Roope Lipastin kolumni: Myös meitä setämiehiä pitää ymmärtää

Umkhonto

Ylipäällikkö
@setämies, @baikal pitäisikö meidän perustaa oma puolue? Kuka muu lähtee messiin?

Roope Lipastin kolumni: Myös meitä setämiehiä pitää ymmärtää
Keski-iässä kyynisyys nostaa päätään eikä se ole ihme, sillä kaikki tuntuu nähdyltä ja koetulta, kirjoittaa Roope Lipasti.
keski-ikä
17.2.2019 klo 07:30
39-5186195bd023407df83.jpg

Kuva: Kalle Mäkelä

Kolumni

Viime aikoina on paljon puhuttu setämiehistä, joiden määritelmä tuntuu alati laajenevan. Sillä tarkoitetaan kai keski-ikäistä ukkoa, jolla on luutuneita mielipiteitä ja joka ei ymmärrä kuolla vaikka hänen työpaikkaansa olisi kernaasti tulossa nuoria lahjakkaampia työntekijöitä. Setämiehet ovat kyynisiä kaiken suhteen ja lisäksi heillä on vaikeuksia ymmärtää nykymaailmaa, kuten että sukupuoli-identiteetti voi tänään olla yhtä ja huomenna toista. Tai että vähemmistöjä ei saa pilkata.
Pahimmillaan setämiehet ovat ääliöitä jotka eivät osaa käyttäytyä, luulevat itsestään liikoja ja kiusaavat nuorempiaan, etenkin naisia.
Vähemmän yllättävästi en tykkää kyseisestä termistä, koska se on yhden ryhmän, setien, pilkkaamista ja vieläpä niin, että kyseiseen lokeroon niputetaan kaikki samaa sukupuolta edustavat, olivat he henkisiltä asenteiltaan millaisia tahansa.
Mutta kestän sen kuin kuka tahansa hyvin toimeentuleva ja monella tavalla onnekas valkoinen mies. Eli vähän itkettää.
Haluan kuitenkin laajentaa setämies-termiä. Sedät – ja täditkin, ei sillä – nimittäin tuppaavat olemaan yleensä vähintään keski-ikäisiä ja luulen, että monet mahdollisesti ärsyttävät piirteet kumpuavat pikemmin sieltä kuin sielun pahuudesta.

- Kuitenkin kun on melkein puoli vuosisataa katsonut maailmanmenoa, on huomannut, että aurinko nousee ja aurinko laskee eikä mitään uutta auringon alla.
Kyllä, me (hyvää tarkoittavat) setämiehet olemme usein vähän kyynisiä. Se johtuu pitkälti siitä, että juuri mitään uutta ei enää tule vastaan. Samat asiat kiertävät ja nuoret keksivät pyörän aina uudestaan ja ovat siitä ihmeissään.
Kuitenkin kun on melkein puoli vuosisataa katsonut maailmanmenoa, on huomannut, että aurinko nousee ja aurinko laskee eikä mitään uutta auringon alla. Telakkateollisuus haudataan lopullisesti vähintään kerran vuosikymmenessä ja sitten se taas kohta tekee miljardituloksen. Palkansaajien tutkimuslaitoksen luvut ovat aina erilaiset kuin työnantajien tutkimuslaitoksen, vaikka molemmissa työskentelee objektiivisia tutkijoita. Maailma tuhoutuu milloin minkäkin takia, paitsi ettei se mitään tuhoudu.
Yhteistä kaikille ajoille näyttäisi olevan se, että ihmiset kohkaavat ja ryntäilevät päättömästi. Oli kyse sitten ravintosuosituksista, laihdutuskeinoista, ympäristökatastrofeista, erilaisista ismeistä tai talouspolitiikan suunnasta, niin aina löytyy se yksi vallitseva totuus jota kaikki huutavat. Kunnes ensi viikolla huudetaan jotain muuta.
Senkin on tähän ikään mennessä huomannut, etteivät asiat juuri koskaan mene ihan niin kuin on suunnitellut. Ei välttämättä päin seiniä, mutta ei ikinä täydellisestikään. Yleensä ihmisen suunnitelmat menevät vähän toisin ja myös se on asia, joka nakertaa oikeassa olemisen varmuutta, joka on suotu vähän nuoremmille.

