Siviilipalvelus

aab

Eversti

Ideoita millaista siviilipalvelus voisi olla jotta se palvelisi maanpuolustusta parhaiten ja olisi järkevää myös sitä suorittavalle.

Onko sivarit puolustusvoimille vain välttämätön paha jotka joudutaan sijoittamaan puoliväkisin johonkin toisarvoisiin ja hyödyttömiin toimiin?

Vaikka asepalvelusta eivät halua suorittaa niin eikö heidät olisi järkevää kouluttaa joihinkin tehtäviin josta olisi hyötyä puolustusvoimille sekä sivarille itse?

"Siviilipalvelusaika on 347 päivää ja se muodostuu 28 vuorokauden peruskoulutusjaksosta ja noin 10,5 kuukauden työpalvelusta. Työpalvelu suoritetaan siviilipalveluskeskuksen hyväksymissä siviilipalveluspaikoissa, joita on noin 2000 eri puolilla Suomea."

Miksi tuota "työpalvelua" ei voida muuttaa koulutukseksi jossa saisi pätevyyden tai valmiuden johonkin ammattiin?
 
Miksi tuota "työpalvelua" ei voida muuttaa koulutukseksi jossa saisi pätevyyden tai valmiuden johonkin ammattiin?

Varmaan siksi, että sen homman pitää pyöriä halvimmalla mahdollisella tavalla? Ja toiseksi siitä ei haluta houkuttelevaa vaihtoehtoa?

Ei siitä systeemistä ole ainakaan vielä luotu minkäänlaista time crisis-juttua, aikaa olisi ollut kyllä sekin tehdä. Siviiliyhteiskunnan tukemiseen kriisissä tähtäävä malli olisi jees, mutta eipä se synny ilmaiseksi.
 
Tuossa hommassa olisi hyötyä siviileille.


images


Eikä noita suojavarusteita ole pakko ottaa.
images
 
Tuossa hommassa olisi hyötyä siviileille.


images


Eikä noita suojavarusteita ole pakko ottaa.
images

Ehkä on kuitenkin parempi yhteiskunnan kannalta, että Puolustusvoimat hoitaa nuo raivaamiset? Veikkaan, ettei sivarin palveluspaikassa esim.
sairaalanpesulassa kartu tieto / taito noita hommia ajatellen? Muutenkin suurin osa sen verran saamattomia, ettei työn laatuun voisi luottaa.
 

"Millaista sivarin pitäisi olla että se palvelisi maanpuolustusta parhaiten.

Kiinnostava kysymys, joka pakottaa jakamaan sekä kysymyksen että vastauksen osiin.

1. Osa sivariin hakeutuneista ei halua palvella maanpuolustusta. Näistä ideologisista pasifisteista sun muista ei ole maanpuolustukselle hyötyä koska he eivät halua että heistä on maanpuolustukselle hyötyä.

2. Toinen osa sivariin hakeutuneista ei halua palvella armeijassa tai ei selviä syystä tai toisesta armeijaympäristössä. Todella iso osa näistä olisi mielellään maanpuolustukselle hyödyksi jos löytyy tapoja joilla se on mahdollista. Jokin osa näistä voisi olla isostikin hyödyksi jos isompi kokonaisuus vain suostuisi hyödyntämään heitä.

Kakkosryhmä on hyvin epäyhtenäinen. Nörttejä, epäliikunnallisia, lääkäreitä, autismikirjolaisia, ADHD-tapauksia, elämänhallintaongelmaisia, varmaan suurin osa maan äo = yli 130 -väestöstä, taiteilijoita, addikteja, mielenterveysongelmaisia, tutkijaluonteita...

Tämä on määrällisesti pieni ryhmä. Osa porukasta sopeutuisi joukkotuotantoon jos kommunikaatiokuilu yms. eivät olisi esteenä. Osa ei sopeutuisi joukkotuotannon lähtökohtiin - eikä suomalainen joukkotuotanto heihin.

