Sotapelejä minä suositellen Strategy

Silent Hunter pelisarjan pelit on ihan mukavia sukellusvenepelejä. Ajankohtaisten tapahtumien innoittamana laitan Silent Hunter femman testiin.

Mitäs pidit? Omasta mielestäni kyseinen peli oli kyseisen pelisarjan helposti huonoin peli. Modaamalla siitä tosin sai melko pelattavan.
 
Voi jumatsuigula että olen kun klapilla päähän lyöty.

Siivoilin joutessani vanhoja kamojani autotallin kätköistä ja löysin sinne joskus vuosituhannen vaihteessa heittämäni epämääräisen kompuutterikapsäkkini. Sieltä kätköistä löytyi romppu, joka sisälsi yhden kaikkien aikojen parhaimmista taktisen tason sotapeleistä, nimittäin Close Combat: A Bridge too Far:in.

Peli piti heti asentaa läppärille ja ei kun menoksi. Muistan kun teininä 90-luvun lopulla tuli sodittua operaatio Market Garden moneen otteeseen sekä liittoutuneiden että sakemannien riveissä. Mittakaava on mukavan pieni ja tässä operoidaan yksittäisillä panssareilla ja ehkä korkeintaan noin komppanian vahvuisilla osastoilla.

Yksikin hyvään tuliasemaan laitettu MG-42 saa pahaa jälkeä aikaan ja miestä kaatuu kun heinää. Todella koukuttavaa sotimista ja tätä pelatessa joutuu ihan oikeasti miettimään jv-taktiikoita. Taidanpa nyt sitten tulevana perjantai-iltana viikonlopun kunniaksi ottaa vähän miestä väkevämpää ja kokeilla saisinko pidettyä briteillä pelatessa Arnhemin sillan omissa käsissä. On sitä ennenkin sotatoimia pikku pierussa tullut johdettua ! :)

 
Viimeksi muokattu:
Voi jumatsuigula että olen kun klapilla päähän lyöty.

Siivoilin joutessani vanhoja kamojani autotallin kätköistä ja löysin sinne joskus vuosituhannen vaihteessa heittämäni epämääräisen kompuutterikapsäkkini. Sieltä kätköistä löytyi romppu, joka sisälsi yhden kaikkien aikojen parhaimmista taktisen tason sotapeleistä, nimittäin Close Combat: A Bridge too Far:in.

Peli piti heti asentaa läppärille ja ei kun menoksi. Muistan kun teininä 90-luvun lopulla tuli sodittua operaatio Market Garden moneen otteeseen sekä liittoutuneiden että sakemannien riveissä. Mittakaava on mukavan pieni ja tässä operoidaan yksittäisillä panssareilla ja ehkä korkeintaan noin komppanian vahvuisilla osastoilla.

Yksikin hyvään tuliasemaan laitettu MG-42 saa pahaa jälkeä aikaan ja miestä kaatuu kun heinää. Todella koukuttavaa sotimista ja tätä pelatessa joutuu ihan oikeasti miettimään jv-taktiikoita. Taidanpa nyt sitten tulevana perjantai-iltana viikonlopun kunniaksi ottaa vähän miestä väkevämpää ja kokeilla saisinko pidettyä briteillä pelatessa Arnhemin sillan omissa käsissä. On sitä ennenkin sotatoimia pikku pierussa tullut johdettua ! :)


CC2 on kyllä aivan huippu.
 
Voi jumatsuigula että olen kun klapilla päähän lyöty.

Siivoilin joutessani vanhoja kamojani autotallin kätköistä ja löysin sinne joskus vuosituhannen vaihteessa heittämäni epämääräisen kompuutterikapsäkkini. Sieltä kätköistä löytyi romppu, joka sisälsi yhden kaikkien aikojen parhaimmista taktisen tason sotapeleistä, nimittäin Close Combat: A Bridge too Far:in.

Peli piti heti asentaa läppärille ja ei kun menoksi. Muistan kun teininä 90-luvun lopulla tuli sodittua operaatio Market Garden moneen otteeseen sekä liittoutuneiden että sakemannien riveissä. Mittakaava on mukavan pieni ja tässä operoidaan yksittäisillä panssareilla ja ehkä korkeintaan noin komppanian vahvuisilla osastoilla.

Yksikin hyvään tuliasemaan laitettu MG-42 saa pahaa jälkeä aikaan ja miestä kaatuu kun heinää. Todella koukuttavaa sotimista ja tätä pelatessa joutuu ihan oikeasti miettimään jv-taktiikoita. Taidanpa nyt sitten tulevana perjantai-iltana viikonlopun kunniaksi ottaa vähän miestä väkevämpää ja kokeilla saisinko pidettyä briteillä pelatessa Arnhemin sillan omissa käsissä. On sitä ennenkin sotatoimia pikku pierussa tullut johdettua ! :)
Achtung että oli muuten mainio peli. Kävi tosin hieman helpoksi, kun käytti riittävästi tunteja pelaamiseen.
 