Me setämiehet olemme tietenkin myös konservatiivisia. Emme pidä muutoksista. Siihen on pari syytä. Ensinnäkin meidän tapauksessamme on luultavaa, että muutos on huonompaan suuntaan, koska setämiehillä menee yleensä lähtökohtaisesti hyvin (monesti se johtuu siitä että he ovat työskennelleet pitkään asemansa eteen).
Ja ellei se muutos ole huonompaan, niin vähintään se on järjettömämpään suuntaan, koska yhteiskunnassa harvoin tapahtuu mitään järkeviä, aitoja muutoksia. Kosmeettisia tapahtuu sitäkin enemmän. Itselleni tuttu – ja kuvaava – on media-ala: Lehtien päätoimittajat vaihtuvat koko ajan ja joka kerta kun uusi päätoimittaja valitaan, tehdään The Ultimate Lehtiuudistus, joka mullistaa kaiken, ihan kaiken! Lopputuloksena käytetään kannessa vähän eriväristä vihreää.

- Syy muutosvastarintaan löytyy siitä, että meillä on yleensä lapsia elätettävänä ja kaikenlaiset muutokset saattavat vaarantaa heidän jauheliha-annoksensa.
Ihmekö tuo jos se alkaa kahdennellakymmenennellä kerralla hieman rasittaa.
Toinen syy setien – ja tätien - muutosvastarintaan löytyy siitä, että meillä on yleensä lapsia elätettävänä ja kaikenlaiset muutokset saattavat vaarantaa heidän jauheliha-annoksensa.

Mutta nuoret ovat väärässä siinä, että meillä setämiehillä yleisesti ottaen ja aina olisi sen helpompaa kuin muillakaan. Työntekijät, ahtaajia lukuun ottamatta, ovat kaikki samassa veneessä joka voi keikahtaa koska tahansa.

- Mitään pysyvää ei ole. Työnantajat vaihtuvat, kokonaiset toimialat häviävät.
Joka vuosi seuraan huvittuneena, kuinka uutisissa kuhistaan palkankorotuksista ja lomapäivistä ja jostain ihme kiky-loikista. Mikään niistä ei ole ikinä koskettanut minua, eikä itse asiassa suurinta osaa setätuttavistani. Melkoinen prosentti meistä keski-ikäisistäkin on nimittäin yrittäjiä tai freelancereita tai pätkätöissä tai työttöminä tai johtotehtävissä - niin että meidän palkkojamme ei päätetä työmarkkinapöydissä. Koko keskustelu vuosittaisista palkankorotuksista on tästä näkökulmasta absurdi.
Entä sitten se yhteiskunnan poikkeuksellisen nopea ja jatkuva muutos, joka kiusaa etenkin nuorempaa polvea? Ei se mikään tämän hetken keksintö ole. Koko oma työelämäni on ollut sitä. Mitään pysyvää ei ole. Työnantajat vaihtuvat, kokonaiset toimialat häviävät. Sellaista se on. Siihen on pakko sopeutua, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä raskaampaa on ikään kuin aloittaa aina alusta.
Siksi edustamani Setämiesyhdistys ry:n julkilausuman mukaan vähemmälläkin muutoksella tultaisiin toimeen, ennen kaikki oli paremmin ja kansalaispalkka olisi hyvä keksintö auttamaan niin nuoria kuin setiä eteenpäin tilanteissa, joissa taas joku toimiala menee alta.

Roope Lipasti
Kirjoittaja on kirjailija, joka suhtautuu epäilyksellä kaikkeen mitä yli tai alle kolmekymppiset ovat keksineet.

Aiheesta voi keskustella 17.2. klo 16.00 asti.
 
Viimeksi muokattu:
@setämies, @baikal pitäisikö meidän perustaa oma puolue? Kuka muu lähtee messiin?

Roope Lipastin kolumni: Myös meitä setämiehiä pitää ymmärtää
Keski-iässä kyynisyys nostaa päätään eikä se ole ihme, sillä kaikki tuntuu nähdyltä ja koetulta, kirjoittaa Roope Lipasti.
keski-ikä
17.2.2019 klo 07:30
39-5186195bd023407df83.jpg