Itse näen asian niin että sivari on väärä paikka tälle kakkosryhmälle. Se on kuitenkin ainoa vaihtoehto niille, joilta intti ei syystä tai toisesta onnistu vaikka henkilöllä olisi motivaatiota olla maanpuolustukselle hyödyksi.

Ehkä sivarin ja intin väliin tarvittaisiin kolmas vaihtoehto joka ei poissulkisi valtiolta mahdollisuutta hyödyntää maanpuolustustoiminnan eri osa-alueilla niitä, joilla ei ole mitään maanpuolustusta vastaan, mutta jotka eivät syystä tai toisesta suorita maanpuolustusvelvollisuuttaan intin muodossa.

(Aiheella on joitain yhtymäkohtia yksilötuotanto-ketjun kanssa joten jos joku on suunnattoman kiinnostunut aiheesta, niin kannattaa kurkata se läpi.)
 
...varmaan suurin osa maan äo = yli 130 -väestöstä...

Johtamista koskevissa tutkimuksissa on huomattu, että älykkäin ei ole paras johtaja jos älykkäin on liian paljon johdettaviaan älykkäämpi. Hyvä johtaja on usein vain vähän johdettaviaan älykkäämpi.

Syynä ei ole se, että älykkyydellä olisi varjopuolia vaan kommunikaatio-ongelmat. Jos johtajan ja johdettavien välinen älykkyys(osamäärä)ero on liian suuri, niin he ymmärtävät toisiaan huonosti. He elävät erilaisissa käsiteavaruuksissa. He ovat kuin kissa ja koira - samassa pihassa mutta eri maailmassa.

Ilmiölle annettiin nimeksi kommunikaatiokuilu. Se alkaa vaikuttaa noin 20 äo-pojon huituvilla.

Käytännössä voisi sanoa, että voimakkaasti ympäristöstä poikkeava älykkyys invalidisoi oli ero kumpaan suuntaan tahansa. Osa invalidisoitumisesta on ympäristön tuottamaa.

Kuvitellaan Albert. Äo 145. Epäliikunnallinen. Luova. Mielikuvitusrikas. Oli kaikki kouluasteet itseään tyhmempiensä kiusaamisen, ehkä väkivallankin kohde. Murrosikä tuli muutamaa vuotta myöhemmin kuin ikätovereilla. (Hidas biologinen kello on enemmän sääntö kuin poikkeus riittävän korkeilla äo-lukemilla - ja nopea kello matalilla.) Normaalit näihin lähtökohtiin liittyvät oheisilmiöt.

Esitän kaksi väitettä:

1. Yli 70% Alberteista käy sivarin, keskeyttää intin tai hankkii vapautuksen.
2. Maanpuolustus voisi hyötyä huimastikin jos Albertteja voitaisiin hyödyntää maanpuolustustoiminnassa.

Albert ei välttämättä selviäisi intin henkisestä yms. ilmapiiristä ehjänä tai elossa. (Tai jos kävisi niin harvinaisesti että Albert ottaisi sen linjan että hän itse selviää, niin ehkä joku muu ei selviäisi.)

Kuilu Albertin ominaisuuksien, joukkotuotannon logiikan ja Albertin siihenastisen elämän luoman kuorman välillä voi olla mahdoton ylittää. Mielestäni se ei ole kenenkään vika. Se ei ole Albertin vika. Ei hän ole itse valinnut älykkyyttä ja muita piirteitään. Se ei ole intin vika. Armeija on joukkotuotantolaitos. Ei se voi sopeutua yksilöihin vaan yksilöiden on pyrittävä sopeutumaan armeijaan. Se ei ole yhteiskunnan vika.

Muttamuttamutta...

Älykkyys ja luovuus ovat valtavia resursseja. Niiden hyödyllisyys ja hyödynnettävyys kasvavat eksponentiaalisesti. De Solla Pricen neliöjuurifunktio, taas kerran... Miljoona satunnaisesti valittua ihmistä ei tuota yhden Elon Muskin tuottavuutta - edes yhteenlaskettuina.

