Siviilikriisinhallinnan kehitys

Vonka

Supreme Leader
Myrskytuhojen hoidosta virinneessä keskustelussa sisäministeri Päivi Räsänen toteaa, että "suurimmat ongelmat olivat sähköyhtiöiden toiminnassa, mikä ei kuulu sisäministeriön vastuualueeseen". Näin hän selitti tammikuussa 2012. Joulukuussa sähköt olivat myrskyn seurauksena olleet poikki puolelta miljoonalta ihmiseltä.

Mistä tämä lausunto kertoo? Sisäministeriö vastaa siviilikriisinhallinnan kansallisten valmiuksien ylläpitämisestä, kehittämisestä ja koordinoinnista. Sisäministeriöllä on jopa 120 toimijaa, jotka kuitenkin ovat tehtävissään ulkomailla. Toki kansalliset valmiudetkin kehittyvät operaatioissa. Mutta kun yhtäkkiä myrsky vie sähköt puolelta miljoonalta, jokin sähköä myyvä pörssiyhtiö, jolla voi olla konttori vaikka Ruotsissa, on vastuussa ja paikallisviranomaiset ja pelastajat töissä yötä päivää omissa kunnissaan? Valtio on leikattu poikki ministeriön kohdalta, pääministerille asia ei kuulu ja toimivaltaiset ministeriöt ja viranomaiset koordinoivat toinen toisiaan vastuuta pallotellen?

Emeritus Risto Volanen, joka aikanaan kääri hihat tsunamin keskellä, kirjoitti joskus tuosta HS:n yleisönosastoon ja laati myös mielenkiintoisen artikkelin nimeltään Kriisijohtaminen Suomessa. II osa, Suomen turvallisuushallinnon ajautuminen kriisiin 2000-2013. Sen voi löytää Academican sivuilta. Referoin ja siteeraan juttua niin lyhyesti kuin kokonaisuudesta voi kertoa ilman, että tekijänoikeus olisi vaarassa. Asia on myös tärkeä.

Vaikka Volanen oli virkamiehenä aukottoman varmasti tsunamin 2004 sankari, tiedän, että hän on myös Geopoliittisen seuran jäsen. Emme toivottavasti kuitenkaan tästä yritä yleisintä argumentaatiovirhettä eli ad hominem -argumenttia, vaan tarkastellaan hänen kokemuksensa valossa johtamista virkamiesten ylimmillä tasoilla.

Mitä hän sanoo?

”Vuoden 1986 Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden ja jokaisen sitä seuranneen kriisin jälkeen Suomessa yritetty kehittää ajanmukainen valtion kriisijohtamisjärjestelmä, mutta joka kerta perinteiset turvallisuus- ja muut viranomaiset ovat ryhmittyneet estämään sen onnistumisen”, kertoo Volanen.

Hänen mukaansa jokaisessa uudessa kriisissa on jouduttu improvisoimaan aikaa vievällä ja tuloksia heikentävällä tavalla niiden johtamisjärjestelmä. 2005 vnk ei saanut omaa selvitystä tsunamin hoidosta, koska valmiuskokouksen sihteerinä ollut eversti kieltäytyi tekemästä sitä. Miksi puolustushallinnon puolelta tullut sihteeri ei halunnut tarkastella asiaa ollenkaan?

Perusongelma Volasen mukaan kuitenkin on: Miten johdetaan kriisi, joka on pienempi kuin sota mutta riittävän suuri tarvitakseen useita eri toimijoita?

Puolustushallinnolla on oma johtamismallinsa ja kokonaismaanpuolustuksen nimissä tahtotila saada kaikki valtion toimijat johtoonsa ja johtamisjärjestelmäänsä.

Toimivaltojen on oltava selkeät. Intressiristiriidat eivät saa halvaannuttaa koneistoa.