Kalle Mäkelä

Kolumni

Viime aikoina on paljon puhuttu setämiehistä, joiden määritelmä tuntuu alati laajenevan. Sillä tarkoitetaan kai keski-ikäistä ukkoa, jolla on luutuneita mielipiteitä ja joka ei ymmärrä kuolla vaikka hänen työpaikkaansa olisi kernaasti tulossa nuoria lahjakkaampia työntekijöitä. Setämiehet ovat kyynisiä kaiken suhteen ja lisäksi heillä on vaikeuksia ymmärtää nykymaailmaa, kuten että sukupuoli-identiteetti voi tänään olla yhtä ja huomenna toista. Tai että vähemmistöjä ei saa pilkata.
Pahimmillaan setämiehet ovat ääliöitä jotka eivät osaa käyttäytyä, luulevat itsestään liikoja ja kiusaavat nuorempiaan, etenkin naisia.
Vähemmän yllättävästi en tykkää kyseisestä termistä, koska se on yhden ryhmän, setien, pilkkaamista ja vieläpä niin, että kyseiseen lokeroon niputetaan kaikki samaa sukupuolta edustavat, olivat he henkisiltä asenteiltaan millaisia tahansa.
Mutta kestän sen kuin kuka tahansa hyvin toimeentuleva ja monella tavalla onnekas valkoinen mies. Eli vähän itkettää.
Haluan kuitenkin laajentaa setämies-termiä. Sedät – ja täditkin, ei sillä – nimittäin tuppaavat olemaan yleensä vähintään keski-ikäisiä ja luulen, että monet mahdollisesti ärsyttävät piirteet kumpuavat pikemmin sieltä kuin sielun pahuudesta.
- Kuitenkin kun on melkein puoli vuosisataa katsonut maailmanmenoa, on huomannut, että aurinko nousee ja aurinko laskee eikä mitään uutta auringon alla.
Kyllä, me (hyvää tarkoittavat) setämiehet olemme usein vähän kyynisiä. Se johtuu pitkälti siitä, että juuri mitään uutta ei enää tule vastaan. Samat asiat kiertävät ja nuoret keksivät pyörän aina uudestaan ja ovat siitä ihmeissään.
Kuitenkin kun on melkein puoli vuosisataa katsonut maailmanmenoa, on huomannut, että aurinko nousee ja aurinko laskee eikä mitään uutta auringon alla. Telakkateollisuus haudataan lopullisesti vähintään kerran vuosikymmenessä ja sitten se taas kohta tekee miljardituloksen. Palkansaajien tutkimuslaitoksen luvut ovat aina erilaiset kuin työnantajien tutkimuslaitoksen, vaikka molemmissa työskentelee objektiivisia tutkijoita. Maailma tuhoutuu milloin minkäkin takia, paitsi ettei se mitään tuhoudu.
Yhteistä kaikille ajoille näyttäisi olevan se, että ihmiset kohkaavat ja ryntäilevät päättömästi. Oli kyse sitten ravintosuosituksista, laihdutuskeinoista, ympäristökatastrofeista, erilaisista ismeistä tai talouspolitiikan suunnasta, niin aina löytyy se yksi vallitseva totuus jota kaikki huutavat. Kunnes ensi viikolla huudetaan jotain muuta.
Senkin on tähän ikään mennessä huomannut, etteivät asiat juuri koskaan mene ihan niin kuin on suunnitellut. Ei välttämättä päin seiniä, mutta ei ikinä täydellisestikään. Yleensä ihmisen suunnitelmat menevät vähän toisin ja myös se on asia, joka nakertaa oikeassa olemisen varmuutta, joka on suotu vähän nuoremmille.

Me setämiehet olemme tietenkin myös konservatiivisia. Emme pidä muutoksista. Siihen on pari syytä. Ensinnäkin meidän tapauksessamme on luultavaa, että muutos on huonompaan suuntaan, koska setämiehillä menee yleensä lähtökohtaisesti hyvin (monesti se johtuu siitä että he ovat työskennelleet pitkään asemansa eteen).
Ja ellei se muutos ole huonompaan, niin vähintään se on järjettömämpään suuntaan, koska yhteiskunnassa harvoin tapahtuu mitään järkeviä, aitoja muutoksia. Kosmeettisia tapahtuu sitäkin enemmän. Itselleni tuttu – ja kuvaava – on media-ala: Lehtien päätoimittajat vaihtuvat koko ajan ja joka kerta kun uusi päätoimittaja valitaan, tehdään The Ultimate Lehtiuudistus, joka mullistaa kaiken, ihan kaiken! Lopputuloksena käytetään kannessa vähän eriväristä vihreää.
- Syy muutosvastarintaan löytyy siitä, että meillä on yleensä lapsia elätettävänä ja kaikenlaiset muutokset saattavat vaarantaa heidän jauheliha-annoksensa.
Ihmekö tuo jos se alkaa kahdennellakymmenennellä kerralla hieman rasittaa.
Toinen syy setien – ja tätien - muutosvastarintaan löytyy siitä, että meillä on yleensä lapsia elätettävänä ja kaikenlaiset muutokset saattavat vaarantaa heidän jauheliha-annoksensa.

