Suomalainen tahtimarssi

Umkhonto

Ylipäällikkö
"Ohhoh, olipas teillä vauhtia" – Suomalainen tahtimarssi on nopeatempoista
Suomalainen tahtimarssi on silminnähden nopeampaa kuin monissa Euroopan maissa. Tahtimarssin tyyli on saanut vaikutteita Preussin kuningaskunnasta.

28.11.2016 klo 07:30päivitetty 28.11.2016 klo 09:55
13-3-7797695.jpg

Tahtimarssia käytetään esimerkiksi kun kasarmilta siirrytään ruokailemaan.Laura Tolonen / Yle
Mistä on kyse?
  • Suomen tahtimarssi on tempoltaan nopeampaa kuin monissa muissa maissa.
  • Marssityylit vaihtelevat eri maiden välillä.
  • Suomalainen tahtimarssi on saanut vaikutteita Preussista.
– Vasen, vasen, yks, kaks, kolme, kajahtaa tänäkin aamuna useassa varuskunnassa.

Harva tahdissa marssiva kuitenkaan arvaa, että Suomen Puolustusvoimien marssi on yllättävän nopeatempoista kansainvälisesti vertailtuna.

– Suomalaiselle tahtimarssille on ominaista melko nopea tempo ja suhteellisen vetävä askel, kertoo Puolustusvoimien ylikapellimestari, Jyrki Koskinen.

Koskinen puhuu paraatimarssista, mutta myös arkinen tahtimarssi ilman musiikkia on hänen arvion mukaan nopeampaa kuin monissa muissa maissa. Se on lisäksi paraatimarssiakin nopeampaa, hän pohtii.

Koskinen avaa, että tahtimarssissa puhe on metronomilukemista – esimerkiksi Iso-Britanniassa ja monessa Keski-Euroopan maassa askelmäärä minuutissa on noin sata, kun Suomessa luku on 116–120 askeleen seutuvilla. Ero on silminnähtävä.

Tahtimarssilla mahdollistetaan suurtenkin joukkojen täsmällinen ja nopea siirtely paikasta toiseen.

Petteri Soini
Konkreettisesti asia tuli ilmi, kun saksalainen soittokunta oli marssimassa Helsingissä yhdessä Kaartin soittokunnan kanssa. Vierailla oli hankaluuksia pysytellä mukana vauhdissa.

– Tilaisuuden jälkeen saksalainen kapellimestari sanoi, että ohhoh, olipas teillä vauhtia, Koskinen muistelee.

Tämä johtui yksinkertaisesti siitä, että Saksan asevoimissa tavataan marssia hitaammalla tempolla sekä lyhyemmällä askeleella, eikä nopeampaan tempoon oltu ehditty tottua.

Ulkomailtakin löytyy toki nopeampia tahteja. Esimerkiksi Skotlannin kaartilla on Koskisen mukaan joukko, jossa marssin tahti on 140 askelta minuutissa.

Tyyli on vaihteleva
Myös marssityyli vaihtelee maittain. Esimerkiksi Venäjällä jalka tavataan nostaa marssiessa täysin suoraksi. Iso-Britanniassa puolestaan kädet liikkuvat suorina eteenpäin.

Suomessa esimerkiksi kädet jäävät eteenpäin heiluessaan navan kohdalle ja liikkuvat viistosti taaksepäin. Jalka ei nouse kovin korkealle.

Tahtimarssia käytetään esimerkiksi erilaisissa paraateissa. Se on kuitenkin olennainen osa myös varuskuntien arkea.

– Jos puhutaan joukkojen siirtelystä, niin kyllä se on aikalailla samantyyppistä joka maassa, Koskinen pohtii.

Tavallinen tahtimarssi on yksinkertaisesti tehostettua kävelyä, Koskinen avaa – kättä vain esimerkiksi heilutetaan hiukan reilummin. Hän heittää, että vanha elokuvistakin tuttu sulkeisjärjestyssanonta on osuva: vatsa sisään ja rinta ulos.

Varuskunnissa marssitaan tahdissa ruokailemaan
Kainuun prikaatin koulutuspäällikkö, everstiluutnantti Petteri Soini kertoo, että tahtimarssia käytetään esimerkiksi kun kasarmilta siirrytään ruokailemaan. Takaisin kasarmille palataan vapaasti.