Vuoden 2004 tsunamissa ulkoministeriö joutui välittömästi vaikeuksiin. Virkamiehen täytyy Suomessa noudattaa tarkasti lakeja. Ensimmäisenä heidän mielessään oli konsulipalvelulaki ja virkavastuu. Ei siellä laissa puhuttu tsunamien rannalle jättämistä uhreista ja pelastettavista mitään. Heillä ei myöskään ollut toimivaltaa muille hallinnonaloille. Kuka voi johtaa ja millä valtuuksilla? (Oma huomautus: ulkoministeri Tuomioja itse piileksi jossain mökillään alkupäivät vallan kokonaan)

(Oma mielipide: Matti Vanhasen kunniaksi on sanottava, että hän antoi jo ensimmäisen puhelun aikana Volaselle valtuudet hoitaa suomalaiset kotiin ja että hän vastaa itse päätöksestä ja katsotaan sitten myöhemmin, kuka maksaa ja menikö oikein. Tämähän johti siihen, että vnk kaappasi vallan ulkoministeriöltä.)

Volanen käy läpi historiaa. Tsunamin jälkeen alkoi kehittely. (Oma mielipide: Nyt menee kampaviinereitä!) Ex-presidentti Ahtisaaren tutkimuslautakunta antoi suositukset. ”Vanhanen I” teki omansa. Perusidea oli nostaa joustavasti valmiustasot paikallisviranomaisesta ylös aina valtioneuvostoon asti.

Volasen mukaan puolustusministeriö ei halunnut siviilikriisinjohtamien mallia vaan oman kokonaismaanpuolustusmallinsa, jota olivat jo Lipponen ja Jäätteenmäki ajaneet. Puolustushallinnon mukaan kaikki toimijat kuuluvat kriiseissä kokonaismaanpuolustuksen alle.

Määrätyllä tavalla on järkevää, ainakin sodassa, että kaikki elintärkeät toiminnot ovat osa kokonaispuolustusta. Nyt oltiin kuitenkin tilanteessa, jossa siviilikriisien johtamisjärjestelmää vaadittiin puolustushallinnolle ja vähemmän pääministerille ja vnk:lle. Vnk:n virkamiehistö tietysti halusi toisinpäin. Vanhanen ja Kääriäinen sitten junailivat vuonna 2006 siviilikriisimallin vnk:n alle. Vuoden 2006 mallissa puolustusministeriö ja vnk tekevät yhteistyötä. Pääministerillä on asiantunteva turvallisuusjohtaja apuna (nyk. eversti Ahti Kurvinen).

Valtioneuvosto johtaa. Jos asiaan liittyy ulko- tai puolustuspolitiikkaa, TP-UTVA tulee mukaan.

Muuten kaikki tehdään lähellä maanpintaa eivätkä poliitikot puutu asioihin. Näin ollen poliitikot eivät siis määrää, kuka rokotetaan ja milloin, vaan lääkintäviranomaiset määräävät, kansan kiljumisesta huolimatta.

Volanen kirjoittaa kehityksestä: Sorsa sai vielä lukea Tsernobylin 1986 onnettomuudesta ruotsalaisista lehdistä. Aholla oli jo vuonna 1991 hakulaite, mutta siitä oli patteri loppunut, kun Janajevin juntta yritti kaapata Moskovassa vallan. Pääministeri kuuli tiedon taksin autoradiosta ja soitti Kruunupyyn lentokentältä suomalaiset toimijat kokoon. 1994 Aho herätettiin aamuyöllä, kun Estonia katosi meren syvyyksiin. 2001 Lipponen kokosi samana päivänä kriisiryhmän, joka jatkoi työtään pitkään. He katsoivat suorana tapahtumia useista televisioista. Nykyisin vnk:n tike päivystää jo 24 h seuraten muiden muassa EU:n tikeä useita medioita.

Ongelmapaikat enää tänään? Tsunamin jälkeen oli hetken hyvää tahtoa, mutta ministerivaihdokset ja virkamiesjohdon vaihdokset ovat olleet ongelma. Tässä jutun sidos alkaa yskiä. Volanen mainitsee useaan otteeseen puolustushallinnon huolestuneisuuden siviilijohtamiseen eli Valtion kriisijohtamismalliin. Konkretisointi kuitenkin puuttuu. Miten tarkalleen pääministerin johtaminen heikkenisi puolustusministeriön kehittäessä omaa tonttiaan kokonaismaanpuolustuksessa?

