Hänen mukaansa pääministerin kritisointia vaikeuttavat Marinin aggressiiviset fanit, jotka torjuvat kaiken kritiikin, vaikka se tulisi asiallisilta mediataloilta.
– Marinin ei tarvitse edes maalittaa kriitikkojaan, sillä fanilauma käy oma-aloitteisesti ja tunteenomaisesti kaiken kritiikin kimppuun, Kortesuo kirjoittaa.
Tästä on erikoinen kokemus myös toimittaja Jessikka Arolla, joka erehtyi arvostelemaan Marinin toimintaa.
Aro avaa kirjassa kokemuksiaan.
– Mä kerran olen tviitannut siitä, kun EU-kirjeenvaihtajat tekivät kritiikkiä Sanna Marinin toiminnasta. Hän pääministerinä ei anna haastatteluja tuolla Euroopan unionin tilaisuuksissa Brysselissä EUtoimittajille.
– Mä tviittasin sen ja tein ehkä kärjekkään kommentin: ”ihmeellistä että löytyy aikaa naistenlehdissä poseeraamiselle mutta ei EU-kirjeenvaihtajille”. Tää oli toiminnan kritisoimista, eikä mennyt mitenkään hänen henkilöönsä. Mä jouduin canceloimaan itseni ensimmäistä kertaa. Edes Venäjän trollit eivät ole saaneet mua canceloimaan itseäni kertaakaan. – – Minut leimattiin naisvihaajaksi.
– Mä loppujen lopuksi poistin sen tviitin, koska mä en jaksanut sitä hirviömäistä viestittelyä itseäni kohtaan. Ja mä lopulta jopa pyysin anteeksi, ihan kauheeta, Aro kertoo kirjassa.
Marin onkin Kortesuon mukaan onnistunut viestinnässään siinäkin, että ”hänellä on tällainen oma niin sanottu pieni trolliarmeija, joka leimaa kaikki kriitikot.”
