Hyviä vastauksia tullut melko paljon, aihe selvästikin herättää mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin.
Mitä tulee JOKO:n väitteeseen että mitään olennaista ei ole muuttunut sitten ydinaseen keksimisen, niin pidän tällaista ajattelua osittain vaarallisena. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan pitää JOKO:n itsekin mainitsemaa sakujen salamasotaa, joka yllätti ranskalaiset lähes täysin tai vaikka irakilaisten toimintaa Persianlahden sodassa. Aiheeseen liittyen mielenkiintoinen videolinkki:4BvWHMIdD5I[/media]
Sodankäynnin perusperiaatteet ovat pysyneet samanlaisina jostain Sun Tzun päivistä lähtien, mutta sotilailla, ja ihmisillä yleensä, on paha tapa varautua aina siihen edelliseen sotaan.
Venäläiset eivät ole niin tyhmiä etteivätkö osaisi hyödyntää omia vahvuuksiaan meidän heikkouksiamme vastaan. Jos itse olisin venäläinen kenraali, niin pyrkisin jenkkien vuoden 2003 "Shock & Awe" -tyyppiseen operaatioon.
Homma voisi mennä jotakuinkin seuraavasti:
Järjestetään muutama attentaatti Suomessa asuvaa venäläisvähemmistöä kohtaan, josta syytetään Suomen hallituksen suojelemia "terroristeja". Tilanteen kiristyessä väitetään Suomen salakuljettaneen joukkotuhoaseita Itä-Suomeen iskuetäisyydelle Pietarista, sekä uhkaavaan Venäjän laivaston ja kauppamerenkulun toimintavapautta Suomenlahdella. Suomalaishävittäjien väitetään lentäneen uhkaavasti itärajan tuntumassa, tarvittaessa voidaan järjestää vaikka oman hävittäjän "tippuminen" tai väittää suomalaisten tulittaneen rajan yli à la Mainilan laukaukset.
Seuraa erikoisjoukkojen nopea isku poliittiisia päättäjiä ja sotilaallisia avainkohteita vastaan, tavoitteena häiritä poliittista päätöksentekoa ja liikekannallepanoa.Tämän jälkeen suoritetaan massiivinen tuli-isku maalta, mereltä ja ilmasta erityisesti pk-seudulla olevia avainkohteita ja kriittistä infrastruktuuria vastaan, tavoitteena murtaa suomalaisten puolustustahto heti alkuunsa. Samanaikaisesti pari korkeassa valmiudessa olevaa mekanisoitua prikaatia aloittaa moottorimarssin kohti Helsinkiä tavoitteena edetä mahdollisimman pitkälle tappioista välittämättä. Näitä prikaateja tukee suuri määrä maataistelukoneita ja tst-hekoja. Yhtäaikaisesti päähyökkäyksen kanssa suoritetaan merijalkaväen maihinnousu Helsingin länsipuolelle sekä maahanlasku Mäntsälän tienoille, tavoitteena saada pk-seudulla olevat suomalaisjoukot saarroksiin. Ilmavoimien tukikohtia ja ilmapuolustusta moukaroidaan ballistisilla- ja risteilyohjuksilla sekä ilmarynnäköillä.
Puolustajan mahdollisuudet vastata korkealla intensiteetillä tapahtuvaan strategiseen iskuun ovat hyvin rajalliset. Vastustajan tuliylivoima on niin murskaavaa, että se saa kyllä pääosin haluamansa kiinteät kohteet tuhottua. Puolustajan kannalta kriittistä on saada vastustajan päähyökkäyksen kärki pysäytettyä, mikäli se ei siinä onnistu, on peli äkkiä käytännössä menetetty. Realistinen tavoite ei ole tuhota vastustajan päähyökkäysvoimia, vaan saada ne pysäytettyä. Tässä pätee eri pallopelien lainalaisuudet, joidenka mukaan puolustajan päätehtävänä on ottaa hyökkääjältä tila ja aika pois, ja pitää hänet poissa "maalintekosektoreilta".
Mikäli hyökkäyksen kärki saadaan pysäytettyä, ensisijaisesti tulee pyrkiä saartamaan hyökkääjän pääjoukko, sekä hyökkämään aggressiivisesti vastustajan huoltoa ja täydennyksiä vastaan. Suomella ei ole, eikä tule olemaan, riittävän vahvaa joukko-osastoa jolla voitaisiin tuhota vastustajan ykkösnyrkki suorassa kohtaamistaistelussa. Tavoitteena tulee olla uudenajan "mottitaktiikka", jossa liikkuvat ja hyvän tilannekuvan omaavat yksiköt väijyttävät ja tuhoavat armotta vastustajan "pehmeitä" kohteita pysyen jatkuvasti liikkeessä. Paikalleen jääneet omat joukot tullaan kiertämään ja tuhoamaan vastustajan ilma- ja muun tuliylivoiman turvin vähäisin vastustajan tappioin.
