Sotavankeus

Leaderdog

Ylipäällikkö
Näyttää Suojärven suunnaltakin jääneen siis iso joukko. Minulla on ollut aukko tietämyksessäni. Tiesin että jonkinlainen porukka jäi, mutta sen kokoa näemmä en.


Pappani oli kuulo puheiden mukaan sotavankina ja juuri tuolla Suojärven suunnalta. Muutama jälkeläinen on vielä hengissä joilta voisin asiasta kysyä. Pitääpä ruveta kaivelemaan puh.numeroita. Hän oli kotoisin Salmesta ja mummo Aunuksesta.
 

vlad

Respected Leader
Lisäisin tuohon antautumisen riskiin, vastustajan vaikuttavan rekordin sotarikoksien ja sotavankien huonolla kohtelun osalta. Eli olisiko parempi kuolla, kuin joutua ehkä vuosien ajaksi vankeuteen ja kidutettavaksi.
Vaikeita kysymyksiä, joihin tuskin kunnollista vastausta löytyy. Tilanteen mukaan on mentävä. On kuitenkin muistettava, ettei antautuminen voi olla vaihtoehto joukolla joka vielä kykenee vastarintaan.

Itse pohdin kysymystä ensinnä juuri tästä näkökulmasta - Suomen todennäköisin vihollinen on maa, joka ei viimeisimmissäkään käymissään sodissa ole kunnioittanut vangeiksi ottamiaan sotilaita. Ukrainasta löytyy suuri joukko esimerkkejä siitä mitä vangituille sotilaille käy - vähäisimmillään edessä on julkinen häpäiseminen ja mahdollinen kidutus, ikävimmillään edessä on teloittaminen tai tappaminen jollain muulla vähemmän miellyttävällä tavalla.

Asetelman ollessa sellainen, jossa vihollinen ei yleensä kunnoita sodankäynnin sääntöjä vähentää merkittävällä tapaa halua jäädä vangiksi. Kuviossa on sitten huomioitava sekin seikka, että vaikka siellä rintamalla vihollinen saattaisikin kunnioittaa vankejaan, niin tilanne vankileireillä on käytännössä aina ollut toinen, myös itsenäisen Venäjän käymissä lukuisissa sodissa. Georgian sota oli lyhyt ja vangittujen georgialaisten määrä vähäinen etten tätä niinkään huomioi, mutta Tshetshenian molemmissa sodissa vangittuja sotilaita ja siviilejä kohdeltiin hyvin brutaalilla tavalla. Ukrainassa meno on jatkunut samana, vangittuja sotilaita häpäistään, kidutetaan ja tapetaan, eikä siviileiden osa välttämättä sen parempi ole jos joudut "silmätikuksi" tai epäilyksenalaiseksi.

Tietty on syytä muistaa, että yllä oleva on spekulaatiota - tilanne sodassa on toinen, ihmisen käyttäytymistä on hankala ennustaa. Urheutta voi osoittaa se jolta sitä vähiten odotetaan - taasen se, jota on pidetty kovimpana voi olla ensimmäinen joka sortuu. Paljon riippuu tietenkin siitä millainen on joukko-osaston dynamiikka, kuinka hyvin miehet tuntevat toisensa, millainen on luottamuksentaso osastossa - jos on olemassa suuria säröjä, on voimakasta epäyhtenäisyyttä, kunnioituksen puutetta upseereita/aliupseereita kohtaan, niin suurempikin joukko voi menettää taistelukykynsä yllättävänkin helposti. Sama mies oi kahdessa toisistaan merkittävällä tapaa eroavassa ryhmässä toimia täysin päinvastaisella tapaa.

vlad
 
Top