Sodat värikuvina

[EK]

Täällä sanotaan, että saksalainen Sturmi ampui ensin ja heti perään vaunuun osui suomalainen taistelija panssarinyrkillä niin että torni irtosi rungosta.

http://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/24/country/9/area/45

Ja Niilo Lappalainen taas kirjoittaa teoksessaan Ihantala Kesti sivulla 191, että kaksi saksalaista rynnäkkötykkiä ampui vaunuun. Ensimmäinen osuma pysäytti sen ja toinen räjäytti ammusvaraston, jolloin vaunusta irtosi ainakin torni. Eino Pohjamon kirjoissa olisi tarkempi kuvaus, mutta niitä ei nyt hyllyssä ole. Mikäli en väärin muista, rynnäkkötykit olivat aivan tien vieressä asemissa ja ampuivat erittäin läheltä.

Toinen linjoista läpi tullut vaunu tuhottiin panssarinyrkillä.

 

[Panssari Salama]

Ja Niilo Lappalainen taas kirjoittaa teoksessaan Ihantala Kesti sivulla 191, että kaksi saksalaista rynnäkkötykkiä ampui vaunuun. Ensimmäinen osuma pysäytti sen ja toinen räjäytti ammusvaraston, jolloin vaunusta irtosi ainakin torni. Eino Pohjamon kirjoissa olisi tarkempi kuvaus, mutta niitä ei nyt hyllyssä ole. Mikäli en väärin muista, rynnäkkötykit olivat aivan tien vieressä asemissa ja ampuivat erittäin läheltä.

Toinen linjoista läpi tullut vaunu tuhottiin panssarinyrkillä.

Näistä on muistaakseni SA-kuva.fi arkistossa useampikin kuva. Koitan kaivaa esille jossain raossa, ellei joku muu ehdi ensin.

 

[Erkki]

Historia Sotahistoria
Ikonisen sotakuvan tausta
Hannu Teider
7.10.2014


Suomen sotahistorian yksi kuuluisimmista valokuvista on otettu 30. kesäkuuta 1944 Ihantalan kirkonmäellä. Kuvassa kävelevät peräkkäin panssarijääkäri Eino Heikkilä, kersantti Kaarlo Niemelä ja kersantti Heino Nikulassi.

Suomen itsenäisyyden kohtalo oli tuolloin vakavasti uhattuna Tali-Ihantalan verisessä puolustustaistelussa. Niemelän ja Nikulassin olalla on panssarinyrkki ja he katselevat ohikulkiessaan tuhottua, vielä savuavaa venäläistä T-34-panssaria.

Kuvan myyttisyyttä lisää kemijärveläisen Nikulassin kohtalo. Hän kuoli seuraavana päivänä.

Mika Kuljun tiistaina julkaistu kirja Kohtalona Tali-Ihantala paljastaa sotakuvan todellisen taustan.

”Sotatarinoista voi olla 5–6 eri versiota, jotka kaikki saattavat olla totta. Se on haaste tutkijoille”, historioitsija, filosofian maisteri Kulju toteaa.

Kuvan venäläispanssarin tuhosi romuksi saksalaiseen 303. Rynnäkkötykkiprikaatiin kuuluneen alikersantti Willy Obeldobelin johtama rynnäkkötykki.

Se jäi ainoaksi panssarivaunuksi, jonka saksalainen rynnäkkötykkiprikaati tuhosi Tali-Ihantalan taisteluissa.

”Etummaisena ollut tankki sai kylkeensä saksalaisen rynnäkkötykin ammuksen ja räjähti. Toiset kaksi tankkia ajoi omalle puolelleen”, tapahtuman silminnäkijä, kersantti Niemelä vahvistaa Kuljun kirjassa.

Kuin ihmeen kaupalla Tali-Ihantalan tulihelvetistä hengissä selvinnyt Niemelä tuhosi panssarinyrkillään kaikkiaan viisi venäläispanssaria.

Sallasta kotoisin ollut Niemelä kuoli tänä vuonna.

Suomalaiset TK-kuvaajat käyttivät linjojen taakse tuhottua venäläispanssaria myöhemmin propagandan välineenä. Kuvista saa sellaisen käsityksen, että suomalaiset olisivat tuhonneet panssarin.