Yksi erikoinen välähdys jutussa on. Arctic Sean (2009) tapauksessa sisäministeriö ja poliisi kieltäytyivät antamasta valtioneuvoston kanslialle tietoa. Anne Holmlund (sisäministeri) ja Mikko Paatero (poliisiylijohtaja) olivat silloin keskeisiä toimijoita. Holmlund informoi ilmeisesti pitkällä viiveellä ja puolinaisesti Halosta ja Vanhasta. Vanhanen kuitenkin sitten keskusteli asiasta Rasmussenin ja Putinin kanssa. Halonen jutteli vielä Krimillä Putinin ja Medvedevin kanssa ja sitten jo iltapäivällä ilmoitettiin, että (Volasen sanoin) Venäjän laivasto hakee Atlantilta suomalaisessa omistuksessa, suomalaisessa rahdissa ja Suomesta lähteneen laivan.

(Oma kommenttini: Se oli venäläistaustaisen suomalaisyrityksen omistama, suomalaisyritykselle aikarahdattu maltalaisalus. Se kaapattiin heinäkuussa 2009 Itämerellä. Käytännön toimijana operaatiossa oli Venäjän laivasto, mutta sitä tukivat myös Maltan ja Suomen viranomaiset sekä NATO. Julkisuuteen annettiin harhauttavaa tietoa, jotta etsijöillä ja laivan kiinni ottajilla olisi työrauha.)

Kukaan ei julkisuudessa tiedä vieläkään, mistä pirusta oli kyse. Venäjän kiinnostus yksittäiseen "suomalaislaivaan" oli todella suuri. Poliisi käsitteli asiaa tavallisena rikosasiana, joten poliitikot eivät ainakaan alkuun tienneet yhtään, mistä mahdollisesti on kyse.

Entä nyt?

Nyt ovat Turvallisuuskomitea ja Kyberturvallisuuskeskus uusina toimijoina, mutta ne ovat enemmänkin asiantuntijaelimiä. Lisäksi vuoteen 2013 mennessä oli jo palattu siihen, että jokainen ministeriö vastaa omasta toiminnastaan. Se miten ne informoivat pääministeriä ja presidenttiä, on arvoitus.

(Oma kommenttini: Räsäsen lausunto puolen miljoonan suomalaisen jäätyä ilman sähköä joulukuussa 2011 kuulostaa juuri tältä.)

Lakiin perustuvissa velvollisuuksissa on vieläkin päällekkäisyyksiä ja rakoja, mutta asiantuntijoita piisaa, on nähdäkseni Volasen jutun johtopäätös. Hän varmaan haluaisi entisajan puolustusneuvoston tapaisen elimen. Jostain syystä hallituksen UTVA (jolle puolustusneuvoston tehtävät siirrettiin) ei hänen mielestään varmista todella ison kriisin johtamista yhtä hyvin. Artikkelin luettuani en ymmärrä, miksi ei varmista. Puolustusneuvosto alkuunsa sotilaallinen ja puolustushallinnon väkeä koskeva olikin, ainakin alkuunsa, mutta lopultahan siinä sitten oli mukana koko valtioneuvosto kaikkia kulloisen hallituksen kommunisteja myöten ja tieto vuoti reaaliajassa Moskovaan. Käsittääkseni juuri marraskuun 2023 rajaongelman kohdalla toiminta oli paletissa aika selkeää. Vain hallituksen halu tarkistuttaa päätöstensä laillisuus ja demlalaisen apulaisoikeuskanslerin säätö toi viiveen maanpuolustukseen. Kyse oli vastuun pallottelusta sinänsä, ei enää siitä, oliko vnk toimivaltainen ja olivatko kaikki toimijat saumattomassa yhteistyössä.

Ristiriita siinä, että hän yhtäältä kehuu mallin parantuneen toimijat + vnk + UTVA + TP mutta alun ja lopun sidos vähän erillisten asioiden kanssa eli että hän väläyttää lopussakin taas puolustusneuvoston kaltaista ratkaisua, saa vähän ihmettelemaän tätä artikkelin kokonaisuutta. Paljon hän tuntuu tietävän, vanha kettu.
 
Viimeksi muokattu:
Myrskytuhojen hoidosta virinneessä keskustelussa sisäministeri Päivi Räsänen toteaa, että "suurimmat ongelmat olivat sähköyhtiöiden toiminnassa, mikä ei kuulu sisäministeriön vastuualueeseen". Näin hän selitti tammikuussa 2012. Joulukuussa sähköt olivat myrskyn seurauksena olleet poikki puolelta miljoonalta ihmiseltä.

