Suomalainen kolonialismi

hansai

Supreme Leader
BAN
IL:n jutussa Kongoon menneestä konemestari Akselista on kappaleita suomalaisesta kolonialismista ja erityisesti mainitaan itsenäistymisen aihaan esiintyneet siirtomaa halut ja tarve tutkimukselle.
....

Suomeenkin vaikutteita

”Oppi” tosin Leppänenkin siirtomaaisännän tavoille, mutta ei mennä vielä siihen.

Leppäsen tarina kertoo nimittäin ajasta, jolloin eurooppalaiset kuvittelivat voivansa omistaa koko maailman. Vaikka Suomella ei ole ollut siirtomaita, suomalaisten suhde kolonialismiin on paljon tätä monimutkaisempi.

– Toinen puoli kuviosta on se, että yksittäiset suomalaiset henkilöt ovat olleet mukana hankkeissa, jotka ovat olleet toisten imperiumien siirtomaahankkeita.

He ovat olleet vahvassa roolissa vahvistamassa näiden maiden siirtomaita, muistuttaa Turun yliopiston yleisen historian professori Leila Koivunen.

Yksi osoitus ovat juuri Kongo-joelle päätyneet konemiehet.

Ja on Suomellakin ollut siirtomaahaaveita.

Kuvassa näkyvä Brabant on yksi jokilaivoista, joilla Akseli Leppänen palveli Kongo-joella.

Kuvassa näkyvä Brabant on yksi jokilaivoista, joilla Akseli Leppänen palveli Kongo-joella.

Kuvassa näkyvä Brabant on yksi jokilaivoista, joilla Akseli Leppänen palveli Kongo-joella. ILLUME / KONGON AKSELI

Itsenäisyyden alussa suomalaisia kiinnosti nykyisin Namibiaan kuuluva Ambomaa, johon oli tehty lähetystyötä 1800-luvun lopulta lähtien. Siirtomaahaaveet eivät kuitenkaan koskaan toteutuneet.

Koivunen muistuttaa, ettei historiantutkimuksessa ole vielä kunnolla selvitetty, miten korkealla tasolla pohdinnat Ambomaasta siirtomaana todella olivat.

– Saattaa olla, että myytti siirtomaasta on jäänyt elämään omaa elämäänsä.

Siirtomaapuheet eivät jääneet Ambomaahan. Siirtomaapuheita viriteltiin jopa jatkosodan aikana, kun maantieteilijä ja geologi Väinö Auer matkusti seminaarimatkalla Saksaan vuonna 1942. Tuolloin natsi-Saksan ulkoministeriön lähettiläs, tohtori Rudolf Asmis kertoi, kuinka Saksa antaisi liittolaisilleen voittoisan sodan päätyttyä alueita Afrikasta. Suomelle näissä kaavailuissa olisi annettu Belgian Kongo.

Siirtomaa-ajalta on peräisin
myös afrikkalaisia vähättelevä puhekieli. Jopa Veikkaus mainosti vielä 1900-luvun alkupuoliskolla pelejään näin: ”Ainoastaan Afrikan neekeri ei veikkaa, kaikki toiset veikkaavat ja saavat veikkausvoittoja.”

Vasta nyt Suomen roolia kolonialismissa on ylipäänsä alettu tutkia.

– Ajatus siitä, ettei suomalaisilla ollut osallisuutta, on ollut niin vahva, ettei ole koettu, että se olisi sellainen aihepiiri (jota tarvitsisi tutkia). On totta, ettei ole ollut siirtomaita, mutta ilmiö näyttäytyy monella muulla tavoin Suomen historiassa, Koivunen muistuttaa.

 
IL:n jutussa Kongoon menneestä konemestari Akselista on kappaleita suomalaisesta kolonialismista ja erityisesti mainitaan itsenäistymisen aihaan esiintyneet siirtomaa halut ja tarve tutkimukselle.
....

Suomeenkin vaikutteita

”Oppi” tosin Leppänenkin siirtomaaisännän tavoille, mutta ei mennä vielä siihen.

Leppäsen tarina kertoo nimittäin ajasta, jolloin eurooppalaiset kuvittelivat voivansa omistaa koko maailman. Vaikka Suomella ei ole ollut siirtomaita, suomalaisten suhde kolonialismiin on paljon tätä monimutkaisempi.

– Toinen puoli kuviosta on se, että yksittäiset suomalaiset henkilöt ovat olleet mukana hankkeissa, jotka ovat olleet toisten imperiumien siirtomaahankkeita.

He ovat olleet vahvassa roolissa vahvistamassa näiden maiden siirtomaita, muistuttaa Turun yliopiston yleisen historian professori Leila Koivunen.

Yksi osoitus ovat juuri Kongo-joelle päätyneet konemiehet.

Ja on Suomellakin ollut siirtomaahaaveita.

Kuvassa näkyvä Brabant on yksi jokilaivoista, joilla Akseli Leppänen palveli Kongo-joella.

Kuvassa näkyvä Brabant on yksi jokilaivoista, joilla Akseli Leppänen palveli Kongo-joella.

Kuvassa näkyvä Brabant on yksi jokilaivoista, joilla Akseli Leppänen palveli Kongo-joella. ILLUME / KONGON AKSELI

Itsenäisyyden alussa suomalaisia kiinnosti nykyisin Namibiaan kuuluva Ambomaa, johon oli tehty lähetystyötä 1800-luvun lopulta lähtien. Siirtomaahaaveet eivät kuitenkaan koskaan toteutuneet.

Koivunen muistuttaa, ettei historiantutkimuksessa ole vielä kunnolla selvitetty, miten korkealla tasolla pohdinnat Ambomaasta siirtomaana todella olivat.