Tali-Ihantalassa saksalaiset panssarinyrkit ja -kauhut olivat ensi kerran suomalaisilla tehokkaassa käytössä.

”Ei ollut helppoa panssarivaunujen sisälläkään. Panssarikauhut järkyttivät venäläisiä perin pohjin. Venäläisten sotilasjohto selitti suomalaisten tuhoamien panssarivaunujen ajaneen miinoihin”, kertoo järvenpääläinen historioitsija, filosofian maisteri Simo Liikanen.

 

[Erkki]

Ainoa saksalaisen rynnäkkötykkiprikaatin tuhoama vaunu Ihantalassa.

Mistä johtunee, että näin oudon laihaksi jäi tuon prikaatin aikaansaannos näissä taisteluissa? Jossain lähteissä sitä on syytetty pelkuruudesta, irtautuivat milloin minkäkin syyn varjolla. Vaan mene ja tiedä, pyrittiinkö sitä edes käyttämään mitenkään optimaalisella tavalla.

 

[EK]

Silloin kauan sitten peruskoulussa (no eihän siitä ole kuin yli 30-vuotta) sotahistoria tietty kiinnosti, tai tarkemmin sanoen erityisesti ne jaksot, jolloin käytiin läpi merkittävimpiä sotia. Nyt keski-ikää lähestyvänä sitä tulee miettineeksi usein, että käydäänkö peruskoulussa historiaa läpi liiankin kanssa sotahistorian kautta? Varsin usein kuulee toteamuksen, että historia nähdään liiankin kanssa sotahistorian tapahtumien kautta - saavatko ne muut tapahtumat liian vähän huomiota ja jos saavat, mitä pitäisi muuttaa, jotta näkökulma laajenisi?

Ja kyllä minä sen suomalaisena ymmärrän miksi meillä peruskoulussa myös sotahistoria saa paljon huomiota. Miten on sukupolven parin kuluttua kun kouluja käyvät lapset, joilla ei ole mitään kosketuspintaa sukupolveen, joka on sotinut? (Oletetaan nyt, että tässä ei hetikohta tartuta kivääriin ja jouduta sotaan).

@EK :lta erinomaisen hyvä huomio siitä, että paikallishistoria saa aivan liian vähän huomiota - tai ainakin minun aikaan sai, mutta taitaa se saada vieläkin. Lapsena ja nuorena se oman kaupungin historia tuntui niin tylsältä, kun sitä käytiin ohuelti läpi, ajatukset lähtivät harhailemaan ties minne tantereille. Niin, ehkäpä tässä tapauksessa vikaa on myös ollut opettajien opettamistavassa, siinä miten he tarkkalivat menneisyyttä, nimittäin veikkaanpa, että Lappeenrannan historiaa olisi ollut mahdollista käydä läpi niin, että se imee oppilaat mukaansa.

vlad

Tuo paikallishistorian mukaan saaminen on ongelma, jonka kanssa olen painiskellut viime aikoina. Nykyinen OPS muuttaa jonkin verran kuviota, tosin ei ihan niin radikaalisti kuin annetaan ymmärtää. Kuitenkin yleensä opetus peruskoulussa on sidottu oppikirjaan. Oppikirjat taas on tehty valtakunnallisiksi, jolloin se paikallisuus on ollut pakko tiputtaa pois. Yleensä opettajat (minäkin) valitsevat sen helpoimman tavan lähestyä asiaa, eli vuoden aikana paukutetaan kirja läpi, jolloin jokaisella oppilaalla on se sama oljenkorsi, jonka avulla heikoimmatkin voivat kellua virran vietävänä ja selvittää kurssin kunnialla.