Mun vastaus ketjun aloituskysymykseen on se, että tarvitaan kokonaan uusia asioita jotta voidaan estää kaikkien Albertien kapasiteetin liukuminen alueelle, jolla lait, käytännöt, ohjeet, osaamattomuusm identiteettityö jne. estävät näiden Albertien yksilöresurssien hyödyntämisen maanpuolustuksen hyväksi.

Henkilökohtaisesti uskon, että moisten hyödyntämismahdollisuuksien kehittäminen saattaisi olla panos-tuotos -suhteeltaan parhaita investointeja, mitä maanpuolustustoiminnan hyväksi on tässä maassa koskaan tehty.

Lisäksi olen lähes varma, että jos noiden hyödyntämismahdollisuuksien kehittämistä edes harkittaisiin, niin kehittämisen henkilöresurssointi ja organisointi tehtäisiin tavalla joka estäisi onnistumisen.

(Organisaation tarpeista lähtevä. Monotavoiteoptimoiva. Analyyttinen ja substanssikeskeinen. Ryhmätyönä, ehkä moniammatillisesti. Tavoite- ja tehtäväkeskeisesti. Päätyön ohella... Jotain tuollaista sontaa joka estäisi 100% varmuudella sekä onnistumisen että tulisi hitaaksi + kalliiksi. Kolmen vuoden ja parin miljoonan haaskaamisen jälkeen voitaisiin todeta ettei kannata koska kampaviinerit loppuivat.)
 
Ehkä sivarin ja intin väliin tarvittaisiin kolmas vaihtoehto joka ei poissulkisi valtiolta mahdollisuutta hyödyntää maanpuolustustoiminnan eri osa-alueilla niitä, joilla ei ole mitään maanpuolustusta vastaan, mutta jotka eivät syystä tai toisesta suorita maanpuolustusvelvollisuuttaan intin muodossa.
Nykyäänhän intin voi käsittääkseni suorittaa myös aseettomana palveluksena. Olisikohan tämän kehittämisessä jotain järkeä? Koulutus voisi olla esimerkiksi juuri PV:n ja siviilipuolen viranomaisten yhdessä suunnittelema kriisi- ja poikkeusolojen valmiuksia palveleva kokonaisuus.
 
Nykyäänhän intin voi käsittääkseni suorittaa myös aseettomana palveluksena. Olisikohan tämän kehittämisessä jotain järkeä? Koulutus voisi olla esimerkiksi juuri PV:n ja siviilipuolen viranomaisten yhdessä suunnittelema kriisi- ja poikkeusolojen valmiuksia palveleva kokonaisuus.

Aseettoman palveluksen mahdollisuus on ollut vuodesta kivi ja banaani.

Jos lukaiset mun molemmat hölinät ajatuksen kanssa niin huomaat kaksi syytä siihen miksi en pidä sitä enkä sen kehittämistä järkevänä.

1. Eihän sellaisia ihmisiä ole edes olemassa, jotka kieltäytyvät ensisijaisesti aseesta eivätkä armeijasta. Tai ehkä joku 3 kpl vuodessa.

Kaikki kieltäytyjät kieltäytyvät armeijasta. Armeijasta kieltäytyvien joukossa on suurehko vähemmistö, joka kieltäytyy maanpuolustustoiminnasta. Näistä jokin prosentti kieltäytyy myös aseista. Mutta hehän eivät mene inttiin.

2. Kaikki hyödyllisyys ja hyödynnettävyys on niissä, joilla on maanpuolustustahtoa ja paljon annettavaa, mutta jotka eivät käy inttiä.

Kuvittele Lasse. Lukiosta lääkikseen ja lykkäystä opintojen takia. Valmistuu lääkäriksi.

