Sotahistorian harrastajien huumoria

Tämän "retrorainan" pojat tekivät reilu viikko sitten Jämin lentokentällä ilmailunäytöksen aikana. Hauska tunnelma.

 

Jämillä oli alkuun herkkä tunnelma. Kävin ottamassa muutaman kuvan. Keväällä oli lento-onnettomuus, jossa kahdeksan kuoli. Kaikki olivat Tampereen laskuvarjokerhosta. Ilmailuväki on tiivis yhteisö. Juontajan ääni petti, kun Aeron vanha DC-3 saapui Spitfire XVII:n saattamana. 23 Tampereen laskuvarjokerhon jäsentä teki muistohypyn. 10 000 ihmistä nousi hiljaa seisomaan ja paljasti päänsä. Hyppyyn osallistuneet olivat mukana onnettomuuden pelastustoimissa tai menettivät onnettomuudessa läheisiään tai olivat heitä, jotka selvisivät hengissä onnettomuudesta.

 

Sitten alkoi riehakkaampi meno. Jämiläiset olivat pahaa aavistamattomia, kun Malmin kansanarmeija tuli kaappaamaan kenttää jämiläisiltä. Malmilaisethan ovat menettämässä omansa. Tosin tunnistin seasta myös yhden takavuosien tutun, joka on kylläkin Tesoman talipaani. Heillä oli kuorma-autoja, telajeeppejä, BMP-1 ja telatykki. Tilanne näytti pahalta, mutta Suomen sodan 1808-1809 tykkimihet veivät voiton, ilmeisesti jämiläisten toimiessa erotuomareina.

 

Henkiin jääneet malmilaiset antoivat kyytiä kentällä. Ilmaan nousi kolme texania, Spitfire, Fokker Dr.1 ja Se.5.a. Fokker oli niskan päällä omassa sarjassaan ja Spitfire voitti Texanin aika suvereenisti.

 

Olin Jämillä katsomassa samaa. Satoi niin hulluna että jäi lentokoneet maassa olevan Spitfiren ihailuun,mutta sen sijaan jahtasin kilometrin kolmea wermahctin sotilasta. Schmeisseri oli kannossa ja sitä piti päästä räplään. En päässyt. Puolalainen telahaupitsi oli hieno.
Tuttuja meni itseltäkin tonttiin jämin onnettomuudessa. Alueella on ollut viimeaikoina erittäin huono karma.
No ensikesänä paremmin varustettuna ja paremmalla säällä uudestaan.

 

Olitko sunnuntaina? Lauantaina odottelivat ukkosmyräkän menevän ohi, ja näytös vedettiin putkessa muistaakseni alkaen 16:15 kauniissa säässä.

 

Ei kun olin juuri sen myräkän aikana lauantaina.

 

Mikä porukka näitä videoita tekee? Katsoin tässä aamutuimaan juutuupista pari heidän tekemäänsä videota ja niiden perusteella tekijät ovat kyllä ennen työhön ryhtymistään lukeneet kotiläksynsä perusteellisesti sekä huolellisesti aivopesseet itsensä suomalaisella 40-luvun virallisella totuudella, sillä katsaukset ovat selvällä antaumuksellisella paatoksella laadittuja. Kameran käyttö, kuvakulmat ja rajaukset ovat lähestulkoon autenttiset, kuten myös selvästi lavastettujen taistelu- ja harjoitustilanteiden kömpelö käyttäminen kuvauskohteena.

Ainoastaan selostuksissa pisti korvaan muutama nykyaikainen sana tai ilmaisu, joita ei vielä kuvatulla aikakaudella ollut käytössä. Silti yritys hyvä kymmenen. Vielä kun lisää selostukseen vähän innostunutta asennetta, aitoa aatteenpaloa ja isänmaallista paatosta, niin ei ole enää pitkä matka Topo Leistelän ja Turo Karton tasolle.

 

Harmi. Näytös keskeytettiin muistohypyn jälkeen useaksi tunniksi ukkosmyrskyn vuoksi. Tuossa on vielä muutama napsu. Moni vanhempi herrasmies tunnistaa ainakin MG:n ja "Sergein". Fokker Dr.1 ei ollut sentään punaisen paronin väreissä, mutta "huoltoauto" oli. Sain myös ensimmäistä kertaa kuulla, että Manfred von Richthofenia ei pudottanutkaan kapteeni Brown Sopwith Camelilla vaan hänen rintaansa tuli .303:n yksittäinen luoti maasta.