Yksi ratkaisuvaihtoehto olisi laatia koko oppimateriaali itse, mutta se on kyllä aika raskas urakka ja vaatisi käytännössä kaksi vuotta, toisen 7.-luokalle ja toisen 8.-luokalle. Kuitenkin nykytekniikka pelastaa jonkin verran, eli materiaalia ei olisi pakko saattaa paperille, vaan sen voisi laittaa nettiin. Tällöin oppilaat voivat perehtyä asioihin kännyköillään ja koulun laitteilla. Ideana olisi käydä läpi suunnilleen samat asiat kuin nykyäänkin, mutta nykyiseen Maailmanhistoria - Suomen historia jaotteluun verrattuna, häivyttää tuota Suomen osuutta ja nostaa enemmän mukaan paikallisuutta. Siis kun esim. nykyään puhutaan teollistumisesta ja käydään läpi Englannin teollistuminen ja teollisen vallankumouksen leviäminen muualle ja käydään läpi Finlayson ja metsäteollisuus, niin himmaisi hieman sitä Finlaysonia (sii pitäisi tietenkin mukana) ja sen sijaan esittelisi paikallisia sahoja 1700- ja 1800-luvuilla ja samalla havainnollistaisi sitä, miten paikallinen maaseutu yht'äkkiä vaurastuu, kun metsälle syntyykin arvoa ja tilattomalle väestölle töitä metsissä ja uitossa. Eli periaatteessa sama asia, mutta paikallisuuden kautta.

Tai sotahistoriassa olisi helppoa esitellä Kemijärven ja Sallan taistelut talvisodasta, samoin kuin Suomussalmen ja Kuhmon taistelut. Jatkosodassa Salla ja Kiestinki sekä tietenkin Tali-Ihantala. Lapinsota on tietenkin aivan ehdoton. Saksalaisaikaakin voisi nostaa nyt esille ihan uudella tavalla. Eli ideana siis ei suinkaan olisi skipata Suomen historiaa, vaan vain esitellä se paikalliset tapahtumien kautta (silloin kun se järkevää) ja tietenkin liittäen ne paikalliset tapahtumat osaksi Suomen yleisiä tapahtumia, jotka taas tietenkin linkittyvät yleiseen maailmanhistoriaan. Kuitenkin se vaatii pirusti työtä, että saa paikallishistorioiden sisällön muokattua peruskoululaiselle avautuvaan muotoon.

 

[Sardaukar]

Mistä johtunee, että näin oudon laihaksi jäi tuon prikaatin aikaansaannos näissä taisteluissa? Jossain lähteissä sitä on syytetty pelkuruudesta, irtautuivat milloin minkäkin syyn varjolla. Vaan mene ja tiedä, pyrittiinkö sitä edes käyttämään mitenkään optimaalisella tavalla.

Johtui saksalaisten erilaisesta taktiikasta. Suomalaiset ns. "put the assault into assault gun" ja taistelivat edessä. Saksalaisten taktiikkana oli puolustaa syvyydessä. Eli suomalaisille rynnäkkötykki oli hyökkäysase, saksalaisille enemmän puolustuksellinen (vaikka sitä usein itärintamalla jouduttiinkin käyttämään hyökkäyksellisesti etenkin vastahyökkäyksissä). Yksi lisäasia joka saattoi myös vaikuttaa oli se, että suomalaiset rynnäkkötykkimiehet olivat panssarimiehiä, saksalaiset olivat tykistön miehiä.

Kuriositeettinä Guderian panssariaselajin tarkastajana oli raivoissaan, koska ei saanut alaisuuteensa myös rynnäkkötykkejä. Yhtenä sinänsä erikoisena syynä esim. Göring oli kokouksessa sanonut, että "rynnäkkötykit ovat ainoa aselaji, jossa tykistön mies voi voittaa ritariristin"...

 

[tulikomento]

Mistä johtunee, että näin oudon laihaksi jäi tuon prikaatin aikaansaannos näissä taisteluissa? Jossain lähteissä sitä on syytetty pelkuruudesta, irtautuivat milloin minkäkin syyn varjolla. Vaan mene ja tiedä, pyrittiinkö sitä edes käyttämään mitenkään optimaalisella tavalla.

Johtui saksalaisten erilaisesta taktiikasta. Suomalaiset ns. "put the assault into assault gun" ja taistelivat edessä. Saksalaisten taktiikkana oli puolustaa syvyydessä. Eli suomalaisille rynnäkkötykki oli hyökkäysase, saksalaisille enemmän puolustuksellinen (vaikka sitä usein itärintamalla jouduttiinkin käyttämään hyökkäyksellisesti etenkin vastahyökkäyksissä). Yksi lisäasia joka saattoi myös vaikuttaa oli se, että suomalaiset rynnäkkötykkimiehet olivat panssarimiehiä, saksalaiset olivat tykistön miehiä.