Mutta nuoret ovat väärässä siinä, että meillä setämiehillä yleisesti ottaen ja aina olisi sen helpompaa kuin muillakaan. Työntekijät, ahtaajia lukuun ottamatta, ovat kaikki samassa veneessä joka voi keikahtaa koska tahansa.
- Mitään pysyvää ei ole. Työnantajat vaihtuvat, kokonaiset toimialat häviävät.
Joka vuosi seuraan huvittuneena, kuinka uutisissa kuhistaan palkankorotuksista ja lomapäivistä ja jostain ihme kiky-loikista. Mikään niistä ei ole ikinä koskettanut minua, eikä itse asiassa suurinta osaa setätuttavistani. Melkoinen prosentti meistä keski-ikäisistäkin on nimittäin yrittäjiä tai freelancereita tai pätkätöissä tai työttöminä tai johtotehtävissä - niin että meidän palkkojamme ei päätetä työmarkkinapöydissä. Koko keskustelu vuosittaisista palkankorotuksista on tästä näkökulmasta absurdi.
Entä sitten se yhteiskunnan poikkeuksellisen nopea ja jatkuva muutos, joka kiusaa etenkin nuorempaa polvea? Ei se mikään tämän hetken keksintö ole. Koko oma työelämäni on ollut sitä. Mitään pysyvää ei ole. Työnantajat vaihtuvat, kokonaiset toimialat häviävät. Sellaista se on. Siihen on pakko sopeutua, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä raskaampaa on ikään kuin aloittaa aina alusta.
Siksi edustamani Setämiesyhdistys ry:n julkilausuman mukaan vähemmälläkin muutoksella tultaisiin toimeen, ennen kaikki oli paremmin ja kansalaispalkka olisi hyvä keksintö auttamaan niin nuoria kuin setiä eteenpäin tilanteissa, joissa taas joku toimiala menee alta.

Roope Lipasti
Kirjoittaja on kirjailija, joka suhtautuu epäilyksellä kaikkeen mitä yli tai alle kolmekymppiset ovat keksineet.

Aiheesta voi keskustella 17.2. klo 16.00 asti.

Kerrankin kolumni jonka esittämään mielipiteeseen voi yhtyä. Nyt ollaan kyllä suurien totuuksien äärellä :) Paitsi eihän me olla kyynisiä, elämänkokemusta on vaan jo sen verran, että joka h**vetin risahdukseen enää jaksa/viitsi reagoida. Ja tuosta maailman tuhoutumisesta olen ihan samaa mieltä, niin pitkältä ajalta kuin vain muistan on tämä rakkaan kotipalleromme pitänyt tuhoutua erinäisistä syistä johtuen asuinkelvottomaksi :D
 
Niin, 70-luvulla piti öljyn loppua ja 80-luvulla piti atomisodan alkaa ihan just eikä mitään ole tapahtunut vielä. 90-luvulla oli happosateet, ovat tainneet loppua. Ilmastomuutoshöpinät lienee samaa kastia, vähän aikaa sitäkin ja sitten se unohtuu ja jotain muuta tulee tilalle.
 
- Kuitenkin kun on melkein puoli vuosisataa katsonut maailmanmenoa, on huomannut, että aurinko nousee ja aurinko laskee eikä mitään uutta auringon alla.Kyllä, me (hyvää tarkoittavat) setämiehet olemme usein vähän kyynisiä. Se johtuu pitkälti siitä, että juuri mitään uutta ei enää tule vastaan. Samat asiat kiertävät ja nuoret keksivät pyörän aina uudestaan ja ovat siitä ihmeissään

Kylläpä se tähän tiivistyy.

Kun eräältä syrjäkylän äijältä kysyttiin haastattelussa, että miten ihmeessä hän oikein toimeen tulee ja elää, kun puuttuu sitä ja tätä, hän vastasi: -hyvin elää, kun syö pari kolme kertaa päivässä.- Tuohon kai tiivistyy lopun perin koko show.

