Rotaatio rullaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vehamala
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
vehamala

vehamala

Kenraali
Uudet alokkaat saapuvat varuskuntiin

http://www.puolustusvoimat.fi/portal/puolustusvoimat.fi/?urile=wcm:path:/SU+Puolustusvoimat.fi/Puolustusvoimat.fi/Puolustusvoimat/Ajankohtaista/Teemat/Uudet+alokkaat+saapuvat+varuskuntiin

Lähes kymmenentuhatta varusmiestä marssii viimeistä kertaa varusvarastoille varuskunnissa ympäri Suomea vuoden ensimmäisellä viikolla. Kuusi ja kaksitoista kuukautta palvelleet varusmiehet kotiutuvat 7.1.2011. Seuraavalla viikolla 10.1.2011 uudet alokkaat valtaavat tyhjentyneet kasarmit. Saapumiserässä 1/11 aloittaa palveluksensa vajaa 14 000 alokasta. Varusmieskoulutus tarjoaa uusia tietoja ja taitoja.

Alokkaan ensimmäiset päivät kuluvat uusiin palveluskavereihin ja esimiehiin tutustuessa, terveystarkastuksissa ja varustautuessa. Maavoimien koulutuspäällikkö, everstiluutnantti Jukka Oravan mukaan puolustusvoimat haluaa tarjota alokkaille pehmeän sopeutumisen kasarmielämään. – Tilanne ei ole entuudestaan kaikille tuttu, koska osa siirtyy yksinelosta tupaan monen uuden ihmisen kanssa. Haluamme tehdä sopeutumisen mahdollisimman helpoksi.

Varusmiesten vaihtuminen näkyy selvänä työpiikkinä terveysasemilla ja varus- ja asevarastoilla. Kotiutuvat varusmiehet palauttavat varustesäkkinsä ja tuhannet alokkaat kuittaavat itselleen uudet varusteet. Paperityöt ja logistiikka sujuvat vanhalla tottumuksella. – Joukko-osaston koosta riippuen urakan haasteellisuus vaihtelee. Toimivat sapluunat työhön kuitenkin löytyy, Orava laskeskelee.

Vuodenaika vaikuttaa koulutusjärjestelyihin

On tärkeää tietää, miten varusteita tulee käyttää oikeaoppisesti. Talvella riittävä pukeutuminen korostuu. Oravan mukaan talven kylmyys ja pimeys vaikuttaa myös koulutuksen järjestämiseen.

– Talvella kouluttaminen on haastavampaa. Pitää ottaa huomioon päivän lyhyys ja sääolosuhteet.

Osa 2000-luvun nuorista on eriytynyt luonnossa toimimisesta. Varusmieskoulutuksessa varusmies oppii ulkonaliikkumista ja erätaitoja, kuten suunnistusta tai tulen tekoa. Asepalveluksesta hyötyy halutessaan myös siviilielämässä. Puolustusvoimien tarjoama johtajakoulutus on Oravan mukaan hyvätasoista, jonka laatua arvostetaan reservissäkin. Johtajakoulutuksen suorittamisesta saa myös opintopisteitä. Varusmieskoulutus voi jättää käteen C- ja E-ajokorttien lisäksi muuta ammatillista osaamista.

Fyysisen kunnon parantuminen kuuluu asepalveluksen myönteisiin lieveilmiöihin. – Rohkaisemme varusmiehiä fyysiseen aktiivisuuteen. Se on tärkeää kansanterveyden ja tehokkaan reservin kannalta, Orava perustelee. Everstiluutnantti teilaa syytöksen nykyajan nuorten rapakuntoisuudesta. Hänen mukaan nuoret ovat yleisesti hyvässä kunnossa. Puolustusvoimat tarjoaa monipuolisia liikuntamahdollisuuksia joihin varusmiehet ovat pääsääntöisesti olleet tyytyväisiä.

Reilu vuosi sitten käyttöön otettiin toimenpideohjelma varusmieskoulutuksen laadun turvaamiseksi. Toimenpideohjelma paneutuu esimiesten valmennukseen, varusmiesten aiempaa selkeämpään tiedottamiseen koulutuksen läpiviennistä, ajan käyttöön ja varusteiden ja materiaalien laatuun ja riittävyyteen.

Palvelus rytmitetään niin, että koulutukselle ja levolle on selkeä rajanveto. – Viikolla harjoitellaan ja viikonloppuna levätään. Poikkeuksiakin toki on, kuten valtakunnalliset viikon yli venyvät taisteluharjoitukset, Orava muistuttaa.

Saapumiserissä ei ole huomattavia eroja. Suomalainen varusmies on pysynyt samanlaisena pitkään.

