Kauppalehti kirjoittelee ruudin (ja räjähdysaineiden) tuotannosta Euroopassa.
Kovasti on puutetta ja pullonkauloja.
Eurooppa valmistautuu massiiviseen puolustusmenojen kasvattamiseen. Ruudin, räjähteiden ja ponneaineiden tuotanto on kuitenkin jo nyt äärirajalla. Poriin kaavailtu TNT-tehdas olisi vasta toinen laatuaan Euroopassa.
www.kauppalehti.fi
Ruudinvalmistuksen viimeiset vaiheet näyttävät hieman pastan valmistukselta. Se käy ilmi
Nitrochemie Aschaun tehtaalla Saksassa.
Kuitumassa puristetaan telojen läpi, kunnes se on litteää ja hyytelömäistä. Sen jälkeen se kääritään käsityönä ja syötetään puristimeen, joka puristaa sen paksuksi naruksi. Lopuksi se kulkee matriisin läpi. Muotti leikkaa sen pelleteiksi millimetrin sadasosan tarkkuudella.
Prosessi vaatii yllättävän paljon käsityötä.
Politiikka
Rheinmetallin jättimäinen ruutitehdas kasvattaa tuotantoaan hirmuista vauhtia, mutta sekään ei riitä
Eurooppa valmistautuu massiiviseen puolustusmenojen kasvattamiseen. Ruudin, räjähteiden ja ponneaineiden tuotanto on kuitenkin jo nyt äärirajalla. Poriin kaavailtu TNT-tehdas olisi vasta toinen laatuaan Euroopassa.
Monessa mukana.
Korona-aikana Rheinmetallin tytäryhtiön Nitrochemie Aschaun tehdas osallistui lääketeollisuuden ponnistuksiin. Nyt tehdas tuottaa täydellä teholla ruutia.
KUVA: Peter Kneffel
Eilen8:00
Bloomberg
Ruudinvalmistuksen viimeiset vaiheet näyttävät hieman pastan valmistukselta. Se käy ilmi
Nitrochemie Aschaun tehtaalla Saksassa.
Kuitumassa puristetaan telojen läpi, kunnes se on litteää ja hyytelömäistä. Sen jälkeen se kääritään käsityönä ja syötetään puristimeen, joka puristaa sen paksuksi naruksi. Lopuksi se kulkee matriisin läpi. Muotti leikkaa sen pelleteiksi millimetrin sadasosan tarkkuudella.
Prosessi vaatii yllättävän paljon käsityötä.
”Et vain voi laittaa suuria määriä räjähdysaineita liukuhihnalle. Kukaan ei halua sitä”, tehtaan toimintojen varajohtaja
Oliver Becker sanoo.
Nitrochemie Aschau on saksalaisen puolustusjätin
Rheinmetallin tytäryhtiö. Sen ruutitehdas sijaitsee Baijerin maaseudulla lähellä Müncheniä. Tehdas levittäytyy kaikkiaan 90 hehtaarin alueelle.
Sen jälkeen kun Venäjä aloitti hyökkäyssotansa Ukrainassa vuonna 2022, tehdas on lisännyt tuotantokapasiteettiaan 60 prosentilla. Yritys rakentaa uusia tiloja lisätäkseen kapasiteettiaan vielä yli 40 prosentilla tämän vuoden puoliväliin mennessä.
Nitrochemie Aschaun tehdas on palkannut noin 300 uutta työntekijää, jotta se voi pitää tuotantonsa käynnissä ympäri vuorokauden ja olla vastaamassa Euroopan kasvavaan ammusten kysyntään.
Työntekijöitä se on palkannut autoteollisuudesta ja kemianteollisuudesta, jotka ovat molemmat aloina vaikeuksissa.
Tuotannon kasvu ei pysy kysynnän perässä
Kun Euroopan maiden päättäjät alkoivat aseistaa Ukrainaa, maat kaivoivat esiin omia ammusvarastojaan. Silloin paljastui, kuinka matala varastojen taso oli.
Siitä lähtien Euroopan maat ovat yrittäneet lisätä tykistöammusten, ohjusten ja luotien tuotantoa. Tämä puolestaan on ajanut maanosan ruudin, räjähteiden ja ponneaineiden tuotannon äärirajoille.
Eurooppa valmistautuu parhaillaan massiiviseen puolustusmenojen kasvattamiseen. Ruuti- ja räjähdetuottajia on vain pieni määrä, ja ne kaikki pyrkivät kilpaa kasvattamaan tuotantoaan.
Rheinmetall pyrkii lisäämään ruudin tuotantoaan yli 50 prosentilla vuoteen 2028 mennessä, mutta edes se ei riitä.
Yhtiön toimitusjohtaja
Armin Papperger totesi hiljattain, että yhtiö saattaa joutua lähes kaksinkertaistamaan tuotantonsa yli 20 000 metritonniin vastatakseen tarpeeseen.
