja halukkaille on kyllä duunia. Se tarkoittaa siirtymistä pykälää ylemmäs organisaatiossa vaativampiin tehtäviin, suunta on lähes poikkeuksetta ylöspäin. Reserviupseerien määrään suhteutettuna näitä jatkovakansseja on kenties eniten, absoluuttisesti mitattuna toki ehkä ei. Ei reservin majuriksi aina ylene pelkästään viirejä jakelemalla ja saunomalla, mutta nyt lähestytään sitä aluetta, josta tietää jos on missään tekemisissä PV:n kanssa. Kulissien takana, kaikessa hiljaisuudessa tapahtuu koko ajan, kuten aina ennenkin.

Systeemi ei kenties ole täydellinen, mutta kaipa se toimii tyydyttävästi PV:n näkökulmasta. Pelkkä vahvuuden lisäys ei riitä, vaan sitä varten tarvitaan rahaa. Varsinkin jos ajatellaan paikallisjoukkojen vahvuuden lisäämistä kymmenillä tuhansilla. Lisäjoukot eivät pystyisi tehtäviinsä jos niitä ei niihin koulutettaisi. Tuollainen kymmenien tuhansien taistelijoiden pumppu vaatii jo pelkästään huomattavasti lisää kantahenkilökuntaa ja osaavaa reserviupseeristoa.

Maanpuolustus ja Puolustusvoimat ei ole puuhakerho jonka pitää taata kaikille tasapuolisesti kivaa tekemistä, vaan sen tehtävä on pyrkiä valikoimaan kulloiseenkin SA-vahvuuteen parhaat taistelijat päältä. Tilanne ei tosiasiallisesti paremmaksi muutu pelkällä vahvuuden nostolla, vaan tarvitaan myös lisää rahaa.

 

[Sardaukar]

Ei se mene nytkään niin, että ensimmäinen sijoitus ja out, vaan kyvykkäille ja halukkaille on kyllä duunia. Se tarkoittaa siirtymistä pykälää ylemmäs organisaatiossa vaativampiin tehtäviin, suunta on lähes poikkeuksetta ylöspäin. Reserviupseerien määrään suhteutettuna näitä jatkovakansseja on kenties eniten, absoluuttisesti mitattuna toki ehkä ei. Ei reservin majuriksi aina ylene pelkästään viirejä jakelemalla ja saunomalla, mutta nyt lähestytään sitä aluetta, josta tietää jos on missään tekemisissä PV:n kanssa. Kulissien takana, kaikessa hiljaisuudessa tapahtuu koko ajan, kuten aina ennenkin.

Systeemi ei kenties ole täydellinen, mutta jos se toimii tyydyttävästi PV:n näkökulmasta. Pelkkä vahvuuden lisäys ei riitä, vaan sitä varten tarvitaan rahaa. Varsinkin jos ajatellaan paikallisjoukkojen vahvuuden lisäämistä kymmenillä tuhansilla. Lisäjoukot eivät pystyisi tehtäviinsä jos niitä ei niihin koulutettaisi. Tuollainen kymmenien tuhansien taistelijoiden pumppu vaatii jo pelkästään huomattavasti lisää kantahenkilökuntaa ja osaavaa reserviupseeristoa.

Maanpuolustus ja Puolustusvoimat ei ole puuhakerho jonka pitää taata kaikille tasapuolisesti kivaa tekemistä, vaan sen tehtävä on pyrkiä valikoimaan kulloiseenkin SA-vahvuuteen parhaat taistelijat päältä. Tilanne ei tosiasiallisesti paremmaksi muutu pelkällä vahvuuden nostolla, vaan tarvitaan myös lisää rahaa.

Esikunnissa avautuu res.upseereille tehtäviä sotatilanteessa, koska osa kantahenkilökunnasta on sijoitettu eri yksikköjen komentajatehtäviin. Tällöin nämä tehtävät täytetään kokeneilla ja perehdytetyillä reservin upseereilla. Ei tietystikään millään makkaranpaiston tai viirien jakamisen kompetenssilla ja kokemuksella.

