Lopuksi vielä muutama ajatus tälläisen pikamarssin parametroinnista, ja ehkä järkevyydestä. Tavoite on siis edetä mahdollimman nopeasti mahdollisimman kauan, varustuksessa joka kelpaa tst-käyttöön, tai on siihen suunniteltukin. Suorituksen on oltava sellainen (ja onkin) että se voidaan levon jälkeen toistaa, ehkä 80% teholla.
Pikamarssimatkan aikana tarvitut varusteet, ml. neste, kuljetetaan kannossa, huoltoa ei ole (helpottaa yhdenmukaistamista, lisäksi metsässä ei ole kauppoja, etelä-Suomessa esim. voi olla yllättävän vaikea löytää juomavettä maastossa, varsinkin aikapaineen alla jne.)
Pikamarssi on vauhti joka oman kokemukseni mukaan on noin 20-24% korkeampi kuin normaali maastokävelyvauhti (ei siis mitään kauduilla notkumista sekään!) - käytännössä nopein mahdollinen etenemisvauhti, joukossa muutama maastoriippuvainen harppaus- tai juoksuaskel, ilman varsinaista juoksemista. Juokseminen yksinkertaisesti ei ole tehokas/ soveltuva etenemismuoto tähän tarkoitukseen.
Normaali hyväkuntoinen ihminen jaksaa tälläistä vauhtia, lievästi hengästyneenä ja selkeästi kohonneella syketasolla, noin 2-3 tuntia. Tavoite on nostaa tämä kuuteen tuntiin.
Itselläni oli muutamia jotakuinkin kierroksen omaisia reittejä, joissa oli jonkinlainen mitattavissa oleva tai selkeäkin puolimatkan krouvi. Aluksi tunnin kohdalla, sitten 2 tunnin kohdalla. Paluumatkalla yritin sitten lyödä ajan jonka tein ulosmennessä. Ei ollut minuutin tai sadan metrin päälle, tärkeintä oli että saan motivoitua itseni kovaan suoritukseen, ja hommassa säilyy jonkinlainen mitattavuus millä voidaan parametroida nousujohteisuus.
Pahoja rasitusvammoja ei kirjaimellisesti saa tulla enää näillä aamuilla, eli räkäposkella vain kerran viikossa !
Tavoitteena on tasainen maksimaalinen etenemisnopeus, joka alkaa hyytyä vasta 6 tunnin kohdalla. Kuuden tunnin jälkeen kysymys on lähinnä suorituksen aikaisen tankkauksen onnistumisesta (jotain imeytyy jollain tavalla!), sekä epämukavuuden/ tuskan hallintakyvystä. Tyypillisesti tässä vaiheessa riesaksi muodostuvat itse suoritukseen nähden täysin tangentiaaliset kivut ja vaivat, mm. et pysty piikinomaisen niskakivun takia kääntämään päätäsi kuin yhteen suuntaan, mikä on hiukan turhauttavaa, tai huomaat yht'äkkiä ettet muista missä vaiheessa sinulla hävisi tunto vasemmasta kädestä, mikä on huolestuttavaa, jne.