Mistä tämä lausunto kertoo? Sisäministeriö vastaa siviilikriisinhallinnan kansallisten valmiuksien ylläpitämisestä, kehittämisestä ja koordinoinnista. Sisäministeriöllä on jopa 120 toimijaa, jotka kuitenkin ovat tehtävissään ulkomailla. Toki kansalliset valmiudetkin kehittyvät operaatioissa. Mutta kun yhtäkkiä myrsky vie sähköt puolelta miljoonalta, jokin sähköä myyvä pörssiyhtiö, jolla voi olla konttori vaikka Ruotsissa, on vastuussa ja paikallisviranomaiset ja pelastajat töissä yötä päivää omissa kunnissaan? Valtio on leikattu poikki ministeriön kohdalta, pääministerille asia ei kuulu ja toimivaltaiset ministeriöt ja viranomaiset koordinoivat toinen toisiaan vastuuta pallotellen?

Emeritus Risto Volanen, joka aikanaan kääri hihat tsunamin keskellä, kirjoitti joskus tuosta HS:n yleisönosastoon ja laati myös mielenkiintoisen artikkelin nimeltään Kriisijohtaminen Suomessa. II osa, Suomen turvallisuushallinnon ajautuminen kriisiin 2000-2013. Sen voi löytää Academican sivuilta. Referoin ja siteeraan juttua niin lyhyesti kuin kokonaisuudesta voi kertoa ilman, että tekijänoikeus olisi vaarassa. Asia on myös tärkeä.

Vaikka Volanen oli virkamiehenä aukottoman varmasti tsunamin 2004 sankari, tiedän, että hän on myös Geopoliittisen seuran jäsen. Emme toivottavasti kuitenkaan tästä yritä yleisintä argumentaatiovirhettä eli ad hominem -argumenttia, vaan tarkastellaan hänen kokemuksensa valossa johtamista virkamiesten ylimmillä tasoilla.

Mitä hän sanoo?

”Vuoden 1986 Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden ja jokaisen sitä seuranneen kriisin jälkeen Suomessa yritetty kehittää ajanmukainen valtion kriisijohtamisjärjestelmä, mutta joka kerta perinteiset turvallisuus- ja muut viranomaiset ovat ryhmittyneet estämään sen onnistumisen”, kertoo Volanen.

Hänen mukaansa jokaisessa uudessa kriisissa on jouduttu improvisoimaan aikaa vievällä ja tuloksia heikentävällä tavalla niiden johtamisjärjestelmä. 2005 vnk ei saanut omaa selvitystä tsunamin hoidosta, koska valmiuskokouksen sihteerinä ollut eversti kieltäytyi tekemästä sitä. Miksi puolustushallinnon puolelta tullut sihteeri ei halunnut tarkastella asiaa ollenkaan?

Perusongelma Volasen mukaan kuitenkin on: Miten johdetaan kriisi, joka on pienempi kuin sota mutta riittävän suuri tarvitakseen useita eri toimijoita?

Puolustushallinnolla on oma johtamismallinsa ja kokonaismaanpuolustuksen nimissä tahtotila saada kaikki valtion toimijat johtoonsa ja johtamisjärjestelmäänsä.

Toimivaltojen on oltava selkeät. Intressiristiriidat eivät saa halvaannuttaa koneistoa.

Vuoden 2004 tsunamissa ulkoministeriö joutui välittömästi vaikeuksiin. Virkamiehen täytyy Suomessa noudattaa tarkasti lakeja. Ensimmäisenä heidän mielessään oli konsulipalvelulaki ja virkavastuu. Ei siellä laissa puhuttu tsunamien rannalle jättämistä uhreista ja pelastettavista mitään. Heillä ei myöskään ollut toimivaltaa muille hallinnonaloille. Kuka voi johtaa ja millä valtuuksilla? (Oma huomautus: ulkoministeri Tuomioja itse piileksi jossain mökillään alkupäivät vallan kokonaan)

(Oma mielipide: Matti Vanhasen kunniaksi on sanottava, että hän antoi jo ensimmäisen puhelun aikana Volaselle valtuudet hoitaa suomalaiset kotiin ja että hän vastaa itse päätöksestä ja katsotaan sitten myöhemmin, kuka maksaa ja menikö oikein. Tämähän johti siihen, että vnk kaappasi vallan ulkoministeriöltä.)