Otetaan yhtenä esimerkkinä vaikkapa täydennysten sijoittaminen eri yksikköihin sotatilanteessa tappioiden korvaamiseksi. Tämän tehtävään perehdytetty res.ups. kyllä hallitsee, koska siinä ei tarvitse olla täysin sotakoulujen pilaama. Joillakin saattaa olla henkilöstöhallinnon kokemusta myös siviilipuolelta, vaikka tehtävä onkin hieman erilainen.

 

[Rauhantekijä]

1) Maanpuolustus ja Puolustusvoimat ei ole puuhakerho jonka pitää taata kaikille tasapuolisesti kivaa tekemistä, 2) vaan sen tehtävä on pyrkiä valikoimaan kulloiseenkin SA-vahvuuteen parhaat taistelijat päältä.

Nämä molemmat.
Aikaisemmassakin yhteydessä on keskusteltu siitä, että parhaiten tavoitteet toteutuvat, kun yhteydenpitö ressun ja PV:n välillä on laadullisesti toimivaa ja määrällisesti riittävää. Henkilömotivaation selvittäminen on eräs tärkeimmistä lähtökohdista vaikka määrätäkin voi. Joka tapauksessa PV:n etujen mukaista on ruokkia motivaatiota.

 

[Stagideus]

Esikunnissa avautuu res.upseereille tehtäviä sotatilanteessa, koska osa kantahenkilökunnasta on sijoitettu eri yksikköjen komentajatehtäviin. Tällöin nämä tehtävät täytetään kokeneilla ja perehdytetyillä reservin upseereilla. Ei tietystikään millään makkaranpaiston tai viirien jakamisen kompetenssilla ja kokemuksella.

Otetaan yhtenä esimerkkinä vaikkapa täydennysten sijoittaminen eri yksikköihin sotatilanteessa tappioiden korvaamiseksi. Tämän tehtävään perehdytetty res.ups. kyllä hallitsee, koska siinä ei tarvitse olla täysin sotakoulujen pilaama. Joillakin saattaa olla henkilöstöhallinnon kokemusta myös siviilipuolelta, vaikka tehtävä onkin hieman erilainen.

Elän siinä käsityksessä, että nämä on aika pitkälti valmiiksi mietittyjä juttuja, eikä esikuntien muodostamista ole jätetty viime tippaan. Eli siis henkilöt tietävät tehtävänsä ja ovat sitä kenties harjoitelleet. Yes/no?

Nämä molemmat.
Aikaisemmassakin yhteydessä on keskusteltu siitä, että parhaiten tavoitteet toteutuvat, kun yhteydenpitö ressun ja PV:n välillä on laadullisesti toimivaa ja määrällisesti riittävää. Henkilömotivaation selvittäminen on eräs tärkeimmistä lähtökohdista vaikka määrätäkin voi. Joka tapauksessa PV:n etujen mukaista on ruokkia motivaatiota.

Näin systeemi taitaa tällä hetkellä toimiakin. Sillä erotuksella, että lähtökohtaisesti jengiä poimitaan KH:issa/muuten annettujen näyttöjen ja siviiliosaamisen perusteella, eikä lähetellä 30v syvässä reservissä maanneelle henkilölle kotiin houkuttelukirjeitä. Meinaan siis tällä sitä, että jotain teikäläisen ajatuksen suuntaista tapahtuu ja on aina tapahtunut, enkä ole ajatuksesi kanssa poikkiteloin.

 

[Sardaukar]

Elän siinä käsityksessä, että nämä on aika pitkälti valmiiksi mietittyjä juttuja, eikä esikuntien muodostamista ole jätetty viime tippaan. Eli siis henkilöt tietävät tehtävänsä ja ovat sitä kenties harjoitelleet. Yes/no?

Kyllä.

Ja yleisesti ko. hommat ovat hieman "varttuneemmille" res. upseereille, joiden maastopäivien "parasta ennen-päiväys" on kulunut umpeen vuosia sitten

Ei homma ole sen kummoisemmin erikoista, kun sitä vertaa vaikka kuuluisaan PerKiin sijoitettuihin ressuihin.