CC2 on kyllä aivan huippu.

Achtung että oli muuten mainio peli. Kävi tosin hieman helpoksi, kun käytti riittävästi tunteja pelaamiseen.

Minusta kakkososa oli koko sarjan paras. Realismi, pelattavuus ja ennen kaikkea tunnelma on kohdallaan. Aikoinaan kun ykkösosa ilmestyi vuonna 96, niin jäin sen myötä koukkuun. Close Combat vetosi meikäläiseen siinä missä taas joku Command & Conquer pelisarja ei kolahtanut laisinkaan.

Sitten lopetin nelososaan missä sodittiin Ardenneilla 44-45. Jotenkin vaan koko hommasta meni maku kun pääpaino rupesi menemään panssaritaisteluihin. Jalkaväkitouhu oli koko Close Combatin ydin.
 
Command: MANO on näköjään saatavilla myös Steamin kautta. Itse ostin sen suoraan Matrix Gamesilta, mutta en ole jaksanut kahlata edes tutoriaaleja läpi.

Kertokaapas asian tuntiat, onko tämä kovin raskas peli aloittaa vai olenko vaan liian laiska lukemaan manuaalia ja tekemään harjoitustehtäviä? Kauan meni aikaa ennen kuin pääsitte kunnolla peliin sisään?
 
Minusta kakkososa oli koko sarjan paras. Realismi, pelattavuus ja ennen kaikkea tunnelma on kohdallaan. Aikoinaan kun ykkösosa ilmestyi vuonna 96, niin jäin sen myötä koukkuun. Close Combat vetosi meikäläiseen siinä missä taas joku Command & Conquer pelisarja ei kolahtanut laisinkaan.

Sitten lopetin nelososaan missä sodittiin Ardenneilla 44-45. Jotenkin vaan koko hommasta meni maku kun pääpaino rupesi menemään panssaritaisteluihin. Jalkaväkitouhu oli koko Close Combatin ydin.
Itse pelasin juuri tuiota kolmosta, ja sitten vitosta jossa oltiin Normandiassa.
 
Itse pelasin juuri tuiota kolmosta, ja sitten vitosta jossa oltiin Normandiassa.

Kolmonenhan oli se Venäjän rintamalle sijoittunut. Siinä ärsytti lähinnä ainakin minusta surkea tekoäly ja panssareiden ylikorostunut rooli. Jv oli pelkkää Sotkan / Tiikerin ruokaa. Siinä muutenkin mentiin vähän liian suurella mittakaavalla aina Moskovan esikaupungeista Stalingradiin ja Kurskista Berliiniin. CC oli ja on parhaimmillaan pienen mittakaavan taktisessa sotimisessa.
 
Kolmonenhan oli se Venäjän rintamalle sijoittunut. Siinä ärsytti lähinnä ainakin minusta surkea tekoäly ja panssareiden ylikorostunut rooli. Jv oli pelkkää Sotkan / Tiikerin ruokaa. Siinä muutenkin mentiin vähän liian suurella mittakaavalla aina Moskovan esikaupungeista Stalingradiin ja Kurskista Berliiniin. CC oli ja on parhaimmillaan pienen mittakaavan taktisessa sotimisessa.
Sitten meni numerot sekaisin. Venäjää en ole pelannut, vaan Market Gardenia ja Normandiaa
 
Minusta kakkososa oli koko sarjan paras. Realismi, pelattavuus ja ennen kaikkea tunnelma on kohdallaan. Aikoinaan kun ykkösosa ilmestyi vuonna 96, niin jäin sen myötä koukkuun. Close Combat vetosi meikäläiseen siinä missä taas joku Command & Conquer pelisarja ei kolahtanut laisinkaan.

Sitten lopetin nelososaan missä sodittiin Ardenneilla 44-45. Jotenkin vaan koko hommasta meni maku kun pääpaino rupesi menemään panssaritaisteluihin. Jalkaväkitouhu oli koko Close Combatin ydin.

Jotenkin vain kakkososassa pitää joukkojaan ohjailla sellainen "pelko perseessä", että jos mokaa niin ne teurastetaan. Muissa tuntuu olevan jotenkin suoraviivaisempi kampanjamoottori, tyhmempi tekoäly ja muutenkin ne läpäisee vaan kasaamalla riittävästi massaa oikeisiin paikkoihin, sotilaista ei sillä tavalla välitä. Silti olen mä niitä muitakin pelannut ja löytyy jopa jokunen uusintaversio Matrix Gamesilta. Harmi kun niiden Market Garden -uusinnassa ei käytetä tätä CC2:n moottoria niin se tuskin lienee yhtä hienosti toimiva.