Meneekö Lasse Lääkäri jonnekin Hevonvittulaan opettelemaan tykillä ampumista jonkun 18-vuotiaan alikessun ylimielisen oikuttelun ohjauksessa vai lähimpään isoon keskussairaalaan tekemään lääkärin töitä sivarina? Melkein veikkaisin että vähintään puolet Lasse Lääkäreistä menee sinne keskussairaalaan.

Eikä syynä ole se, että "kieltäytyy aseista" tai "ei ole maanpuolustustahtoa" vaan se, että karvaa vaille kolmekymppinen lääkäri ei pysty näkemään itseään polkupyöräsulkeisissa kuravellissä taaksepoistumassa läheskään yhtä helposti kuin siellä tutun keskussairaalan käytävällä stetoskooppi kaulassa roolikalustona roikkumassa.

Kyse on paljon useammin kohtaamattomuusongelmasta ja identiteettityöstä kuin aihetta koskevissa keskusteluissa huomioidaan. Sen vuoksi kohtaamattomuusongelmien ja identiteettiesteiden poistaminen on hyvä lähtökohta jos halutaan hyödyntää jotain.
 
Aseettoman palveluksen mahdollisuus on ollut vuodesta kivi ja banaani.

Jos lukaiset mun molemmat hölinät ajatuksen kanssa niin huomaat kaksi syytä siihen miksi en pidä sitä enkä sen kehittämistä järkevänä.

1. Eihän sellaisia ihmisiä ole edes olemassa, jotka kieltäytyvät ensisijaisesti aseesta eivätkä armeijasta. Tai ehkä joku 3 kpl vuodessa.

Kaikki kieltäytyjät kieltäytyvät armeijasta. Armeijasta kieltäytyvien joukossa on suurehko vähemmistö, joka kieltäytyy maanpuolustustoiminnasta. Näistä jokin prosentti kieltäytyy myös aseista. Mutta hehän eivät mene inttiin.

2. Kaikki hyödyllisyys ja hyödynnettävyys on niissä, joilla on maanpuolustustahtoa ja paljon annettavaa, mutta jotka eivät käy inttiä.

Kuvittele Lasse. Lukiosta lääkikseen ja lykkäystä opintojen takia. Valmistuu lääkäriksi.

Meneekö Lasse Lääkäri jonnekin Hevonvittulaan opettelemaan tykillä ampumista jonkun 18-vuotiaan alikessun ylimielisen oikuttelun ohjauksessa vai lähimpään isoon keskussairaalaan tekemään lääkärin töitä sivarina? Melkein veikkaisin että vähintään puolet Lasse Lääkäreistä menee sinne keskussairaalaan.

Eikä syynä ole se, että "kieltäytyy aseista" tai "ei ole maanpuolustustahtoa" vaan se, että karvaa vaille kolmekymppinen lääkäri ei pysty näkemään itseään polkupyöräsulkeisissa kuravellissä taaksepoistumassa läheskään yhtä helposti kuin siellä tutun keskussairaalan käytävällä stetoskooppi kaulassa roolikalustona roikkumassa.

Kyse on paljon useammin kohtaamattomuusongelmasta ja identiteettityöstä kuin aihetta koskevissa keskusteluissa huomioidaan. Sen vuoksi kohtaamattomuusongelmien ja identiteettiesteiden poistaminen on hyvä lähtökohta jos halutaan hyödyntää jotain.
Jospa lukiosta ei pääsisikään suoraan korkeampaan koulutukseen, vaan siinä olisi jonkinlainen ikäraja vaikka 22vee, nyt on kumminkin niitä ikuisia opiskelijoita jotka vaihtavat koeulutuksesta toiseen kun eivät heti tiedä mitä heistä isona tulee, sanotaan nyt vaikka pientä kypsymisaikaa ehkä tarvitaan
 
Nykyäänhän intin voi käsittääkseni suorittaa myös aseettomana palveluksena. Olisikohan tämän kehittämisessä jotain järkeä? Koulutus voisi olla esimerkiksi juuri PV:n ja siviilipuolen viranomaisten yhdessä suunnittelema kriisi- ja poikkeusolojen valmiuksia palveleva kokonaisuus.
Tämä ryhmä ja esittämäsi palvelus oli lähinnä mielessä, varmaan löytyy sivareista porukkaa joka sitoutuisi palvelukseen jossa on jotain järkeä.
Opetusministeriöltä lisäbudjetti jotta PV ei joudu maksajaksi.
 