Ja noissa kannattaa itse olla aktiivinen ja kysellä, löytyisikö takalinjoilta sopivia sijoituksia. Kun takaportaassakin tulee vastaan se, että "parasta ennen"-päivä tulee vastaan ja tarvitaan uutta verta. Sen suurempia salaisuuksia raottamatta itselle se päivä tulee vastaan tässä heinäkuussa.

 

[Rauhantekijä]

lähtökohtaisesti jengiä poimitaan KH:issa/muuten annettujen näyttöjen ja siviiliosaamisen perusteella, eikä lähetellä 30v syvässä reservissä maanneelle henkilölle kotiin houkuttelukirjeitä.

Kokonaisuus kuulostaa hyvältä ja homma tuntuu toimivalta niiden osalta, jotka on päässeet kertaamaan. Syvää reserviä kannattaisi kuitenkin vielä herätellä. Ressukirjeen lähettäminen oli hyvä aloitus. Seuraavana voisi mennän postitukseen sellainen kirje jossa kerrotaan lyhyesti ja ytimekkäästi siitä, mihin sijoittamattoman reserviläisen kannattaa olla yhteydessä. Se jatkomahdollisuus ei tullut selvästi esille ressukirjeestä. Enemmänkin viesti ole tyyliin sinua tarvitaan tai ei tarvita.

Omalta osaltani asiat on kunnossa, nou hätä. Kirjoitankin tätä herättely-ajatusta lähinnä sellaisten näkökulmasta, jotka näitä juttuja satunnaisesti lukevat, mutta eivät ehkä itse tohdi saamasta kommentoida tai kysellä.
Heitä pitäisi aktivoida ja saattaa "kynnyksen yli".

.

 

[Ingsoc]

Ei se mene nytkään niin, että ensimmäinen sijoitus ja out, vaan kyvykkäille ja halukkaille on kyllä duunia. Se tarkoittaa siirtymistä pykälää ylemmäs organisaatiossa vaativampiin tehtäviin, suunta on lähes poikkeuksetta ylöspäin. Reserviupseerien määrään suhteutettuna näitä jatkovakansseja on kenties eniten, absoluuttisesti mitattuna toki ehkä ei. Ei reservin majuriksi aina ylene pelkästään viirejä jakelemalla ja saunomalla, mutta nyt lähestytään sitä aluetta, josta tietää jos on missään tekemisissä PV:n kanssa. Kulissien takana, kaikessa hiljaisuudessa tapahtuu koko ajan, kuten aina ennenkin.

Systeemi ei kenties ole täydellinen, mutta kaipa se toimii tyydyttävästi PV:n näkökulmasta. Pelkkä vahvuuden lisäys ei riitä, vaan sitä varten tarvitaan rahaa. Varsinkin jos ajatellaan paikallisjoukkojen vahvuuden lisäämistä kymmenillä tuhansilla. Lisäjoukot eivät pystyisi tehtäviinsä jos niitä ei niihin koulutettaisi. Tuollainen kymmenien tuhansien taistelijoiden pumppu vaatii jo pelkästään huomattavasti lisää kantahenkilökuntaa ja osaavaa reserviupseeristoa.

Maanpuolustus ja Puolustusvoimat ei ole puuhakerho jonka pitää taata kaikille tasapuolisesti kivaa tekemistä, vaan sen tehtävä on pyrkiä valikoimaan kulloiseenkin SA-vahvuuteen parhaat taistelijat päältä. Tilanne ei tosiasiallisesti paremmaksi muutu pelkällä vahvuuden nostolla, vaan tarvitaan myös lisää rahaa.

Tuossa Stagideus hyvin kuvasi tämänhetkisen tilanteen.

Puolustusvoimat tarjoaa kolmea mahdollisuutta kantaa kortensa kekoon maanpuolustuksen puolesta.

