Sotkun munkille kilpailija - varusmiesten herkku on nyt telamiina

Tvälups

Ylipäällikkö
21.11.2013 klo 7:06
Sotkun munkille kilpailija - varusmiesten herkku on nyt telamiina
Lappeenrannan sotilaskodeissa on myynnissä tuote, jota ei saa mistään muualta. Telamiina on rasvainen ja muhkea herkku, joka muistuttaa kovasti aitoa telamiinaa.

Kuva: Yle
Mistä on kyse?
  • Telamiina on vain Lappeenrannan sotilaskodeissa myytävä leivonnainen.
  • Kehitetty alunperin kanelimunkiksi, mutta tykistössä palvelleet nimesivät sen telamiinaksi.
  • Rasvassa keitetty kierremunkki, jossa on mausteena kanelia ja päällä pomadaa (sokerikuorrutusta).
Lappeenrannassa asepalveluksensa suorittaneet tai Taipalsaarella ampumaleirillä olleet eivät ole voineet välttyä telamiinoilta eli telluilta. Ne ovat rasvaa tihkuvia kierremunkkeja, joita ei saa mistään muualta.

Munkit on kehittänyt jo eläkkeellä oleva Lappeenrannan sotilaskodin hoitaja Helena Sokura leipureiden kanssa yhteistyössä. Herkku on jo vuosikymmeniä vanha. Sen tuotanto Lappeenrannan sotkussa alkoi tykistön vielä ollessa osa Lappeenrannan varuskuntaa, muistelee Lappeenrannan sotilaskotiyhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Raakel Kämäräinen.

- Pojat tulivat silloin metsästä ja totesivat, että hyvänen aika siinähän on telamiina, joita juuri metsässä kannettiin! Siitä tuli nimi tuolle kanelimunkille.

Telamiinoja myydään vain Lappeenrannan kolmessa sotilaskodissa: Rakuunamäellä, Leirikentällä sekä leiriaikoina Taipalsaaren harjoitusalueen liikkuvassa sotilaskodissa.


Kuva: Yle
Sormituntuma pitää olla
Raakel Kämäräisen mukaan herkullinen telamiina on sekä munkki että pulla!

Loistava herkku, joka on saatavilla Lappeenrannan sotilaskodeista. Useiden telamiinojen kerrotaan muodostavan keskivartalon alueelle vaikeasti raivattavan sulutteen.

- Telamiina-munkin Facebook-sivu

- Se on erikoinen tuote, jonka teko vaatii taitoa ja ihan oman reseptin! Valmistuksen ja reseptin osaa täällä vain kolme ihmistä, kehaisee Raakel.

Kierteen muotoinen munkki on saanut mausteekseen kanelia, keitetty rasvassa ja päällystetty sokerikuottutuksella, pomadalla. Sen tarkemmin ohjetta ei kerrota.

- On näitä kuulemma yritetty kopioida, ja ihmiset ovat nähneet samantyyppisiä kahviloissa eri puolilla Suomea. Mutta eivät ne ole samanlaisia!

- Nämä täällä on tehty rakkaudella, lämmöllä ja suurella sydämellä. Valmistus ei ole vaikeaa, mutta sormituntuma pitää olla!

Telamiina painaa reilusti enemmän kuin munkki
Lappeenrannan sotilaskodista kerrotaan, että telamiinoja menee ehdottomasti enemmän kuin tavallisia munkkeja. Telamiinan terveellisyys on kuitenkin kyseenalainen, sillä sen paino on noin kaksi kertaa tavallisen munkin paino.

- Mutta valmistustapa on kevyehkö, ja kaikkihan se kuluu tuolla maastossa, nauraa Raakel Kämäräinen.




Kuva: Yle
Lappeenrannan telamiinat tunnetaan sotilaskodin puheenjohtaja Raakel Kämäräisen mukaan ympäri Suomen. Lappeenrannassa varuskuntapalveluksessa olleet ja Taipalsaaen harjoitusalueella käyneet joukko-osastot tietävät herkun.
- Kun tänne tullaan leirille kysytään meiltä heti, että onko teillä telamiinoja, ihanaa telamiinoja, en ole ikinä syönyt mitään niin hyvää kuin telamiinoja, Raakel kuvailee asiakaspalautetta.
 
Telamiina on kyllä erinomaisen hyvää pullaa ja ehdotonta kärkeä, mitä sotilaskodista voi saada. Lisäksi tuote tuntuu säilyttävän makunsa eikä kovetu tavallisen munkin tavoin koppuraksi, vaikkei olisikaan uunituore. Harmi vain, ettei tätä herkkua ole tarjolla muualla kuin MAASK:n sotkussa.
 
