Hyviä pointteja
@Kapiainen ,
@CV9030FIN & co.!
Kuten kirjoitin, en ole toputtamassa omaa tekniikkaani kenellekään tai väittämässä, että se olisi universaalisti parempi. Samaten ketjussa useammallakin suulla esitetyt pointit VM-koulutuksessa opetettavista tekniikoista, omaksumisajasta, harjoittelumääristä ja kultaisen keskitien jutuista ovat hyviä ja paikkaansapitäviä. Olenhan itsekin siirtynyt vasta kokemuksen ja vuosien karttuessa tähän nykyiseen, kun perusteet analysoida ja miettiä asiaa useammalta kantilta omakohtaisesti ovat kehittyneet.
Täsmennän sen verran, etten itse käytä ns. C-clamp -otetta RK:n kanssa, vaan peukku pysyy piipun suuntaisesti kädensuojan sivukourussa. Tukikäsi ei myöskään välttämättä aseesta ja varustuksesta riippuen ojene täysin suoraksi, ylikorostetusti, mutta vähintään pitää päästä kyynärtaipeessa niin avoimeen kulmaan, että se on tarpeeksi auki, jotta käden suoraksi lukitsevat voimat eivät valu hukkaan ja sitä pidä kompensoida lihastyöskentelyllä.
Olen myös siirtynyt rata-ammunnassa makuuasennossa pois lipastuelta, eliminoidakseni sen mahdollisesti asennon toistettavuutta haittaavan tekijän, sekä ensisijaisesti harjoittelevani niilläkin patruunoilla mahdollisimman paljon oikeaa tilannetta varten toimivaa tekniikkaa. Eli ase on tuettu kädensuojasta tukikädellä, joka pitää sen tukevasti olkapäätä vasten yksistään ja ampumakädellä hoidetaan ensisijaisesti liipaisimesta vetäminen puristavalla laukauksella.
Ammuntaurheilulajit eivät tosiaan tee vielä kenestäkään sotilasta. Ne ovat erinomaista ampumaharjoittelua ja toki niitä harrastavalla on paremmat perusteet retostella ns. pystymetsäreserviläisten kanssa samassa tupakkaringissä, erilaisella knoppitiedolla bravuuraten. Mutta valitettavasti olen itse joutunut tekemään sen huomion, että mikäli henkilö ei myös saa säännöllisesti sotilaskoulutusta tai ole työn puolesta asian kanssa tekemisissä, niin harvempi urheiluampuja on kovin hyvä, tai huomattavasti tavallista rivikansalaista parempi sotilas suorilta kehään heitettynä,
jos siis ei ole muuten puuhastellut mitään mikä koskettaa sitä ammunnan ulkopuolelle jäävää 95% sotilastoiminnasta, joka oikeasti ratkaisee. Sotilas mitataan kyvyssä kestää
sietämätöntä rutiinia,
paskoja sääolosuhteita,
valvomista, takkuilevaa huoltoa ja sitten yhtäkkiä eskaloituvassa tilanteessa toimia tilanteen vaatimalla tavalla, oikein ja nopeasti ja temmata aloite käsiinsä.
Tästä esimerkkinä: Suoritin hiljattain erään SRA-kurssin. Sääntöselostuksia teoriatunnilla taktisessa mielentilassa kuunnellessani taivastelin päässäni hiljaa, että tässä ei ole yhtään mitään järkeä, ei siis järjen hiventäkään, ennenkuin rauhoituin ja orientoiduin asiaan kilpaurheilun näkökulmasta. Sain onneksi hillittyä itseni, enkä missään vaiheessa sortunut kyselemään typeriä ja nillittämään jokaisesta asiasta näkemyksettömästi ääneen. Take it as it is.