Volanen käy läpi historiaa. Tsunamin jälkeen alkoi kehittely. (Oma mielipide: Nyt menee kampaviinereitä!) Ex-presidentti Ahtisaaren tutkimuslautakunta antoi suositukset. ”Vanhanen I” teki omansa. Perusidea oli nostaa joustavasti valmiustasot paikallisviranomaisesta ylös aina valtioneuvostoon asti.

Volasen mukaan puolustusministeriö ei halunnut siviilikriisinjohtamien mallia vaan oman kokonaismaanpuolustusmallinsa, jota olivat jo Lipponen ja Jäätteenmäki ajaneet. Puolustushallinnon mukaan kaikki toimijat kuuluvat kriiseissä kokonaismaanpuolustuksen alle.

Määrätyllä tavalla on järkevää, ainakin sodassa, että kaikki elintärkeät toiminnot ovat osa kokonaispuolustusta. Nyt oltiin kuitenkin tilanteessa, jossa siviilikriisien johtamisjärjestelmää vaadittiin puolustushallinnolle ja vähemmän pääministerille ja vnk:lle. Vnk:n virkamiehistö tietysti halusi toisinpäin. Vanhanen ja Kääriäinen sitten junailivat vuonna 2006 siviilikriisimallin vnk:n alle. Vuoden 2006 mallissa puolustusministeriö ja vnk tekevät yhteistyötä. Pääministerillä on asiantunteva turvallisuusjohtaja apuna (nyk. eversti Ahti Kurvinen).

Valtioneuvosto johtaa. Jos asiaan liittyy ulko- tai puolustuspolitiikkaa, TP-UTVA tulee mukaan.

Muuten kaikki tehdään lähellä maanpintaa eivätkä poliitikot puutu asioihin. Näin ollen poliitikot eivät siis määrää, kuka rokotetaan ja milloin, vaan lääkintäviranomaiset määräävät, kansan kiljumisesta huolimatta.

Volanen kirjoittaa kehityksestä: Sorsa sai vielä lukea Tsernobylin 1986 onnettomuudesta ruotsalaisista lehdistä. Aholla oli jo vuonna 1991 hakulaite, mutta siitä oli patteri loppunut, kun Janajevin juntta yritti kaapata Moskovassa vallan. Pääministeri kuuli tiedon taksin autoradiosta ja soitti Kruunupyyn lentokentältä suomalaiset toimijat kokoon. 1994 Aho herätettiin aamuyöllä, kun Estonia katosi meren syvyyksiin. 2001 Lipponen kokosi samana päivänä kriisiryhmän, joka jatkoi työtään pitkään. He katsoivat suorana tapahtumia useista televisioista. Nykyisin vnk:n tike päivystää jo 24 h seuraten muiden muassa EU:n tikeä useita medioita.

Ongelmapaikat enää tänään? Tsunamin jälkeen oli hetken hyvää tahtoa, mutta ministerivaihdokset ja virkamiesjohdon vaihdokset ovat olleet ongelma. Tässä jutun sidos alkaa yskiä. Volanen mainitsee useaan otteeseen puolustushallinnon huolestuneisuuden siviilijohtamiseen eli Valtion kriisijohtamismalliin. Konkretisointi kuitenkin puuttuu. Miten tarkalleen pääministerin johtaminen heikkenisi puolustusministeriön kehittäessä omaa tonttiaan kokonaismaanpuolustuksessa?

Yksi erikoinen välähdys jutussa on. Arctic Sean (2009) tapauksessa sisäministeriö ja poliisi kieltäytyivät antamasta valtioneuvoston kanslialle tietoa. Anne Holmlund (sisäministeri) ja Mikko Paatero (poliisiylijohtaja) olivat silloin keskeisiä toimijoita. Holmlund informoi ilmeisesti pitkällä viiveellä ja puolinaisesti Halosta ja Vanhasta. Vanhanen kuitenkin sitten keskusteli asiasta Rasmussenin ja Putinin kanssa. Halonen jutteli vielä Krimillä Putinin ja Medvedevin kanssa ja sitten jo iltapäivällä ilmoitettiin, että (Volasen sanoin) Venäjän laivasto hakee Atlantilta suomalaisessa omistuksessa, suomalaisessa rahdissa ja Suomesta lähteneen laivan.