Sode-täti kirjoitti:
Mutta valmistustapa on kevyehkö, ja kaikkihan se kuluu tuolla maastossa, nauraa Raakel Kämäräinen

Ja kuluupa paljon enemmänkin kuin jaettu ruoka ja munkki päivässä. Kun jakoannokset olivat pahimmillaan ateriaa kohden mallia 2 kumiperunaa ja puolikauhallista jauhelihakastiketta + boksi näkkäriä joukkueelle, niin munkit, makkarat, tonnikalapurkit, suffelit yms. ruuat olivat enemmän kuin tervetullutta lisäravintoa ja silti porukalla tippui sotaharjoituksissa paino 2-3 kilon viikkovauhdilla, vaikka ainakaan jalkaosissa ei plösöjä ollutkaan.

Tämä ei luonnollisestikaan ole kehittänyt luottamustani siihen, että taloushuolto varsinaisesti lihottaisi myöskään sodan aikana, vaikka sen kylkeen saisi jostain hankittua paketin kyrsää tai pari munkkia.
 
Sotkun munkit lienee intin yliarvostetuin asia. En tosin pidä makeasta. Mutta ne leivät oli hyviä.
 
Sotkun munkit lienee intin yliarvostetuin asia. En tosin pidä makeasta. Mutta ne leivät oli hyviä.

Karmaisevaakin kovempi tosiasia on se, että viimeviikkoisilta maistuvilla koppuramunkeilla pystyisi vapailla markkinoilla kilpailemaan ainoastaan ABC-huoltoasemaketjun kovia koppuramunkkeja vastaan - ja tässäkin tapauksessa ratkaiseva kilpailutekijä olisi lähinnä alhaisempi yksikköhinta.

Parhaat munkit saa hieman sotilaskodista riippuen heti aamukahvin aikaan kun ne ovat vasta paistettuja ja uunituoreita. Silloin ne maistuvat erittäin hyvältä, laatu on erinomainen ja hinta on totuttuun tapaan halpa kuin saippua. Aamun ensimmäisenä ostoksena ansaitsee arvosanan 10+.

Valitettavasti munkkien hinta-laatusuhde heikkenee ajan kuluessa nopeasti ja kääntyy jo iltapäivällä selkeästi leipävitriinin tarjonnan hyväksi.
 
Sotkun munkki on parhaita leivonnaisia, joita rahalla saa. Mitä tulee siihen, että iltapäivällä ei enää ole niin laatuisa, se on ihan selvä, että leivoksen laatu laskee tuntien kuluessa. Paljon riippuu myös siitä, missä olosuhteissa tuo munkki tarjotaan. Maanantaina alkaneen leirin päästessä keskiviikko-iltaan, suu ei ole enää kovin kranttu ja jopa laiha kahvi ja wanha munkki ovat herkkuja vailla vertaa.
 
Tarjonnan laadun ylläpitäminen ja varmistaminen on lopulta vain resurssisidonnainen järjestelykysymys, joka ratkeaa sillä, että yhden ison aamuerän sijaan tarjonta jaettaisiin useampaan erään, jolloin tasaisin väliajoin tai kysynnän kannalta sopivina ajankohtina myyntiin asetettaisiin tuore hetkellisen kysynnän kannalta sopivankokoinen erä.

Tämä varmistaisi tarjonnan tasalaatuisuuden ja samalla suurin osa munkeista ei jäisi hyllyyn kuivumaan. Eräkoon oikea mitoittaminen varmistaisi sen, ettei tarjonta myöskään lopu väärällä hetkellä kesken. Tällaisen logistiikan järjestäminen tietysti edellyttää sitä, että munkit paistetaan paikanpäällä eikä tuoda kerran kahdessa viikossa jostain muualta.
 
Munkkien taso vaihtelee varuskunta kohtaisesti. Oman kokemuksen perusteella sanoisin että mitä pienempi osasto niin sitä paremmat munkit.
 
Munkkien taso vaihtelee varuskunta kohtaisesti. Oman kokemuksen perusteella sanoisin että mitä pienempi osasto niin sitä paremmat munkit.

Eikä rajoitu pelkästään munkkeihin. Kyllä aikoinaan linnakkeella/saaressa (eli pienessä porukassa) oli selvästi paras muona, mitä minä PV:lta sain.
 
Ei sovi unohtaa, että sotkussa suuri osa on vapaaehtoistyössä. Se määrittelee hyvin vahvasti sen miten tuotteita ehditään/kyetään valmistamaan. Eri sotilaskotiyhdistyksillä ja sotilaskodeilla on myös erilaiset mahdollisuudet valmistaa leipomotuotteitaan. Ja vanha totuushan on se, että se jolle ei kelpaa hankkii paremmin makuunsa sopivaa muualta.
 
Back
Top