CC3:n Suomi-modi oli aikanaan hyvä.
 
Minusta kakkososa oli koko sarjan paras. Realismi, pelattavuus ja ennen kaikkea tunnelma on kohdallaan.
Samaa mieltä täysin. Koskaan sitä tai sen jälkeen yksittäinen MG42 talossa asemissa ei ole ollut sellainen miehensyöjä kuin CC2:ssa. Siinä jo oikeasti jänntti, jos oli vain kolme jv-ryhmää käytettävissä. Ja sitä fiilistä, kun niillä onnistui. Ja toisin päin, kun niittasi joukkueen brittejä tielle :D.
Ja entäs CC2:ssa panzerfausteien rooli. Schutzen-ryhmä tuhosi vähintään yhden liittoutuneiden panssarin aivan heittämällä, usein kaksikin.
Se kyllä ärsytti, kun jatko-osissa niiden merkitystä oli vedetty liian minimiin.
 
Jotenkin vain kakkososassa pitää joukkojaan ohjailla sellainen "pelko perseessä", että jos mokaa niin ne teurastetaan. Muissa tuntuu olevan jotenkin suoraviivaisempi kampanjamoottori, tyhmempi tekoäly ja muutenkin ne läpäisee vaan kasaamalla riittävästi massaa oikeisiin paikkoihin, sotilaista ei sillä tavalla välitä. Silti olen mä niitä muitakin pelannut ja löytyy jopa jokunen uusintaversio Matrix Gamesilta. Harmi kun niiden Market Garden -uusinnassa ei käytetä tätä CC2:n moottoria niin se tuskin lienee yhtä hienosti toimiva.

CC3:n Suomi-modi oli aikanaan hyvä.

Aikoinaan en saanut sitä kolmosen Suomi-modia koskaan toimimaan omalla koneella.

Samaa mieltä täysin. Koskaan sitä tai sen jälkeen yksittäinen MG42 talossa asemissa ei ole ollut sellainen miehensyöjä kuin CC2:ssa. Siinä jo oikeasti jänntti, jos oli vain kolme jv-ryhmää käytettävissä. Ja sitä fiilistä, kun niillä onnistui. Ja toisin päin, kun niittasi joukkueen brittejä tielle :D.
Ja entäs CC2:ssa panzerfausteien rooli. Schutzen-ryhmä tuhosi vähintään yhden liittoutuneiden panssarin aivan heittämällä, usein kaksikin.
Se kyllä ärsytti, kun jatko-osissa niiden merkitystä oli vedetty liian minimiin.

Mukava kuulla, että teillä molemmilla on täsmälleen samat näkemykset kuin meikäläiselläkin. CC2:ssa oli jo luksusta jos sai edes yhden vaunun tukemaan omia sotatoimia. Muuten piti pääsääntöisesti pärjätä pelkillä nurmiporilla. Se mikä aina jänskätti oli myös se siltojen räjäyttäminen. Sakuilla pelatessa piti aina yrittää pitää alivoimalla puolensa edes muutaman minuutin verran että ehti räjäyttää sillan paskaksi liittoutuneiden silmien edestä. Ja päinvastoin kun piti briteillä ja jenkeillä yrittää saada se elintärkeä silta ehjänä haltuun ennen kuin se lentää ilmaan. Juuri noilla hetkillä sen yhden ainoan kk-ryhmän sijoittelu ja merkitys nousi arvoonsa :)
 
Aikoinaan en saanut sitä kolmosen Suomi-modia koskaan toimimaan omalla koneella.



Mukava kuulla, että teillä on täsmälleen samat näkemykset kuin meikäläiselläkin. CC2:ssa oli jo luksusta jos sai edes yhden vaunun tukemaan omia sotatoimia. Muuten piti pääsääntöisesti pärjätä pelkillä nurmiporilla. Se mikä aina jänskätti oli myös se siltojen räjäyttäminen. Sakuilla pelatessa piti aina yrittää pitää alivoimalla puolensa edes muutaman minuutin verran että ehti räjäyttää sillan paskaksi liittoutuneiden silmien edestä. Ja päinvastoin kun piti briteillä ja jenkeillä yrittää saada se elintärkeä silta ehjänä haltuun ennen kuin se lentää ilmaan. Juuri noilla hetkillä sen yhden ainoan kk-ryhmän sijoittelu ja merkitys nousi arvoonsa :)
Siinä oli kyllä balanssi hyvin kohdillaan. Monta yksittäistä taistelua oli, jossa tosiaan yhden ryhmän tai tulitukiaseen käyttö ratkaisi koko jutun.
Ja olihan siinä myös camp-meininkiä, kun lopussa oli omat joukot maksimissa, ja vihollinen yritti epätoivoisia hyökkäyksiä. Mikäköhän se yksi kaupunkitaistelu oli, jossa brittien rynnäköt lähti aina kadun toiselta puolelta, ja lopussa sakuilla oli vastassa neljä flammenwerferiä... Kukapa ei nauttisi brittien käristämisestä flammenwerfereillä tankkien ja sen huippujvryhmän tukissa?:D:D.
Mikäs sen eliittiporukan nimi sakuilla nyt olikaan?