(Oma kommenttini: Se oli venäläistaustaisen suomalaisyrityksen omistama, suomalaisyritykselle aikarahdattu maltalaisalus. Se kaapattiin heinäkuussa 2009 Itämerellä. Käytännön toimijana operaatiossa oli Venäjän laivasto, mutta sitä tukivat myös Maltan ja Suomen viranomaiset sekä NATO. Julkisuuteen annettiin harhauttavaa tietoa, jotta etsijöillä ja laivan kiinni ottajilla olisi työrauha.)

Kukaan ei julkisuudessa tiedä vieläkään, mistä pirusta oli kyse. Venäjän kiinnostus yksittäiseen "suomalaislaivaan" oli todella suuri. Poliisi käsitteli asiaa tavallisena rikosasiana, joten poliitikot eivät ainakaan alkuun tienneet yhtään, mistä mahdollisesti on kyse.

Entä nyt?

Nyt ovat Turvallisuuskomitea ja Kyberturvallisuuskeskus uusina toimijoina, mutta ne ovat enemmänkin asiantuntijaelimiä. Lisäksi vuoteen 2013 mennessä oli jo palattu siihen, että jokainen ministeriö vastaa omasta toiminnastaan. Se miten ne informoivat pääministeriä ja presidenttiä, on arvoitus.

(Oma kommenttini: Räsäsen lausunto puolen miljoonan suomalaisen jäätyä ilman sähköä joulukuussa 2011 kuulostaa juuri tältä.)

Lakiin perustuvissa velvollisuuksissa on vieläkin päällekkäisyyksiä ja rakoja, mutta asiantuntijoita piisaa, on nähdäkseni Volasen jutun johtopäätös. Hän varmaan haluaisi entisajan puolustusneuvoston tapaisen elimen. Jostain syystä hallituksen UTVA (jolle puolustusneuvoston tehtävät siirrettiin) ei hänen mielestään varmista todella ison kriisin johtamista yhtä hyvin. Artikkelin luettuani en ymmärrä, miksi ei varmista. Puolustusneuvosto alkuunsa sotilaallinen ja puolustushallinnon väkeä koskeva olikin, ainakin alkuunsa, mutta lopultahan siinä sitten oli mukana koko valtioneuvosto kaikkia kulloisen hallituksen kommunisteja myöten ja tieto vuoti reaaliajassa Moskovaan. Käsittääkseni juuri marraskuun 2023 rajaongelman kohdalla toiminta oli paletissa aika selkeää. Vain hallituksen halu tarkistuttaa päätöstensä laillisuus ja demlalaisen apulaisoikeuskanslerin säätö toi viiveen maanpuolustukseen. Kyse oli vastuun pallottelusta sinänsä, ei enää siitä, oliko vnk toimivaltainen ja olivatko kaikki toimijat saumattomassa yhteistyössä.

Ristiriita siinä, että hän yhtäältä kehuu mallin parantuneen toimijat + vnk + UTVA + TP mutta alun ja lopun sidos vähän erillisten asioiden kanssa eli että hän väläyttää lopussakin taas puolustusneuvoston kaltaista ratkaisua, saa vähän ihmettelemaän tätä artikkelin kokonaisuutta. Paljon hän tuntuu tietävän, vanha kettu.
Kiitos tärkeän asian esille ottamisesta. Seuraavassa myös viime vuosien kokemuksiin perustuvaa pohdintaa kriisijohtamisesta. https://ristovolanen.fi/451315321/439926330
Parhain tervehdyksin, Risto Volanen
 
"Tulokseen pääsevässä kriisijohtamisessa johto laittaa tosiasioiden pohjalta itsensä likoon sivuille vilkuilematta tietäen, että sitä vastaan joka tapauksessa hyökätään kriisin aikana ja sen jälkeen."

Kyllä. Myös katsaus oikeusideologisten suuntausten historiaan avartaa ymmärrystä kokonaisuuteen.

Koronakriisi keväällä 2020 konkretisoi tapausesimerkkinä monta asiaa. Vaikka tässä on paljon lukemista, se kannattaa. Kiinnostava oli myös Ruotsin ja Suomen hallintokulttuurien vertailu suhteessa päätöksentekoon.
 
Back
Top