Tilannetta hankaloittaa se, että räjähteiden valmistajien toimitusketju on sotkuinen, globaali ja täynnä pullonkauloja.
Hallitusten ja valmistajien on kannustettava siviilikemianteollisuutta siirtymään sotilaalliseen tuotantoon. Maiden on yksinkertaistettava sääntelyä, jotta uusia tehtaita voidaan rakentaa ja vaarallisia lasteja siirtää ympäri Eurooppaa.
Lisäksi pitäisi turvata perusmateriaalien saatavuus. Monet aivan tavallisista raaka-aineista tuodaan tällä hetkellä Kiinasta.
"Koordinoitu kansallinen puolustusstrategia pyrkisi varmistamaan esimerkiksi puuvillan saatavuuden. Se olisi ennakointia, jota en näe juuri nyt," Saksan asevalmistajien ja aseiden kauppiaiden yhdistyksen johtaja
Michael Blendinger toteaa.
Puuvillaa tarvitaan ruudinvalmistuksessa.
Epävakaat markkinat
EU-maat olivat jo ennen Yhdysvaltain presidentin
Donald Trumpin virkaanastujaisia asettaneet tavoitteeksi valmistaa kaksi miljoonaa tykistöammusta vuonna 2025. Viime vuonna määrä oli 1,4 miljoonaa.
Keväällä 2023 Euroopan komissio esitteli ammusten tuotannon tukemiseen tarkoitetun ASAP-ohjelman. Komissio päätti ohjata EU:n budjetista 500 miljoonaa euroa ammusteollisuudelle tuotannon laajentamiseen ja modernisointiin.
Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Donald Trumpin hallinto on tilapäisesti keskeyttänyt sotilaallisen avun Ukrainalle, kylvänyt epäilyksiä USA:n turvallisuustakuiden jatkosta Euroopassa ja osoittanut halukkuutta neuvotella Venäjän kanssa – Ukrainan hallituksen ja eurooppalaisten liittolaisten vastustuksesta huolimatta.
Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että Euroopan ammustarve tulee vain kasvamaan.
"Tähän asti ammusvarustuksen eteen on tehty liian vähän toimia. Tämä kostautuu nyt, kun tilanne jatkaa heikkenemistään”, konsulttiyhtiö
Brunswick Groupin puolustusalan johtaja
Joachim Peter toteaa.
Pulaa ponneaineista
Ammukset tarvitsevat kahta räjähtävää komponenttia: ponneaineita, joita käytetään ammusten laukaisemiseen, ja räjähteitä.
Eurooppa ei tuota tarpeeksi kumpaakaan pystyäkseen vastaamaan kysyntään.
Ponneaineiden tärkein ainesosa moderneissa ammuksissa on nitroselluloosa eli ruutipuuvilla. Se valmistetaan korkealaatuisesta puuvillasta, joka myöhemmin liotetaan happoseoksessa.
Yksi tykistöammus vaatii jopa 12 kilogrammaa ruutia. Euroopassa on vain kourallinen ponneaineiden valmistajia. Niitä ovat esimerkiksi Rheinmetall ja ranskalainen
Eurenco.
TNT-tehdas Poriin
Eurooppa haluaa lisätä ASAP-ohjelman avulla ponneaineiden tuotantoa yli 50 prosentilla eli 10 000 metritonniin vuodessa. Se vastaa lähes kuutta Nitrochemie Aschaun tehtaan kokoista uutta laitosta.
Räjähdeaineiden toimitustilanne on samanlainen kuin ponneaineiden. EU suunnittelee lisäävänsä räjähteiden tuotantoa yli 4 300 metritonnilla eli noin 30 prosentilla.
EU:n alueella on tällä hetkellä vain yksi TNT-tehdas, joka palvelee paikallista teollisuutta. Se on
Nitro-Chemin ylläpitämä tehdas Puolassa.
Tämän lisäksi Suomen Poriin aiotaan rakentaa TNT:tä eli trotyylia valmistava räjähdetuotantolaitos. Puolustusministeri
Antti Häkkänen (kok)
kertoi tammikuussa, että hankkeen arvo nousee yli 200 miljoonaan euroon.
Tehtaan perustaa suomalainen räjähdevalmistaja
Forcit. Kyse on aiesopimuksesta.
TNT on erityisesti tykistön- ja kranaatinheittimien ammuksissa käytetty räjähdeaine.
Muoviräjähteissä käytettävien vaihtoehtoisten aineiden, kuten PETN:n, HMX:n ja RDX:n, valmistajat ovat nekin ylikuormitettuja.
Norjalainen valmistaja
Chemring Nobel on nähnyt ennennäkemätöntä kysyntää hyökkäyssodan alkamisen jälkeen, yrityksen tiedottaja kertoo. Chemring Nobelin norjalainen liiketoiminta on toiminut täydellä kapasiteetilla, ja sen tilauskirja ulottuu useiden vuosien päähän.
