Ruotsin vaalit 2018

https://www.verkkouutiset.fi/kohuraportti-ruotsin-rajan-valvonta-epaonnistunut-totaalisesti/
Ruotsalaislehti väittää useisiin lähteisiin viitaten, että raportin tietojen julkitulo ennen Ruotsin vaaleja pyrittiin estämään, koska raporttia pidettiin poliittisesti tulenarkana.
Eräs rajavartija kertoo olleensa läsnä kokouksessa, jossa Tukholman rajapoliisin päällikkö Liselotte Strömtotesi, että raportti ei saa tulla julki ennen vaaleja. Ström kiistää väitteen jyrkästi.

Hmmm..

Vesa Häkkinen
Director, Current Affairs Communications @Ulkoministerio MFA,
@vesahakkinen
Valheenpaljastaja: Valeuutiset rehottivat Ruotsissa vaalien aikaan – sama on odotettavissa Suomessa

Niinkö? Tuloksia kun olen ihmetellyt niin miten ne sitten vaikuttivat? Sosiaalidemokraattien kannatushan on ihan hurjaa. Suuret osat maata punaisena.

Vesa Häkkinen
@vesahakkinen 5h
Replying to @anukoivunen
Huhut liikkuvat kyllä ilman viranomaisten huoltakin. Avoimuus - jota ylläpidetään, kun kerrotaan ulkopuolisen, vihamielisen vaalivaikuttamisen mahdollisuudesta - on hyväksi myös noissa epäilyttävissä tapauksissa.
 
Viimeksi muokattu:
Olet varmaan paremmin perillä tilanteesta Ruotsissa kuin moni meistä. Mitä veikkaat, tuleeko porvarihallitus vai jatkavatko demarit ?

En tästä tiedä mitään...låst läge, ingen vill tala med SD så det är svårt att få fram nån regering eftersom SD kommer att rösta ned varje förslag om dom inte får inflytande. Helst vill SD att M + KD + SD bildar regering. Många moderater vill att Kristersson ska prata med SD, de har många områden som dom tycker lika som migrationen och kriminaliteten.
 
Taktisesti hyvä paikka vaa'ankieliasema: käytännössä saa ratkaista kaikki päätökset.

Nyt ruotsidemokraatit tukevat porvariallianssin puhemiesehdokasta.

https://yle.fi/uutiset/3-10418161
Vanhan kommunistin kitkerä vuodatus
Ruotsidemokraatit eivät sanele Ruotsin suuntaa – eivätkä perussuomalaiset Suomen

Ruotsidemokraattien voittoa on ylidramatisoitu, kirjoittaa Yrjö Rautio kolumnissaan.

Yrjö Rautio
Julkaistu: 14.9. 2:00 , Päivitetty: 14.9. 7:18
RUOTSIN vaalien jälkikommenteista on saanut kuvan, että maahanmuuttovastainen ruotsidemokraatit määräisi nyt länsinaapurimme politiikan suunnan.

Puolueella on vaa’ankieliasema punavihreän ja porvariblokin välissä, mutta on ruotsalaisten puoluejohtajien vallassa, kuinka paljon he antavat sen vaikuttaa.


Suomessa on totuttu uskomaan siihen, että mitä Ruotsi edellä sitä Suomi perässä. Kerrankin Suomi voi toimia mallina Ruotsille. Täällä on blokkirajat ylitetty joka suuntaan monituisia kertoja. Ruotsidemokraatit eivät sanele politiikan ehtoja, kunhan blokkirajat rikotaan myös Ruotsissa.

BLOKKIAJATTELULLA on Ruotsissa lähes vuosisatainen perinne, minkä seurauksena siellä vähemmistöhallitukset ovat yleisiä. Blokkiperinteestä luopuminen ei ole helppoa. Toisaalta siltä on pudonnut suuressa määrin pohja jo muutenkin.

Itse asiassa ruotsalaisessakin politiikassa blokkiraja on jo moneen kertaan ylitetty. Pääministeri Stefan Löfvénin (sd) vähemmistöhallitus on nimittäin joutunut taipumaan monissa asioissa, muun muassa budjettipolitiikassa, porvariblokin tahtoon. Enää puuttuu vain se, että tapahtunut tosiasia myönnettäisiin.

Mahanmuuttopolitiikassa sosialidemokraatit taas ovat pitkälti taipuneet ruotsidemokraattien uhan edessä ja kiristäneet sitä paljon yli sen, mitä esimerkiksi keskusta ja liberaalit olisivat halunneet. Se ei estänyt demareita saamasta historiansa kehnointa vaalitulosta, joka maistuu voitolta vain kun sitä vertaa kehnoimpiin ennusteisiin.

RUOTSIN VAALEISSA toteutui laki, jota puolueiden on vaikea oppia, niin yksinkertainen kuin se onkin: oikeistopopulistien kanssa ei kannata kilpailla heittäytymällä itse oikeistopopulistiksi.

