Suomessa on ajateltu pitkään, että sota käydään etenkin nuorilla ikäluokilla. Nuorilla ja pelottomilla, nuorilla ja tuoreimmat opit saaneilla, nuorilla ja parhaassa terässä olevilla. Varusmiespalveluskin on eräänlainen siirtymäriitti, jossa pojista tehdään miehiä.
Kuitenkin Ukrainassa on päädytty toiseen ratkaisuun - nuorimpia ei lähetetä taistelun, vaan sodan pyörteisiin on lähetetty ensin vapaaehtoiset, sitten iäkkäämmät ruutiukot asevelvollisina. Nuorten ikäluokkien lähettämistä asevelvollisina on vältetty ja vältetään viimeiseen asti.
Perusteluna tälle on ollut, että jos nuoret ikäluokat tuhoutuvat taistelussa, kansakuntaa kohtaa liki eksistentiaalinen ongelma, kun tulevat isät (ja miksei äiditkin) palaavat rintamalta sinkkiarkuissa ja ruumispusseissa. Lapset jäävät syntymättä, kun vanhempia ei ole, eläkkeille ei löydy maksajia.
Pitäisikö Suomenkin ottaa oppia asiasta? Mitä jos meillä alkaisi käydä vähiin 20-30-vuotiaat? Onko se hyväksyttävää vai pitäisikö doktriinia muuttaa?
Tuossa Ukrainan ratkaisussa on tietty tietynlaisia puolia..
Mutta osaltaan tuo ratkaisu myös selittää paikallisen sotajoukon iskukykyä.
Meillä vapaaehtoiset ensin periaate, ei välttämättä johtaisi yhtään parempaan lopputulokseen vaikka intoa olisi kuinka.
Perustelen:
Meillä sijoitettava kokoonpano koulutetaan, majoitetaan, sijoitetaan, ja kertautetaan yhdessä.
Toki aina muutama ukko sieltä täältä vaihtuu matkan varrella, mutta runko pysyy suht kiinteesti kasassa. Näin ollen jokainen erikoispeluri on jo koulutusvaiheessa voitu todeta sopivaksi omaan erikoisalaansa.
Ja joukon ydin tuntee toisensa kutsun käydessä jo vuosien takaa. Yhteispeli syntyy nopeasti.
Tuotettu joukko, yleensä komppania kerrallaan, tuotetaan sitten n. 10v päästä uusiksi, ja vanhentunut porukka jatkosijoitetaan uudestaan. Yleensä tässä vaiheessa jo hankittu siviiliosaaminen mahdollisuuksien mukaan hyödyntäen.
Tämä etu menetettäisiin, jos lähdettäisi vapaaehtoiset edellä "kasaamaan ketjuja". Olisi vaikea kontrolloida missä suhteessa mitäkin osaamista, ja millä aselajitaustalla VE joukossa olisi.
Jalkaväki komppaniassa esimerkkinä on oltava tietty määrä tiettyä osaamista, että sitä voi käyttää taktisesti niissä tehtävissä mihin se on tarkoitettu.
No, perus jalkaväki osaamista kyllä löytynee, mutta sitten taas JOJÄ ja epäsuoratuli alkaakin kysyä jo spesifisti koulutettua sakkia. Ja olisi aika hevosen leikkiä lähteä kokeilemaan yhtään mitään ilman niitä elementtejä.