– Saattaa olla, että myytti siirtomaasta on jäänyt elämään omaa elämäänsä.

Siirtomaapuheet eivät jääneet Ambomaahan. Siirtomaapuheita viriteltiin jopa jatkosodan aikana, kun maantieteilijä ja geologi Väinö Auer matkusti seminaarimatkalla Saksaan vuonna 1942. Tuolloin natsi-Saksan ulkoministeriön lähettiläs, tohtori Rudolf Asmis kertoi, kuinka Saksa antaisi liittolaisilleen voittoisan sodan päätyttyä alueita Afrikasta. Suomelle näissä kaavailuissa olisi annettu Belgian Kongo.

Siirtomaa-ajalta on peräisin
myös afrikkalaisia vähättelevä puhekieli. Jopa Veikkaus mainosti vielä 1900-luvun alkupuoliskolla pelejään näin: ”Ainoastaan Afrikan neekeri ei veikkaa, kaikki toiset veikkaavat ja saavat veikkausvoittoja.”

Vasta nyt Suomen roolia kolonialismissa on ylipäänsä alettu tutkia.

– Ajatus siitä, ettei suomalaisilla ollut osallisuutta, on ollut niin vahva, ettei ole koettu, että se olisi sellainen aihepiiri (jota tarvitsisi tutkia). On totta, ettei ole ollut siirtomaita, mutta ilmiö näyttäytyy monella muulla tavoin Suomen historiassa, Koivunen muistuttaa.

Valkoisen miehen taakkaa ollaan vahvasti meillekin jakamassa, ppp voi sitten pressana käydä pyytämässä kollektiivista syyllisyyttä anteeksi :rolleyes:
 
Nyt on kaivettu suomalaista taakkaa sen verran pahasti pilkkua kaltoinkohtelemalla, että harkitsen rikosilmoitusta.

Poliisit-sarjassa puhutaan aina rähinäviinasta, kun pilkku on ajettu puolipisteineen hankeen - eli onkohan tässä taustalla samaa syytä?
 
Ei kun vaan reippaina maksamaan velkaa. Olihan meilläkin siirtomaakauppoja.....

Syyllisyys on selvä: muutama isoisän isä suunnitteli Ambomaata siirtomaaksi. Ja kun Natsi-aatukin lupaili Kongoa....ja eiköpähän vain meinattu kolonisoida itä-karjalakin.
 
Ei kun vaan reippaina maksamaan velkaa. Olihan meilläkin siirtomaakauppoja.....

Syyllisyys on selvä: muutama isoisän isä suunnitteli Ambomaata siirtomaaksi. Ja kun Natsi-aatukin lupaili Kongoa....ja eiköpähän vain meinattu kolonisoida itä-karjalakin.
Mikäs taho tätä Ambomaata himoitsi?
 
Kvg toi "Taudinkantajan"-raportin..

Suomen kolonialistinen historia
07.08.2017 - 10:45
Itsenäinen Suomi täyttää tämän vuoden lopulla 100 vuotta. Tätä merkkihetkeä pohjustaakseni olen päättänyt esitellä kansallisen historian unohdettua tapahtumaketjua, nimittäin Suomen haaveita liittyä siirtomaavaltojen kunniakkaaseen joukkoon.

Suomalaisten seikkailu Afrikassa on ollut viime vuosiin asti suurelle yleisölle tuntematon käsite, vaikka sillä on jo pitkät perinteet.

Varhaisimmat suomalaiset siirtomaapuuhailut tehtiin jo Ruotsin vallan aikoihin, mutta koska Suomen omakin asema muistutti näihin aikoihin suuresti ruotsalaisten siirtomaata, jätetään ne taka-alalle tässä tekstissä.

Alaskasta Afrikkaan
Autonomian alkuaikoina varsinkin ruotsinkieliset suomalaiset osallistuivat ahkerasti Venäjän kolonialistiseen toimintaan Alaskassa ennen alueen myymistä Yhdysvalloille 1867.

Tämän varhaisen kolonialismin seurauksena Suomessa onkin, heti Venäjän jälkeen, suurin Alaskan alkuperäisasukkaiden esineistön kokoelma.

Autonomian alkuaikoina varsinkin ruotsinkieliset suomalaiset osallistuivat ahkerasti Venäjän kolonialistiseen toimintaan Alaskassa.

Suomalaisten omien siirtomaa-ambitioiden voidaan kuitenkin katsoa saaneen alkunsa 1870-luvulla. Nationalistinen valtionrakennusprojekti oli käynnissä kotimaassa, vaikka se olikin osa Venäjän keisarikuntaa.

Aikakaudelle tyypillistä oli, että kansallista arvostusta etsittiin paitsi kulttuurin, taiteen ja talouden tasolla, myös hamuamalla siirtomaita Afrikasta ja Aasiasta.

Koska Suomelta puuttui itsenäisen valtion asema, kanavoitui tämä kolonialistinen toiminta ahkeraan lähetystyön tekemiseen. Alkuperäisenä tavoitteena Suomen kolonialisteilla oli tehdä lähetystyötä Venäjän suomensukuisten kansojen keskuudessa, mutta Venäjän viranomaiset estivät tämän kansallisromanttisen kolonialismin rajojensa sisäpuolella.

Saksalaisten ehdotuksesta Suomen lähetyskohteeksi valikoitui kaukainen Ambomaa, joka sijaitsee nykyisen Namibian pohjoisosissa syvällä sisämaassa. Myöhemmin alue päätyi osaksi Saksan afrikkalaisia omistuksia. Suomalaiset lähetyssaarnaajat kuitenkin edistivät kristinuskoa, länsimaiden ylivaltaa ja kolonialistista alkuperäiskulttuurien tuhoamista Ambojen keskuudessa innolla ja pikkumaisella tarkkuudella.