Ja sitten tulee mieleen se alun sillan valtaamisen estäminen sakuilla, se jossa yksi liekinheitin pidätteli parin tiedusteluryhmän kanssa brittipanssareita onnistuneesti.
 
Command: MANO on näköjään saatavilla myös Steamin kautta. Itse ostin sen suoraan Matrix Gamesilta, mutta en ole jaksanut kahlata edes tutoriaaleja läpi.

Kertokaapas asian tuntiat, onko tämä kovin raskas peli aloittaa vai olenko vaan liian laiska lukemaan manuaalia ja tekemään harjoitustehtäviä? Kauan meni aikaa ennen kuin pääsitte kunnolla peliin sisään?

Varmaan riippuu minkälaisia pelejä/simuja on kokeillut. Ei toi helpoimmasta päästä suinkaan ole, mutta jos tekniikka ja taktiikka on hallussa niin tietyllä tapaa tuon pitäisi olla helpoimmasta päästä kun simuloi oikeita juttuja.

Nythän sieltä on tulossa taas uusi versio eli 1.08. Betat on ladattavissa jo.
 
Mikäs sen eliittiporukan nimi sakuilla nyt olikaan?

Sturmgrenadiere.

Sturmpionieret oli vielä yhdellä liekinheittimellä varustettuja!

PST-puolella kevyillä laskuvarjoporukoilla oli välillä raakaa peliä, briteillä oli sentään ne Gammon-pommit, mutta jenkeillä vain peruskranaatit. Jousikäyttöinen PIAT oli kanssa kiva pst-ase, ampui mistä lävestä vaan. Tosin päivittämättömässä pelissä se oli rikki, niin "epätarkka" että saattoi räjähtää ampuvan pst-ryhmän TAKANA! :D

Panzerfaustit helpottivat saksalaisilla elämää kivasti, mutta 30. Armeijakuntaa vastaan niitä myös tarvittiin!
 
Varmaan riippuu minkälaisia pelejä/simuja on kokeillut. Ei toi helpoimmasta päästä suinkaan ole, mutta jos tekniikka ja taktiikka on hallussa niin tietyllä tapaa tuon pitäisi olla helpoimmasta päästä kun simuloi oikeita juttuja.

Nythän sieltä on tulossa taas uusi versio eli 1.08. Betat on ladattavissa jo.
Itselle on kyllä heksaruudut ja maasota tutumpia, mutta eiköhän tuo avaudu kun jaksaa vaan vähän harjoitella.
 
Itselle on kyllä heksaruudut ja maasota tutumpia, mutta eiköhän tuo avaudu kun jaksaa vaan vähän harjoitella.

Minullekin tuo Command näyttää mielenkiintoiselta (ostin jostain halvalla Steamiin, n. 30€ :D) mutta vaatisi paneutumisaikaa enemmän kuin tällä hetkellä on. Mutta onpahan nyt valmiiksi hankittu.

Vastaan itselleni tuohon Black Sea -peliin liittyen - se vaikuttaa hyvältä, mutta siinä on myös perinteiset Combat Missionin ongelmat: Hieman kökösti kuvattu jalkaväki, liiallinen karkeus ja abstraktius esim. rakennusten sisällä tapahtuvassa taistelussa. Lisäksi Ukrainan maasto välillä tuntuu harmilliselta ympäristöltä, kun osa kartoista on aakeeta laakeeta. Asutuskeskustaistelut kiehtovat enemmän. Nämä siis demon perusteella.
 
Minullekin tuo Command näyttää mielenkiintoiselta (ostin jostain halvalla Steamiin, n. 30€ :D) mutta vaatisi paneutumisaikaa enemmän kuin tällä hetkellä on. Mutta onpahan nyt valmiiksi hankittu.

Commandin hyvä puoli on siinä että sitä päivitetään jatkuvasti. Se kehittyy ja kehityksen huippulle on vielä reilusti matkaa. Muissa peleissä tilanne on monesti täysin päinvastainen. Eli ei ole mitään kiirettä pelaamisen kanssa.
 
Back
Top