Nuorten maanpuolustustahto on maailman tasolla huippuluokkaa. Oravan mukaan nykyajan varusmiesten tasoa ei tarvitse epäillä. – Kovia jätkiä, everstiluutnantti summaa.
 
Uudet alokkaat saivat lämmikettä jalkoihinsa

http://elisa.net/uutiset/kotimaa/?id=51928213

Santahaminaan saapuneet uudet alokkaat saivat tervetuliaislahjaksi villasukat. Sotilaskotiliitto haastoi viime vuonna suomalaiset neulomaan 25 000 villasukkaparia, jotka annetaan tänä vuonna varusmiespalveluksen aloittaville.

Helsinki-Santahamina Sotilaskotiyhdistys jakoi tänään ensimmäiset tuhat villasukkaparia Kaartin Jääkärirykmentin alokkaille.

Sotilaskotisisaret kiittelivät, että suomalaiset ovat tarttuneet ahkerasti kutimiin.
Yhden sukkaparin neulomiseen kuluu arviolta 12 tuntia.

Suuri osa sotilaskotiyhdistyksistä jakaa sukat tammikuun aikana. Sotilaskotiliiton mukaan sukkia on valmistunut sitä tahtia,
että myös heinäkuussa armeijan aloittavat saavat pehmeän lahjan.

Suomessa on 30 sotilaskotia ja 37 sotilaskotiyhdistystä.
Villasukat tuntemattomalle sotilaalle -kampanja liittyy Sotilaskotiliiton 90-vuotisjuhlavuoteen.

Armeijan harmaisiin siirtyy tänään 14 000 uutta alokasta. Palvelukseen astuvista noin 200 on naisia.

Eniten uusia varusmiehiä vastaanottavat Karjalan prikaati ja Kainuun prikaati, joihin saapuu lähes 2 000 alokasta.
Perjantaina lähes 9 000 nuorta kotiutui varusmiespalveluksesta.
===================================================
Sotilaskotisisarille :a-smiley:
 
Suomessa on 30 sotilaskotia ja 37 sotilaskotiyhdistystä.
Klikkaa laajentaaksesi...
oiskohan sielläkin hieman organisaation uudistamisen aika.

Armeijan harmaisiin siirtyy tänään 14 000 uutta alokasta. Palvelukseen astuvista noin 200 on naisia.
Klikkaa laajentaaksesi...
MItenkähän tuo jälkimmäinen lause liittyy artikkeliin? Liittyy kuitenkin toisen ketjun keskusteluun naisten varusmiespalvelusta ja tuon mukaan saadaan palveluksenastuvien naisten määräksi alle 1,5% kokonaisvahvuudesta.
 
Ja taas mennään huomenna palvelukseen (www.mil.fi)
====================================================================
Alokas, tervetuloa palvelukseen

Tammikuun 9. päivänä palvelukseen astuu noin 13 400 uutta alokasta. Palvelus tuo mukanaan elämänmuutoksen, johon on sopeuduttava ensimmäisten viikkojen aikana.
Päiväjärjestykseen, ajoissa olemiseen ja sotilaskuriin on helppo tottua, kun pitää mielessä palveluksen tarkoituksen ja antaa itselleen aikaa sopeutua.

Pääesikunnan henkilöstöosaston asevelvollisuustoimialan johtaja, komentajakapteeni Jyrki Kivelän mukaan yleisen asevelvollisuuden tehtävä on taata riittävä reservi sodan
ajan armeijan luomiseksi Suomen itsenäisyyden puolustamiseen. Yleinen asevelvollisuus on toimivin ja edullisin vaihtoehto järjestää Suomen sotilaallinen maanpuolustus.

Peruskoulutuskausi on kaikilla samanlainen

Karjalan Prikaati Vekaranjärvellä on Kainuun Prikaatin ohella toinen Suomen suurimmista valmiusyhtymistä. Sinne astuu palvelukseen vuoden alussa noin 1 800 uutta alokasta.
Heistä kolmisensataa aloittaa palveluksensa Itä-Suomen Viestipataljoonassa.

Peruskoulutuskausi on kaikille sisällöltään samanlainen riippumatta puolustushaarasta ja palveluspaikasta. Itä-Suomen Viestipataljoonan koulutusupseeri,
yliluutnantti Jukka Niirasen mukaan ensimmäisen parin viikon ohjelmaan kuuluu muun muassa terveystarkastus, käyttäytymiskoulutusta, aseiden jako
sekä ase-, ampuma- ja taistelukoulutusta.