Suomalaisen kulttuurikolonisaation jälkinä Ambomaalle jäi joitakin suomalaisten nimeämiä paikannimiä, jotka on myöhemmin siirtomaavallan päättymisen jälkeen nimetty uudestaan. Lisäksi joitakin lainasanoja, kuten lakana (olakana), makkara (ekara) ja saha (oshisaha) siirtyi ambokieleen, yhdessä kasan suomalaisia etunimiä, kuten Martti ja Selma, kanssa.

Suomalaiset lähetyssaarnaajat ovat pitkälti vastuussa alueen kristillistämisestä ja kolonisoimisesta ja näin ollen osin vastuussa alueen kolonialismista.

Suomi mukana siirtomaasodissa
Suomalaisten seikkailu afrikkalaisissa siirtomaissa ei rajoittunut pelkkään lähetyssaarnaamiseen. Suomalaiset osallistuivat myös siirtomaasotiin, tällä kertaa tosin alkuperäisasukkaiden puolella.

Toisessa buurisodassa vuosina 1899-1902 taisteli kymmeniä suomalaisia vapaaehtoisina hollantilaisperäisten buurien joukoissa brittejä vastaan.

Toisessa buurisodassa vuosina 1899-1902 taisteli kymmeniä suomalaisia vapaaehtoisina hollantilaisperäisten buurien joukoissa brittejä vastaan. Tällä saattaa olla yllättävän paljon merkitystä Suomen historialle, sillä buurien taistelussa voi nähdä vertaiskohtia suomalaisten omaan tilanteeseen.

Suomalaiset vapaaehtoiset saivat oppia siitä, kuinka pieni kansa voi taistella vahvaa imperiumia vastaan. Kansalaissodan alkuvaiheessa sekä suojeluskunnat että punakaartit ottivat oppia buurien kansankommandoista.

Valitettavasti vaikuttaa siltä, että voittoisat valkoiset käyttivät muitakin Afrikan siirtomaasodista kopioituja taktiikoita Suomessa. Siviiliväestön sulkeminen keskitysleirille oli kuin suoraan brittien buurisodassa käyttämän taktiikan toisinto. Aiemmin saksalaiset olivat käyttäneet samanlaista metodia kansanmurhatessaan Namibian herero-väestöä.

Itsenäistymisen koitettua Suomi oli vapaa tavoittelemaan paikkaansa auringossa.

Luontaisesti valtaosa tarmosta suuntautui Suur-Suomen tavoitteluun Suomen lähialueilla, mistä seurasi niin kutsutut heimosodat vuosien 1918-1922 välisenä ajanjaksona.

Suomen akateemisissa kansallismielisissä piireissä ei hylätty haavetta mertentakaisesta siirtomaasta.

Kuitenkin Suomen akateemisissa kansallismielisissä piireissä ei hylätty haavetta mertentakaisesta siirtomaasta. Pieni mutta vaikutusvaltainen joukko tavoitteli aktiivisesti Ambomaata Suomen siirtomaaksi. Heidän kärjessään oli Suomen yksi arvostetuimmista kemisteistä, Gustaf Komppa.

Saksan hävittyä ensimmäisessä maailmansodassa, olivat sen siirtomaat jälleen jaossa. Vuonna 1919 Komppa esitti Suomen ulkoministeriölle, että Suomen pitäisi vaatia Ambomaata itselleen. Projekti ei kuitenkaan edistynyt, sillä hanke olisi ollut kallis, Ambomaa sijaitsi sisämaassa, eikä totta puhuen suomen kansainvälinen asemakaan ollut riittävän korkealla tällaisen vaatimuksen läpimenemiseen kansainliitossa.

Suomen viimeinen mahdollisuus saavuttaa merentakainen siirtomaa koitti toisen maailmansodan aikaan. Sota Saksan rinnalla Neuvostoliittoa ja useimpia liittoutuneita vastaan avasi ovet jälleen siirtomaatavoittelulle. Jälleen kerran Suur-Suomi halut suuntautuivat enimmäkseen Itä-Karjalan suuntaan, mutta on olemassa merkkejä siitä, että liittoutuneiden siirtomaat aiottiin jakaa akselivaltojen kesken sodan voittamisen jälkeen. Hurjimpien mutta varmistamattomien huhujen mukaan Suomelle oltaisiin epävirallisesti luvattu Belgian Kongo.

Se, kuinka aktiivisia suomalaiset olivat tässä prosessissa, ei ole selvää. Sota kuitenkin hävittiin ja Suomi säästyi miettimästä, kuinka hallita afrikkalaista aluetta, joka oli kooltaan yhdeksän ja väkiluvultaan kuusikertainen Suomeen nähden.

Uuskolonialismi jatkuu
Suomen siirtomaapuuhailu saattaa vaikuttaa nykyajan näkövinkkelistä vähäiseltä ja hieman hupaisaltakin, mutta silti sillä on oma paikkansa historiassa. Suomi ei ollut vapaa eurooppalaisista siirtomaahaaveista ja tavoitteli itsekin niitä osana muita. Siksi Suomikaan ei saa täyttä vapautusta siitä roolista, joka eurooppalaisilla on Afrikan nykytilanteeseen, vaikka näin oikeistolaisissa piireissä usein väitetäänkin.

Suomi on myös ollut aktiivisena toimijana siirtomaiden itsenäistymisen jälkeisen ajan taloudellisessa ja kulttuurillisessa uuskolonisaatiossa yhdessä muiden länsimaiden kanssa, ja täytyy muistaa, että suomalaiset lähetyssaarnaajat matkustavat yhä edelleen Ambomaahan suorittamaan kulttuurillista käännytystyötään, jonka aloittivat 150 vuotta aikaisemmin.

