Eivät ne tosin sen arvoisia ole mutta melko ylihinnoiteltuahan Suomessa kaikki on ja paha tosta on vaihtorahaakaan antaa.
Suomi on siirtymässä hajautettuun taistelutapaan. Ei olla sen ensimmäisiä käyttäjiä eikä käytetä sitä itsekään ensimmäistä kertaa. Siksi tiedetään sentään jotain siitä ennestään. Mutta mistä tuo tieto oikeastaan on peräisin?
Kokonaisuus on liian laaja käsitellä, mutta otetaan käsittelyyn pieni osa. Sellainen joka oleellisesti kuuluu nimenomaan tuon hajautetun tavan perusideaan. Valitaan siis hajautetun osaston omasuoja taistelujen välillä. Mistä on siihen oppi saatu? Moderni suurvallan ammattiarmeijan manuaaleistako? Ei taida olla. Suurvallan armeija kun käyttää aika niukasti hajautettua taistelutapaa meidän tyyliimme. Se luottaa voimaansa. Rakentaa vahvasti suojattuja tukikohtia, joista käsin toimia. Entäs sen erikoisjoukot? Nekin toimivat melko paljolti sen varassa, että tekniikkaa ja viestiyhteydet pelaavat ja kutsuttavissa on aina vahvaa ilmatukea, epäsuoraa tai suoranaisia vahvistuksia. Meidän menetelmässämme ei niihin voi luottaa. Sitä paitsi olemassaolevat opit ovat vanhempia kuin monet noista erikoisjoukoista ja niiltä osin kuin erikoisjoukkojen opit sopivat meille, ovat hekin ne oppineet samoista lähteistä.
Ja se lähde ei ole toisen maailmansodan sankarit ja/tai suomalaiset kaukopartiomiehet. Hekin olivat vain opin ja tiedon edelleen kuljettajia ja hyödyntäjiä. Oppi löytyy sieltä missä on yksinäiset ihmiset ja pienet joukot olleet uhan alla. Paimentolaiset, maankiertäjät, karjapaimenet, uudisraivaajat, lännenvalloittajat, matkamiehet, maantierosvot, metsästäjät, laukkuryssät ja muut matkustelevat kauppiaat ja jopa tuotteitaan keskuksiin kauppamaan lähteneet maalaiset yms. Heillä kaikilla on ollut uhka yllään, johon on tarvinnut varautua. Aina sitä ei edes huomaa kuinka he käyttävät sitä hiljaista tietoa, joka on sitten aikojen saatossa heidän ajauduttuaan erinäsiistä syistä sotilastehtäviin siirtynyt sotilaiden käyttöön ja jalostunut edelleen tilanteiden mukaan. Rosvojen on pitänyt varoa kiinniottajia ja toisia rosvoja ja kaikkien muiden tietenkin rosvoja ja kieroja keinoja käyttäviä kilpailijoitaan. Kaikkien näiden lisäksi luonnon aiheuttamia vaaratekijöitä.
Otetaas esimerkki. Vanhan keisarin aikaan pienessä kiinalaiskylässä tekee mies saviastioita vaimosa kansa. Heillä on kaksi lasta, tyttö ja poika. MOlemmat alle 10 vuotiaita. Sukulaisia heillä ei kylässä ole. MIes on muualta tullut ja nainen on orpo. Mies käy vuosittain myymässä saviastioita 120km päässä olevassa kaupungissa. Kun nainen kuolee tulee ongelma. Ei ole ketään kelle jättää lapset. Miehen on pakattava koko omaisuutensa ja lapsensa mukaan ja jätettävä talonsa tyhjilleen ja lähdettävä matkaan. Hänen pitää minimoida riskit varkaisiin törmäämisestä matkallaan. Löydettävä paikka jossa yöpyä lähellä myyntipaikkaa ja huolehdittava ettei hänen lapsiaan kaapata orjiksi hänen ollessaan myymässä astioitaan. Monet hänen tekemistään ratkaisuista eivät ole kovin selvästi näkyviä ja pohjautuvat kokemuksiin ja aiemmin opittuun. Ne ovat kuitenkin monasti sovellettavissa pienelle osastolle joka siirtyy väistöalueelle ja valmistautuu toimimaan pallomeren pallona.