Palveluksen alussa tahtimarssia opetellaan sulkeisjärjestysharjoituksissa, joissa opitaan myös muita yksinkertaisia komentoja, kuten joukon siirtämiseen liittyviä käskyjä.

– Tahtimarssilla mahdollistetaan suurtenkin joukkojen täsmällinen ja nopea siirtely paikasta toiseen, Soini tiivistää.

Meillä seremoniallinenkin marssi muodostui samantapaiseksi kuin tavallinen etenemismarssi.

Juhani U.E. Lehtonen
Alun jälkeen tahtimarssiin ja muihin sulkeisasioihin ei kuitenkaan palata harjoituksissa, ellei eteen osu paraatia. Ilman tahtimarssia saattaisivat jalat esimerkiksi mennä helposti sotkuun.

– Sinänsä joukon siirtämiseen ei vaikuta, mennäänkö prikulleen samaa tahtia vai menisivätkö kaikki omaa tahtia. Siinä vaiheessa, kun joukon suuntaa muutetaan ja käännellään, on kuitenkin eduksi, että kaikki marssivat samaa tahtia, ja kaikki komennot pystytään suorittamaan samanaikaisesti, Soini pohtii.

Miksi Suomessa marssitaan näin?
Kansatieteen professori, emeritus Juhani U.E. Lehtonen kertoo, että suomalainen tahtimarssi on saanut vaikutteita satojen vuosien takaa, mutta myös lähempää. Lehtonen on tutkinut suomalaista sotilasperinnettä.

– Suomalainen marssityyli on osa eurooppalaista tahtimarssia, jonka juuret voidaan suoraan juontaa kolmikymmenvuotisen sodan ajoista, Lehtonen kertoo viitaten 1618–1648 käytyyn sotaan Euroopassa.

Suomen Puolustusvoimien tahtimarssi on muotoutunut kuitenkin tarkemmin itsenäistymisen jälkeen. Esimerkiksi jääkärit toivat tapoja mukanaan Saksasta.

13-3-9316822.png

Joukot marssivat Karjaportinkadulla Viipurissa vuonna 1941.Vänrikki Matti Pietinen / SA-kuvat
Myös Venäjällä oltiin otettu vaikutteita Preussin tyylistä, mistä se oli kantautunut jo aikaisemmin Suomeenkin. Kaikista monimutkaisimpia tapoja Suomessa ei omaksuttu.

– Meillä seremoniallinenkin marssi muodostui samantapaiseksi kuin tavallinen etenemismarssi, Lehtonen kertoo.

Lehtonen arvelee, että Suomessa ollaan tahtimarssittu jo Kustaa Vaasan aikoihin 1500-luvulla.

Jotkut tutkijat ovat Lehtosen mukaan rinnastaneet tahtimarssin tanssiin ja primitiivisten kansojen rituaaleihin.

– Tahdissa marssimista esiintyy jo muinaisessa Kreikassa esimerkiksi heidän näytelmissään, joissa näyttelijät marssivat näyttämölle, Lehtonen kertoo.

– Se on luonnollista, että kun on ihmisjoukko ja lähtee liikkeelle, niin jossain vaiheessa jotkut rupeavat menemän tahdissa.

http://yle.fi/uutiset/3-9308552

http://yle.fi/uutiset/3-9308552
http://yle.fi/uutiset/3-9308552
 
Yleensä mennään vaan epätahtiin, ainakin silloin kun katselee paraatilähetyksiä telkkarista.

Näillä ruotsalaisrakuunoilla on huvittava hölkkätyyli. Kohdassa 7.45.

 
Suomalaisista sotilaista ei saa samaan tahtiin marssijoita kuin vaihtamalla marssijat muun maalaisiksi. Sori siitä. Toisaalta, epätahti mahdollistaa siltojen ylitykset pienemmällä oskillaatiovaaralla; samaan tahtiin marssiva joukko voi romahduttaa siltoja.