Ja kyllä. -setämiehet- ovat yleensä hyväntahtoisia, noin ylisummaan.
 
@setämies, @baikal pitäisikö meidän perustaa oma puolue? Kuka muu lähtee messiin?

Roope Lipastin kolumni: Myös meitä setämiehiä pitää ymmärtää
Keski-iässä kyynisyys nostaa päätään eikä se ole ihme, sillä kaikki tuntuu nähdyltä ja koetulta, kirjoittaa Roope Lipasti.
keski-ikä
17.2.2019 klo 07:30
39-5186195bd023407df83.jpg

Kuva: Kalle Mäkelä

Kolumni

Viime aikoina on paljon puhuttu setämiehistä, joiden määritelmä tuntuu alati laajenevan. Sillä tarkoitetaan kai keski-ikäistä ukkoa, jolla on luutuneita mielipiteitä ja joka ei ymmärrä kuolla vaikka hänen työpaikkaansa olisi kernaasti tulossa nuoria lahjakkaampia työntekijöitä. Setämiehet ovat kyynisiä kaiken suhteen ja lisäksi heillä on vaikeuksia ymmärtää nykymaailmaa, kuten että sukupuoli-identiteetti voi tänään olla yhtä ja huomenna toista. Tai että vähemmistöjä ei saa pilkata.
Pahimmillaan setämiehet ovat ääliöitä jotka eivät osaa käyttäytyä, luulevat itsestään liikoja ja kiusaavat nuorempiaan, etenkin naisia.
Vähemmän yllättävästi en tykkää kyseisestä termistä, koska se on yhden ryhmän, setien, pilkkaamista ja vieläpä niin, että kyseiseen lokeroon niputetaan kaikki samaa sukupuolta edustavat, olivat he henkisiltä asenteiltaan millaisia tahansa.
Mutta kestän sen kuin kuka tahansa hyvin toimeentuleva ja monella tavalla onnekas valkoinen mies. Eli vähän itkettää.
Haluan kuitenkin laajentaa setämies-termiä. Sedät – ja täditkin, ei sillä – nimittäin tuppaavat olemaan yleensä vähintään keski-ikäisiä ja luulen, että monet mahdollisesti ärsyttävät piirteet kumpuavat pikemmin sieltä kuin sielun pahuudesta.

- Kuitenkin kun on melkein puoli vuosisataa katsonut maailmanmenoa, on huomannut, että aurinko nousee ja aurinko laskee eikä mitään uutta auringon alla.
Kyllä, me (hyvää tarkoittavat) setämiehet olemme usein vähän kyynisiä. Se johtuu pitkälti siitä, että juuri mitään uutta ei enää tule vastaan. Samat asiat kiertävät ja nuoret keksivät pyörän aina uudestaan ja ovat siitä ihmeissään.
Kuitenkin kun on melkein puoli vuosisataa katsonut maailmanmenoa, on huomannut, että aurinko nousee ja aurinko laskee eikä mitään uutta auringon alla. Telakkateollisuus haudataan lopullisesti vähintään kerran vuosikymmenessä ja sitten se taas kohta tekee miljardituloksen. Palkansaajien tutkimuslaitoksen luvut ovat aina erilaiset kuin työnantajien tutkimuslaitoksen, vaikka molemmissa työskentelee objektiivisia tutkijoita. Maailma tuhoutuu milloin minkäkin takia, paitsi ettei se mitään tuhoudu.
Yhteistä kaikille ajoille näyttäisi olevan se, että ihmiset kohkaavat ja ryntäilevät päättömästi. Oli kyse sitten ravintosuosituksista, laihdutuskeinoista, ympäristökatastrofeista, erilaisista ismeistä tai talouspolitiikan suunnasta, niin aina löytyy se yksi vallitseva totuus jota kaikki huutavat. Kunnes ensi viikolla huudetaan jotain muuta.
Senkin on tähän ikään mennessä huomannut, etteivät asiat juuri koskaan mene ihan niin kuin on suunnitellut. Ei välttämättä päin seiniä, mutta ei ikinä täydellisestikään. Yleensä ihmisen suunnitelmat menevät vähän toisin ja myös se on asia, joka nakertaa oikeassa olemisen varmuutta, joka on suotu vähän nuoremmille.