JARI KARTTUNEN
Kirjoittaja on joensuulainen filosofian maisteri.

 
Uusi tutkimus selvittää suomalaisten suhdetta kolonialismiin – siirtomaa-ajan kuvasto näkyy kulttuurissa edelleen

Suomessa on tutkittu kolonialismia vain vähän huolimatta siitä, että sen heijastama maailmankuva on näkynyt esimerkiksi mainonnassa, kirjallisuudessa ja lehdistössä.

Turun yliopiston tutkijoiden mukaan kolonialismiin liittyvät keskustelut ovat Suomessa varsin historiattomia, vaikka se on ilmiönä ollut läsnä suomalaisten arjessa jo pitkään.

Savanni auringonlaskun aikaan

Nykyajan savanniromantiikka on osa kliseistä Afrikka-kuvastoa, jolla on juuret kolonialialismin ajassa. Kuva Tarangiren kansallispuistosta Tansaniasta. (Kuva: Alex Berger / CC BY-NC 2.0)

Niina Oisalo Maailma.net 1.8.2018

Esimerkiksi Isossa-Britanniassa on käyty jo pitkään keskustelua maan imperialistisesta historiasta. Useissa muissa Euroopan maissa keskustelu on kuitenkin vasta alkamassa.

Etenkin Pohjoismaissa on ajateltu, että olemme poikkeustapauksia, joita kolonialistisen menneisyyden taakka ei paina.

Suomen puhtoinen maine elää edelleen vahvana myös maailmalla. Suomalaiset tunnetaan pikemminkin puolueettomina rauhantekijöinä ja haluttuina kehitysyhteistyökumppaneina kuin imperialisteina.

Suomalaisia oli kuitenkin mukana kolonialismin kansainvälisissä verkostoissa, ja suomalaiset hyötyivät monella tavalla esimerkiksi imperialistisesta kauppajärjestelmästä.

Suomalaiset myös työskentelivät siirtomaissa. Esimerkiksi julmuudestaan tunnetun Belgian Kongon jokilaivoilla oli töissä paljon suomalaisia ja muita pohjoismaalaisia. He osallistuivat myös paikallisten ruoskimiseen, sillä se oli vallitseva käytäntö.

Suomalaiset omaksuivat osana läntistä maailmankuvaa myös kolonialistisen, rasistisen ajattelumallin.

Tutkimatonta aluetta
Kolonialismia käsittelevissä tutkimuksissa on aiemmin tarkasteltu lähinnä ilmiön poliittisia ja taloudellisia puolia, mutta viime vuosina on kiinnostuttu myös kolonialismin ilmenemisestä kulttuurissa. Turun yliopiston uudessa tutkimuksessa selvitetään nyt suomalaisten suhdetta kolonialismiin etenkin kulttuurin näkökulmasta.

Yleisen historian oppiaineessa pohditaan, miten erityisesti Intian, Afrikan ja Australian kolonisoinnin intensiivisin aika näkyi ja kuului esimerkiksi Suomen taloudessa, mainoksissa, kirjallisuudessa, tieteelliseen rasismiin pohjaavissa ihmisnäyttelyissä sekä lähetystyössä Ambomaalla.
”Haluamme kartoittaa miten kolonialismiin liittyvät ilmiöt näkyivät Suomessa ja tutkia taustalla olevaa ajatusmaailmaa sekä kolonialistisen ajattelutavan leviämistä”, tarkentaa yleisen historian professori Leila Koivunen.

Kuvaavaa on, ettei suomalaisten suhdetta kolonialismiin ole saamelaisia lukuun ottamatta historiantutkimuksessa aiemmin juuri tarkasteltu.
”Historiantutkimuksessa keskityttiin pitkään kansallisiin prosesseihin, ja valtioiden rajat ylittävät ilmiöt ja vaikutteet jäivät vähemmälle huomiolle”, huomauttaa tutkija Johanna Skurnik.

Kolonialistinen ajattelu oli eräs aikansa keskeisistä valtioiden rajat ylittävistä virtauksista, joka vaikutti ihmisten maailmankuvaan myös epäsuorasti.

Kolonialistinen maailmankuva levisi mainoksissa ja veikkauskupongeissa
Suomessa kolonialistisen ajattelutavan levittäminen ei ollut järjestelmällistä tai valtiojohtoista, kuten imperialistisissa maissa.

Rasistisen maailmankuvan omaksuminen kertoi ennen kaikkea Suomen tarpeesta identifioitua osaksi läntistä maailmaa 1800–1900-lukujen vaihteessa.

Samoihin aikoihin myös brittiläistä ja amerikkalaista kolonialistista kirjallisuutta suomennettiin paljon, ja samalla kolonialistinen ajattelumalli hiipi suomalaisten puhetapoihin.
”Kolonialismi nähtiin silloin täysin vakiintuneena toimintana.

Suomalaisessa kirjallisuudessa, tieteessä, mainoksissa ja lehdistössä toistettiin eriarvoisuuteen perustuvia ajattelumalleja siirtomaista ja siirtomaiden ihmisistä”, tutkija Raita Merivirta kertoo.
Läntisen maailman siirtomaakuvastot levisivät Suomessa esimerkiksi lehtimainoksissa.
”Eri etnisten ryhmien ihmisiä on käytetty kaikenlaisten tuotteiden mainonnassa aina makeisista veikkauskuponkeihin asti”, Skurnik kertoo.

Länsieurooppalaisten – ja nykynäkökulmasta rasististen – ajattelumallien jäljittely on ollut myös identiteettipolitiikkaa, halua erottautua muista ”alemmalla kehitysasteella” olevista ihmisryhmistä.