Äänestäjät valitsevat aina sen aidomman vaihtoehdon, ja matkija vain menettää omat arvonsa, moraalisen selkärankansa ja osan uskollisimmista kannattajistaan.

Ruotsidemokraattien voittoa on myös ylidramatisoitu. Puolue sai 17,6 prosenttia annetuista äänistä – eli hieman vähemmän kuin perussuomalaiset vuosien 2011 ja 2015 vaaleissa. Yli 82 prosenttia äänestäneistä äänesti siten muita puolueita. Kaikista äänioikeutetuista muita äänesti peräti 84,4 prosenttia.

Ei Ruotsi näillä luvuilla voi olla yhden ääriliikkeen armoilla.

RUOTSIDEMOKRAATIT ovat tulleet Jussi Halla-ahon perussuomalaisille yhä tärkeämmäksi esikuvaksi ja yhteistyökumppaniksi. Siksi myös Itämeren tällä puolen on juhlittu ruotsidemokraattien voittoa, joskin riemunkiljahduksia on vaimentanut ennusteita selkeästi huonompi vaalitulos.

Tietysti ruotsidemokraattien veroinen vaalitulos olisi suuri voitto perussuomalaisille, joiden gallupkannatus pyörii kymmenen prosentin alapuolella. Sitä kuitenkin tuskin tulee.

Suomessa on kuljettu näissä asioissa eri tahtiin kuin naapurissa. Täällä jytkyt olivat ja menivät jo. Eivätkä ne tulleet Halla-ahon vaan Timo Soinin perussuomalaisille. Sen puolueen juuret eivät olleet natsismissa ja rasismissa, vaan lähinnä suomalaiskansallisessa vennamolaisuudessa.

Soini sentään edes yritti pitää puolueensa konservatiivisena yleispuolueena ja tehdä eron muiden maiden oikeistopopulisteihin. Moni puoluetta äänestänyt piti valintaansa likimain yhtä vähän dramaattisena kuin vaikkapa Sdp:n tai keskustan äänestämistä.

Halla-ahon perussuomalaisten äänestäminen vaatii paljon tietoisempaa oikeistopopulistisen arvomaailman ja asialistan valintaa.

SUOMESSA oikeistopopulistien menestystä hillitsee sekin, että heidän kyvyttömyydestään ratkaista ongelmia on jo näyttöä. Perussuomalaiset hajosi, kun se joutui tai pääsi hallitukseen. Hallitukseen jäänyt puolueen osa, nykyiset siniset, tussahti tyhjäksi kuin puhkaistu ilmapallo heti, kun joutui vastuuseen.

Halla-ahon perussuomalaiset taas on omaan marginaaliinsa kahliutunut politiikan sivustahuutelija.

Maahanmuutto tuskin myöskään nousee Suomessa niin tärkeäksi vaaliteemaksi kuin se oli Ruotsissa. Täällä maahanmuuttajia on vain murto-osa Ruotsin määrästä, ja uusia maahan pyrkijöitä on vähän. Maahanmuuttoon liittyviä ongelmiakin on vähemmän kuin Ruotsissa, jossa on tehty suuria virheitä. Muuttajat on muun muassa asutettu omille alueilleen ja annettu gettoutua, eikä ole huolehdittu heidän kotouttamisestaan.

Ruotsissa on myös pitkälle vaiettu maahanmuuton kiistattomistakin ongelmista. Vaikeaa asiallinen keskustelu on ollut Suomessakin, mutta ei aiheen ole sentään annettu jäädä oikeistolaisen ääriliikkeen yksinoikeudeksi.

Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005826712.html
 
Tässä on oleellista ymmärtää nyt, mitä tuo tarkoittaa.

Suomessa:
1. pidetään vaalit
2. pääministeri jättää heti vaalien jälkeen eroanomuksensa tasavallan presidentille, joka pyytää pääministeriä jatkamaan vielä toimitusministeriönä uuden hallituksen nimitykseen saakka
3. suurimman puolueen puheenjohtaja aloittaa hallitusneuvottelut
4. jne

Ruotsissa
1. pidetään vaalit
2. äänestetään vanhan hallituksen luottamuksesta
3. aloitetaan hallitusneuvotteluhässäkkä
4. jne
 
Toi Ruotsin hässäkkä on niin kummallinen, että edes uusiin vaaleihin päätyminen ei ihmetyttäisi.

Palstan perusteemaan liittyen pitää muistuttaa, että Ruotsin vanha hallitus on epäluottamuslauseen jälkeen sillä tavoin heikoilla, ettei sen kannata lähteä työntämään eteenpäin sellaisia hankkeita joiden ajallinen kesto on vessapaperirullaa pidempi ja tuki keskustassa ja oikealla heikko.

Eli vaikka Ruotsissa on hallitus, niin se on rampa hallitus. Seuraavalla hallituksella taas menee aikansa siinä että saa asioista otteen.

Ruotsi on nyt aika pitkälle virkamiesten varassa.
 
Back
Top