Oppiiko moisia suurvallan ammattiarmeijan rullissa? Tuskin. Jopa samoja uhkia vastaan on vastineet sillä erilaiset. No onko meillä näitä paimentolaisia yms. opettamassa sitä tietoa. Ei ole enää. Toivon mukaan he ovat sen tietonsa jo jakaneet ja se tieto on säilynyt, sitä kyetään edelleen jakamaan ja hyödyntämään. Mutta toivottavasti myös hoksataan, että vastaavalla tavalla käyttökelpoista tietoa on tarjolla muillakin ihmisryhmillä ja ettei suurvallan ammattiarmeijan opit aina sovi meidän pelikuvioomme. Ja monet niistä senkin opeista on itse asiassa alunperin muista lähteistä kun sen kasarmeilla keksittyjä.
"Mutta jos meillä ei ole samanlaista koulutusta kuin suurvallan ammattiarmeijalla, niin eihän meillä ole mitään mahdollisuuksia. Ei sellaiseen paska-armeijaan kannata mennä."
Ei varmaan niin ja kun meillä ei kouluteta jääkiekkoilijatakaan samalla tavalla kuin Venäjälllä, Kanadassa, Amerikarssa j Ruotsissa, niin eihän meillä ole mitään mahdollisuuksia. Kaikki hokkarit stenan pataan vaan. Ei kannata täällä lätkää pelata. Jos joku haluaa pelata niin sitten pitää mennä Kanadaan oppiin.
Vai miten se oikeastaan onkaan? Olisiko sittenkin niin, että hyvä keino musertaa asevelvollisuuden suosio on kylvää moinen tappiomieliala nuoriin, jotka eivät vielä ole asevelvollisuuttaan käyneet. Pidetään huoli että koko ajan pienempi osa porukasta käy palveluksen ja että tulevat ikäluokat tietää kuinka turhaa se on kun kumminkaan ei pärjtä ja on paskat ja vanhentuneet aseet ja varusteet ja rumat ja epämuodikkaat asusteet eikä edes björnborgin kalsareita. Huolehditaan vielä, että teitävät kuinka ihmisarvoa alentavaa touhua intti on ja ajanhukkaa ja kallista kansantaloudelle ja haitallista oman työuran pituudelle ja miten se hidastaa sitä että nuoreta tulee rikas ja kuuluisa ja komea julkkis jonka elämä on pelkkää blingblingiä ja juhlimista kunhan ei mene hukkaamaan tilaisuuttaan inttiin. Mutta eihän sellaisia salaliittoja voi olla olemassa. Mutta jos olisi niin sehän tähtäisi kai ammattiarmeijaan.
Ja millainen se ammattiarmeija olisi? Lähtökohtaisesti viisi vuotta palvelevia ammattisotilaita. Todellisia tappokoneita. Ammattitaidon ruumillistumia. Vai sittenkin kolmen vuoden ammattikoulun käymisen ja kahden vuoden työkokemuksen jälkeen seuraavaan hommaan siirtyviä pätkätyöläisiä. Joukossaan ne muutamat johtajatehtäviin jatkaneet. Todelliset valiot. Ikäluokkansa creme de creme. Moninkertaisen valinnan läpikäynyt eliitti. Vaan onko noissa valinnoissa valikoitunut mukaan huiput vai ne jotka vain olivat kiinnostuneimpia, mielistelivät valitsijoita parhaiten, eivät älynneet kyseenalaistaa mitään, tottelivat orjallisesti ohjesääntöä tai olivat ne jäljelle jääneet jotka eivät mihinkään muualle päässeet. Venäjällähän upseerikunnan ongelmana on nimenomaan tuo viimeinen. Kun rahaa ei ollut ja palkkoja ei kuulunut, niin kaikki joista johonkin oli hakeutuivat muulle alalle ja nyt ne jämät toimivat uuden sukupolven jarruna. Tuloksena armeija jossa on aliarvostettuja ja alipalkattuja tyyppejä, joita saadaan rekrytoitua liian vähän, koska edut kortistoon nähden ovat liian pienet kaikkien epämukavuuksien sietämiseksi.
Mutta onneksi Suomessa ei tälläinen vaihtoehto voisi tapahtua vaan me kykenisimme luomaan todella pätevän ammattiarmeijan, jossa olisi aina rivit täynnä ja pääsykokeissa saataisiin valittua mukaan vain parhaat urhot.