Riippuvuutta Kiinasta yritetään vähentää
Räjähteet ja ponneaineet ovat pullonkaula puolustusyrityksille, mutta myös ruudin ja TNT:n valmistajien on navigoitava omien toimitusketjuvaikeuksiensa läpi.
Saksassa, Alankomaissa, Belgiassa ja Puolassa on vakiintunutta kemianteollisuutta, mutta räjähteiden lähtöaineet muodostavat vain pienen osan sen kapasiteetista.
Korkeat energiakustannukset ja ympäristösääntely tekevät kemikaalien tuotannosta ulkomailla halvempaa kuin EU:ssa. Monet yritykset hankkivat typpihapon kaltaisia kemianteollisuuden lähtöaineita Kiinasta.
Suurin osa nitroselluloosassa käytetystä puuvillasta on myös tuotava Kiinasta, joka on maailman suurin puuvillan tuottaja – ja ystävällisissä väleissä Venäjän kanssa.
Vaikka puuvillalle on puumassasta ja muista materiaaleista valmistettuja vaihtoehtoja, niitä ei tällä hetkellä tuoteta markkinoiden tarvitsemassa mittakaavassa.
Rheinmetallin ponneaineyksikön toimitusjohtajan
Pascal Schreyerin mukaan Nitrochemie on käyttänyt kolme viime vuotta toimitusketjunsa turvaamiseen.
Yhtiön on edelleen hankittava puuvillaa Euroopan ulkopuolelta. Se on kuitenkin saanut puuvillalintereitä eli käsiteltyjä puuvillakuituja Euroopasta ja maista, joilla on hyvät suhteet Euroopan unioniin.
Schreyerin mukaan Nitrochemie on myös rakentanut useiden vuosien linterivaraston.
"Aiemmin raaka-aineiden alkuperä ei ollut meille prioriteetti. Tämä on muuttunut, ja nyt keskitymme tuomaan kapasiteettia Eurooppaan.”
Sopimukset eivät ole tarpeeksi pitkiä
Uutistoimisto Bloombergin selvityksen mukaan suurin osa nitroselluloosan ja muiden erikoiskemikaalien tuottajista on saanut apurahoja EU:n ASAP-ohjelmasta.
Euroopan komissio on ehdottanut 150 miljardin euron velkapakettia maanosan puolustuksen vahvistamiseksi.
Euroopan puolustusteollisuusohjelma toisi lisäksi 1,5 miljardia euroa EU-rahoitusta puolustusteollisuuden toimijoille vuosina 2025–2027. Komission esitys ei ole kuitenkaan vielä mennyt läpi EU:n lainsäädäntökoneistosta.
Asiantuntijoiden mukaan pitkät toimitussopimukset ja rahoituksen saanti ovat tärkeässä asemassa, jos toimitusketjuongelmat aiotaan ratkaista.
"Teollisuus on saanut merkittäviä tilauksia kahden viime vuoden aikana, mutta on epäselvää, kestääkö tämä momentum”, puolustuspolitiikan tutkija
Amos Dossi sanoo.
Tuotannon vaihtaminen siviilikäytöstä sotilaalliseen käyttöön on kallista.
Esimerkiksi muovi- ja maalausteollisuus käyttää nitroselluloosan muotoa, jolla on alhaisempi typpipitoisuus kuin sotilasluokan ruutipuuvillalla. Siirtyminen yhdestä tekniikasta toiseen olisi asiantuntijoiden mukaan teknisesti ja oikeudellisesti erittäin monimutkaista.
Sääntelyä on kevennettävä
Poliittisten päättäjien on myös löydettävä tapoja helpottaa teollisuuden sääntelytaakkaa.
Räjähdelastien kuljetuksen logistiikka on monimutkaista ja erittäin säänneltyä. Näin sanoo entinen sotilas ja
Essing Sprengtechnik -yhtiön toimitusjohtaja
Sven Schröder.
Hän on tuottanut, kuljettanut, varastoinut ja tuhonnut räjähteitä sotilaskäyttöön ja siviiliasiakkaille yli 30 vuoden ajan.
Schröderin mukaan alan sääntely varmistaa työntekijöiden ja kansalaisten turvallisuuden, mutta sääntely voi myös olla suuri riesa. Rekat jäävät jumiin Ukrainan rajalle viikoiksi, ja varastointipaikkojen hyväksynnän saaminen voi kestää vuosia, Schröder kuvailee.
Nämä haasteet ovat kuitenkin toissijaisia raaka-aineiden puutteeseen nähden.
"Puolustusyritysten kädet ovat sidotut, kun raaka-aineet puuttuvat. Tätä on laiminlyöty vuosia."
Asiantuntijoiden mukaan lupaesteiden poistaminen, takuiden antaminen yrityksille ja investointien helpottaminen ovat ratkaisevan tärkeitä kysymyksiä Euroopassa. Ne pitää ratkaista varsinkin siksi, että Euroopan suurimmalla strategisella uhalla, Venäjällä, on hyvin vähän näitä rajoituksia.