Aseettoman palveluksen mahdollisuus on ollut vuodesta kivi ja banaani.

Jos lukaiset mun molemmat hölinät ajatuksen kanssa niin huomaat kaksi syytä siihen miksi en pidä sitä enkä sen kehittämistä järkevänä.

1. Eihän sellaisia ihmisiä ole edes olemassa, jotka kieltäytyvät ensisijaisesti aseesta eivätkä armeijasta. Tai ehkä joku 3 kpl vuodessa.

Kaikki kieltäytyjät kieltäytyvät armeijasta. Armeijasta kieltäytyvien joukossa on suurehko vähemmistö, joka kieltäytyy maanpuolustustoiminnasta. Näistä jokin prosentti kieltäytyy myös aseista. Mutta hehän eivät mene inttiin.

2. Kaikki hyödyllisyys ja hyödynnettävyys on niissä, joilla on maanpuolustustahtoa ja paljon annettavaa, mutta jotka eivät käy inttiä.

Kuvittele Lasse. Lukiosta lääkikseen ja lykkäystä opintojen takia. Valmistuu lääkäriksi.

Meneekö Lasse Lääkäri jonnekin Hevonvittulaan opettelemaan tykillä ampumista jonkun 18-vuotiaan alikessun ylimielisen oikuttelun ohjauksessa vai lähimpään isoon keskussairaalaan tekemään lääkärin töitä sivarina? Melkein veikkaisin että vähintään puolet Lasse Lääkäreistä menee sinne keskussairaalaan.

Eikä syynä ole se, että "kieltäytyy aseista" tai "ei ole maanpuolustustahtoa" vaan se, että karvaa vaille kolmekymppinen lääkäri ei pysty näkemään itseään polkupyöräsulkeisissa kuravellissä taaksepoistumassa läheskään yhtä helposti kuin siellä tutun keskussairaalan käytävällä stetoskooppi kaulassa roolikalustona roikkumassa.

Kyse on paljon useammin kohtaamattomuusongelmasta ja identiteettityöstä kuin aihetta koskevissa keskusteluissa huomioidaan. Sen vuoksi kohtaamattomuusongelmien ja identiteettiesteiden poistaminen on hyvä lähtökohta jos halutaan hyödyntää jotain.
Noi lääkärit on kuitenkin hyvin pieni osa alokkaista mutta hyvä esimerkki. Miksi alle 30 lääkäriksi koulutettavan pitää välttämättä käydä asepalvelus? Tuskin tohtoreita etulinjaan rynkkykädessä laitetaan.
 
Noi lääkärit on kuitenkin hyvin pieni osa alokkaista mutta hyvä esimerkki. Miksi alle 30 lääkäriksi koulutettavan pitää välttämättä käydä asepalvelus? Tuskin tohtoreita etulinjaan rynkkykädessä laitetaan.
No eihän lääkärin tarvitse asepalvelusta suorittaa jos ei halua.. Lääkärille voi myös joku ystävällinen kollega kirjoittaa lääkärintodistuksen, että ei ole sovelias asepalvelukseen.

Jos nyt kuitenkin herrat lääkärit katsovat velvollisuudekseen palvella niin puolustusvoimat kuitenkin tarjoaa eräille kansakunnan viksuinta osaa edustaville mahdollisuuden palvella asevelvollisena omalla alallaan. Ainakin lääkäreillä (hammas- ja eläinlääkärit mukaan lukien) ja lakimiehillä on mahdollisuus palvella oman alansa tehtävissä. Tai ainakin hakeutua niihin tehtäviin.