Suomi on siirtymässä hajautettuun taistelutapaan. Ei olla sen ensimmäisiä käyttäjiä eikä käytetä sitä itsekään ensimmäistä kertaa. Siksi tiedetään sentään jotain siitä ennestään. Mutta mistä tuo tieto oikeastaan on peräisin?
Kokonaisuus on liian laaja käsitellä, mutta otetaan käsittelyyn pieni osa. Sellainen joka oleellisesti kuuluu nimenomaan tuon hajautetun tavan perusideaan. Valitaan siis hajautetun osaston omasuoja taistelujen välillä. Mistä on siihen oppi saatu? Moderni suurvallan ammattiarmeijan manuaaleistako? Ei taida olla. Suurvallan armeija kun käyttää aika niukasti hajautettua taistelutapaa meidän tyyliimme. Se luottaa voimaansa. Rakentaa vahvasti suojattuja tukikohtia, joista käsin toimia. Entäs sen erikoisjoukot? Nekin toimivat melko paljolti sen varassa, että tekniikkaa ja viestiyhteydet pelaavat ja kutsuttavissa on aina vahvaa ilmatukea, epäsuoraa tai suoranaisia vahvistuksia. Meidän menetelmässämme ei niihin voi luottaa. Sitä paitsi olemassaolevat opit ovat vanhempia kuin monet noista erikoisjoukoista ja niiltä osin kuin erikoisjoukkojen opit sopivat meille, ovat hekin ne oppineet samoista lähteistä.
Ja se lähde ei ole toisen maailmansodan sankarit ja/tai suomalaiset kaukopartiomiehet. Hekin olivat vain opin ja tiedon edelleen kuljettajia ja hyödyntäjiä. Oppi löytyy sieltä missä on yksinäiset ihmiset ja pienet joukot olleet uhan alla. Paimentolaiset, maankiertäjät, karjapaimenet, uudisraivaajat, lännenvalloittajat, matkamiehet, maantierosvot, metsästäjät, laukkuryssät ja muut matkustelevat kauppiaat ja jopa tuotteitaan keskuksiin kauppamaan lähteneet maalaiset yms. Heillä kaikilla on ollut uhka yllään, johon on tarvinnut varautua. Aina sitä ei edes huomaa kuinka he käyttävät sitä hiljaista tietoa, joka on sitten aikojen saatossa heidän ajauduttuaan erinäsiistä syistä sotilastehtäviin siirtynyt sotilaiden käyttöön ja jalostunut edelleen tilanteiden mukaan. Rosvojen on pitänyt varoa kiinniottajia ja toisia rosvoja ja kaikkien muiden tietenkin rosvoja ja kieroja keinoja käyttäviä kilpailijoitaan. Kaikkien näiden lisäksi luonnon aiheuttamia vaaratekijöitä.
Otetaas esimerkki. Vanhan keisarin aikaan pienessä kiinalaiskylässä tekee mies saviastioita vaimosa kansa. Heillä on kaksi lasta, tyttö ja poika. MOlemmat alle 10 vuotiaita. Sukulaisia heillä ei kylässä ole. MIes on muualta tullut ja nainen on orpo. Mies käy vuosittain myymässä saviastioita 120km päässä olevassa kaupungissa. Kun nainen kuolee tulee ongelma. Ei ole ketään kelle jättää lapset. Miehen on pakattava koko omaisuutensa ja lapsensa mukaan ja jätettävä talonsa tyhjilleen ja lähdettävä matkaan. Hänen pitää minimoida riskit varkaisiin törmäämisestä matkallaan. Löydettävä paikka jossa yöpyä lähellä myyntipaikkaa ja huolehdittava ettei hänen lapsiaan kaapata orjiksi hänen ollessaan myymässä astioitaan. Monet hänen tekemistään ratkaisuista eivät ole kovin selvästi näkyviä ja pohjautuvat kokemuksiin ja aiemmin opittuun. Ne ovat kuitenkin monasti sovellettavissa pienelle osastolle joka siirtyy väistöalueelle ja valmistautuu toimimaan pallomeren pallona.
