Hylkää huomautus
Liity mukaan keskusteluun!

Rekisteröityminen ei kestä kuin hetkosen ja pääset keskusteluun mukaan, tervetuloa!

>>> REKISTERÖIDY <<<

Suomalainen ratsuväki

Viestiketju osiossa 'Menneet sodat ja sotahistoria' , aloittaja samovaari, 28.07.2017.

  1. samovaari

    samovaari Kersantti

    Liittynyt:
    01.12.2016
    Viestejä:
    244
    Tykkäykset:
    387
    Pisteet:
    16
  2. samovaari

    samovaari Kersantti

    Liittynyt:
    01.12.2016
    Viestejä:
    244
    Tykkäykset:
    387
    Pisteet:
    16
  3. Mainos



  4. adam7

    adam7 Ylipäällikkö

    Liittynyt:
    24.06.2010
    Viestejä:
    5,467
    Tykkäykset:
    5,388
    Pisteet:
    1,286
  5. samovaari

    samovaari Kersantti

    Liittynyt:
    01.12.2016
    Viestejä:
    244
    Tykkäykset:
    387
    Pisteet:
    16
    adam7 tykkäsi tästä.
  6. samovaari

    samovaari Kersantti

    Liittynyt:
    01.12.2016
    Viestejä:
    244
    Tykkäykset:
    387
    Pisteet:
    16
  7. Talvela

    Talvela Ylipäällikkö

    Liittynyt:
    22.02.2014
    Viestejä:
    7,698
    Tykkäykset:
    8,095
    Pisteet:
    1,286
    Maavoimien pitäisi palauttaa kyseinen aselaji osana seuraavan vuoden juhlallisuuksia.
     
    samovaari tykkäsi tästä.
  8. samovaari

    samovaari Kersantti

    Liittynyt:
    01.12.2016
    Viestejä:
    244
    Tykkäykset:
    387
    Pisteet:
    16
    Moro. Tähän aloittamaani viestiketjuun se verran, että suomenhevonen/sotahevonen on minulle rakas, liittyy läheisesti omaan lapsuuteni. Seuraavassa lyhyt kertomus.

    Ukin kotitilalla (äidin isä) oli kaksi hevosta. Ei tuo mikään kartano ollut. Ehkä keskimääräistä vauraampi maalaistalo, parikymmentä hehtaaria viljeltyä, vajaa sata hehtaaria metsää, tusinan verran lypsäviä, saman verran lampaita, yksi pässi (joka kerran tyrmäsi minut täysin), parikymmentä kanaa, kukko. Ja tietenkin kissa ja koira (pystykorva). Vaurauden ehkä aiheutti se, että talossa oli kaksi hevosta.
    Ja sitten ne hevoset,
    Kaisu oli raudikkoruuna, Liinu liinakkotamma. Molemmat olivat ns. ottohevosia jatkosodassa. Sinänsä outoa, että samasta talosta otettiin kaikki hevoset armeijan käyttöön. (Kuulemma paikallisen suojeluskunnan päällikön käsky). Kaisu palveli onneksi vain vuoden verran kenttäkeittiötä vetäen, oli kuulemma niin vikuri, että palautettiin.
    Liinu veti tarvikelasteja kohti etulinjaa ja palatessa toi haavoittuneita/kaatuneita takaisin. Liinu palautettiin sodan loputtua ja oli kuulemma viimeisen kaksi km lähtenyt ravia kohti tuttua kotia hajun saatuaan. Hevoset on viisaita ja pitkämuistisia.

    Muistan lapsena, kun noita valjastettiin. Eno aina varoitti kun Kaisun setolkan maharemmiä vein alta, varo ettei potkaise. Liinu oli helppo tapaus, no, voitte kuvitella suomenhevosen prototyypin, sellainen tamma se oli.

    Molemmat hevoset toimivat sitten sodan jälkeen normaaleissa maatalon hommissa. Minun hommani oli olla apuna valjastuksessa mutta ensisijassa päivän töitten jälkeen. Keväällä ja kesällä, kuumien työpäivien jälkeen tehtävänäni oli viedä molemmat hevoset läheiseen järveen vilvoittelemaan. Pieni poika ei päässyt hevosen selkään ilman isoa kiveä, mutta niin vain mentiin järvenrantaan Liinun selässä, harjasta kiinni pitäen ja Kaisu riimussa perässä.

    Kun omat tyttäret olivat teini-iässä (silloin tytöille tulee hinku hevosiin) niin iskä kerran erehtyi kehumaan; olen minäkin ratsastanut ja ilman satulaa. Se piti sitten todistaa seuraavalla ratsastustunnilla, prkele, kaksi viikkoa oli perse kipeä.
     
    Erkki ja Woodsman tykkäsivät tästä.

Jaa tämä sivu