”Esimerkiksi lähetyskirjallisuudessa afrikkalaiset kuvattiin usein taikauskoisina 'pakanoina', jotka olisi sivistettävä ja käännytettävä kristinuskoon”, tutkija Essi Huuhka sanoo.

Madventures ja stereotypiat
Kolonialistinen maailmankuva näkyy myös nykypäivässä, sillä samat kuvastot kiertävät yhä medioissa, kuten televisiossa ja lehdistössä. Afrikka-kuvassa näkyy edelleen voimakkaasti nälänhätä, kurjuus, despoottihallitsijat ja savannien romantiikka. Moderni, urbaani Afrikka ja vaurastuva keskiluokka kaupungeissa taas jäävät vähemmälle huomiolle. Myös muiden kehittyvien maiden kuvaukset ovat usein stereotyyppisiä.

Merivirta kuvailee, miten suositussa Madventures-matkailuohjelmassa luvattiin avartaa ihmisten maailmankuvaa, mutta päädyttiin silti kuvaamaan Intia-jaksossa epäsovinnaisen aghori-lahkon sadhuja esimerkiksi juomassa virtsaa.
”Satuin katsomaan jaksoa intialaisen, maansa monituhatvuotisesta ja monimuotoisesta kulttuurisesta historiasta ylpeän ystäväni kanssa, ja hän ihmetteli kovasti, miten suuresta maasta valikoitui esitettäväksi nimenomaan tämä länsimaisia stereotypioita vahvistava marginaalinen ryhmä,” Merivirta kuvailee.

Kolonialistinen maailmankuva vaikuttaa tutkijoiden mukaan yhä monella tavalla länsimaiden ja kolmannen maailman suhteisiin ja ajattelutapoihin. Kolonialistiset asenteet näkyvät esimerkiksi siinä, mitä pidetään normaalina kielenkäyttötapana ja miten eri etniset ryhmät esitetään.
”Yllätyin, kun näin, että eräissä yläkoulun englannin- ja historiankirjoissa käytetään edelleen samaa ikonista 1800-luvun kuvaa David Livingstonen ja Henry Stanleyn kohtaamisesta Afrikassa, vaikka tutkimus on osoittanut, ettei tilanne ole autenttinen. Kahden valkoisen miehen tapaamista toistetaan yhä, vaikka olisi paljon tärkeämpiäkin asioita, joita oppilaille voisi kertoa Afrikan historiasta ja Afrikan ja Euroopan välisistä suhteista”, Koivunen toteaa.

Kolonialistinen ajattelutapa ei ole kadonnut minnekään.

KOMMENTIT
Lähettänyt Kyllästynyt (ei varmistettu) 1.8.2018 - 22:18

Koulutusleikkausten tarve on huutava, MOT.

 
Afrikkaa käsitellään meidän kultturissa halveksuen= rasismia ja kolonisaatiota
Afrikkaa käsitellään meidän kultturissa ylistäen= rasismia ja kolonisaatiota
Afrikkaa käsitellään meidän kultturissa neutraalisti= rasismia ja kolonisaatiota
Afrikkaa käsitellään meidän kultturissa realistisesti= rasismia ja kolonisaatiota
Afrikkaa ei käsitellä meidän kultturissa= rasismia ja kolonisaatiota
 
Alkaa näköjään tutqijoilta aiheet loppumaan...
 
Pieniä ovat silakat joulukaloiksi Suomen kolonialismilla, jos vertaa esim. tanskalaisten orjatouhuihin.

 
Uusi tutkimus selvittää suomalaisten suhdetta kolonialismiin – siirtomaa-ajan kuvasto näkyy kulttuurissa edelleen

Suomessa on tutkittu kolonialismia vain vähän huolimatta siitä, että sen heijastama maailmankuva on näkynyt esimerkiksi mainonnassa, kirjallisuudessa ja lehdistössä.

Turun yliopiston tutkijoiden mukaan kolonialismiin liittyvät keskustelut ovat Suomessa varsin historiattomia, vaikka se on ilmiönä ollut läsnä suomalaisten arjessa jo pitkään.

Savanni auringonlaskun aikaan

Nykyajan savanniromantiikka on osa kliseistä Afrikka-kuvastoa, jolla on juuret kolonialialismin ajassa. Kuva Tarangiren kansallispuistosta Tansaniasta. (Kuva: Alex Berger / CC BY-NC 2.0)

Niina Oisalo Maailma.net 1.8.2018

Esimerkiksi Isossa-Britanniassa on käyty jo pitkään keskustelua maan imperialistisesta historiasta. Useissa muissa Euroopan maissa keskustelu on kuitenkin vasta alkamassa.

Etenkin Pohjoismaissa on ajateltu, että olemme poikkeustapauksia, joita kolonialistisen menneisyyden taakka ei paina.

Suomen puhtoinen maine elää edelleen vahvana myös maailmalla. Suomalaiset tunnetaan pikemminkin puolueettomina rauhantekijöinä ja haluttuina kehitysyhteistyökumppaneina kuin imperialisteina.

Suomalaisia oli kuitenkin mukana kolonialismin kansainvälisissä verkostoissa, ja suomalaiset hyötyivät monella tavalla esimerkiksi imperialistisesta kauppajärjestelmästä.

Suomalaiset myös työskentelivät siirtomaissa. Esimerkiksi julmuudestaan tunnetun Belgian Kongon jokilaivoilla oli töissä paljon suomalaisia ja muita pohjoismaalaisia. He osallistuivat myös paikallisten ruoskimiseen, sillä se oli vallitseva käytäntö.