Kuriositeettinä Guderian panssariaselajin tarkastajana oli raivoissaan, koska ei saanut alaisuuteensa myös rynnäkkötykkejä. Yhtenä sinänsä erikoisena syynä esim. Göring oli kokouksessa sanonut, että "rynnäkkötykit ovat ainoa aselaji, jossa tykistön mies voi voittaa ritarisistin"...

Onko herroilla tietoa tällaisesta, että koordinointiinko 303. rynnäkkötykkiprikaatin käyttöä mitenkään Laguksen PsD:n kanssa ? Vai kenelle tuo porukka oli alistettu ?

 

[Sardaukar]

Onko herroilla tietoa tällaisesta, että koordinointiinko 303. rynnäkkötykkiprikaatin käyttöä mitenkään Laguksen PsD:n kanssa ? Vai kenelle tuo porukka oli alistettu ?

Heitän veikkauksena, että IV Armeijakunnalle. Laatikainen oli jo muutenkin käyttänyt Laguksen Panssaridivisioonaa väärin ja tipoittain...eikä homma välttämättä parantunut. Mutta en kyllä ole nähnyt online-juttua että mille se oli alistettu. Kirja "Laguksen rynnäkkötykit" saattaisi antaa vastauksen.

 

[Erkki]

Onko herroilla tietoa tällaisesta, että koordinointiinko 303. rynnäkkötykkiprikaatin käyttöä mitenkään Laguksen PsD:n kanssa ? Vai kenelle tuo porukka oli alistettu ?

Heti rintamalle saavuttuaan se alistettiin Lagukselle, ja kun myöhemmin muodostettiin Osasto Vihma, se liitettiin siihen. Prikaati-tittelistään huolimatta se oli vain pataljoonan vahvuinen, mutta olisi sen silti pitänyt parempaan pystyä; tuhosihan PsD:n vastaava pumppukin noissa taisteluissa peräti 44 vaunua.

 

[Panssari Salama]

Näistä on muistaakseni SA-kuva.fi arkistossa useampikin kuva. Koitan kaivaa esille jossain raossa, ellei joku muu ehdi ensin.

Tässä muutama kuva oletan samasta kuvasarjasta, liittyen nimen omaan tähän tilanteeseen:

Saksalaiset rynnäkkötykit menossa asemiin.
Viipurin pohjoispuoli 1944.07.02 (c) SA-kuva.fi

Saksalaiset rynnäkkötykit menossa asemiin.
Viipurin pohjoispuoli 1944.07.02 (c) SA-kuva.fi

Saksalainen rynnäkkötykki ja sen tuhoama venäläinen hyökkäysvaunu, joka palaa maantiellä.
Viipurin pohjoispuoli 1944.07.02 (c) SA-kuva.fi

Ja tässä kuva sotkan jäänteistä, ylläolevan sakemannien sturmin putki näkyy kuvan vasemmassa reunassa:

Tuhottu venäläinen hyökkäysvaunu.
Viipurin pohjoispuoli 1944.07.02 (c) SA-kuva.fi

Tuhottu venäläinen hyökkäysvaunu.
Viipurin pohjoispuoli 1944.07.02 (c) SA-kuva.fi

Ja lisää kuvaa sakemannien rynnäkkötykeistä, koska on ne vaan niin komeita pelejä:

Saksalaisia rynnäkkötykkejä.
Tali 1944.07.02 (c) SA-kuva.fi

aksalaisia rynnäkkötykkejä.
Tali 1944.07.02 (c) SA-kuva.fi

 

[tulikomento]

Eikö tämä kuva liity vielä samaan tilanteeseen ? Joissain kirjoissa tämän todetaan esittävän suomalaista pst-tykkiä miehistöineen, joka on juuri ampunut Sotkan tuleen.