Hyvä ystäväni palveli sotilaslakimiehenä. Vapaat alkoivat joka päivä klo 16 ja 8 aamulla takaisin esikuntaan lakimiehen hommia tekemään.
 
Saattaa se olla etttä se lääkäri löytää itsensä etulinjan tuntumassa JSP;llä. Joten olisi se hyvä osata hiukan sotataitojakin.
Mutta kun suurinosa lekureista ei ole siellä eturintamalla.

Ei kyse ole lääkäreistä, mietin enemmän pelastustoimintaa, kuljetusta, ruokahuoltoa jne.
Tehtäviä jotka auttaisivat kriisitilanteessa mutta joista olisi myös hyötyä sivarin valinneille opintopisteinä tai vastaavina.
 
Ei kyse ole lääkäreistä, mietin enemmän pelastustoimintaa, kuljetusta, ruokahuoltoa jne.
Tehtäviä jotka auttaisivat kriisitilanteessa mutta joista olisi myös hyötyä sivarin valinneille opintopisteinä tai vastaavina.
Puolustusvoimilla on aivan riittävästi kuskeja, spadeja ja muita sopankeittäjiä.

Pelastajista on pulaa, vallankin kun ammattipelastajat ovat kaiketi edelleen varattu omiin tehtäviinsä myös kriisiaikoina. Ennen vanhaan asevelvollisuuslaissa luki suoraan, että palomiesten sijoitus on palokunnissa.

Mutta kuka niistä sivareista edes vpk:laisia kouluttaisi? Vallankin jos miehiä ei kiinnosta kuin kiljun tekeminen ja muu sluibailu..
 
Kun rähinät alkaa, niin mitä kaikesta kieltäytyville sivareille ja sellaisille tehdään, kun kuitenkin jokainen suomen kansalainen on maanpuolustusvelvollinen?
 
Aseettoman palveluksen mahdollisuus on ollut vuodesta kivi ja banaani.

Jos lukaiset mun molemmat hölinät ajatuksen kanssa niin huomaat kaksi syytä siihen miksi en pidä sitä enkä sen kehittämistä järkevänä.

1. Eihän sellaisia ihmisiä ole edes olemassa, jotka kieltäytyvät ensisijaisesti aseesta eivätkä armeijasta. Tai ehkä joku 3 kpl vuodessa.

Kaikki kieltäytyjät kieltäytyvät armeijasta. Armeijasta kieltäytyvien joukossa on suurehko vähemmistö, joka kieltäytyy maanpuolustustoiminnasta. Näistä jokin prosentti kieltäytyy myös aseista. Mutta hehän eivät mene inttiin.

2. Kaikki hyödyllisyys ja hyödynnettävyys on niissä, joilla on maanpuolustustahtoa ja paljon annettavaa, mutta jotka eivät käy inttiä.

Kuvittele Lasse. Lukiosta lääkikseen ja lykkäystä opintojen takia. Valmistuu lääkäriksi.

Meneekö Lasse Lääkäri jonnekin Hevonvittulaan opettelemaan tykillä ampumista jonkun 18-vuotiaan alikessun ylimielisen oikuttelun ohjauksessa vai lähimpään isoon keskussairaalaan tekemään lääkärin töitä sivarina? Melkein veikkaisin että vähintään puolet Lasse Lääkäreistä menee sinne keskussairaalaan.

Eikä syynä ole se, että "kieltäytyy aseista" tai "ei ole maanpuolustustahtoa" vaan se, että karvaa vaille kolmekymppinen lääkäri ei pysty näkemään itseään polkupyöräsulkeisissa kuravellissä taaksepoistumassa läheskään yhtä helposti kuin siellä tutun keskussairaalan käytävällä stetoskooppi kaulassa roolikalustona roikkumassa.

