EDIT:
Napsautan kuvat pois lainaamastani viestistä. Sori
Yhtenä tärkeänä syynä saksalaisten tornittomien vaunujen runsaslukuisuudelle oli heidän panssarivaunutuotantonsa pullonkaula: Kuulalaakerit. Torneihin tarvittavien laakereiden valmistus ei koskaan täyttänyt kysyntää, joten jahtipanssarit ja rynnäkkötykit olivat pakon sanelema ratkaisu. -Siis eräänlainen köyhän miehen panzer. Jenkeillä vastaavaa ongelmaa ei ollut, joten he kykenivät tekemään myös tornillisia pst-vaunuja, kuten
M10 Wolverine ja
M18 Hellcat.
[/SPOILER]
Liittyen "Sturmgeschütz-Panzerspähwagen-AMV"-projektiin
: Kun varsinaisia rynnäkkötykkejäkään ei saksalaisilla ollut riittävästi, niin haupitseja nostettiin myös puolitelavaunuihin, että pyörä-alustoille.
Esimerkkinä
tiedusteluvaunu Puma (Panzerspähwagen Sd.Kfz. 234).
Etualalla tornillinen 50mm tykillä, taustalla tulitukimalli lyhyellä 75mm tykillä.
Pst-versio pitkällä 75mm tykillä.
Alustan heikko panssarointi rajoitti Puman käyttömahdollisuuksia tulitukivaununa. Epäilen suojan olevan ongelmana myös patrian AMV:ssä, riippumatta siitä millaista haupitsia, kanuunaa tai konetykkiä sen päälle sijoittaisimme, se ei kestäisi kauaa etulinjassa.
Kuulalaakeri -selitystä on vissiin vähän himmattu viimeisimmissä historianselityksissä ja tilalle on nostettu toisaalta Hra 18:n vaatimusta pst-kykyisten vaunujen tuotannon kohottamisesta (torniton vaunu, etenkin valmiille alustalle on nopea rakentaa) ja toisaalta eri tuottajien ja heidän natsihallinnon patroniensa välisellä kilpailulla. Sinänsä selitys ei ole täysin väärä, mutta sitä on nykytulkintojen mukaan ylikorostettu.
Tornittomien vaunujen historiahan Saksassa meni (karkeasti) niin, että:
Alussa oli Sturmi, joka suunniteltiin nimenomaisesti jv:n tulitukivaunuksi. Sen korkeus ei esim. saanut ylittää 180 cm:ä (ei ihan täyttynyt). Lyhyt 75 mm:n putki kertoo siitä, että ammuttiin pääasiassa sirpalekranaattia. Sama putki oli myös PZ-IV:ssä, joka oli tarkoitettu PZ-III:n tukivaunuksi pst-tykkien ja jv:n tuhoamiseen.
Kun T-34 ja KV-1&2 osoittivat PZ-III:n 50 mm:n läpäisyn riittämättömyyden, otettiin pitkäputkinen 75 mm:n tykki ja pultattiin se sekä Sturmiin että PZ-IV:n torniin. Samanaikaisesti havaittiin tsekkiläisten Pz-35:n ja -38:n vanhentuneen (37 mm:n tykki), jolloin niistä poistettiin torni ja niihin asennettiin sekä pitkäputkista 75 mm:n saksalaista pst-tykkiä että sotasaaliina saatua 76.2 mm:n neuvostoliittolaista pst-tykkiä (jälkimmäisiä muuten meni Pohjois-Afrikkaankin). Samalla periaatteella käytettiin myös ranskalaisia sotasaalisvaunuja ja PZ-II:ta.
Kun kokeilu osoittautui menestyksekkääksi, saksalaiset ryhtyivät tuottamaan pst-käyttöön (ainakin): raskaita taistelupanssarivaunuja (Tiger, Königstiger), perinteisiä taistelupanssarivaunuja (Panther, PZ-IV), raskaita panssarintorjuntavaunuja (Jagdtiger, Jagdpanther, Ferdinand), panssarintorjuntavaunuja (esim. Hetzer, Jagdpanzer IV (48 ja 70)), raskaita "panssarinmetsästäjiä" (Nashorn ja ne 105 mm:n ja 120 mm:n tykeillä varustetut yksittäiskappaleet)ja "panssarinmetsästäjiä" (Marder) sekä jv:n tukemiseen tarkoitettuja Sturmtigeriä, Brumbäriä ja Stu(H)-42:ta.
Ongelma olikin sitten eri alustojen, tornien yms. osien yhteensopimattomuus. Tämän vuoksi ryhdyttiin kehittämään NL:n mallin mukaista Standartenpanzer-perhettä, jossa olisi ollut (periaatteessa) yksi kevyen vaunun alusta, yksi keskiraskaan vaunun alusta ja yksi raskaan vaunun alusta. Noihin olisi vain sitten vaihdettu torni/kuorma käyttötarkoituksen mukaan (IT, PST, viesti, huolto, telahaupitsi, rynnäkkötykki, pst-vaunu, tst-psv, jne.)
Tuo Puma (50 mm:n tykki tornissa ja 75 mm:n pitkäputkinen ovat juurikin seurausta GRÖFAZin määräyksistä pst-kykyisten vaunujen määrän kasvattamiseksi.