Mitä tulee JOKO:n väitteeseen että mitään olennaista ei ole muuttunut sitten ydinaseen keksimisen, niin pidän tällaista ajattelua osittain vaarallisena. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan pitää JOKO:n itsekin mainitsemaa sakujen salamasotaa, joka yllätti ranskalaiset lähes täysin tai vaikka irakilaisten toimintaa Persianlahden sodassa. Aiheeseen liittyen mielenkiintoinen videolinkki:4BvWHMIdD5I[/media]
Sodankäynnin perusperiaatteet ovat pysyneet samanlaisina jostain Sun Tzun päivistä lähtien, mutta sotilailla, ja ihmisillä yleensä, on paha tapa varautua aina siihen edelliseen sotaan.
Venäläiset eivät ole niin tyhmiä etteivätkö osaisi hyödyntää omia vahvuuksiaan meidän heikkouksiamme vastaan. Jos itse olisin venäläinen kenraali, niin pyrkisin jenkkien vuoden 2003 "Shock & Awe" -tyyppiseen operaatioon.
Homma voisi mennä jotakuinkin seuraavasti:
Järjestetään muutama attentaatti Suomessa asuvaa venäläisvähemmistöä kohtaan, josta syytetään Suomen hallituksen suojelemia "terroristeja". Tilanteen kiristyessä väitetään Suomen salakuljettaneen joukkotuhoaseita Itä-Suomeen iskuetäisyydelle Pietarista, sekä uhkaavaan Venäjän laivaston ja kauppamerenkulun toimintavapautta Suomenlahdella. Suomalaishävittäjien väitetään lentäneen uhkaavasti itärajan tuntumassa, tarvittaessa voidaan järjestää vaikka oman hävittäjän "tippuminen" tai väittää suomalaisten tulittaneen rajan yli à la Mainilan laukaukset.
Seuraa erikoisjoukkojen nopea isku poliittiisia päättäjiä ja sotilaallisia avainkohteita vastaan, tavoitteena häiritä poliittista päätöksentekoa ja liikekannallepanoa.Tämän jälkeen suoritetaan massiivinen tuli-isku maalta, mereltä ja ilmasta erityisesti pk-seudulla olevia avainkohteita ja kriittistä infrastruktuuria vastaan, tavoitteena murtaa suomalaisten puolustustahto heti alkuunsa. Samanaikaisesti pari korkeassa valmiudessa olevaa mekanisoitua prikaatia aloittaa moottorimarssin kohti Helsinkiä tavoitteena edetä mahdollisimman pitkälle tappioista välittämättä. Näitä prikaateja tukee suuri määrä maataistelukoneita ja tst-hekoja. Yhtäaikaisesti päähyökkäyksen kanssa suoritetaan merijalkaväen maihinnousu Helsingin länsipuolelle sekä maahanlasku Mäntsälän tienoille, tavoitteena saada pk-seudulla olevat suomalaisjoukot saarroksiin. Ilmavoimien tukikohtia ja ilmapuolustusta moukaroidaan ballistisilla- ja risteilyohjuksilla sekä ilmarynnäköillä.
Puolustajan mahdollisuudet vastata korkealla intensiteetillä tapahtuvaan strategiseen iskuun ovat hyvin rajalliset. Vastustajan tuliylivoima on niin murskaavaa, että se saa kyllä pääosin haluamansa kiinteät kohteet tuhottua. Puolustajan kannalta kriittistä on saada vastustajan päähyökkäyksen kärki pysäytettyä, mikäli se ei siinä onnistu, on peli äkkiä käytännössä menetetty. Realistinen tavoite ei ole tuhota vastustajan päähyökkäysvoimia, vaan saada ne pysäytettyä. Tässä pätee eri pallopelien lainalaisuudet, joidenka mukaan puolustajan päätehtävänä on ottaa hyökkääjältä tila ja aika pois, ja pitää hänet poissa "maalintekosektoreilta".
Mikäli hyökkäyksen kärki saadaan pysäytettyä, ensisijaisesti tulee pyrkiä saartamaan hyökkääjän pääjoukko, sekä hyökkämään aggressiivisesti vastustajan huoltoa ja täydennyksiä vastaan. Suomella ei ole, eikä tule olemaan, riittävän vahvaa joukko-osastoa jolla voitaisiin tuhota vastustajan ykkösnyrkki suorassa kohtaamistaistelussa. Tavoitteena tulee olla uudenajan "mottitaktiikka", jossa liikkuvat ja hyvän tilannekuvan omaavat yksiköt väijyttävät ja tuhoavat armotta vastustajan "pehmeitä" kohteita pysyen jatkuvasti liikkeessä. Paikalleen jääneet omat joukot tullaan kiertämään ja tuhoamaan vastustajan ilma- ja muun tuliylivoiman turvin vähäisin vastustajan tappioin.
Last edited by a moderator:
