Siirto sivarista verusmiespalvelukseen

Olen 27-vuotias, ja tein 17-vuotiaana lievänä auktoriteettiongelmaisena pikkupoikana poikamaisen päätöksen mennä sivariin, jonka aloitin, mutta sain lykkäyksen. Sen koommin ei kuitenkaan ole kutsua tullut vaikka lykkäysaika on päättynyt aikoja sitten. Tänäpäivänä jotenkuten mieheksi kasvaneen kuitenkin suurin tahtoni olisi siirto varusmiespalvelukseen, mutta laki taitaa edelleen estää siirron JO aloitetusta siviilipalveluksesta enää varusmiespalvelukseen.

Noin reilu vuosi tai kaksi (?) sitten maanpuolustuskomitea aloitti maanpuolustuksen ja sivarin uudistamistyön jonka osana oli myös lain muuttaminen joka mahdollistaisi jo aloitetusta siviilipalveluksesta siirron armeijaan, mutta itse en ole nähnyt missään vielä että kyseinen uudistus olisi mennyt tai menossa läpi. Kyseessä on mielestäni todella iso epätasa-arvoon liittyvä asia jossa ei ole järjen hiventä. Armeijasta on milloin vain mahdollisuus "vakaumukseen" vedoten siirtyä siviilipalvelukseen, mutta sivarista ei pysty hakea siirtoa armeijaan. Väitän, että tässä maassa on tuhansia kanssani samassa tilanteessa olevia aikuisia miehiä jotka katuvat sivaripäätöstään, ja haluavat siirron armeijaan.

Tämä asia on henkilökohtaisella tasolla todella iso asia itselleni, sillä minua kaduttaa päätös jonka tein 17-vuotiaana. Onko täälä muita jotka ovat samassa tilanteessa kuten minä? Tietääkö kukaan enemmän tosta maanpuolustuskomitean uudistushommasta? Tai että onko jotain porsaanreikää jonka kautta siirto olisi mahdollinen? Pitääkö kirjoittaa presidentille?
 
Viimeksi muokattu:
Käy omalla aluetoimistolla he kyllä osaavat lain. Mikäli en muista väärin, niin kerran saa muuttaa mielensä aseellisesta sivariin tai takaisin.
 
Olen 27-vuotias, ja tein 17-vuotiaana lievänä auktoriteettiongelmaisena pikkupoikana poikamaisen päätöksen mennä sivariin, jonka aloitin, mutta sain lykkäyksen. Sen koommin ei kuitenkaan ole kutsua tullut vaikka lykkäysaika on päättynyt aikoja sitten. Tänäpäivänä jotenkuten mieheksi kasvaneen kuitenkin suurin tahtoni olisi siirto varusmiespalvelukseen, mutta laki taitaa edelleen estää siirron JO aloitetusta siviilipalveluksesta enää varusmiespalvelukseen.
Siviilipalvelulain 100 §:stä löytyy vastaus. Koska olet jo aloittanut siviilipalveluksen niin tämä mahdollisuuksien ikkuna on rapsahtanut kiinni.

100 § (26.4.2019/579)

Hakeutuminen asevelvollisuuslain mukaiseen palvelukseen


Siviilipalvelusvelvollisen, joka haluaa siirtyä suorittamaan asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaista palvelusta, on haettava tätä kirjallisesti siviilipalveluskeskukselta.

Siviilipalveluskeskuksen on viipymättä hyväksyttävä hakemus, jos siinä ilmoitetaan, etteivät 1 §:ssä tarkoitetut vakaumukseen perustuvat syyt enää estä asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisen palveluksen suorittamista ja jos siviilipalvelusvelvollista ei ole aikaisemmin vastaavan hakemuksen perusteella hyväksytty näiden lakien mukaiseen palvelukseen.
Hakemusta ei voida hyväksyä enää siviilipalveluksen aloittamisen jälkeen eikä sen vuoden päätyttyä, jona siviilipalvelusvelvollinen on täyttänyt 28 vuotta.

Noin reilu vuosi tai kaksi (?) sitten maanpuolustuskomitea aloitti maanpuolustuksen ja sivarin uudistamistyön jonka osana oli myös lain muuttaminen joka mahdollistaisi jo aloitetusta siviilipalveluksesta siirron armeijaan, mutta itse en ole nähnyt missään vielä että kyseinen uudistus olisi mennyt tai menossa läpi.
Tuollaista minäkin muistan puhutun, mutta ei se ainakaan vielä laissa ole.

Sinulla on ikää jo 27 eli ensi vuosi voisi vielä olla armonaikaa. Tuskin ehtii laki siihen muuttua, mutta mistäpä sitä varmaksi tietää. 1 vuosi, 3 kk ja 11 päivää aikaa.
Pitääkö kirjoittaa presidentille?
Se ei auta. Tasavallan presidentillä ei ole toimivaltaa antaa poikkeuksia laeista. Ei tästäkään.

Joskus muinon avioliittolaissa oli annettu poikkeuksenantomahdollisuus tasavallan presidentille, mutta lieneekö sitäkään enää.
 
Taisipa olla juuri sellaisia tapauksia mitä muistelin, jotka perjantaina ennen kiinnioloviikonloppua tekivät päätöksen siirtyä sivariin. Pääsivät pois ja seuraavalla viikolla peruivat mielenmuutoksen ja eettisyys oli kadonnut.
 
Taisipa olla juuri sellaisia tapauksia mitä muistelin, jotka perjantaina ennen kiinnioloviikonloppua tekivät päätöksen siirtyä sivariin. Pääsivät pois ja seuraavalla viikolla peruivat mielenmuutoksen ja eettisyys oli kadonnut.

Ja sitten oli meitä, jotka saatto olla kiinni vapaaehtoisesti 5-6 viikkoa.

Mutta laki on kyllä ikävä.
 
Taisipa olla juuri sellaisia tapauksia mitä muistelin, jotka perjantaina ennen kiinnioloviikonloppua tekivät päätöksen siirtyä sivariin. Pääsivät pois ja seuraavalla viikolla peruivat mielenmuutoksen ja eettisyys oli kadonnut.
Tai olivat saaneet ohjeistusta kotoaan..
 
Joskus muinon avioliittolaissa oli annettu poikkeuksenantomahdollisuus tasavallan presidentille, mutta lieneekö sitäkään enää.
Alaikäinen ei pääse Suomessa enää naimisiin mitenkään, eli presidentillä ei ole enää oikeutta antaa poikkeuslupaa asiassa.
 
Noniin nyt ne on nostamassa reservin ikärajaa. Jos kohta sitten tätä kyseessä olevaa muutosta tulisi, sillä kyseessä siis parlamentaarisen maanpuolustuskomitean nimenomainen maanpuolustuksen uudistusohjelma mistä puhun aloitusviestissäni, jonka uudistukset tulee näemmä yksi kerrallaan puolustusministeriön hyväksynnän kautta voimaan. Toivotaan parasta!
 
Olen 27-vuotias, ja tein 17-vuotiaana lievänä auktoriteettiongelmaisena pikkupoikana poikamaisen päätöksen mennä sivariin, jonka aloitin, mutta sain lykkäyksen. Sen koommin ei kuitenkaan ole kutsua tullut vaikka lykkäysaika on päättynyt aikoja sitten. Tänäpäivänä jotenkuten mieheksi kasvaneen kuitenkin suurin tahtoni olisi siirto varusmiespalvelukseen, mutta laki taitaa edelleen estää siirron JO aloitetusta siviilipalveluksesta enää varusmiespalvelukseen.

Noin reilu vuosi tai kaksi (?) sitten maanpuolustuskomitea aloitti maanpuolustuksen ja sivarin uudistamistyön jonka osana oli myös lain muuttaminen joka mahdollistaisi jo aloitetusta siviilipalveluksesta siirron armeijaan, mutta itse en ole nähnyt missään vielä että kyseinen uudistus olisi mennyt tai menossa läpi. Kyseessä on mielestäni todella iso epätasa-arvoon liittyvä asia jossa ei ole järjen hiventä. Armeijasta on milloin vain mahdollisuus "vakaumukseen" vedoten siirtyä siviilipalvelukseen, mutta sivarista ei pysty hakea siirtoa armeijaan. Väitän, että tässä maassa on tuhansia kanssani samassa tilanteessa olevia aikuisia miehiä jotka katuvat sivaripäätöstään, ja haluavat siirron armeijaan.

Tämä asia on henkilökohtaisella tasolla todella iso asia itselleni, sillä minua kaduttaa päätös jonka tein 17-vuotiaana. Onko täälä muita jotka ovat samassa tilanteessa kuten minä? Tietääkö kukaan enemmän tosta maanpuolustuskomitean uudistushommasta? Tai että onko jotain porsaanreikää jonka kautta siirto olisi mahdollinen? Pitääkö kirjoittaa presidentille?
Tilanteessa, jossa sotatilaa koskevaa lainsäädäntöä käyttöön otettaisiin. Myös siviilipalveluksen alle olleille määrättäisiin yhteiskunnan toiminnan kannalta (sotatilassa), oleellisia tehtävään sijoittamisia. Siis, määrättäisiin.

Sikäli, huolta ei ehkä kannata liiallisesti nuoruuden valinnoista kantaa. Tehtävää kyllä löytyisi.
 
Joo, mua kans kaduttaa sivaripäätös aikanaan, johtui auktoriteettiongelmasta. Mut kyl täs tehtävää varmasti itelleki löytyy jos sotaan lähdetään. Olisi silti hyvä osata asetta käsitellä.
Joihinkin reserviläisyhdistyksiin on mahdollista liittyä varusmiespalvelusta käymättömätkin. Joskus voi tarvita erikoisperusteluja, niitä taitaisi sinulta löytyä. Yhdistyksen kautta pääsee sitten harrastamaan SRA-ammuntaa. Toisaalta myös siviiliampumaseurojenkin kautta voi harrastaa IPSC-ammuntaa, joka on hyvin samanlaista toiminnallista ammuntaa kuin SRA. Tai siis sehän menee toisinpäin, practical-ammunta on vanhempi laji kuin SRA. Toki mikään näistä ei ole taisteluammuntaa, jossa harjoiteltaisiin ryhmätaitoja, mutta yksilöllistä aseenkäsittelyä edellämainituissa pääsee harjoittelemaan.
 
Muistuikin meileeni joku vanha dokkari, jossa joku sivari aikanaan selitti, että ei voi toimia missään, missä toinen asettaa itsensä "yläpuolelle" ja päättää mitä pitää tehdä. Kaveri oli aheesta filosofisesti niin vakuttavan tuntuinen että mietin itseksekseni, että onnea vaan hänelle työelämään... ja elettiin siis 90-lukua. Ehkä hieman OT mutta tuli vaan mieleen.
 
Back
Top