Me setämiehet olemme tietenkin myös konservatiivisia. Emme pidä muutoksista. Siihen on pari syytä. Ensinnäkin meidän tapauksessamme on luultavaa, että muutos on huonompaan suuntaan, koska setämiehillä menee yleensä lähtökohtaisesti hyvin (monesti se johtuu siitä että he ovat työskennelleet pitkään asemansa eteen).
Ja ellei se muutos ole huonompaan, niin vähintään se on järjettömämpään suuntaan, koska yhteiskunnassa harvoin tapahtuu mitään järkeviä, aitoja muutoksia. Kosmeettisia tapahtuu sitäkin enemmän. Itselleni tuttu – ja kuvaava – on media-ala: Lehtien päätoimittajat vaihtuvat koko ajan ja joka kerta kun uusi päätoimittaja valitaan, tehdään The Ultimate Lehtiuudistus, joka mullistaa kaiken, ihan kaiken! Lopputuloksena käytetään kannessa vähän eriväristä vihreää.

- Syy muutosvastarintaan löytyy siitä, että meillä on yleensä lapsia elätettävänä ja kaikenlaiset muutokset saattavat vaarantaa heidän jauheliha-annoksensa.
Ihmekö tuo jos se alkaa kahdennellakymmenennellä kerralla hieman rasittaa.
Toinen syy setien – ja tätien - muutosvastarintaan löytyy siitä, että meillä on yleensä lapsia elätettävänä ja kaikenlaiset muutokset saattavat vaarantaa heidän jauheliha-annoksensa.

Mutta nuoret ovat väärässä siinä, että meillä setämiehillä yleisesti ottaen ja aina olisi sen helpompaa kuin muillakaan. Työntekijät, ahtaajia lukuun ottamatta, ovat kaikki samassa veneessä joka voi keikahtaa koska tahansa.

- Mitään pysyvää ei ole. Työnantajat vaihtuvat, kokonaiset toimialat häviävät.
Joka vuosi seuraan huvittuneena, kuinka uutisissa kuhistaan palkankorotuksista ja lomapäivistä ja jostain ihme kiky-loikista. Mikään niistä ei ole ikinä koskettanut minua, eikä itse asiassa suurinta osaa setätuttavistani. Melkoinen prosentti meistä keski-ikäisistäkin on nimittäin yrittäjiä tai freelancereita tai pätkätöissä tai työttöminä tai johtotehtävissä - niin että meidän palkkojamme ei päätetä työmarkkinapöydissä. Koko keskustelu vuosittaisista palkankorotuksista on tästä näkökulmasta absurdi.
Entä sitten se yhteiskunnan poikkeuksellisen nopea ja jatkuva muutos, joka kiusaa etenkin nuorempaa polvea? Ei se mikään tämän hetken keksintö ole. Koko oma työelämäni on ollut sitä. Mitään pysyvää ei ole. Työnantajat vaihtuvat, kokonaiset toimialat häviävät. Sellaista se on. Siihen on pakko sopeutua, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä raskaampaa on ikään kuin aloittaa aina alusta.
Siksi edustamani Setämiesyhdistys ry:n julkilausuman mukaan vähemmälläkin muutoksella tultaisiin toimeen, ennen kaikki oli paremmin ja kansalaispalkka olisi hyvä keksintö auttamaan niin nuoria kuin setiä eteenpäin tilanteissa, joissa taas joku toimiala menee alta.

Roope Lipasti
Kirjoittaja on kirjailija, joka suhtautuu epäilyksellä kaikkeen mitä yli tai alle kolmekymppiset ovat keksineet.

Aiheesta voi keskustella 17.2. klo 16.00 asti.
Mihin allekirjoitan? (y)
 
Itsekin tunnistan setämiehen itsessäni. "Innovatiivisena" yrittäjänä mulla ei oikein olisi varaa siihen.... Noutaja tulee pysähtyjälle /jäähdyttelijälle alalla kuin alalla. Olen kuitenkin pyrkinyt tietoisesti rikkomaan setämies kuplaa verkostumalla alan nuoreen polveen ja alalle opiskeleviin. Suosittelen kaikille. Se valikoitunut porukka haastaa vanhat kaiken nähneet todella hyvin ja ainakin minä olen hyotynyt näistä keskusteluista paljon. Luulen että myös että toisinkin päin. Maailma muuten ei ole valmis!
 
Back
Top