Romsku-arvosteluja, siis fiktiota

TT

Majuri
#1
A. Maclean: Taistelu Barentsin merellä: huono. Maclean yrittää ylläpitää jännitystä paljastelemalla jotain juonelle olennaisia seikkoja, mutta ei olla lähelläkään A. Christien perustamaa fair playta. Juoni ei vakuuta.

A. Maclean: Saattue Murmanskiin: kohtalainen. Pohjois-Atlantin merenkulun kuvaus on hyytävää. Henkilöhahmot ovat lähinnä kiiltokuvia. Kirjaa leimaa Brittejä vielä 50-luvulla vallinnut ihastus Bismarck-luokan keskinkertaisiin taistelulaivoihin. Juonta ei oikeastaan ole, enemmänkin matkakertomus. Sinne ja ei takaisin.

A. Maclean: Hyvästi Kalifornia: kohtalainen. Mielenkiintoinen kuvaus suuren mittakaavan ryöstöstä tai terrorismista. Räjähteiden tuntemus on kohtalaista, muun militarian tuntemus on säälittävää. (Ks. Kalasnikov kirjassa.) Henkilöhahmot kiiltokuvia. Juoni ei vakuuta, lukija keksii parempia lopputulemia.

[On tärkeätä käsitellä tätä spurgulaa aivan samoilla kriteereillä kuin parhainta kirjallisuutta. Miten muuten huomaisi erot? Yhdenmukainen metodologia on kaiken ymmärryksen a ja o.]

I. Jefremov: Andromedan tähtisumu: hyvä. (jatkan tästä myöhemmin jahka lätkä loppuu telkkarista ja saatiin mitali)
 

Elmo

Kersantti
BAN
ALTTERI
#2
A. Maclean: Taistelu Barentsin merellä: huono. Maclean yrittää ylläpitää jännitystä paljastelemalla jotain juonelle olennaisia seikkoja, mutta ei olla lähelläkään A. Christien perustamaa fair playta. Juoni ei vakuuta.

A. Maclean: Saattue Murmanskiin: kohtalainen. Pohjois-Atlantin merenkulun kuvaus on hyytävää. Henkilöhahmot ovat lähinnä kiiltokuvia. Kirjaa leimaa Brittejä vielä 50-luvulla vallinnut ihastus Bismarck-luokan keskinkertaisiin taistelulaivoihin. Juonta ei oikeastaan ole, enemmänkin matkakertomus. Sinne ja ei takaisin.

A. Maclean: Hyvästi Kalifornia: kohtalainen. Mielenkiintoinen kuvaus suuren mittakaavan ryöstöstä tai terrorismista. Räjähteiden tuntemus on kohtalaista, muun militarian tuntemus on säälittävää. (Ks. Kalasnikov kirjassa.) Henkilöhahmot kiiltokuvia. Juoni ei vakuuta, lukija keksii parempia lopputulemia.

[On tärkeätä käsitellä tätä spurgulaa aivan samoilla kriteereillä kuin parhainta kirjallisuutta. Miten muuten huomaisi erot? Yhdenmukainen metodologia on kaiken ymmärryksen a ja o.]

I. Jefremov: Andromedan tähtisumu: hyvä. (jatkan tästä myöhemmin jahka lätkä loppuu telkkarista ja saatiin mitali)
McLeanin kirjoista olen tahkonut melekein kaikki ja vain Navaronen Haukat ja Tykit, taisivat toimia myös kirjana.

Sun kannattaa lukea Tuntematon Sotilas. Kirjana se on paljon parempi kuin elokuvana, mutta tätä ennen tietysti: "Täällä Pohjantähden alla", pitää olla hallussa.
 

TT

Majuri
#3
V. Linna: Tuntematon sotilas: kohtalainen. Erinomaista henkilökuvausta, osoittaa kirjailijalta syvää ihmistuntemusta. Juoni on kehno. Ilman omia karttoja jää lukijalle käsittämättömäksi mitä tapahtuu ja missä. (Sama vika on molemmissa kirjasta tehdyissä elokuvissa. Niitä ei kannata ulkomaalaisille näyttää ilman selventävää oheismateriaalia.) Saman tekijän Sotaromaani on kustantajan pois pyytämien osien kannalta herkullisempi luettava.

V. Linna: Täällä pohjantähden alla (trilogia): kohtalainen. Hyvä läpileikkaus Suomen yhteiskunnan kehityksestä sisällissodan ympärillä. Selkeästi asenteellinen, historiallisesta näkökulmasta kyseenalaistettavissa. Huomattakoon että oli ilmestyessään merkittävä. Rakenne heikohko, kirjailijalla ei ole ollut selvää käsitystä teoksesta alkaessaan sitä kirjoittamaan.
 

Elmo

Kersantti
BAN
ALTTERI
#4
Sitten on tosiaan Topeliuksen raapustama: "Välskärin Kertomuksia", jotka luin joskus nuorempana. Siinä oli jotain 3000 sivua yhteensä. Aiheena oli Pohjois- Euroopan historia ja sotaretket Ru-Suomen näkökulmasta. Ei mikään varsinainen sotaromsku, mutta on hyvä tietää jotain oman valtionsa aiemmista vaiheista, jotka muutoin jäävät pimentoon jälkipolvien yksipuolisen historiankirjoituksen seurauksena.

 
Top