 

[Old Boy]

Liittyy!
Tykki on lempinimeltään "Mulatti" eli ranskalaisen 75 mm:n entisen kenttätykin m 1897 putki asetettuna saksalaisen 50 mm pst-tykin lavetille. Tästä tykkimiehistöstä on useampia otoksia, kuvaajana sama TK -mies Hedenström. Taustalla näkyy Ihantalaan
vievä tie ja muiden kuvien tuhoutunut Sotka. Tällä tykkiryhmällä ei ollut mitään tekemistä sen tuhoamisen kanssa. Kuvaaja vain halusi näyttävän otoksen. Paikat on säilyny ihan ennallaan vieläkin eli ovat maastosta helposti löydettävissä.

 

[vlad]

Tuo paikallishistorian mukaan saaminen on ongelma, jonka kanssa olen painiskellut viime aikoina. Nykyinen OPS muuttaa jonkin verran kuviota, tosin ei ihan niin radikaalisti kuin annetaan ymmärtää. Kuitenkin yleensä opetus peruskoulussa on sidottu oppikirjaan. Oppikirjat taas on tehty valtakunnallisiksi, jolloin se paikallisuus on ollut pakko tiputtaa pois. Yleensä opettajat (minäkin) valitsevat sen helpoimman tavan lähestyä asiaa, eli vuoden aikana paukutetaan kirja läpi, jolloin jokaisella oppilaalla on se sama oljenkorsi, jonka avulla heikoimmatkin voivat kellua virran vietävänä ja selvittää kurssin kunnialla.

Yksi ratkaisuvaihtoehto olisi laatia koko oppimateriaali itse, mutta se on kyllä aika raskas urakka ja vaatisi käytännössä kaksi vuotta, toisen 7.-luokalle ja toisen 8.-luokalle. Kuitenkin nykytekniikka pelastaa jonkin verran, eli materiaalia ei olisi pakko saattaa paperille, vaan sen voisi laittaa nettiin. Tällöin oppilaat voivat perehtyä asioihin kännyköillään ja koulun laitteilla. Ideana olisi käydä läpi suunnilleen samat asiat kuin nykyäänkin, mutta nykyiseen Maailmanhistoria - Suomen historia jaotteluun verrattuna, häivyttää tuota Suomen osuutta ja nostaa enemmän mukaan paikallisuutta. Siis kun esim. nykyään puhutaan teollistumisesta ja käydään läpi Englannin teollistuminen ja teollisen vallankumouksen leviäminen muualle ja käydään läpi Finlayson ja metsäteollisuus, niin himmaisi hieman sitä Finlaysonia (sii pitäisi tietenkin mukana) ja sen sijaan esittelisi paikallisia sahoja 1700- ja 1800-luvuilla ja samalla havainnollistaisi sitä, miten paikallinen maaseutu yht'äkkiä vaurastuu, kun metsälle syntyykin arvoa ja tilattomalle väestölle töitä metsissä ja uitossa. Eli periaatteessa sama asia, mutta paikallisuuden kautta.

Tai sotahistoriassa olisi helppoa esitellä Kemijärven ja Sallan taistelut talvisodasta, samoin kuin Suomussalmen ja Kuhmon taistelut. Jatkosodassa Salla ja Kiestinki sekä tietenkin Tali-Ihantala. Lapinsota on tietenkin aivan ehdoton. Saksalaisaikaakin voisi nostaa nyt esille ihan uudella tavalla. Eli ideana siis ei suinkaan olisi skipata Suomen historiaa, vaan vain esitellä se paikalliset tapahtumien kautta (silloin kun se järkevää) ja tietenkin liittäen ne paikalliset tapahtumat osaksi Suomen yleisiä tapahtumia, jotka taas tietenkin linkittyvät yleiseen maailmanhistoriaan. Kuitenkin se vaatii pirusti työtä, että saa paikallishistorioiden sisällön muokattua peruskoululaiselle avautuvaan muotoon.

Kiitokset mielenkiintoisesta, että seikkaperäisestä vastauksesta.

Vanha sanonta pitänee tässäkin kohdin paikkansa, maalta on helppoa huudella kun merellä myrskyää!