– Alokkaiden aikataulu on tiukahko. Aikaa kuluu reilusti odotteluun, sillä alussa on paljon materiaalin jakoa ja lääkärintarkastuksia, kertoo Niiranen.
Uusi ympäristö vaatii totuttelua

Niirasen mukaan uuteen ympäristöön sopeutuminen ei aina ole helppoa. Siksi alokkaille opetetaan heti alussa kasarmin tavat ja käytännöt.
Näitä ovat esimerkiksi sotilaallinen käytös, sotilaan oikeudet ja velvollisuudet sekä sotilaallinen kuri ja järjestys.

Monille uutta on etenkin sotilaskuri, jota ei Niirasen mukaan pitäisi kokea negatiivisena ilmiönä. Sen avulla alokkaat totutetaan armeijan toimintatapoihin nopeasti.
Sotilaskuriin kuuluu olennaisesti itsekuri, joka palveluksen edetessä helpottaa elämää tiiviissä yhteisössä.

– Sotilaskuria ei pidä etukäteen pelätä tai vieroksua. Ehdoton valtaosa sopeutuu sen avulla armeijaan vaivoitta, muistuttaa Niiranen.

Aluksi voi olla hankalaa tottua myös siihen, ettei yhteydenpito läheisiin onnistu kesken palveluksen. Kannattaakin varautua tähän jo etukäteen,
esimerkiksi kertomalla kotona, ettei puhelimeen vastaaminen aina käy päinsä. Yhteydenpito on kuitenkin mahdollista vapaa-ajalla omalla puhelimella ja tietokoneella.
Läheisiään pääsee tapaamaan ensimmäisillä lomilla, jotka esimerkiksi Itä-Suomen Viestipataljoonassa alkavat toisen palvelusviikon perjantaina.

Mieleen jäävät hyvät kokemukset

Niirasen mukaan kannattaa antaa itselleen aikaa sopeutua. Armeijassa, kuten siviilielämässäkin, tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Pikaiset päätökset vailla harkintaa eivät edesauta omaa asiaa.
Jos palvelukseen tottumisen kanssa on ongelmia, voi aina kääntyä sosiaalikuraattorin tai sotilaspapin puoleen.

– Armeijan arki on miellyttävää, jos siihen suhtautuu terveellä huumorilla – mukaan mahtuu runsaasti jännittäviä ja muistorikkaita kokemuksia, Niiranen neuvoo.
=================================================================================================
 
Vein nuorimman tänään varuskunnan portille. Kotioppäin ajellessa mietiskelin ja olikin yllättävän tunteellinen juttu.

Täällä on pohdittu ja manattu konfliktilla Venäjän kanssa ja kun katseli noita nuoria miehiä portilla, niin tuli mieleen että joutuvatkohan lipastamaan kovilla tosi mielessä. Junioria ja kavereita kun olen harjoituksissa ja matseissa seurannut, niin uskon että pärjäävät jos paikka tulee. Kovin ovat vaan nuoria.

Mietin omaa vastaavaa hetkeä 34 vuotta sitten ja mitä sen jälkeen on tapahtunut. Jos olisi mahdollista, niin laittaisin oman henkeni alttiiksi heidän edestään, kenen tahansa. Minä olen saanut nähdä elämän tärkeydet ja kokeilla kykyjäni haluni mukaan. Hyvin joutaisin jos jonkun nuoren edestä sen voisin tehdä.

Isälliset neuvot jätin vähemmälle, uusi sukupolvi kyllä löytää oman tiensä. Se mitä aiheesta juteltiin, oli kyllä jo liki miehen puhetta.

Edit: Ainoa poika, tytöt eivät armeijaa käyneet, joten ensimmäinen kokemus tuota lajia.
 
YliKoo kirjoitti:
Vein nuorimman tänään varuskunnan portille. Kotioppäin ajellessa mietiskelin ja olikin yllättävän tunteellinen juttu.

Täällä on pohdittu ja manattu konfliktilla Venäjän kanssa ja kun katseli noita nuoria miehiä portilla, niin tuli mieleen että joutuvatkohan lipastamaan kovilla tosi mielessä. Junioria ja kavereita kun olen harjoituksissa ja matseissa seurannut, niin uskon että pärjäävät jos paikka tulee. Kovin ovat vaan nuoria.

Mietin omaa vastaavaa hetkeä 34 vuotta sitten ja mitä sen jälkeen on tapahtunut. Jos olisi mahdollista, niin laittaisin oman henkeni alttiiksi heidän edestään, kenen tahansa. Minä olen saanut nähdä elämän tärkeydet ja kokeilla kykyjäni haluni mukaan. Hyvin joutaisin jos jonkun nuoren edestä sen voisin tehdä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Samanlaiset oli tuntemukset allekirjoittaneella. Eipä sitä (sotaa) soisi noille nuorille. Itse olisin kyllä valmis lähtemään... noilla nuorilla kun on vielä ne elämän surut ja ilot kokematta. Oma ura kun on jo ehtoopuolella.