 

Nuorehko porukka, joka pitää hauskaa opiskelemalla sotahistoriaa sisäistetyn leikin avulla. Koska Fly In -lentäjien teemana oli "Warbirds", kutsuivat mukaan tällaisia, jotta yleisöllä olisi maan pinnallakin ollut seurattavaa. Malmilaisten "kaartia" johti Sami Saikkonen, vapaa-ajan lentäjä, joka tekee taitolentäjä Kontiolle koreografiat ja kuuluu Malmin kentän puuhamiehiin. Notkea kaveri sanan varsinaisessa merkityksessä. Kuskit Bemarille ja T-55-runkoon tehdylle telatykille löytyivät Panssarikillan kautta.

Juoni oli se, että pakolaisiksi joutuvat malmilaiset yrittivät voimalla vallata Jämin kentän itselleen, mutta urheat jämiläiset olivat huomanneet, että pari päivää aikaisemmin Malmilta lähtenyt Sami oli unohtanut päättää lentosuunnitelmansa, joten he osasivat varautua hänen ilmestymiseensä ja kentän puolustamiseen. Tukena oli sitten mm. Spitfire.

1. Hurricane ei ehtinyt valmiiksi. Suomessa asuvan Phil Lawtonin omistamaa Hawker Hurricane -hävittäjää on entisöity lentokuntoon pitkään. Sen piti olla mukana jo Jämi Fly In -tapahtumassa, mutta vanhojen koneiden uudelleenrakentaminen ei useimmiten suju aikataulujen mukaan. Kymille tai Ouluun tulee. Tuossa on ensimmäinen kuva lennolta. (lähde: Lentoposti)

Vasemmalla Sami Saikkonen ja oikealla Lawtonin Hurricane. Molemmat lentävät.

 

Nyt saatiin YouTubeen tarkempi kuvaus kuin nuo minun kuvani.

 

Kainaloon uskoisin.

 

Wau Olis ollu hienoo olla paikalla.

 

Paljonko näillä pudotettiin vihollisia ?

 

@John Hilly voisi tuntea it-asiat. Toivotaan, että hän poikkeaa palstalla.

 

Kyllä "Vekotin" aikanaan hyvä ase oli. Eri kevyiden tykkityyppien voittomääristä ei tietääkseni ole eriteltyä tilastoa. Paljon niillä kyllä viholliselle tappioita tuotettiin.
IL-2:een purivat vain 20 mm:n panssarikranaatit, jos nekään.
40 ItK -Boforsilla IL-2:kin oli "laaki ja vainaa"!

Meillä oli tämä 20 Itk/40 RUK:ssa apukoulutusaseena. Onnistuin polttamaan yhden kaverini kulmakarvat, kun rupesin "säätämään" räkäpäitä putkista poistettaessa. Kiitoksia tuli jaosjohtajalta kovasti - erittäin kovasti!

 

Kiitos infosta!

 

Samainen kohtalo oli uskoakseni myös lentäjävänrikki Mannermaalla, johon osui jalkaväen ampuma luoti. Se, miten tapahtumat siitä etenivät, onkin pala erikoisinta sotahistoriaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Kahla
http://www.kuukkeli.com/5juttu1709.html

Paavo Kahla puolestaan tuli kuuluisaksi 12 elokuuta 1942 Itä- Karjalaan lentäjä vänrikki Pentti Mannermaan kanssa tekemästään lennosta, jossa neuvostoliittolaisten yksi kiväärikaliiberin luoti tappoi Mannermaan. Kone jäi kuitenkin ohjaajan juuri tekemään nousevaan kierukkaan.

Koska hyppääminen vain veitsen ja pistoolin kanssa linjojen taakse ei kiinnostanut, päätti Kahla kiivetä ulkokautta ohjaamoon. Laskuvarjo tarttui kiinni ja alkoi purkautua 250 kilometrin tuntinopeuden aiheuttaman viiman repimänä ulos. Niinpä Kahla joutui leikkaamaan varjon irti, ennen kuin voi jatkaa kiipeämistään.

Lentäjän sylissä istuen hän sitten lensi koneella, ensi kertaa elämässään, takaisin Hirvaan kentälle, jossa kone lensi nokan yli selälleen, koska Kahla ei ahtaan ohjaamon takia voinut tehdä loppuvetoa. Kone FK-109 ja tähystäjä saatiin kuitenkin pian taas lentokuntoon.