Käytännön esimerkki: parisen vuotta sitten marssittiin Oulussa Puolustusvoimien lippujuhlan paraatissa. Kuusisaaresta Tuiran rantaan marssiessa joukko hidastui ja viimeisen saavutettiin lähes yhdenmukainen tahti tepasteluvauhdissa. Kevyen liikenteen sillalla alkoi äkkiä voimakas oskillaatio ja silta alkoi tuntua pehmeältä lakritsimatolta jalkojen alla. Niinpä askeleita sovitettiin nopeasti "normaaliin" epärytmiin, jolloin huojuminen rauhoittui. Se jäi mietityttämään, että olisiko sillalle käynyt Tacoma Narrowsit jos oltaisiin oltu täysin tahdissa ja painavalla askeleella liikkeellä?
 
Suomalaisista sotilaista ei saa samaan tahtiin marssijoita kuin vaihtamalla marssijat muun maalaisiksi.
Ihan varmasti saa myös suomalaisista huippuluokan marssijoita, kyse on vain siitä että pitää satsata tarpeeksi koulutukseen ja harjoitukseen eli viikkoja ja kuukausia pelkkää marssiharjoitusta. Mutta nykyisellä lyhyellä palvelusajalla ei ole varaa satsata aikaa siihen.
 
Tota - jaa. Hallissa -85 meillä Aukin väellä oli määräys, että ruokalasta palataan osastoina marssien. Lauluja marssia tahdittamaan suosittiin. Niinpä harvasen kerran muistan marssineeni/marssittaneeni satunnaiskokoisen osaston kanssa kohti komppaniaa osaston marssiessa kauniisti laulun tahtiin. Ja lauluna esim. Satumaa - ja sehän on tango! :) 1-2, 3,4...
 
Muukalaislegioona marssii vain 88 askelta minuutissa. No eipä näillä ukoilla ainakaan lomille ole kiire. ;)

 
Ihan varmasti saa myös suomalaisista huippuluokan marssijoita, kyse on vain siitä että pitää satsata tarpeeksi koulutukseen ja harjoitukseen eli viikkoja ja kuukausia pelkkää marssiharjoitusta. Mutta nykyisellä lyhyellä palvelusajalla ei ole varaa satsata aikaa siihen.

Huom. Pilke ja silmäkulma-aspekti aiemmassa viestissäni.

Ei suomalaisista tule keskimääräisellä otoksella varusmiehiä tai reserviläisiä Pohjois-Korealaista paraatiosastoa ei millään vaikka vuosia treenattaisiin. Tarkoitan tässä kohtaa todellista Paraatimarssia enkä sekalaista lompsimista. Ankara seulonta (marssijoiden koko ja muoto, ruumiin mittasuhteet jne.) ja tiivis harjoittelu voisivat tuottaa pienen joukon kyvykkäitä marssijoita. Tarvitaan rytmitajua, hyvää motoriikkaa ja sopivaa liikunnallisuutta sekä piukkaa pieteettiä muun olemisen suhteen. Lisäksi tuosta hommasta pitäisi tykätä, kyseessä on esiintymislaji.

Kyllähän meilläkin on ollut hienoja marssiesityksiä mm. sotilasorkestereiden Tattoo -tapahtumissa.
 
Yleensä mennään vaan epätahtiin, ainakin silloin kun katselee paraatilähetyksiä telkkarista.

Näillä ruotsalaisrakuunoilla on huvittava hölkkätyyli. Kohdassa 7.45.


Aika kylmäpäiset kaakit noilla kyllä on, kun tuossa metelissä pysyvät kaikki tassut maassa jonossa ja rivissä. Tosin olen kyllä itse nähnyt, miten ruotsalaiset rakuunat ratsastavat Haminan keskusbastionin luiskaa ylös soittaen ja samalla joku vielä mätkii isorummulla tahtia hevon selässä istuen.
 
Muukalaislegioona marssii vain 88 askelta minuutissa. No eipä näillä ukoilla ainakaan lomille ole kiire. ;)

Hassua, 120-iskuinen etenemismarssi oli kuitenkin nimenomaan Napoleonin määräyksestä otettu käyttöön jotta joukot liikkuisivat nopeammin, hänen määräyksestään sävellettiin Ranskan armeijalle uusia marssilaulujakin, jotka toimivat paremmin 120-iskuisina (tosin voihan hidasta marssia laulaa nopeastikin, esimerkiksi Sillanpään marssilaulu käy vielä nopeampitahtisena juoksumarssinkin lauluna ihan kokemuksenkin perusteella). Ehkä toisaalta tästä syystä vanhoja perinteitä ylläpitävillä armeijoilla on yhä se noin 90-iskuinen paraatimarssina.