Suomalaiset omaksuivat osana läntistä maailmankuvaa myös kolonialistisen, rasistisen ajattelumallin.

Tutkimatonta aluetta
Kolonialismia käsittelevissä tutkimuksissa on aiemmin tarkasteltu lähinnä ilmiön poliittisia ja taloudellisia puolia, mutta viime vuosina on kiinnostuttu myös kolonialismin ilmenemisestä kulttuurissa. Turun yliopiston uudessa tutkimuksessa selvitetään nyt suomalaisten suhdetta kolonialismiin etenkin kulttuurin näkökulmasta.

Yleisen historian oppiaineessa pohditaan, miten erityisesti Intian, Afrikan ja Australian kolonisoinnin intensiivisin aika näkyi ja kuului esimerkiksi Suomen taloudessa, mainoksissa, kirjallisuudessa, tieteelliseen rasismiin pohjaavissa ihmisnäyttelyissä sekä lähetystyössä Ambomaalla.
”Haluamme kartoittaa miten kolonialismiin liittyvät ilmiöt näkyivät Suomessa ja tutkia taustalla olevaa ajatusmaailmaa sekä kolonialistisen ajattelutavan leviämistä”, tarkentaa yleisen historian professori Leila Koivunen.

Kuvaavaa on, ettei suomalaisten suhdetta kolonialismiin ole saamelaisia lukuun ottamatta historiantutkimuksessa aiemmin juuri tarkasteltu.
”Historiantutkimuksessa keskityttiin pitkään kansallisiin prosesseihin, ja valtioiden rajat ylittävät ilmiöt ja vaikutteet jäivät vähemmälle huomiolle”, huomauttaa tutkija Johanna Skurnik.

Kolonialistinen ajattelu oli eräs aikansa keskeisistä valtioiden rajat ylittävistä virtauksista, joka vaikutti ihmisten maailmankuvaan myös epäsuorasti.

Kolonialistinen maailmankuva levisi mainoksissa ja veikkauskupongeissa
Suomessa kolonialistisen ajattelutavan levittäminen ei ollut järjestelmällistä tai valtiojohtoista, kuten imperialistisissa maissa.

Rasistisen maailmankuvan omaksuminen kertoi ennen kaikkea Suomen tarpeesta identifioitua osaksi läntistä maailmaa 1800–1900-lukujen vaihteessa.

Samoihin aikoihin myös brittiläistä ja amerikkalaista kolonialistista kirjallisuutta suomennettiin paljon, ja samalla kolonialistinen ajattelumalli hiipi suomalaisten puhetapoihin.
”Kolonialismi nähtiin silloin täysin vakiintuneena toimintana.

Suomalaisessa kirjallisuudessa, tieteessä, mainoksissa ja lehdistössä toistettiin eriarvoisuuteen perustuvia ajattelumalleja siirtomaista ja siirtomaiden ihmisistä”, tutkija Raita Merivirta kertoo.
Läntisen maailman siirtomaakuvastot levisivät Suomessa esimerkiksi lehtimainoksissa.
”Eri etnisten ryhmien ihmisiä on käytetty kaikenlaisten tuotteiden mainonnassa aina makeisista veikkauskuponkeihin asti”, Skurnik kertoo.

Länsieurooppalaisten – ja nykynäkökulmasta rasististen – ajattelumallien jäljittely on ollut myös identiteettipolitiikkaa, halua erottautua muista ”alemmalla kehitysasteella” olevista ihmisryhmistä.

”Esimerkiksi lähetyskirjallisuudessa afrikkalaiset kuvattiin usein taikauskoisina 'pakanoina', jotka olisi sivistettävä ja käännytettävä kristinuskoon”, tutkija Essi Huuhka sanoo.

Madventures ja stereotypiat
Kolonialistinen maailmankuva näkyy myös nykypäivässä, sillä samat kuvastot kiertävät yhä medioissa, kuten televisiossa ja lehdistössä. Afrikka-kuvassa näkyy edelleen voimakkaasti nälänhätä, kurjuus, despoottihallitsijat ja savannien romantiikka. Moderni, urbaani Afrikka ja vaurastuva keskiluokka kaupungeissa taas jäävät vähemmälle huomiolle. Myös muiden kehittyvien maiden kuvaukset ovat usein stereotyyppisiä.

Merivirta kuvailee, miten suositussa Madventures-matkailuohjelmassa luvattiin avartaa ihmisten maailmankuvaa, mutta päädyttiin silti kuvaamaan Intia-jaksossa epäsovinnaisen aghori-lahkon sadhuja esimerkiksi juomassa virtsaa.
”Satuin katsomaan jaksoa intialaisen, maansa monituhatvuotisesta ja monimuotoisesta kulttuurisesta historiasta ylpeän ystäväni kanssa, ja hän ihmetteli kovasti, miten suuresta maasta valikoitui esitettäväksi nimenomaan tämä länsimaisia stereotypioita vahvistava marginaalinen ryhmä,” Merivirta kuvailee.

Kolonialistinen maailmankuva vaikuttaa tutkijoiden mukaan yhä monella tavalla länsimaiden ja kolmannen maailman suhteisiin ja ajattelutapoihin. Kolonialistiset asenteet näkyvät esimerkiksi siinä, mitä pidetään normaalina kielenkäyttötapana ja miten eri etniset ryhmät esitetään.
”Yllätyin, kun näin, että eräissä yläkoulun englannin- ja historiankirjoissa käytetään edelleen samaa ikonista 1800-luvun kuvaa David Livingstonen ja Henry Stanleyn kohtaamisesta Afrikassa, vaikka tutkimus on osoittanut, ettei tilanne ole autenttinen. Kahden valkoisen miehen tapaamista toistetaan yhä, vaikka olisi paljon tärkeämpiäkin asioita, joita oppilaille voisi kertoa Afrikan historiasta ja Afrikan ja Euroopan välisistä suhteista”, Koivunen toteaa.