Kyllähän se melkoisella varmuudella vaatii opettajalta huomattavia panoksia, mikäli ryhtyy todella seikkaperäisesti käymään läpi paikallishistoriaa osana historian tuntien kulkua, eräitä tapahtumia itse kullakin (suuremmalla) paikkakunnalla on varmasti helpohkoa nivoa suurempiin tapahtumakokonaisuuksiin, mutta kokonaisuus huomioiden melkoinen urakka. Oppilaatkin ovat niin erilaisia, joku kiljuu jo, että "riittää riittää" kun toinen vastaavasti tuntuu päässeen vasta alkuun, että voidaan tunkeutua vielä paljon paljon syvemmälle.

Muistan kuinka ala-asteella historia, maantiede ja biologia kuuluivat ehdottomiin suosikkeihini, maantiede olisi ehkäpä se suurin suosikki lukuaineista. Olisin opiskellut maantietoa vaikka jokaisella tunnilla, syksyllä kun meille jaettiin maantiedon oppikirja ja harjoituskirja (tuohon aikaan jokainen sai kirjoja kaksin kappalein - itselleen), ei ehtinyt vierähtää montaakaan päivää kun olin jo lukenut oppikirjan kannesta kanteen ja tehnyt harjoituskirjan jokaisen tehtävän. Ei minulle olisi riittänyt mikään mitä opettaja olisi voinut tarjota maantiedossa tahi historiassa.

Jo ennenkuin osasin lukea olin kiinnostunut faaraoiden Egyptistä, antiikin Kreikasta etc. Sotahistoria kirjallisuutena astui kuvaan siinä kolmannen luokan aikoihin, valokuvien ja pienoismallien myötä toki jo aiemmin. Peruskoulussa esitelmäni pyörivät kolmen aiheen ympärillä: historia, maantiede ja biologia.

Voisin siis kuvitella, että joku toinen on ollut aivan tyytyväinen oppituntien tarjontaan, siinä missä itse kaipasin lisää ja lisää. Vastaavasti sitten lievästi lukihöiriöiselle äidinkielen tunnit olivat tuskaa...

Sorry OT - intouduin jälleen...

vlad

 

[Vonka]

Market Gardenista, National Geographic.

 

[Panssari Salama]

Eikö tämä kuva liity vielä samaan tilanteeseen ? Joissain kirjoissa tämän todetaan esittävän suomalaista pst-tykkiä miehistöineen, joka on juuri ampunut Sotkan tuleen.

Katso liite: 12819

Linkataan ristiin, eli elävää kuvaa (muutaman sekunnin verran) tästä tilanteesta löytyy Dokkari säikeen Kuhlmey-dokumentin viimeisen neljän viiden minuutin kohdalla.

 

[Mikoyan]

 

[EK]

Kiitokset mielenkiintoisesta, että seikkaperäisestä vastauksesta.

Vanha sanonta pitänee tässäkin kohdin paikkansa, maalta on helppoa huudella kun merellä myrskyää!

Kyllähän se melkoisella varmuudella vaatii opettajalta huomattavia panoksia, mikäli ryhtyy todella seikkaperäisesti käymään läpi paikallishistoriaa osana historian tuntien kulkua, eräitä tapahtumia itse kullakin (suuremmalla) paikkakunnalla on varmasti helpohkoa nivoa suurempiin tapahtumakokonaisuuksiin, mutta kokonaisuus huomioiden melkoinen urakka. Oppilaatkin ovat niin erilaisia, joku kiljuu jo, että "riittää riittää" kun toinen vastaavasti tuntuu päässeen vasta alkuun, että voidaan tunkeutua vielä paljon paljon syvemmälle.

Muistan kuinka ala-asteella historia, maantiede ja biologia kuuluivat ehdottomiin suosikkeihini, maantiede olisi ehkäpä se suurin suosikki lukuaineista. Olisin opiskellut maantietoa vaikka jokaisella tunnilla, syksyllä kun meille jaettiin maantiedon oppikirja ja harjoituskirja (tuohon aikaan jokainen sai kirjoja kaksin kappalein - itselleen), ei ehtinyt vierähtää montaakaan päivää kun olin jo lukenut oppikirjan kannesta kanteen ja tehnyt harjoituskirjan jokaisen tehtävän. Ei minulle olisi riittänyt mikään mitä opettaja olisi voinut tarjota maantiedossa tahi historiassa.