Kyse on paljon useammin kohtaamattomuusongelmasta ja identiteettityöstä kuin aihetta koskevissa keskusteluissa huomioidaan. Sen vuoksi kohtaamattomuusongelmien ja identiteettiesteiden poistaminen on hyvä lähtökohta jos halutaan hyödyntää jotain.
Lasselle on ihan oma linja kun hän saapuu varusmiespalvelukseen lääketieteen lisensiaattina. Sielä ei paljon 18-v alikessuja ole.
Tarjolla on ihan laadukasta koulutusta sille lääkärin alulle, joten kyse on win/win tilanteesta. Muut väitteet ovat paskapuheita joilla piillotellaan todellista syytä.

Kysymys taitaa olla ihan muusta jos lekurilla intti jää väliin ja se on välinpitämättömyys. Osalla tietysti kyse on omanarvontunnosta, heitä ei käsketä, ainakaan luiskaotsaiset sotilaat.

Sama koskee muitakin koulutettuja ja fiksuja tieteentekijöitä. Koodarillekkin löytyy mielekästä tekemistä ja monille muillekkin.
Kuitenkin ne ihmiset jotka eivät mene inttiin, suurimmalla osalla kyse on kahdesta asiasta, henkilö ei välitä tästä yhteiskunnasta sen vertaa, että olisi halukas uhraamaan aikaansa sille ja ne joita ei nähdä järkevänä kouluttaa sotilaalliseen maanpuolustukseen.
Tässä tapahtuu tietysti virheitä puolin sun toisin, mutta isossa kuvassa juuri näin.

Oma otantani on tietysti pieni, mutta näillä kieltäytyjillä on harvoin mitään käyttöä sotilaallisessa maanpuolustuksessa, ne seikat jotka aiheuttavat kieltäytymisen, tai vapautuksen hakemisen, ovat sellaisia että ne estävät sotilaallisen toiminnan, heidän panoksensa voi olla sitten jollain muulla elämän osa-alueella, mutta kuten sanottua, usein ei juuri kiinnosta.
 
Oma otantani on tietysti pieni, mutta näillä kieltäytyjillä on harvoin mitään käyttöä sotilaallisessa maanpuolustuksessa, ne seikat jotka aiheuttavat kieltäytymisen, tai vapautuksen hakemisen, ovat sellaisia että ne estävät sotilaallisen toiminnan, heidän panoksensa voi olla sitten jollain muulla elämän osa-alueella, mutta kuten sanottua, usein ei juuri kiinnosta.
No, mielessäni olivat ne jotka eivät halua sotilaaliseen koulutukseen mutta haluaisivat suorittaa palveluksen joka hyödyttäisi yhteiskuntaa sekä suorittajaa.

Sotilaalinen palvelus voi olla rättimikko, autokuski, pullanpaistaja jne. ilman taistelijakoulutusta.

Pointtini oli, että sivareille löytyisi myös maanpuolustuksellinen tehtävä.
 
No, mielessäni olivat ne jotka eivät halua sotilaaliseen koulutukseen mutta haluaisivat suorittaa palveluksen joka hyödyttäisi yhteiskuntaa sekä suorittajaa.

Sotilaalinen palvelus voi olla rättimikko, autokuski, pullanpaistaja jne. ilman taistelijakoulutusta.

Pointtini oli, että sivareille löytyisi myös maanpuolustuksellinen tehtävä.
Meillä oli yksi kaveri joka suoritti muuten normaalisti asepalveluksen, mutta hän ei saanut osallistua ammuntoihin toisen korvan kuurouden takia. Olisi halutessaan saanut vapautuksen asepalveluksesta, mutta halusi mennä armeijaan. Hän kuittasi itselleen rynnäkkökiväärin ja oli mukana kaikissa harjoituksissa paitsi niissä joissa ammuttiin. Kaveri sai ilmavalvojan koulutuksen. Hän oli kova urheilija. Voitti nuorten Suomen mestaruuden voimanostossa ja sai siitä 10 kuntsaria.
 
Back
Top