Kolonialistinen ajattelutapa ei ole kadonnut minnekään.

KOMMENTIT
Lähettänyt Kyllästynyt (ei varmistettu) 1.8.2018 - 22:18

Koulutusleikkausten tarve on huutava, MOT.


Vanhaa materiaalia. Suomalainen imperialismi on ollut voimissaan pitkään ja tunnettua. Viimeisin suuri valloitus tunnettiin nimellä "Pikku-Kannas". Siitä on tehty uljaita laulujakin! Ohessa kuva alueesta, joskin käsittääkseni alue on purettu kantaväestön toimesta ilmeisesti koska häpeävät alistettua historiaansa. Ohessa kuva alueelta ja alempi kuva on kolonialismin ajan kultakaudelta.

Kuvahaun tulos haulle slussenin sissit

Kuvahaun tulos haulle slussenin sissit
 
Kvg toi "Taudinkantajan"-raportin..

Suomen kolonialistinen historia
07.08.2017 - 10:45
Itsenäinen Suomi täyttää tämän vuoden lopulla 100 vuotta. Tätä merkkihetkeä pohjustaakseni olen päättänyt esitellä kansallisen historian unohdettua tapahtumaketjua, nimittäin Suomen haaveita liittyä siirtomaavaltojen kunniakkaaseen joukkoon.

Suomalaisten seikkailu Afrikassa on ollut viime vuosiin asti suurelle yleisölle tuntematon käsite, vaikka sillä on jo pitkät perinteet.

Varhaisimmat suomalaiset siirtomaapuuhailut tehtiin jo Ruotsin vallan aikoihin, mutta koska Suomen omakin asema muistutti näihin aikoihin suuresti ruotsalaisten siirtomaata, jätetään ne taka-alalle tässä tekstissä.

Alaskasta Afrikkaan
Autonomian alkuaikoina varsinkin ruotsinkieliset suomalaiset osallistuivat ahkerasti Venäjän kolonialistiseen toimintaan Alaskassa ennen alueen myymistä Yhdysvalloille 1867.

Tämän varhaisen kolonialismin seurauksena Suomessa onkin, heti Venäjän jälkeen, suurin Alaskan alkuperäisasukkaiden esineistön kokoelma.

Autonomian alkuaikoina varsinkin ruotsinkieliset suomalaiset osallistuivat ahkerasti Venäjän kolonialistiseen toimintaan Alaskassa.

Suomalaisten omien siirtomaa-ambitioiden voidaan kuitenkin katsoa saaneen alkunsa 1870-luvulla. Nationalistinen valtionrakennusprojekti oli käynnissä kotimaassa, vaikka se olikin osa Venäjän keisarikuntaa.

Aikakaudelle tyypillistä oli, että kansallista arvostusta etsittiin paitsi kulttuurin, taiteen ja talouden tasolla, myös hamuamalla siirtomaita Afrikasta ja Aasiasta.

Koska Suomelta puuttui itsenäisen valtion asema, kanavoitui tämä kolonialistinen toiminta ahkeraan lähetystyön tekemiseen. Alkuperäisenä tavoitteena Suomen kolonialisteilla oli tehdä lähetystyötä Venäjän suomensukuisten kansojen keskuudessa, mutta Venäjän viranomaiset estivät tämän kansallisromanttisen kolonialismin rajojensa sisäpuolella.

Saksalaisten ehdotuksesta Suomen lähetyskohteeksi valikoitui kaukainen Ambomaa, joka sijaitsee nykyisen Namibian pohjoisosissa syvällä sisämaassa. Myöhemmin alue päätyi osaksi Saksan afrikkalaisia omistuksia. Suomalaiset lähetyssaarnaajat kuitenkin edistivät kristinuskoa, länsimaiden ylivaltaa ja kolonialistista alkuperäiskulttuurien tuhoamista Ambojen keskuudessa innolla ja pikkumaisella tarkkuudella.

Suomalaisen kulttuurikolonisaation jälkinä Ambomaalle jäi joitakin suomalaisten nimeämiä paikannimiä, jotka on myöhemmin siirtomaavallan päättymisen jälkeen nimetty uudestaan. Lisäksi joitakin lainasanoja, kuten lakana (olakana), makkara (ekara) ja saha (oshisaha) siirtyi ambokieleen, yhdessä kasan suomalaisia etunimiä, kuten Martti ja Selma, kanssa.

Suomalaiset lähetyssaarnaajat ovat pitkälti vastuussa alueen kristillistämisestä ja kolonisoimisesta ja näin ollen osin vastuussa alueen kolonialismista.

Suomi mukana siirtomaasodissa
Suomalaisten seikkailu afrikkalaisissa siirtomaissa ei rajoittunut pelkkään lähetyssaarnaamiseen. Suomalaiset osallistuivat myös siirtomaasotiin, tällä kertaa tosin alkuperäisasukkaiden puolella.

Toisessa buurisodassa vuosina 1899-1902 taisteli kymmeniä suomalaisia vapaaehtoisina hollantilaisperäisten buurien joukoissa brittejä vastaan.

Toisessa buurisodassa vuosina 1899-1902 taisteli kymmeniä suomalaisia vapaaehtoisina hollantilaisperäisten buurien joukoissa brittejä vastaan. Tällä saattaa olla yllättävän paljon merkitystä Suomen historialle, sillä buurien taistelussa voi nähdä vertaiskohtia suomalaisten omaan tilanteeseen.

Suomalaiset vapaaehtoiset saivat oppia siitä, kuinka pieni kansa voi taistella vahvaa imperiumia vastaan. Kansalaissodan alkuvaiheessa sekä suojeluskunnat että punakaartit ottivat oppia buurien kansankommandoista.

Valitettavasti vaikuttaa siltä, että voittoisat valkoiset käyttivät muitakin Afrikan siirtomaasodista kopioituja taktiikoita Suomessa. Siviiliväestön sulkeminen keskitysleirille oli kuin suoraan brittien buurisodassa käyttämän taktiikan toisinto. Aiemmin saksalaiset olivat käyttäneet samanlaista metodia kansanmurhatessaan Namibian herero-väestöä.

Itsenäistymisen koitettua Suomi oli vapaa tavoittelemaan paikkaansa auringossa.

Luontaisesti valtaosa tarmosta suuntautui Suur-Suomen tavoitteluun Suomen lähialueilla, mistä seurasi niin kutsutut heimosodat vuosien 1918-1922 välisenä ajanjaksona.

Suomen akateemisissa kansallismielisissä piireissä ei hylätty haavetta mertentakaisesta siirtomaasta.

Kuitenkin Suomen akateemisissa kansallismielisissä piireissä ei hylätty haavetta mertentakaisesta siirtomaasta. Pieni mutta vaikutusvaltainen joukko tavoitteli aktiivisesti Ambomaata Suomen siirtomaaksi. Heidän kärjessään oli Suomen yksi arvostetuimmista kemisteistä, Gustaf Komppa.

Saksan hävittyä ensimmäisessä maailmansodassa, olivat sen siirtomaat jälleen jaossa. Vuonna 1919 Komppa esitti Suomen ulkoministeriölle, että Suomen pitäisi vaatia Ambomaata itselleen. Projekti ei kuitenkaan edistynyt, sillä hanke olisi ollut kallis, Ambomaa sijaitsi sisämaassa, eikä totta puhuen suomen kansainvälinen asemakaan ollut riittävän korkealla tällaisen vaatimuksen läpimenemiseen kansainliitossa.

Suomen viimeinen mahdollisuus saavuttaa merentakainen siirtomaa koitti toisen maailmansodan aikaan. Sota Saksan rinnalla Neuvostoliittoa ja useimpia liittoutuneita vastaan avasi ovet jälleen siirtomaatavoittelulle. Jälleen kerran Suur-Suomi halut suuntautuivat enimmäkseen Itä-Karjalan suuntaan, mutta on olemassa merkkejä siitä, että liittoutuneiden siirtomaat aiottiin jakaa akselivaltojen kesken sodan voittamisen jälkeen. Hurjimpien mutta varmistamattomien huhujen mukaan Suomelle oltaisiin epävirallisesti luvattu Belgian Kongo.

Se, kuinka aktiivisia suomalaiset olivat tässä prosessissa, ei ole selvää. Sota kuitenkin hävittiin ja Suomi säästyi miettimästä, kuinka hallita afrikkalaista aluetta, joka oli kooltaan yhdeksän ja väkiluvultaan kuusikertainen Suomeen nähden.

Uuskolonialismi jatkuu
Suomen siirtomaapuuhailu saattaa vaikuttaa nykyajan näkövinkkelistä vähäiseltä ja hieman hupaisaltakin, mutta silti sillä on oma paikkansa historiassa. Suomi ei ollut vapaa eurooppalaisista siirtomaahaaveista ja tavoitteli itsekin niitä osana muita. Siksi Suomikaan ei saa täyttä vapautusta siitä roolista, joka eurooppalaisilla on Afrikan nykytilanteeseen, vaikka näin oikeistolaisissa piireissä usein väitetäänkin.

Suomi on myös ollut aktiivisena toimijana siirtomaiden itsenäistymisen jälkeisen ajan taloudellisessa ja kulttuurillisessa uuskolonisaatiossa yhdessä muiden länsimaiden kanssa, ja täytyy muistaa, että suomalaiset lähetyssaarnaajat matkustavat yhä edelleen Ambomaahan suorittamaan kulttuurillista käännytystyötään, jonka aloittivat 150 vuotta aikaisemmin.

JARI KARTTUNEN
Kirjoittaja on joensuulainen filosofian maisteri.

Vittu mitä paskaa
 
Tulin eilen reissusta rähjääntyneenä hotellille Baltimoressa ja respa sekä hissin edusta oli täynnä parveilevaa afro- amerikkalisen perimän omaava nuorisoa ja teki mieli potkia ne siitä v...ttuun. Tuon tutkimuksen perusteella nyt tiedän mistä se johtuu. Mistähän saisin kuivatun virtsahevonhännän tähän hätään? Ehkä se auttaisi tähän ahdistukseen...
 
Viimeisin Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen toimeksiantama sukellus kansallisarkiston kätköihin on paljastanut, että Kongon kolonialisointisuunnitelmissa oltiin pidemmällä kuin aiemmin on uskottu.

Ohessa raskauttavimpana todisteena arkistoista löytynyt kuva Kongoon suunnitellun "Nya Lukemban" hallituksen vara-marsalkasta ilmiselvästi suomalaisessa 2. maailmansodan aikaisessa asepuvussa.


KongonVaraMarsalkka.jpg
 
Ja synnit ne kasvaa ja liittyy syntihin
ja poika perii kehdossa synnit isänkin
ja rinta täys on ruumenta ja ruhkaa.

Voi olla että olen enemmän kuin aavistuksen vainoharhainen, mutta vainoharhainen nokkani aistii kollektiivisen syyllistämisen sulotuoksun....

Että oli suomalainen rasistinen konemestari, nyt rajat matalaksi ja ihan kaikki tervetulleiksi että saadaan Volga maksettua..
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top