-MPK:n kurssit ja kouluttaja toiminta (nämä käy hyvin myös siinäkin tapauksessa, että on vielä kurantti sijoitus ykkösketjussa TAI jos vain haluat pitää nykyistä taitotasoa yllä)

-Paikallisjoukot

-Maakuntajoukot

Jos mikään noista ei käy ja sovi ja kuitenkin haluaisit sijoituksen ja kouluttautua, niin sitten se on voi voi.

Jos vain haluaa ampua, suunnistaa ja harrastaa muita maanpuolustusta tukevia juttuja, niin voit liittyä reserviläisyhdistykseen.

Koska foorumilla syntyy aina kaikennnäköistä vääntöä termeistä, niin määrittelen nyt aktiivireservin.

Onko piirongin päällä kutsu saapua vapaaehtoiseen harjoitukseen tai käsky kertausharjoituksiin?

Oletko osallistunut viimeisen kuuden kuukauden aikana vapaaehtoiseeen harjoitukseen tai käynyt kertauksissa?

Tuletko osallistumaan seuraavan kuuden kuukauden aikana kertaushajoituksiin tai vapaaehtoiseen harjoitukseen?

Jos vastasit kaikkiin kolmeen kohtaan ei, olet passiivi.

 

[Rauhantekijä]

- määrittelen nyt aktiivireservin: Onko piirongin päällä kutsu saapua vapaaehtoiseen harjoitukseen tai käsky kertausharjoituksiin? Oletko osallistunut viimeisen kuuden kuukauden aikana vapaaehtoiseeen harjoitukseen tai käynyt kertauksissa? Tuletko osallistumaan seuraavan kuuden kuukauden aikana kertaushajoituksiin tai vapaaehtoiseen harjoitukseen?
Jos vastasit kaikkiin kolmeen kohtaan ei, olet passiivi.

Esitän oman määritelmäni:
- jos harrastat vapaa-aikana sotilastaitoja, olet aktiivinen reserviläinen.
- kannattaisi kanavoida tekeminen paikallis-/maakuntajoukkoihin ja olet sijoitettu reserviläinen.


.

 

[Stagideus]

Itseasiassa nuo kolme areenaa ovat keino tuoda osaamistaan, kehityskelpoisuuttaan ja aktiivisuuttaan esille, mutteivat ne suinkaan ole ainoat kolme viitekehystä toimia reserviläisenä. Olikos se tarkka luku nyt 95% vai montako prosenttia SA-vahvuudesta on reserviläisiä, eli tehtäviä on käytännössä koko organisaation laajuudelta, ihan kaikilla tasoilla. Jos puhutaan 1.sijoituksen jälkeisestä sotilaselämästä, niin Jokainen pataljoona, taisteluosasto, armeijakunta, prikaati jne tarvitsee esikuntansa, tukevat osansa jne. Hyvin nopeasti kun suorittelee vahvasti menemään ALTSTO:n kaverien muiden J-OS:n chairborne-kaaderin valvovien silmien alla alkaa nakki viuhua ja sijotuksia sataa.

 

[koponen]

Oletko osallistunut viimeisen kuuden kuukauden aikana vapaaehtoiseeen harjoitukseen tai käynyt kertauksissa?
Tuletko osallistumaan seuraavan kuuden kuukauden aikana kertaushajoituksiin tai vapaaehtoiseen harjoitukseen?

Lisäisin termin "omaehtoinen harjoitus" KH ja VEH rinnalle, niin on pakka kasassa. So. tavoitteellinen sotilastaitojen harjoittelu oman SA-yksikön / SA-tehtävän tai sellaiseen valmistavan aiheen parissa. Muoto voi olla vaikkapa MPK-kurssi, mutta harjoitteluahan on monenlaista.

Syvä tuskailu ja parku siitä etteivät hae kotoa ei oikeuta aktiivireserviläisen arvonimeen.

Toisaalta SA-sijoituksen puute ei estä tekemästä edellä mainittuja temppusarjoja osoitetun osaamisen + siviilissä hankittujen taitojen esittämiseksi sijoituspäätöksiä tekeville tahoille.