Jo ennenkuin osasin lukea olin kiinnostunut faaraoiden Egyptistä, antiikin Kreikasta etc. Sotahistoria kirjallisuutena astui kuvaan siinä kolmannen luokan aikoihin, valokuvien ja pienoismallien myötä toki jo aiemmin. Peruskoulussa esitelmäni pyörivät kolmen aiheen ympärillä: historia, maantiede ja biologia.

Voisin siis kuvitella, että joku toinen on ollut aivan tyytyväinen oppituntien tarjontaan, siinä missä itse kaipasin lisää ja lisää. Vastaavasti sitten lievästi lukihöiriöiselle äidinkielen tunnit olivat tuskaa...

Sorry OT - intouduin jälleen...

vlad

Minä olen yrittänyt ratkaista tuota oppilaiden kiinnostuksen vaihtelevuuden ongelmaa ns. yksilöllisellä opiskelulla. Periaatteena on, että opettaja määrittää puitteet opittaville asioilla ja aikatauluille, mutta oppilaat itse valitsevat miten laajasti asiat opiskelevat.

Käytännössä olen tehnyt nettisivut, joille olen jaotellut asiat erillisiksi kokonaisuuksiksi ja antanut oppilaille aikarajan, jonka aikana kokonaisuus on opiskeltava. Perustasolla riittää, kun lukee oppikirjan kappaleen ja omaksuu sen pääasiat simppelissä muodossa. Esim. Suomen itsenäistymisestä tietää, että Suomi kuului aiemmin Venäjään, mutta ensimmäisen maailmansodan seurauksena Suomi pystyi itsenäistymään, vaikkakin tästä seurasi verinen sisällissota. Tällä tasolla saa arvosanan 7. Kuulostaa ehkä vähältä, mutta kannattaa muistaa, että 7.-luokan kurssissa on ajanjakso USA:n itsenäistymisestä Versaillesin rauhaan.

Asiasta enemmän kiinnostuneet oppilaat (ja toisaalta ne, jotka eivät jaksa lukea kirjaa) voivat sitten perehtyä oheismateriaaliin, jota löytyy pääasiassa nettilinkeistä ja tehdä sitten eritasoisia tehtäviä, joista yksinkertaisimmat ovat oikein-väärin -väittämiä ja haastavimmat erilaisia pohdintatehtäviä, joihin ei ole ainoita oikeita vastauksia, vaan joissa perustelut ovat tärkeämpiä kuin lopputulokset. Parasta tässä systeemissä on (opettajan näkökulmasta) esseiden kirjoittaminen, joka tehdään siten, että ilmoitan etukäteen esseiden laajat aihealueet, jolloin oppilaat voivat laatia itselleen vihkoon tukimateriaalin esseetä varten. Varsinaiset aiheet ovat huomattavasti tarkempia ja usein aineiston tulkintaa, mutta oppilailla on laatimansa materiaali apunaan ja aikaa kokonainen tunti. Arvostelutaulukko on sama kuin kokeissa, mutta painokerroin 0,5 kun se koearvosanalla on 1. Palaute annetaan kahdenkeskisessä keskustelussa, jossa käydään läpi esseen vahvuudet ja parantamista kaipaavat kohdat.

Tänä vuonna (opettajan vuosi alkaa elokuussa ja loppuu toukokuussa) vedin 8.-luokan toisen maailmansodan marras-joulukuussa tuolla tyylillä. Toinen luokka halusi jatkaa kylmän sodan samalla tavalla, toinen taas halusi palata takaisin opettajajohtoiseen tapaan, jolla alkusyksy vedettiin. Tosin tuo opettajajohtoinenkin ryhmä kirjoittaa esseensä samalla tavalla.

 

[aj77]

 

[Mikoyan]

Berliinin valtaus neuvostojoukkojen näkökulmasta;

 

[kimmo.j]

Koskakohan tämä oli lähetetty? 1. Elokuuta -41, vai syyskuussa ultimaattumin yhteydessä? Vai myöhemmin joulukuun alussa?