Mutta täytyy sanoa, kyllä toi junnunkin kaveriporukka reipasta sakkia on! Hänen kaikki kaverinsa ovat olleet sitä mieltä, että armeija täytyy läpi käydä ja kunnialla loppuun saakka!

Odotukset ovat kovat, toivottavasti eivät pety. Omia kokemuksia ei kannata tyrkyttää.. on se senverta tuokin laitos muuttunut aikojen saatossa.
 
...ja täytyy vielä jatkaa..

Ei ole vielä puhelin soinut, että poika olisi soittanut:

"Tuu mut hakemaan täältä portilta, mä en haluu olla täällä enään!":)
 
AKE-ukki kirjoitti:
Samanlaiset oli tuntemukset allekirjoittaneella. Eipä sitä (sotaa) soisi noille nuorille. Itse olisin kyllä valmis lähtemään... noilla nuorilla kun on vielä ne elämän surut ja ilot kokematta. Oma ura kun on jo ehtoopuolella.

Mutta täytyy sanoa, kyllä toi junnunkin kaveriporukka reipasta sakkia on! Hänen kaikki kaverinsa ovat olleet sitä mieltä, että armeija täytyy läpi käydä ja kunnialla loppuun saakka!

Odotukset ovat kovat, toivottavasti eivät pety. Omia kokemuksia ei kannata tyrkyttää.. on se senverta tuokin laitos muuttunut aikojen saatossa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Sama kaiku on askelten...

Omista kokemuksista ammennan ja välitän sen positiivisen jo nyt ennen kuin kupeitten hedelmät tulevat siihen ikään. Tekemiset ja äksiisit ehtivät opetella siellä, mutta hyvän hengen luominen omaan porukkaan -erikoiskoulutuksen voi antaa jo etukäteen. Toki jos jotakin muuta neuvoa kaipaavat, on sanainen arkku auki.

Sota on suuri onnettomuus, jota ei täyspäinen toivo toteutuvaksi. Paradoksaalista kyllä, rauhaa säilyttää nykytodellisuudessa osaltaan potentiaalinen kyky sotia.
 
Sarek1 kirjoitti:
Sama kaiku on askelten...

Omista kokemuksista ammennan ja välitän sen positiivisen jo nyt ennen kuin kupeitten hedelmät tulevat siihen ikään. Tekemiset ja äksiisit ehtivät opetella siellä, mutta hyvän hengen luominen omaan porukkaan -erikoiskoulutuksen voi antaa jo etukäteen. Toki jos jotakin muuta neuvoa kaipaavat, on sanainen arkku auki.

Sota on suuri onnettomuus, jota ei täyspäinen toivo toteutuvaksi. Paradoksaalista kyllä, rauhaa säilyttää nykytodellisuudessa osaltaan potentiaalinen kyky sotia.
Klikkaa laajentaaksesi...


Si vis pacem, para bellum. Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan.
Sanonta pitää paikkansa hyvin tänäkin päivänä. Jos maassa ei ole omaa sotaväkeä, sitten naapurin.
 
Omien "sota" kokemusten jakaminen tuolle jälkikasvulle on hieman kaksipiippuinen juttu. Toki kaikkihan ovat yksilöita. Tarkoitan tällä myös sitä, että voi tapahtua negaatio ja sitähän et sitten korjaa sitten millään!

Sopivin annoksin asennekasvatusta jälkikasvun kiinnostukset ja ympäristötekijät (kaverit) huomioiden.

Ja tuo intin käymisen motivaatiopuoli... kavereilla näyttää olevan se suurin vaikutus n.60 % loput tulee sitten jostain (geeneistä/äidinmaidosta)?
 
AKE-ukki kirjoitti:
Omien "sota" kokemusten jakaminen tuolle jälkikasvulle on hieman kaksipiippuinen juttu. Toki kaikkihan ovat yksilöita. Tarkoitan tällä myös sitä, että voi tapahtua negaatio ja sitähän et sitten korjaa sitten millään!

Sopivin annoksin asennekasvatusta jälkikasvun kiinnostukset ja ympäristötekijät (kaverit) huomioiden.

Ja tuo intin käymisen motivaatiopuoli... kavereilla näyttää olevan se suurin vaikutus n.60 % loput tulee sitten jostain (geeneistä/äidinmaidosta)?
Klikkaa laajentaaksesi...

Kasvatukselliset näkökohdat on otettava ensisijaisesti ja pitkällä tähtäimellä huomioon eikä paatosta, hurmosta tai tuputusta tarvita. Mm. urheiluvalmennuksessa tehdään valitettavan usein lopulta jonkinlainen negaatiotulos kun rakennetaan vanhempien henkseleiden napsuttelua sen sijaan, että lapsi iloitsisi ja nauttisi liikkumisesta.

Kupletin juoni on loppujen lopuksi aika yksinkertainen.

Kaverit ovat nuorelle tärkeitä. Birds of a feather flock together. Myös hyvässä ja siihen tuo porukan hengen rakentamiskoulutus viittaa. Opittuja asioita on myöhemmin helppo soveltaa - vaikka siellä armeijassa.
 
Siitähän se maanpuolustushenki lähtee, että tutustuu historiaan ja ymmärtää että nykyaikana tuon ääritilanteen varalta ylläpidettävän potentiaalin merkitys ei ole ainakaan vähäisempi kuin vaikka 50 vuotta sitten. Kun sota on jälleen Clausewitzin hengessä enemmän politiikan jatkamista aseellisin keinoin eikä kylmän sodan kaltainen harmageddonmainen taistelu kuolemaan saakka, se toisaalta alentaa kynnystä voimankäyttöön, toisaalta nostaa sitä siinä tapauksessa että "hintalappu" on aloittajalle kova.

Hyvin varmasti hoitavat nuoret leiviskänsä. Ihmiskunnalle tyypillistä on että kaikki sukupolvet ajattelevat että seuraava on jotenkin vähäisempi kun ei osaa jotain mitä aikaisempi osasi, toisaalta jää huomaamatta että se seuraava osaa sitten jotakin muuta niin paljon paremmin että nettona homma jää plussalle sukupolvi sukupolvelta. Ja mikäs sen hienompaa kuin jos huomaa että lapset ovat fiksumpia kuin isänsä :D Mitä olen esim. työkaverien kautta armeijaa käyvistä lapsista kuullut, niin kyllä ainakin itse levollisin mielin olen, koulutus kuulostaa asialliselta, osin kovalta (esim. RUK edelleen) ja hyvin tuntuvat sitä kestävän.

Toivottavasti, ja varmaankin, saan itse viedä aikanaan omia poikia varuskunnan portille, ja nimenomaan rauhallisissa oloissa. On siihen vielä aikaa kun vanhin neljästä on vasta 5 ja puoli. Aina sitä ajattelee että jos joku rytinä tulisi niin mieluummin minun aikanani ja minun vähäisellä ja kaikin puolin vaatimattomalla kontribuutiollani kuin poikien, neljän kanssa varmasti koskettaisi itseäkin vielä enemmän kuin omalla osallistumisella, etenkin kun itärajasta 50 km asutaan. Ruotsi jos jotakin juonittelee niin puskuria on vähän enemmän ;)
 
Tuosta jälkikasvun asennekasvatuksesta... Junnut ovat saaneet leikkiä pum.pum sotaa kavereiden kanssa.. emme ole moralisoineet leikkejä.

Olen osallistunut (ase) varusteluun, puusta ja vanerista ollaan suomi-kp:t tehty, viemäriputkesta sinko. (nämä kun sain valmiiksi, meidän kotiovella oli jono poikia, jotka halusivat samanlaiset kun isä ei osaa/viitsi tehdä(!)

Hornetit on tutkittu, rynkyllä ammuttu. Joskus vanhempi poika pääsi mukanani katsomaan erästä sissiharjoitusta. Kurjuuttakin on koettu, ja isäkin sanoo EI tarvittaessa. Joukkuelajeja on harrastettu.

Näin jälkeenpäin tuntuu hyvältä kasvatusreseptiltä. Näillä mennää, nyt on vain käsissä "kovempaa" kuin vaneri-kp.
 
Oma poika meni myös eilen inttiin. Oli aika tärkeä juttu meille molemmille. Täällä jo malttamattomana odotetaan ensimmäistä lomaa että kuulee kommentit miten on lähtenyt menemään.
 
Eka viesti armeniasta.

"Hyvin menee"

:solthum:
 
YliKoo kirjoitti:
Eka viesti armeniasta.

"Hyvin menee"

:solthum:
Klikkaa laajentaaksesi...
Hyvin harvasanaista on viestintä meilläkin..mitä sitä nyt turhaa :) Samojen sanojen Llsäksi tekstiviestiin oli kirjoitettu, että kiirettä pitää ja rynkky kuitattu...Siitä se alkaa!
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top