Oppiiko moisia suurvallan ammattiarmeijan rullissa? Tuskin. Jopa samoja uhkia vastaan on vastineet sillä erilaiset. No onko meillä näitä paimentolaisia yms. opettamassa sitä tietoa. Ei ole enää. Toivon mukaan he ovat sen tietonsa jo jakaneet ja se tieto on säilynyt, sitä kyetään edelleen jakamaan ja hyödyntämään. Mutta toivottavasti myös hoksataan, että vastaavalla tavalla käyttökelpoista tietoa on tarjolla muillakin ihmisryhmillä ja ettei suurvallan ammattiarmeijan opit aina sovi meidän pelikuvioomme. Ja monet niistä senkin opeista on itse asiassa alunperin muista lähteistä kun sen kasarmeilla keksittyjä.
"Mutta jos meillä ei ole samanlaista koulutusta kuin suurvallan ammattiarmeijalla, niin eihän meillä ole mitään mahdollisuuksia. Ei sellaiseen paska-armeijaan kannata mennä."
Ei varmaan niin ja kun meillä ei kouluteta jääkiekkoilijatakaan samalla tavalla kuin Venäjälllä, Kanadassa, Amerikarssa j Ruotsissa, niin eihän meillä ole mitään mahdollisuuksia. Kaikki hokkarit stenan pataan vaan. Ei kannata täällä lätkää pelata. Jos joku haluaa pelata niin sitten pitää mennä Kanadaan oppiin.
Vai miten se oikeastaan onkaan? Olisiko sittenkin niin, että hyvä keino musertaa asevelvollisuuden suosio on kylvää moinen tappiomieliala nuoriin, jotka eivät vielä ole asevelvollisuuttaan käyneet. Pidetään huoli että koko ajan pienempi osa porukasta käy palveluksen ja että tulevat ikäluokat tietää kuinka turhaa se on kun kumminkaan ei pärjtä ja on paskat ja vanhentuneet aseet ja varusteet ja rumat ja epämuodikkaat asusteet eikä edes björnborgin kalsareita. Huolehditaan vielä, että teitävät kuinka ihmisarvoa alentavaa touhua intti on ja ajanhukkaa ja kallista kansantaloudelle ja haitallista oman työuran pituudelle ja miten se hidastaa sitä että nuoreta tulee rikas ja kuuluisa ja komea julkkis jonka elämä on pelkkää blingblingiä ja juhlimista kunhan ei mene hukkaamaan tilaisuuttaan inttiin. Mutta eihän sellaisia salaliittoja voi olla olemassa. Mutta jos olisi niin sehän tähtäisi kai ammattiarmeijaan.
Ja millainen se ammattiarmeija olisi? Lähtökohtaisesti viisi vuotta palvelevia ammattisotilaita. Todellisia tappokoneita. Ammattitaidon ruumillistumia. Vai sittenkin kolmen vuoden ammattikoulun käymisen ja kahden vuoden työkokemuksen jälkeen seuraavaan hommaan siirtyviä pätkätyöläisiä. Joukossaan ne muutamat johtajatehtäviin jatkaneet. Todelliset valiot. Ikäluokkansa creme de creme. Moninkertaisen valinnan läpikäynyt eliitti. Vaan onko noissa valinnoissa valikoitunut mukaan huiput vai ne jotka vain olivat kiinnostuneimpia, mielistelivät valitsijoita parhaiten, eivät älynneet kyseenalaistaa mitään, tottelivat orjallisesti ohjesääntöä tai olivat ne jäljelle jääneet jotka eivät mihinkään muualle päässeet. Venäjällähän upseerikunnan ongelmana on nimenomaan tuo viimeinen. Kun rahaa ei ollut ja palkkoja ei kuulunut, niin kaikki joista johonkin oli hakeutuivat muulle alalle ja nyt ne jämät toimivat uuden sukupolven jarruna. Tuloksena armeija jossa on aliarvostettuja ja alipalkattuja tyyppejä, joita saadaan rekrytoitua liian vähän, koska edut kortistoon nähden ovat liian pienet kaikkien epämukavuuksien sietämiseksi.
Mutta onneksi Suomessa ei tälläinen vaihtoehto voisi tapahtua vaan me kykenisimme luomaan todella pätevän ammattiarmeijan, jossa olisi aina rivit täynnä ja pääsykokeissa saataisiin valittua mukaan vain parhaat urhot.