Napoleonin yksi valttikorteista olikin nimenomaan nopea etenemismarssi, kun hän kykeni nopeammin liikkuvilla joukoillaan valitsemaan itselleen suotuisammat asemat kuin vastustajansa.
 
Tämäkin väännetty taisteluksi oikeamielisyydestä..

Näkyy olevan lähtenyt bittientaivaaseen suomen sotilaan fb:sta ;)

15203378_10154741803927801_8540096897430023541_n.jpg
 
Tästä voi ottaa mallia.... :D

 
Laitetaan vähän sitä tekemisen mallia: noin 19 min alkaen. Ja käsi sydämelle kun mietitte, onnistuuko meidän paraatijoukoilla toteuttaa näin yhdenmukainen outlook ja toiminta. Huomatkaa, kuinka yhdenaikaista ja symmetristä homma on kaukoidän porukalla.

Ja sitten jonkinlaista hytkytysmarssia Pohjois-Koreasta: tämä on ainakin meille makkaranpaisto-oikeutta puolustaville reserviläisille mission impossible. Samoin monelle nuoremmallekin umbrolle.
 
Suomalaisista sotilaista ei saa samaan tahtiin marssijoita kuin vaihtamalla marssijat muun maalaisiksi. Sori siitä. Toisaalta, epätahti mahdollistaa siltojen ylitykset pienemmällä oskillaatiovaaralla; samaan tahtiin marssiva joukko voi romahduttaa siltoja.

Käytännön esimerkki: parisen vuotta sitten marssittiin Oulussa Puolustusvoimien lippujuhlan paraatissa. Kuusisaaresta Tuiran rantaan marssiessa joukko hidastui ja viimeisen saavutettiin lähes yhdenmukainen tahti tepasteluvauhdissa. Kevyen liikenteen sillalla alkoi äkkiä voimakas oskillaatio ja silta alkoi tuntua pehmeältä lakritsimatolta jalkojen alla. Niinpä askeleita sovitettiin nopeasti "normaaliin" epärytmiin, jolloin huojuminen rauhoittui. Se jäi mietityttämään, että olisiko sillalle käynyt Tacoma Narrowsit jos oltaisiin oltu täysin tahdissa ja painavalla askeleella liikkeellä?
Vanha aihe, mutta tuli ihan muita asioita hakiessa vastaan googlella. Näin sillanrakentajana kiinnostaa, että onko muilla kokemuksia tahtimarssista silloilla. Aika hyvin noita siltoja humpauttaa joskus esim. sopivalla taajuudella heijjaamaan alkava traktorin lokakärry, mitä omia kokemuksia kun on vieresä seissyt.
 
kävelin wobbly bridgen, eli millenium sillan, sen avauspäivänä, about 20+ v sitten kahvitauolla, ja kyllä se jonkin verran heilu! mutta oli myös aika tuulinen päivä

albert sillan vanha kyltti tuli joskus nähtyä kun vielä viitsi lontoon keskustassa ajella - sanoi jotain break stride tai break pace tms
 
Osloa halkovan Akerselvan yli menee 1860-luvulla rakennettu Aamot bru -riippusilta, jossa on vastaava kyltti molempien rantojen siltapilareissa:
- “100 mand kan ieg bære, men svigter under taktfast marsch".

akerselva-oslo-aamot-bru.jpg


Ja muuten notkuu jos siitä parikin tyyppiä sattuu hölkkäämään ohitse koskea ihaillessa. Sillasta heti alavirtaan olevasta putouksesta alkaa merilohen kutualue, taimenet tekevät homman vähän alempana.
Noin 300 metriä sillasta alasvirtaan löytyy oikeasti toimiva kalaporras, jossa on sähköisesti toimiva kalalaskurikin.
 
Back
Top