Laitoin toiseen topicciin tällaisen kommentin.
Tässäpä Mikko Kärnä ADHD:staan. Poliitikkona en hänestä välitä, mutta sinänsä hyvä että ADHD:n voimavaranaan pitävänä ihmisiä tulee rohkeasti esille eri elämänalueille. Mitä kauemmin tässä elelee, sitä enemmän osaan arvostaa ihmisten moninaisuutta - kunhan toisia muistetaan kunnioitta (mitä Kärnä ei usein tee). Olipa sitten ADHD, AS-piirteinen tms. Eli kai sitten olen pahimmanlaatuinen suvakki kun totean että meitä on moneen junaan ja samassa yhteiskunnassa voidaan toimia, jopa meitä kaikkia hyödyttävästi.
ADHD ei ole on/off ominaisuus vaan jana jonka piirteitä on meillä jokaisella. Epäilen mm. monen menestyvän yrittäjän sijoittuvan ADHD-janalla sinne ADHD:n suuntaan. Epäilen myös monella parhaalla sotilaalla olleen vahvoja ADHD-piirteitä.
Tärkeintä on, että näitä erilaisia, ADHD:ta, AS:aa ym. ei muserreta lapsena ja nuorena. Toisaalta tuollaiset poikkeamat eivät tietenkään oikeuta olemaan mulkku.
Jokanen ihminen syntyy tähän maailmaan yksilönä, takataskussa nippu erilaisia luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia. Toiset niistä ovat ihmiselämässä hyödyllisiä ja arvostettavia, toiset eivät niinkään.
puheenvuoro.uusisuomi.fi
Lukiosta luovin omalla tavallani läpi kahdessa vuodessa IB:n suorittamiseen liittyvää porsaanreikää hyväkseni käyttäen, sillä opiskelu ei todellakaan maistunut. Luulen, että elämäni suunnan ratkaiseva käännekohta tapahtui varusmiespalveluksessa, joka suorastaan pakotti keskittymään erilaisiin tehtäviin ja myös saattamaan ne loppuun. Tämä todella auttoi keskittymisvaikeuksista kärsivää, elämänhallintaa ja omaa suuntaa etsivää nuorta miestä. Varusmiespalveluksessa menestyin lopulta erinomaisesti ja hakeuduin tämän jälkeen Maanpuolustuskorkeakouluun, jossa sotilaallinen kuri jatkui. Rutiinit toivat elämään järjestystä ja opettivat elämänhallintaa.